Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapseni on aina tyytymätön kaikkeen?
09.10.2019 |
Yksivuotiaani on jo kuukausia ollut sellainen, että hän on tyytymätön aivan kaikkeen. Meillä on paljon leluja, mutta mikään niistä ei tunnu kiinnostavan kuin pienen hetken (eikä kiinnosta kauha eikä kaukosäädinkään sekunnin). Hän vain itkee kun lelut on vääriä. Sama koskee kirjoja. On tyytymätön suunnilleen kaikkeen ruokaan ja juomaan. Se lautanen millä ruoka on, on aina väärä. Joskus vaihdan lautasen, mutta sitten se uusikin on väärä. Jos syö vaikka leipää ja se leipä katkeaa väärästä kohtaa, niin tulee kova itku. En jaksa edes luetella mihin kaikkeen on tyytymätön, koska tuntuu että kaikkeen.
Ja minä olen yrittänyt kaikkeni. Huomiota ja yhdessäoloa saa paljon, mutta on myös yritetty opettaa siihen että välillä joutuu odottamaan hetken jos ei ole oikea hätä. Olen todella väsynyt tähän kun yritän koko ajan kaikkeni ja mikään ei kelpaa. Mies on jo luovuttanut, hän ei kestänyt ja on nyt kaikki ajat töissä, koska mikään mitä hän yrittää ei kelpaa (minä näköjään kestän paremmin stressiä ja tällaista kuin mies, mutta nyt minä joudun yksin olemaan tässä tilanteessa). Öisinkin lapsi herättää minut pari kertaa siihen että peitto on väärin ja jos en heti reagoi niin alkaa kova huuto joka voi kestää lohduttamisesta huolimatta kaksi tuntia eli on pakko reagoida aika heti).
Kertokaa mitä teen väärin.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa hullulta, mutta tiukenna lempeästi rajoja. Rajaa leluja pois, anna valita kahdesta vaihtoehdosta, loruttele lattialla tai sohvalla ilman mitään kirjaa tai lelua.
Itselläni oli esikoisen kanssa vähän sama, ja lähdin aikalailla hänen oikkuihinsa mukaan. Olin myös väsynyt, ja oma paha olo välittyi lapseenkin. Olethan itse tyytyväinen elämääsi? Jaksamista!
En ole kovin tyytyväinen juuri nyt elämääni kun lapsi itkee koko ajan tyytymättömänä vaikka yrittäisin mitä ja mies jo luovutti ja yrittää lähinnä olla pois kotoa. Varmaan lapsi huomaa väsymykseni ja se pahentaa asiaa. Jos saisin edes kerran edes yhden päivän niin että lapsi on tyytyväinen niin jaksaisin sen voimalla taas paljon. Ap
Voithan myös pikkuhiljaa alkaa hakemaan päiväkotipaikkaa. Täällä ainakin kestää 4kk saada paikka. Päiväkotiin vaikka osa-aikaisesti alkuun niin siellä oppii kyllä olemaan ja varmaan auttaisi omaa jaksamistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä maito tekee äkäiseksi jo valmiiksi äkkipikaisen lapsen.
Allergia ja jotenkin epämukava olo olisi mun veikkaus voimakkaan tahdon lisäksi.
Onko atooppinen tai herkästi kuivuva iho? Reagoiko hampaiden tuloon?
Vierailija kirjoitti:
Meillä maito tekee äkäiseksi jo valmiiksi äkkipikaisen lapsen.
Allergia ja jotenkin epämukava olo olisi mun veikkaus voimakkaan tahdon lisäksi.
Onko atooppinen tai herkästi kuivuva iho? Reagoiko hampaiden tuloon?
Kaikki hampaat on jo tullut eli ei se ole se. Mutta allergioita ja refluksia olen itse epäillyt jo pidempään mutta neuvolan terkkareiden ja kahden neuvolalääkärin mukaan ei missään nimessä ole eikä aleta tutkimaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisellä pitää olla jo rajoja ja kyllä se kakara ne ymmärtää. Pidätkö lasta aivan idioottina joka kuin taikaiskusta kolmen vanhana alkaa oppimaan ettei kaikkea saa kun haluaa. Pienestä asti nuo asiat on opetettava.
Huoh. Ymmärsit näköjään kirjoitukseni aivan väärin. On meillä rajat lapselle eikä anneta hyppyyttää eikä todellakaan saa kaikkea minkä perään huutaa. Ap
Tökerösti toiselta sanottu, mutta kyllähän tosta sun alotuksesta saa käsityksen että lapsi määrää. Huomannut et itkemällä saa asioita tapahtumaan.
Lisää, lisää, lisää. Aina uutta ja lisää. Jotain lapsi hahmottaa vaikkei osaa keskustella.
Niin väsyttävää kun sitä itkua on kuunnella niin rajat om vedettävä. Rajaa leluja, ei uusia jatkuvasti. Syödään nyt siltä lautaselta minkä oot laittanut.
Tsempit teille ja miehen kanssa keskustelu/ terapia ettei sinne töihin paeta, kun kerran yhdessä on lapsi pantu aluelle niin lapsi ja lapsen haasteen myös hoidetaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin kanssa puhumaan asiasta neuvolassa. Jos siellä sanotaan vaan että on vaihe joka menee ohi niin sanoisin, että haluan apua tilanteeseen. Lapsi voi myös olla tempperamentiltaan vaativa, minulla on 3,5 vuotias haastava ja tempperamentiltaan vahva ja huomiota vaativa lapsi. Älä ajattele, että olet tehnyt jotain väärin. Jotkut vaan ovat vaatvampia kuin toiset... Raskasta on, mutta opit kyllä tulemaan toimeen tilanteen kanssa...
Ei ne tutki noin pieniä.
Esim.neurologisia tutkimuksia tehdään ihan elämän alusta asti.Kokemusta on.Yhtenä tutkimusten syynä voi olla esim.se, että lapsi on ns.yliärsyyntynyt.Tämän lapsen kohdalla ei tietenkään tarvitse olla niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisellä pitää olla jo rajoja ja kyllä se kakara ne ymmärtää. Pidätkö lasta aivan idioottina joka kuin taikaiskusta kolmen vanhana alkaa oppimaan ettei kaikkea saa kun haluaa. Pienestä asti nuo asiat on opetettava.
Huoh. Ymmärsit näköjään kirjoitukseni aivan väärin. On meillä rajat lapselle eikä anneta hyppyyttää eikä todellakaan saa kaikkea minkä perään huutaa. Ap
Tökerösti toiselta sanottu, mutta kyllähän tosta sun alotuksesta saa käsityksen että lapsi määrää. Huomannut et itkemällä saa asioita tapahtumaan.
Lisää, lisää, lisää. Aina uutta ja lisää. Jotain lapsi hahmottaa vaikkei osaa keskustella.
Niin väsyttävää kun sitä itkua on kuunnella niin rajat om vedettävä. Rajaa leluja, ei uusia jatkuvasti. Syödään nyt siltä lautaselta minkä oot laittanut.
Tsempit teille ja miehen kanssa keskustelu/ terapia ettei sinne töihin paeta, kun kerran yhdessä on lapsi pantu aluelle niin lapsi ja lapsen haasteen myös hoidetaan yhdessä.
Kirjoitin varmaan epäselvästi sitten.
Mutta ei lapsi meillä määrää vaan nytkin on suurin osa leluista laitettu pois, koska oli niihin tyytymätön ja jäljellä on muutama lelu, joista saa valita tai jos ei halua valita niin sitten ei leiki leluilla. Ja sen lautasen vaihdoin kahdella kerralla, koska halusin ihan kokeilla, että ratkeaako tilanne sillä vaihtamisella, mutta koska ei ratkennut, niin en enää vaihda. Meillä syödään siltä lautaselta, jonka olen laittanut, tai jos ei millään syö siltä, niin sitten ei syö.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maito tekee äkäiseksi jo valmiiksi äkkipikaisen lapsen.
Allergia ja jotenkin epämukava olo olisi mun veikkaus voimakkaan tahdon lisäksi.
Onko atooppinen tai herkästi kuivuva iho? Reagoiko hampaiden tuloon?Kaikki hampaat on jo tullut eli ei se ole se. Mutta allergioita ja refluksia olen itse epäillyt jo pidempään mutta neuvolan terkkareiden ja kahden neuvolalääkärin mukaan ei missään nimessä ole eikä aleta tutkimaan. Ap
Oletko kokeillut mitään närästysläkettä? Yksityisellehän voi aina mennä kysymään neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin pitkään että teenkö tänne aloituksen siitä, että lapsi on tyytymätön kaikkeen vai siitä että mies ei jaksanut lapsen kanssa ja pysyy pois kotoa. En osaa sanoa kumpi minua väsyttää enemmän, varmaan tuo jälkimmäinen. Mutta koska täältä saa aina haukut kun tekee miestään koskevan aloituksen niin ajattelin, että teen aloituksen tänne sitten siitä, että mitä minä itse teen väärin lapseni kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maito tekee äkäiseksi jo valmiiksi äkkipikaisen lapsen.
Allergia ja jotenkin epämukava olo olisi mun veikkaus voimakkaan tahdon lisäksi.
Onko atooppinen tai herkästi kuivuva iho? Reagoiko hampaiden tuloon?Kaikki hampaat on jo tullut eli ei se ole se. Mutta allergioita ja refluksia olen itse epäillyt jo pidempään mutta neuvolan terkkareiden ja kahden neuvolalääkärin mukaan ei missään nimessä ole eikä aleta tutkimaan. Ap
Oletko kokeillut mitään närästysläkettä? Yksityisellehän voi aina mennä kysymään neuvoa.
En ole kokeillut närästyslääkkeitä. Mikä olisi 1v 2kk ikäiselle sopiva lääke, osaatko suositella? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisellä pitää olla jo rajoja ja kyllä se kakara ne ymmärtää. Pidätkö lasta aivan idioottina joka kuin taikaiskusta kolmen vanhana alkaa oppimaan ettei kaikkea saa kun haluaa. Pienestä asti nuo asiat on opetettava.
Huoh. Ymmärsit näköjään kirjoitukseni aivan väärin. On meillä rajat lapselle eikä anneta hyppyyttää eikä todellakaan saa kaikkea minkä perään huutaa. Ap
Tökerösti toiselta sanottu, mutta kyllähän tosta sun alotuksesta saa käsityksen että lapsi määrää. Huomannut et itkemällä saa asioita tapahtumaan.
Lisää, lisää, lisää. Aina uutta ja lisää. Jotain lapsi hahmottaa vaikkei osaa keskustella.
Niin väsyttävää kun sitä itkua on kuunnella niin rajat om vedettävä. Rajaa leluja, ei uusia jatkuvasti. Syödään nyt siltä lautaselta minkä oot laittanut.
Tsempit teille ja miehen kanssa keskustelu/ terapia ettei sinne töihin paeta, kun kerran yhdessä on lapsi pantu aluelle niin lapsi ja lapsen haasteen myös hoidetaan yhdessä.
Minä en saanut ollenkaan sellaista käsitystä, että tässä lapsi määrää.Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin kanssa puhumaan asiasta neuvolassa. Jos siellä sanotaan vaan että on vaihe joka menee ohi niin sanoisin, että haluan apua tilanteeseen. Lapsi voi myös olla tempperamentiltaan vaativa, minulla on 3,5 vuotias haastava ja tempperamentiltaan vahva ja huomiota vaativa lapsi. Älä ajattele, että olet tehnyt jotain väärin. Jotkut vaan ovat vaatvampia kuin toiset... Raskasta on, mutta opit kyllä tulemaan toimeen tilanteen kanssa...
Ei ne tutki noin pieniä.
Esim.neurologisia tutkimuksia tehdään ihan elämän alusta asti.Kokemusta on.Yhtenä tutkimusten syynä voi olla esim.se, että lapsi on ns.yliärsyyntynyt.Tämän lapsen kohdalla ei tietenkään tarvitse olla niin.
En osaa ajatella, että olisi mitään neurologista vikaa vaan ehkä vika on siinä, että mies väsyi lapseen ja ei ole koskaan kotona ja nyt minäkin olen väsynyt kun joudun yksin hoitamaan kaikki itkuiset päivät aamusta iltaan. Jos lapsi vain reagoi tähän? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juttu muuttuu matkan varrella. Samalla laillako ap venkoilee lapsenkin kanssa, yrittää kaikkea, mikä menisi läpi?
Ap, kaikki sympatiani. Olet varmaan henkisesti ja fyysisesti ihan poikki ja rankkaa, kun vetelet kaikista naruista ja painelet kaikki napit eikä mikään auta.
Lapsella voi hyvin olla joku fyysinen vaiva, mikä tekee kärttyisäksi. Tai sitten tarvitsisitte neuvoja joltain asiantuntijalta, miten tyytymätöntä yksivuotiasta rauhoitetaan ja saadaan kierre katkaistua. Ihan ensimmäiseksi tee kaikkesi laskeaksesi omat stressitasosi.
Vie lapsi osteopaatille. Käyttämälläni osteopaatilla taitaa olla valtaosa asiakkaista vauvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä juttu muuttuu matkan varrella. Samalla laillako ap venkoilee lapsenkin kanssa, yrittää kaikkea, mikä menisi läpi?
Ap, kaikki sympatiani. Olet varmaan henkisesti ja fyysisesti ihan poikki ja rankkaa, kun vetelet kaikista naruista ja painelet kaikki napit eikä mikään auta.
Lapsella voi hyvin olla joku fyysinen vaiva, mikä tekee kärttyisäksi. Tai sitten tarvitsisitte neuvoja joltain asiantuntijalta, miten tyytymätöntä yksivuotiasta rauhoitetaan ja saadaan kierre katkaistua. Ihan ensimmäiseksi tee kaikkesi laskeaksesi omat stressitasosi.
Olen todella väsynyt. Mutta en ymmärrä miten juttu muuttuu matkan varrella. Kertokaa minulle miten muuttuu. Olenko niin väsynyt että en enää ymmärrä mitä kirjoitan. Ap
Kaikki sympatiat sinulle. Mies tekee epäreilusti. Sano että olette tiiminä tässä ja kuorma jaetaan. Niin lapsen ärtymys ei ainakaan kasva siitä, että te turvalliset aikuiset olette ihan puhki.
Meidän pojalla oli silent refluksi. Ja ummetus, joka pahensi refluksia. Yksityislääkäri auttoi, neuvolassa ja terveyskeskuksessa ei ole osaamista tähän. Katsoisin myös allergiat, varsinkin maito, ja aistiyliherkkyydet. Saako lapsi tarpeeksi unta? Refluksi vaikuttaa siihenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maito tekee äkäiseksi jo valmiiksi äkkipikaisen lapsen.
Allergia ja jotenkin epämukava olo olisi mun veikkaus voimakkaan tahdon lisäksi.
Onko atooppinen tai herkästi kuivuva iho? Reagoiko hampaiden tuloon?Kaikki hampaat on jo tullut eli ei se ole se. Mutta allergioita ja refluksia olen itse epäillyt jo pidempään mutta neuvolan terkkareiden ja kahden neuvolalääkärin mukaan ei missään nimessä ole eikä aleta tutkimaan. Ap
Oletko kokeillut mitään närästysläkettä? Yksityisellehän voi aina mennä kysymään neuvoa.
En ole kokeillut närästyslääkkeitä. Mikä olisi 1v 2kk ikäiselle sopiva lääke, osaatko suositella? Ap
Haluaisin sanoa, että gaviscon, mutta täysin mutua. Sopii siis pienillekin mutta en tiedä olisiko paras.
Meillä neuvolassa on aina sanottu, että sitä vanhemman vaistoa kannattaa kuunnella ja etenkin jos on vakuutus niin yksityisiä palveluita kannattaa käyttää.
Jos susta tuntuu että jotain on oikesti pielessä niin asia kannattaa selvittää.
Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?
Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?
Saattaa olla aistiyliherkkä. Mun mielestä olisi tärkeää, että sulla olisi johdonmukainen kasvatustyyli ja muistat olla myönteinen. Kuulostaa vähän siltä, että olet liian tiuhaan vaihtanut ja kokeillut sitä sun tätä. Jos vaikka viikon kokeilisit mennä jollain tyylillä, että lapsi ehtii tottua siihen (syy-seuraussuhde). Ja sitten se myönteisyys. Oletko löytänyt yhteistä säveltä lapsen kanssa? Pieniä yhteisiä naurunhetkiä. Theraplay voisi olla kokeilemisen arvoinen tapa saada yhteys. Olisko hän turvaton kun ei saa yhteyttä suhun eikä isään? Eikä oo hyvä juttu, että isä on lapsen silmissä yht'äkkiä ottanut etäisyyttä. Sehän on menetyksen kokemus hänelle. Neuvola vois olla paikallaan. Mulla on itselläni myös vaativa lapsi, mutta ei ollut vielä tuossa iässä. Nyt hän on 9v ja on se kyllä rasittavaa kun joka pikkujuttu on aina väärin. Vaikka vain se että bussi on jäänyt liian pitkäksi aikaa valoihin. Lähes aina on myös ruoan kanssa ongelmaa. Hän sai koulussa tehostetun tuen esim. on vaikeutta tunteiden säätelyssä ja omantoiminnan ohjaamisessa.
Alue: Aihe vapaa
Kaverini lapsi oli tuollainen pienenä. Myöhemmin sai autismi- ja kehitysvammaiagnoosit.