Lue keskustelun säännöt.
Sain sittenkin varatun ja perheellisen miehen itselleni.
09.10.2019 |
Tein keväällä tänne aloituksen ja sain melkoisen ryöpytyksen niskaani rakastuttuani vajaa 20-vuotta vanhempaan ohjaajaani, perheelliseen mieheen. Keskustelu löytyy nimellä "Rakastuin varattuun ja kaikki hajosi".
Halusin tulla kertomaan teille kuulumisiani.
Luulin minulla menevän hyvin silloisen miehen kanssa. Rakastuin kuitenkin varattuun perheelliseen ja itseäni reilusti vanhempaan ohjaajaani. Kun tiet huhtikuun alussa erkanivat ohjaajaani kanssa, alkoi suhde kotonakin rakoilemaan. Yritin jatkaa kuten ennenkin, mutta mies vaistosi selkeästi jotain olevan meneillään. Tein tietoisen päätöksen, etten ota ohjaajaani mitään yhteyttä enkä käy kertaakaan katsomassa häntä somessa. En vain silti saanut häntä pois mielestäni. Kuukauden jälkeen mieheni taas tivatessa asiasta purskahdin itkuun, ja kerroin ensimmäistä kertaa kellekään tapahtumista ja tunteistani. Yritimme jatkaa mieheni kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Itse olisin tahtonut vielä yrittää, mutta mies halusi erota.
Kesän aikana muutin uuteen asuntooni ja mies omaansa. Ajat olivat todella vaikeita, juhannukseen saakka olin itkenyt päivittäin. En pelkästään ikävää ohjaajaani kohtaan, vaan lähinnä surua miksi olin niin epäonnistunut parisuhdeasioissa.
Elämä alkoi heinäkuussa vihdoin voittaa ja uskaltauduin jopa ajattelemaan, että tulen ehkä joku päivä vielä tästä selviämään. Ohjaajaani ajattelin yhä enemmän kuin entistä miestäni, kenen kanssa olin kuitenkin hetki sitten vielä asunut ja suunnitellut yhteistä loppu elämää.
Elokuun ensimmäinen päivä sain vieraasta numerosta viestin, jossa kyseltiin kuulumisiani. Kyselijä oli ohjaajaani. Muutaman viestin vaihtamisen jälkeen kuvio alkoi selviämään. Ohjaajalla oli käynyt kotona lähes sama tilanne kuin minulla. Tuska ei ollut enää pysynyt sisällä, vaan totuus oli paljastunut. Hekin yrittivät, mutta kun on kokenut jotain noin polttavaa jonkun kanssa, siitä ei pääse yli. Hekin päättivät erota. Ongelmia oli muitakin, mutta tämä asia oli viimeinen ongelma, josta he eivät enää päässeet yli.
Muutama päivä ensimmäisestä viestistä eteenpäin tapasimme asunnollani. Siitä saakka olemme olleet erottamattomat. Viimein saimme antaa tunteille vallan. Hän on muuttanut samaan kaupunkiin, joten seurustelu sujuu vihdoin "ongelmitta". Vaikka rakkauden huuma on polttava, yritämme pitää järjen päässä, eikä edetä suhteessa raketti vauhtia. Olen onnellisempi kuin koskaan, vaikka muutama kuukausi sitten tunsin, etten voi olla enää ikinä onnellinen, olipa tilanne niin tai näin.
Syy miksi halusin tarinani jakaa, on se, että koin keväällä saavani täältä apua, vaikka suurin osa kommenteista oli vähätteleviä, ja minua haukuttiin ja mollattiin. Nytkin varmaan saan kommentteja, kuinka olen vain lohtupano ja mies on hetken aikaa nuoremman lihan perässä kunnes taas kyllästyy, mutta aivan sama. Tiedän itse tilanteeni ja tunteeni, ja olen äärettömän rakastunut. Toivon, että jokainen saisi kokea tällaisen jalat alta vievän rakkauden, on tämä jotain niin ihanaa tässä syksyn viiletessä. Luulin tietäväni mitä rakkaus on, mutta näköjään olin väärässä. Tällaista tunnetta on vaikea pukea sanoiksi. Millään ei ole mitään merkitystä, kunhan vain toinen on vierellä. Uskokaa muutkin, että rakkaus lopulta voittaa, jos niin on tarkoitettu. Itse en jaksanut uskoa, mutta niin tämäkin asia järjestyi. Anteeksi raflaava otsikko. Kiitos kun luit.
Kommentit (49)
Vähän kun vielä harjoittelet, niin kyllä sinusta kelpo harlekiini-romaanin kirjoittaja saattaa syntyä. Ei edes tarvitse yrittää olla uskottava, kun hömppää kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amor vincit omnia!
Täällä sitä voi väheksyä, pilkata ja moralisoida, mutta on se vaan ihanaa rakastaa ja olla rakastettu. Kyynikot saavat sitä kadehtia.
AV:n mammoja se tietysti ärsyttää ja pelottaa, jos joku rakkauden ja arvostuksen puutteesta kärsinyt aviomies löytää uuden rakkauden. Tosiasia kuitenkin on, että onnellisessa liitossa elävää miestä - tai naista - ei kukaan ulkopuolinen olisi pystynyt siitä pois houkuttelemaan. Onneton liitto sen sijaan vain odottaa sitä kipinää, joka käynnistää eron, ja ennen pitkää se kipinä jossain muodossa tulee.
Vierailija kirjoitti:
AV:n mammoja se tietysti ärsyttää ja pelottaa, jos joku rakkauden ja arvostuksen puutteesta kärsinyt aviomies löytää uuden rakkauden. Tosiasia kuitenkin on, että onnellisessa liitossa elävää miestä - tai naista - ei kukaan ulkopuolinen olisi pystynyt siitä pois houkuttelemaan. Onneton liitto sen sijaan vain odottaa sitä kipinää, joka käynnistää eron, ja ennen pitkää se kipinä jossain muodossa tulee.
Onnellisessa, pitkässä liitossa olevalle taas tuo näyttää lähinnä tuhoontuomitulta hormonihuurulta ja proosakärpäsen puremalla. Siis jos nielee esitetyn jäävuoren kokoisen epäammatillisuuden purematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo ikinä mieltänyt itseäni "palstamammaksi" vaan ajatellut että suht harvoin kuitenkin täällä käyn.
Nyt huolestun tosissaan kun muistan täältä tuon aiemman ketjun!
Nyt pitää kyllä kiireellä etsiä muuta sisältöä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
En oo ikinä mieltänyt itseäni "palstamammaksi" vaan ajatellut että suht harvoin kuitenkin täällä käyn.
Nyt huolestun tosissaan kun muistan täältä tuon aiemman ketjun!
Nyt pitää kyllä kiireellä etsiä muuta sisältöä elämääni.
Ei se väärin ole :)
T. Itsekin muistan ja myönnän, että olen palsta mammautunut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on nyt tyttökulta panetus ja rakastuminen menneet termeinä sekaisin. Yleinen ongelma matalasti koulutetuilla naisilla, joiden elämänoppi tulee Harlekiini-kirjoista. Mutta aika näyttää, voihan tuosta suhteesta vielä rakkauttakin tulla, tilastot eivät kyllä sitä todennäköisyyttä tue. Valitettavasti.
Voi tuo olla ihan tottakin.
Itsekin kaipasin muutama vuosi sitten elämääni jotain vipinää ja ihan seksisuhdetta piristämään harmaata arkea. Tapasin miehen, joka jo ensimmäisten kuukausien aikaan sai mun tunteet menemään laidasta laitaan, hän sai/saa mut raivon partaalle, mutta toisaalta hänen kanssaan olen onnellisempi kuin ikinä.
Molemmat ovat siis tahoillaan naimisissa ja perheellisiä ja olemme päättäneet, että emme riko perheitämme. Se vaan, että ne tunteet joita häntä kohtaan tunnen on jotain aivan käsittämättömän vahvaa, eikä ne tunteet laannu.
Emme ole tavanneet nyt liki vuoteen ja silti kaipaan tuota miestä ihan joka ikinen päivä, kun olen oman puolisoni sylissä ajattelen tätä toista miestä ja inhoan itseäni, kun en pysty tuntemaan samoin omaa puolisoani kohtaan, enkä ole ikinä tuntenutkaan.
Joten jos aloitus on totta, olen onnellinen puolestasi, että saitte toisenne :) ja kateellinenkin, koska itselle noin ei tule tapahtumaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten porukka voi uskoa näin huonoon provoon? Tää on aivan selvästi miehen kirjoittama. Kuka nuori nainen puhuu rakkauden kokemisen ihanuudesta 'tässä syksyn viiletessä'?? Ihan selkeää mies etsii naista -senssipalstamateriaalia.
Eli 0/5
Käyttäkää ny järkeä kirjoitti:
Miten porukka voi uskoa näin huonoon provoon? Tää on aivan selvästi miehen kirjoittama. Kuka nuori nainen puhuu rakkauden kokemisen ihanuudesta 'tässä syksyn viiletessä'?? Ihan selkeää mies etsii naista -senssipalstamateriaalia.
Eli 0/5
Siis on jonkun naisen kirjoittama, mutta kuulostaa joltain Regina-fantasialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau, kuulostat todella pakkomielteiseltä. Itkit joka päivä ikävääsi ja ajattelit lakkaamatta. No onnea, ansaitsette todellakin toisenne.
Lapseni kaverin äiti teki noin, mutta olivat suunnilleen saman ikäisiä.
Nyt ovat eronneet senkin kanssa. 2 lasta tekivät. Olivat yhdessä noin 12 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20v. vanhempi. Tuota ei ota todesta kukaan, Yäk.
Tehkää lapsia, 10 v päästä hän vaihtaa sut taas nuorempaan "ohjattavaansa".
Vierailija kirjoitti:
Kerrot sitten kuulumiset myös viiden vuoden päästä, kun olet onnellinen jostakusta.
Mutta kenestä? Badam-tss.
Huoh.
vttu ne 2v päästä enää oo kiinnostuneita toisistaa. kerran pilalle sinä pilalla
Huono. Vaikka olisi keksittyä tai todellista. Muista ap, että sitten kun se huuma häviää, miten voikaan käydä? Saat elää pelossa milloin mies tai sinä kyllästyt. Jokainen on rakkauden tunteissaan aina ihan onnensa kukkuloilla, aina. Riippumatta siitä, että se aiempi rakkaus oli juuri yhtä onnellinen alussa. Se on se rakkaushuume mikä sinun päässä nyt vilisee.
Vierailija kirjoitti:
Voi tuo olla ihan tottakin.
Itsekin kaipasin muutama vuosi sitten elämääni jotain vipinää ja ihan seksisuhdetta piristämään harmaata arkea. Tapasin miehen, joka jo ensimmäisten kuukausien aikaan sai mun tunteet menemään laidasta laitaan, hän sai/saa mut raivon partaalle, mutta toisaalta hänen kanssaan olen onnellisempi kuin ikinä.
Molemmat ovat siis tahoillaan naimisissa ja perheellisiä ja olemme päättäneet, että emme riko perheitämme. Se vaan, että ne tunteet joita häntä kohtaan tunnen on jotain aivan käsittämättömän vahvaa, eikä ne tunteet laannu.
Emme ole tavanneet nyt liki vuoteen ja silti kaipaan tuota miestä ihan joka ikinen päivä, kun olen oman puolisoni sylissä ajattelen tätä toista miestä ja inhoan itseäni, kun en pysty tuntemaan samoin omaa puolisoani kohtaan, enkä ole ikinä tuntenutkaan.
Joten jos aloitus on totta, olen onnellinen puolestasi, että saitte toisenne :) ja kateellinenkin, koska itselle noin ei tule tapahtumaan :(
Ihan järkyttävää että ihmiset jäävät suhteisiin jossa rakkautta ei ole ja tunteet toisaalla, en haluaisi enkä suostuisi olemaan kummankaan roolissa. Vielä ikävämpää tuosta tekee se että mahdollinen kumppani ei edes tiedä toisen tuntentevan noin, jolloin ei voi itse päättää haluaako jäädä suhteeseen "tyytyvän" osapuolen kanssa, itse en haluaisi jäädä. Katson tuon yhtä pahaksi kuin pettämisen, ellen jopa pahemmaksi.
Toi "syksyn viiletessä" oli luokaton, jos halusit provon menevän todesta. Muutenkin liikaa itkua kuvailtu, ei kauheen hyvä. Ehkä 1,5/5.
No kyllä miehet voi. Ja nimenomaan 20 vuotta nuorempien naisten takia. Ja eiväthän nämä nuoret naiset välitä joistakin lapsista mitään. Monet ovat tuollaisia minäminä -ihmisiä kuten ap ja uusi miehensä.