Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapseni on aina tyytymätön kaikkeen?
09.10.2019 |
Yksivuotiaani on jo kuukausia ollut sellainen, että hän on tyytymätön aivan kaikkeen. Meillä on paljon leluja, mutta mikään niistä ei tunnu kiinnostavan kuin pienen hetken (eikä kiinnosta kauha eikä kaukosäädinkään sekunnin). Hän vain itkee kun lelut on vääriä. Sama koskee kirjoja. On tyytymätön suunnilleen kaikkeen ruokaan ja juomaan. Se lautanen millä ruoka on, on aina väärä. Joskus vaihdan lautasen, mutta sitten se uusikin on väärä. Jos syö vaikka leipää ja se leipä katkeaa väärästä kohtaa, niin tulee kova itku. En jaksa edes luetella mihin kaikkeen on tyytymätön, koska tuntuu että kaikkeen.
Ja minä olen yrittänyt kaikkeni. Huomiota ja yhdessäoloa saa paljon, mutta on myös yritetty opettaa siihen että välillä joutuu odottamaan hetken jos ei ole oikea hätä. Olen todella väsynyt tähän kun yritän koko ajan kaikkeni ja mikään ei kelpaa. Mies on jo luovuttanut, hän ei kestänyt ja on nyt kaikki ajat töissä, koska mikään mitä hän yrittää ei kelpaa (minä näköjään kestän paremmin stressiä ja tällaista kuin mies, mutta nyt minä joudun yksin olemaan tässä tilanteessa). Öisinkin lapsi herättää minut pari kertaa siihen että peitto on väärin ja jos en heti reagoi niin alkaa kova huuto joka voi kestää lohduttamisesta huolimatta kaksi tuntia eli on pakko reagoida aika heti).
Kertokaa mitä teen väärin.
Kommentit (74)
Minä olen samanlaisissa tilanteissa jättänyt reagoimatta ei toivottuun käytökseen. Sinulla on nyt päässyt tuo aika pitkälle jo eli muuttaminen vaikeampaa.
Aika pienestä olen tehnyt niin, että en tee mitään jos on kiukuttelukäytöstä. En rankaise, en puhu, en vain reagoi. Sitten kun käytös muuttuu tai huono käytös loppuu, jatkan normaalisti ja kehun.
Isommilla jätän reagoimatta ”Anna mehuu!” Huutoihin, joten kohta jo kuuluu ”Sainko mehua?”
Se on todella hermoja raastavaa, tiedän. Ottaisin vielä neuvolassa asian esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?
Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?
Sinä kirjoitat, että on normaali vaihe lapsella. Joku toinen tuolla kirjoitti että kuulostaa kehitysvammalta tai autismilta. Mitä uskoa?
Ap
No vaikuttaako lapsesi sinusta kehitysvammaiselta tai autistiselta? Onko neuvolassa herännyt huolta lapsen kehityksestä tai kontaktin ottamisesta?
Ei autismi näy tuossa iässä välttämättä mitenkään. Autismia ei vuoden ikäiseltä voida oikein edes epäillä kuin epämääräisesti, saati tutkia ja diagnosoida.
Onko teillä vanhempia lapsia? Matkiiko tämä vuosikas heitä leikeissä? Vai leikkiikö mieluummin yksin?
Tai jos ei muita lapsia ole, niin matkiiko sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä miellyttää, se on loputon tie. Kun lapsi huomaa ettet reagoi ja vaatiminen ja kiukuttelu on turhaa se loppuu ajan kanssa.
Joo näin olen tehnyt jo usein. Ei se auta. Tuntuu pahentavan. Ap
Älä tee usein, vaan tee aina. Syystemaattisesti ja säännölliset joka kerta reagoit (eli ignoroit) samalla tavalla. Tuon ikäinen lapsi on vähän niin kuin eläimet (anteeksi vertaus) eli vaativat oikeasti sitä, että asiat tehdään joka kerta samalla tavalla. Jos yhden kerran miellytät ja joustat ja kolme seuraavaa kertaa et huonoi ja sitten taas kaksi kertaa huomoit jne., tilanne vain pahenee. Vähän aikaa lapsi jaksaa yrittää, mutta tuo tilanteen paheneminen on tilapäinen vaihe, joka menee ohi, kun lapsi tajuaa, ettei enää saa käytöksellä tahtoaan läpi.
Mies mäkeen ja muksu päiväkotiin. Oikeasti. Ajattele itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vanhempia lapsia? Matkiiko tämä vuosikas heitä leikeissä? Vai leikkiikö mieluummin yksin?
Tai jos ei muita lapsia ole, niin matkiiko sinua?
Ei ole muita lapsia. Ei tykkää leikkiä oikein yksin vaan minun kanssa ja matkii minua kyllä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö adhd diagnosoida joskus kouluiässä eikä yksivuotiaalla?
Suurimmalla osalla joo diagnosoidaan vasta koulussa, mutta kyllä päiväkoti-ikäisilläkin on ADHD-diagnooseja. Aika tavallista, että 5-6v ryhmässä parilla lapsella on ADHD-diagnoosi ja usealla muulla tutkimukset alkamassa. Mutta tosiaan, on olemassa tutkimuksia, että hyvin pienenä olleet univaikeudet ja ärtymys olisi yhteydessä ADHD:hen vaikka itse diagnoosi tehdään myöhemmin. Tämä tieto ADHD-liitosta. Vinkki: parisuhde & väsymys kuntoon ja johdonmukaista kasvatusta.Terv. Varhaiskasvatuksen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies mäkeen ja muksu päiväkotiin. Oikeasti. Ajattele itseäsi.
En halua laittaa lasta päiväkotiin näin pienenä vaan olla hänen kanssaan kotona. Enkä halua erota miehestä. En ymmärrä miten kumpikaan ehdotuksistasi auttaisi minua tai olisi itseni ajattelemista. Ap
Oletko huomannut, että teet paljon päätelmiä lapsen toiveista? Lautanen on väärä ja peitto on huonosti. Ehkä lapsella on ruokaillessa pelkotila tai nukkuessa paha uni. Voisit kokeilla olla arvailematta lapsen ajatuksenjuoksua ja keskittyä olemaan läsnä hänen tunteessaan. Itku ei ole vaarallista. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Minkä viestin lapsi saa, jos hän surun keskellä ei saa henkistä tukea äidistä, vaan äiti säntäilee vaihtamaan lautasta ja asettelemaan peitonkulmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut, että teet paljon päätelmiä lapsen toiveista? Lautanen on väärä ja peitto on huonosti. Ehkä lapsella on ruokaillessa pelkotila tai nukkuessa paha uni. Voisit kokeilla olla arvailematta lapsen ajatuksenjuoksua ja keskittyä olemaan läsnä hänen tunteessaan. Itku ei ole vaarallista. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Minkä viestin lapsi saa, jos hän surun keskellä ei saa henkistä tukea äidistä, vaan äiti säntäilee vaihtamaan lautasta ja asettelemaan peitonkulmaa?
En siis ole ap, mutta ihan totta tämä. Itse ”mokasin” ekan lapseni kanssa juurikin siitä, kun yöllä ampaisin lapsen luo liian helposti. Suoraan sanoen valvotin sekä itseäni että lasta pomppimassa lapsen luo joka inahduksesta.
Meillä kävi niin, että kun lapsi muutti omaan huoneeseen ja en joka pientä mutinaa ja itkun alkua kuullut niin lapsi nukahti uudelleen ja nukkui aamuun.
Itku ei ole vaarallista todellakaan ja tuo peitonkulman siirtely keskellä yötä menee kyllä jo älyttömyyksiin.
Lapsi saattaa olla tyytymätön kun hänelle on annettu siihen mahdollisuus eli on oppinut siihen. Ei lapsi stä pahuuttaan tee vaan on oppinut sen tavaksi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Mies mäkeen ja muksu päiväkotiin. Oikeasti. Ajattele itseäsi.
Olet typerä ja ilkeä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako tarpeeksi unta? Onko allergioita, atopiaa, mahdollisesti jotain kipuja?
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut, että teet paljon päätelmiä lapsen toiveista? Lautanen on väärä ja peitto on huonosti. Ehkä lapsella on ruokaillessa pelkotila tai nukkuessa paha uni. Voisit kokeilla olla arvailematta lapsen ajatuksenjuoksua ja keskittyä olemaan läsnä hänen tunteessaan. Itku ei ole vaarallista. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Minkä viestin lapsi saa, jos hän surun keskellä ei saa henkistä tukea äidistä, vaan äiti säntäilee vaihtamaan lautasta ja asettelemaan peitonkulmaa?
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta olen käytännössä varma, että nyt tässä tilanteessani ei ole kyse tuosta. Ap
Alue: Aihe vapaa
En kirjoittanut että kuulostaa siltä. Kirjoitin että kaverini lapsi oli hyvin tyytymätön lapsi ja diagnosoitiin myöhemmin autistiseksi ja kehitysvammaiseksi. Hänen muut lapsensa taikka minunkaan lapseni eivät koskaan olleet samalla tavalla lähes _kaikkeen_ tyytymättömiä. Kaikki lapset kiukuttelevat ja ovat tyytymättömiä välillä, mutta tuolla kyseisellä lapsella se tyytymättömyys oli huomattavaa ja todella väsyttävää. Tokihan hänellä oli hyviäkin hetkiä.