Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapseni on aina tyytymätön kaikkeen?
09.10.2019 |
Yksivuotiaani on jo kuukausia ollut sellainen, että hän on tyytymätön aivan kaikkeen. Meillä on paljon leluja, mutta mikään niistä ei tunnu kiinnostavan kuin pienen hetken (eikä kiinnosta kauha eikä kaukosäädinkään sekunnin). Hän vain itkee kun lelut on vääriä. Sama koskee kirjoja. On tyytymätön suunnilleen kaikkeen ruokaan ja juomaan. Se lautanen millä ruoka on, on aina väärä. Joskus vaihdan lautasen, mutta sitten se uusikin on väärä. Jos syö vaikka leipää ja se leipä katkeaa väärästä kohtaa, niin tulee kova itku. En jaksa edes luetella mihin kaikkeen on tyytymätön, koska tuntuu että kaikkeen.
Ja minä olen yrittänyt kaikkeni. Huomiota ja yhdessäoloa saa paljon, mutta on myös yritetty opettaa siihen että välillä joutuu odottamaan hetken jos ei ole oikea hätä. Olen todella väsynyt tähän kun yritän koko ajan kaikkeni ja mikään ei kelpaa. Mies on jo luovuttanut, hän ei kestänyt ja on nyt kaikki ajat töissä, koska mikään mitä hän yrittää ei kelpaa (minä näköjään kestän paremmin stressiä ja tällaista kuin mies, mutta nyt minä joudun yksin olemaan tässä tilanteessa). Öisinkin lapsi herättää minut pari kertaa siihen että peitto on väärin ja jos en heti reagoi niin alkaa kova huuto joka voi kestää lohduttamisesta huolimatta kaksi tuntia eli on pakko reagoida aika heti).
Kertokaa mitä teen väärin.
Kommentit (74)
Meillä nostetaan pöydästä pois jos lautanen on väärä :D Asiaan palataan seuraavalla ruoka-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ihmeessä yritä noin paljon. Sillä tavalla paitsi väsytät itsesi, myös teet karhunpalveluksen lapselle. Ihmisen elämä on sellaista, että kaikkea ei voi aina saada eikä kaikki ole aina mieleistä, ja se täytyy vaan oppia kestämään. On huono oppi, että kiukuttelemalla asiat paranee.
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä miellyttää, se on loputon tie. Kun lapsi huomaa ettet reagoi ja vaatiminen ja kiukuttelu on turhaa se loppuu ajan kanssa.
Joo näin olen tehnyt jo usein. Ei se auta. Tuntuu pahentavan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä nostetaan pöydästä pois jos lautanen on väärä :D Asiaan palataan seuraavalla ruoka-ajalla.
Lapseni on 1 v 2 kk. Ei hän vielä ymmärrä tuollaisia opetuksia. Ap
Sitten ei auta kuin sietää. Koeta olla stressaamatta ettet rasitu liikaa. Usein tuollaiset menevät ajan kanssa ohi. Jos ei niin sitten pitää puhua neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei auta kuin sietää. Koeta olla stressaamatta ettet rasitu liikaa. Usein tuollaiset menevät ajan kanssa ohi. Jos ei niin sitten pitää puhua neuvolassa.
Mutta missä voi olla vika? Jotain minun on täytynyt tehdä väärin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä ihmeessä yritä noin paljon. Sillä tavalla paitsi väsytät itsesi, myös teet karhunpalveluksen lapselle. Ihmisen elämä on sellaista, että kaikkea ei voi aina saada eikä kaikki ole aina mieleistä, ja se täytyy vaan oppia kestämään. On huono oppi, että kiukuttelemalla asiat paranee.
Jäin miettimään tätä. Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä, mutta koskien jotain kolme vuotiasta. En oikein tiedä miten tämä pari kk sitten yksi vuotta täyttänyt (äsken ihan vauva vielä) voisi oppia elämän kovia totuuksia siitä, että kaikkea ei voi saada. Hänelle on olemassa vain tämä hetki nyt, ei hän osaa ajatella monimutkaisia syy-seuraus-suhteita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tee välttämättä mitään väärin.Lapsesi saattaa olla yliherkkä kaikille aistimuksille ja ärsykkeille.Saatta mennä iän myötä ohi muttei välttämättä.Ja raskasta aikaa nyt teille kaikille joka tapauksessa.Sen vuoksi kääntyisin sinun tilanteessa neuvolan puoleen.Ja pyytäisin-tarvittaessa vaatisin-päästä keskustelemaan jonkin asiantuntijan kanssa.Hän voisi ohjata lapsen myös tarvittaessa tutkimuksiin ja mahdolliseen hoitoon. En ole koulutukseltani terapeutti mutta minulla on terapeuttista koulutusta ja työkokemusta erityistukea ja -hoitoa vaativien lasten parissa.Tämä kuvaamasi ilmiö ei ole vierasta minulle.Mutta niinkuin kirjoitin, tuo raskas tilanne voi mennä kyllä itsestäänkin ohi.Toivon hartaasti, että te kaikki elätte jonain päivänä iloista, tyytyväistä lapsiperhe-elämää.
OLisiko alkavaa uhmaikää?
Tai äkkipikainen luonne?
Joku neurologinen ongelma?
Kaipaa toimintaa, että energiaa kuluu ja väsyy kunnolla?
Liian vähäiset unet?
Mahavaivaa tai allergiaa? Pieni ei osaa sanoittaa vaivojaan, vaan kiukuttelee ja itkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoisin kanssa puhumaan asiasta neuvolassa. Jos siellä sanotaan vaan että on vaihe joka menee ohi niin sanoisin, että haluan apua tilanteeseen. Lapsi voi myös olla tempperamentiltaan vaativa, minulla on 3,5 vuotias haastava ja tempperamentiltaan vahva ja huomiota vaativa lapsi. Älä ajattele, että olet tehnyt jotain väärin. Jotkut vaan ovat vaatvampia kuin toiset... Raskasta on, mutta opit kyllä tulemaan toimeen tilanteen kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ihmeessä yritä noin paljon. Sillä tavalla paitsi väsytät itsesi, myös teet karhunpalveluksen lapselle. Ihmisen elämä on sellaista, että kaikkea ei voi aina saada eikä kaikki ole aina mieleistä, ja se täytyy vaan oppia kestämään. On huono oppi, että kiukuttelemalla asiat paranee.
Jäin miettimään tätä. Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä, mutta koskien jotain kolme vuotiasta. En oikein tiedä miten tämä pari kk sitten yksi vuotta täyttänyt (äsken ihan vauva vielä) voisi oppia elämän kovia totuuksia siitä, että kaikkea ei voi saada. Hänelle on olemassa vain tämä hetki nyt, ei hän osaa ajatella monimutkaisia syy-seuraus-suhteita. Ap
En usko, että teet mitään väärin. Kyse on todennäköisesti lapsen temperamentista ja voimakastahtoisuudesta. Helpottanee sitten, kun lapsi alkaa ymmärtää enemmän puhetta ja tuottamaan sitä myös itse. Oma lapsi oli ihan samanlainen huutaja ja kiukuttelija tuon ikäisenä. Nyt 3-vuotiaana on rauhoittunut ja paljon, kun pystytään puhumaan asioista. Joskin edelleen vetää kilareita mitättömistä asioista, mutta ne on helpompi selvittää, kun voi kommunikoida sanoin. Pari uhmaikää tuossa välissä oli muuten myös melko mahdotonta aikaa. Ei auta kun jaksaa siihen saakka. Tuskin 1-vuotiaille hirveästi mitään tutkimuksia tehdään saati diagnosoidaan erityisyyksiä. Itse soitin perheneuvolaan, kun lapsella oli jäätävä uhmaikä 2,5 vuotiaana ja olin täysin neuvoton ja halusin nepsy-tiimin tutkimuksiin, niin totesivat, että on vielä niin pieni, ettei oikein voida tutkia. Siis vaikka sai aivan autistisia raivareita. No nyt tilanne on onneksi rauhoittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan opeta lasta tuolla tavalla hyppyyttämään itseäsi! Jestas sentään. Ole yhteydessä perheneuvolaan. Heillä on varmasti hyviä neuvoja kokeiltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin kanssa puhumaan asiasta neuvolassa. Jos siellä sanotaan vaan että on vaihe joka menee ohi niin sanoisin, että haluan apua tilanteeseen. Lapsi voi myös olla tempperamentiltaan vaativa, minulla on 3,5 vuotias haastava ja tempperamentiltaan vahva ja huomiota vaativa lapsi. Älä ajattele, että olet tehnyt jotain väärin. Jotkut vaan ovat vaatvampia kuin toiset... Raskasta on, mutta opit kyllä tulemaan toimeen tilanteen kanssa...
Ei ne tutki noin pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni oli pienenä hyvin samanlainen ja hänestä on kasvanut myös vaativan luonteen omaava teini. Teen aina kaiken väärin edelleen. Ihan pikkuasioista tulee hirveitä kohtauksia. En oikein osaa auttaa, mutta varoituksen sanana tämä: kun lapsesi on tarpeeksi vanha, niin pidä tiukat rajat, äläkä anna hänen pompottaa. Itse en siihen pystynyt ja nyt olen helisemässä. Toisissa asioissa onnistuin pitämään rajat, mutta kaikkeen ei voimat riittäneet, kun riitaa tuli ihan kaikesta. Toisaalta kannattaa miettiä jo etukäteen, missä asioissa voit joustaa ja missä et, valitse siis taistelusi harkiten.
Voi kuulostaa hullulta, mutta tiukenna lempeästi rajoja. Rajaa leluja pois, anna valita kahdesta vaihtoehdosta, loruttele lattialla tai sohvalla ilman mitään kirjaa tai lelua.
Itselläni oli esikoisen kanssa vähän sama, ja lähdin aikalailla hänen oikkuihinsa mukaan. Olin myös väsynyt, ja oma paha olo välittyi lapseenkin. Olethan itse tyytyväinen elämääsi? Jaksamista!
Kyllä tuon ikäisellä pitää olla jo rajoja ja kyllä se kakara ne ymmärtää. Pidätkö lasta aivan idioottina joka kuin taikaiskusta kolmen vanhana alkaa oppimaan ettei kaikkea saa kun haluaa. Pienestä asti nuo asiat on opetettava.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa hullulta, mutta tiukenna lempeästi rajoja. Rajaa leluja pois, anna valita kahdesta vaihtoehdosta, loruttele lattialla tai sohvalla ilman mitään kirjaa tai lelua.
Itselläni oli esikoisen kanssa vähän sama, ja lähdin aikalailla hänen oikkuihinsa mukaan. Olin myös väsynyt, ja oma paha olo välittyi lapseenkin. Olethan itse tyytyväinen elämääsi? Jaksamista!
En ole kovin tyytyväinen juuri nyt elämääni kun lapsi itkee koko ajan tyytymättömänä vaikka yrittäisin mitä ja mies jo luovutti ja yrittää lähinnä olla pois kotoa. Varmaan lapsi huomaa väsymykseni ja se pahentaa asiaa. Jos saisin edes kerran edes yhden päivän niin että lapsi on tyytyväinen niin jaksaisin sen voimalla taas paljon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisellä pitää olla jo rajoja ja kyllä se kakara ne ymmärtää. Pidätkö lasta aivan idioottina joka kuin taikaiskusta kolmen vanhana alkaa oppimaan ettei kaikkea saa kun haluaa. Pienestä asti nuo asiat on opetettava.
Huoh. Ymmärsit näköjään kirjoitukseni aivan väärin. On meillä rajat lapselle eikä anneta hyppyyttää eikä todellakaan saa kaikkea minkä perään huutaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisellä pitää olla jo rajoja ja kyllä se kakara ne ymmärtää. Pidätkö lasta aivan idioottina joka kuin taikaiskusta kolmen vanhana alkaa oppimaan ettei kaikkea saa kun haluaa. Pienestä asti nuo asiat on opetettava.
Tämä täytyy olla provo tai sitten kyseessä tunnekylmä ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Älä yritä miellyttää, se on loputon tie. Kun lapsi huomaa ettet reagoi ja vaatiminen ja kiukuttelu on turhaa se loppuu ajan kanssa.