Miksi lapseni on aina tyytymätön kaikkeen?

Itsellä viikon päästä vuoden ikäinen, ja on niin tyytymätön tapaus.

Raivoaa leluille, sitten kun otan lelun pois tai yritän antaa toisen niin raivoaa siitäkin.

Haluaa syliin ja sitten taas leikkimään, raivoaa taas lelulle ja sitten syliin taas jne.

Viskoo lautaset ja lusikat päin näköä, haluaa leikkiä niillä myöskin.

Sitten otan pois kaikki ruokavälineet ja raivo alkaa taas.

Vaipan vaihto kanssa alkanut olemaan oma urheilu suoritus (haluaisi olla ilmeisesti ilman, joskus saakin olla hetkiä ilman vaippaa)

Neuvolassa kertonut asiasta myös, mutta on normaalia käytöstä tämän ikäiselle ja sitten tämä eroahdistusvaihe siihen päälle :D

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?

Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?

Sinä kirjoitat, että on normaali vaihe lapsella. Joku toinen tuolla kirjoitti että kuulostaa kehitysvammalta tai autismilta. Mitä uskoa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla aistiyliherkkä. Mun mielestä olisi tärkeää, että sulla olisi johdonmukainen kasvatustyyli ja muistat olla myönteinen. Kuulostaa vähän siltä, että olet liian tiuhaan vaihtanut ja kokeillut sitä sun tätä. Jos vaikka viikon kokeilisit mennä jollain tyylillä, että lapsi ehtii tottua siihen (syy-seuraussuhde). Ja sitten se myönteisyys. Oletko löytänyt yhteistä säveltä lapsen kanssa? Pieniä yhteisiä naurunhetkiä. Theraplay voisi olla kokeilemisen arvoinen tapa saada yhteys. Olisko hän turvaton kun ei saa yhteyttä suhun eikä isään? Eikä oo hyvä juttu, että isä on lapsen silmissä yht'äkkiä ottanut etäisyyttä. Sehän on menetyksen kokemus hänelle. Neuvola vois olla paikallaan. Mulla on itselläni myös vaativa lapsi, mutta ei ollut vielä tuossa iässä. Nyt hän on 9v ja on se kyllä rasittavaa kun joka pikkujuttu on aina väärin. Vaikka vain se että bussi on jäänyt liian pitkäksi aikaa valoihin. Lähes aina on myös ruoan kanssa ongelmaa. Hän sai koulussa tehostetun tuen esim. on vaikeutta tunteiden säätelyssä ja omantoiminnan ohjaamisessa. 

Kyllä lapsi minuun saa aina yhteyden. Olen hänelle paljon läsnä ja saa minulta paljon huomiota. Kehun ja kannustan häntä paljon (vaikka ei varmaan ymmärrä vielä niitä sanojani niin kehuvan äänensävyn varmaan ymmärtää).

Neuvolassa olen puhunut mieheen liittyvästä tilanteesta, mutta ei sieltä neuvolasta ihan oikeasti saa mitään muuta kuin voivottelua ja päivittelyä. 

Googlaan theraplayn.

Ap

Osaako lapsi jo puhua hyvin? Miten hän kommunikoi että lautanen on väärä / leipä katkesi väärästä paikasta / lelu ei kelpaa / peitto on huonosti? 

Saako lapsi kuitenkin syötyä tahtomisensa keskellä vai jääkö nälkäiseksi? Onko univelkaa yökiukuista johtuen?

Valitse taistelusi on erittäin hyvä neuvo. Syömisestä tai nukkumisesta ei kannata sellaista "tehdä" jos sen voi suinkin välttää. Lapsi ei tule muistamaan mitään tästä ajasta, joten kasvatuksellisen otteen suhteen voi ruokaillessa löysätä. Lapsi voi esim syödä sormin vaikkapa lautasliinalta itse. Valitse ateriat niin että on aina tarjolla myös jotain mistä lapsi pitää (vaikka sitten maitoa/puuroa/hedelmää). Nukkumisasiat järjestätte siten että kaikki saavat maksimimäärän unta. 

Miten yö/päivä menee jos annat lapselle supon (onko kipeä?)?

Tyytymätön lapsi?

Tullut äitiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?

Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?

Sinä kirjoitat, että on normaali vaihe lapsella. Joku toinen tuolla kirjoitti että kuulostaa kehitysvammalta tai autismilta. Mitä uskoa?

Ap

Usko, että lapset ja kokemukset on erilaisia. Ne joilla on ollu helpot lapset tai tosi vaikeita joilta löytynyt jokin syy haastavaan käytökseen sanovat, että lapsessa on jotain vikaa.

Ne joilla on perus-lapsia ajattelevat helposti, että ylireagoit ja lapsi on varmasti normaali vaikka kiukkuaakin joskus.

Luota siihen omaan arvioosi, sinähän lapsesi parhaiten tunnet.

Vie lapsi lääkäriin jos epäilet jotain vikaa lapsessa, hae itsellesi apua jos epäilet, että vika onkin sinussa (ehkä vuorovaikutuksessa tai väsymyksessä).

Pyri parempaan suhteeseen miehesi kanssa jos suhde tuntuu vaikealta.

Mistään näistä toimenpiteistä ei voi olla haittaa.

Luota itseesi, olet varmasti hyvä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?

Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?

Sinä kirjoitat, että on normaali vaihe lapsella. Joku toinen tuolla kirjoitti että kuulostaa kehitysvammalta tai autismilta. Mitä uskoa?

Ap

No vaikuttaako lapsesi sinusta kehitysvammaiselta tai autistiselta? Onko neuvolassa herännyt huolta lapsen kehityksestä tai kontaktin ottamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Osaako lapsi jo puhua hyvin? Miten hän kommunikoi että lautanen on väärä / leipä katkesi väärästä paikasta / lelu ei kelpaa / peitto on huonosti? 

Saako lapsi kuitenkin syötyä tahtomisensa keskellä vai jääkö nälkäiseksi? Onko univelkaa yökiukuista johtuen?

Valitse taistelusi on erittäin hyvä neuvo. Syömisestä tai nukkumisesta ei kannata sellaista "tehdä" jos sen voi suinkin välttää. Lapsi ei tule muistamaan mitään tästä ajasta, joten kasvatuksellisen otteen suhteen voi ruokaillessa löysätä. Lapsi voi esim syödä sormin vaikkapa lautasliinalta itse. Valitse ateriat niin että on aina tarjolla myös jotain mistä lapsi pitää (vaikka sitten maitoa/puuroa/hedelmää). Nukkumisasiat järjestätte siten että kaikki saavat maksimimäärän unta. 

Miten yö/päivä menee jos annat lapselle supon (onko kipeä?)?

Sanoo vasta vain muutamia yksittäisiä sanoja eli ei osaa sanoa että lautanen on väärä tai leipä katkesi. Hyvä kysymys miten osaa kommunikoida että lautanen on väärä tai leipä katkesi. En oikein osaa selittää. Jotenkin näen sen hänestä heti, ilmeestä, eleistä, siitä miten hänen keho jännittyy tai vastaavasta. Lapsella oli vauvana sairauksia, joista on parantunut täysin eikä niistä jäänyt mitään, mutta joiden vuoksi jotenkin herkistyin lukemaan lapsen olemuksen ihan pienistä vihjeistä ihan sekunnissa hänen tunnetiloja ja ajatuksia (en siis tarkoita että jotenkin osaisin lukea lapsen ajatuksia mutta tuon vauva-ajan vuoksi jouduin oppimaan äärimmäisen herkäksi vauvan lukemisessa). 

Joskus lapsi syö hyvin, joskus huonosti ja jää nälkäiseksi, jolloin tulee kahta kauheammat kiukut. Siksikin kokeilin vaihtaa lautasta, jos sillä saisi nälän pois ja välttäisi nälkäkiukut, mutta ei se tosiaan auttanut. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?

Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?

Sinä kirjoitat, että on normaali vaihe lapsella. Joku toinen tuolla kirjoitti että kuulostaa kehitysvammalta tai autismilta. Mitä uskoa?

Ap

No vaikuttaako lapsesi sinusta kehitysvammaiselta tai autistiselta? Onko neuvolassa herännyt huolta lapsen kehityksestä tai kontaktin ottamisesta?

Ei ole ollut huolta vaan kehuttu että harvinaisen hyvin kontaktissa tarkkaavainen lapsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?

Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?

Sinä kirjoitat, että on normaali vaihe lapsella. Joku toinen tuolla kirjoitti että kuulostaa kehitysvammalta tai autismilta. Mitä uskoa?

Ap

No vaikuttaako lapsesi sinusta kehitysvammaiselta tai autistiselta? Onko neuvolassa herännyt huolta lapsen kehityksestä tai kontaktin ottamisesta?

Ei ole ollut huolta vaan kehuttu että harvinaisen hyvin kontaktissa tarkkaavainen lapsi. Ap

Hyvä! Nyt kun otat tuon huomioon, tuntuuko sinusta todennäköisemmältä se, että kyseessä on normaali kehitysvaihe vai se, että lapsesi on kehitysvammainen tai autistinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?

Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?

Sinä kirjoitat, että on normaali vaihe lapsella. Joku toinen tuolla kirjoitti että kuulostaa kehitysvammalta tai autismilta. Mitä uskoa?

Ap

No vaikuttaako lapsesi sinusta kehitysvammaiselta tai autistiselta? Onko neuvolassa herännyt huolta lapsen kehityksestä tai kontaktin ottamisesta?

Ei ole ollut huolta vaan kehuttu että harvinaisen hyvin kontaktissa tarkkaavainen lapsi. Ap

Hyvä! Nyt kun otat tuon huomioon, tuntuuko sinusta todennäköisemmältä se, että kyseessä on normaali kehitysvaihe vai se, että lapsesi on kehitysvammainen tai autistinen?

Minusta itsestä tuntuu, että syy on joko allergia/refluksi, kehitysvaihe, lapsen luonne tai se että isänsä ja minä ollaan väsyneitä ja lapsi reagoi siihen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako lapsi jo puhua hyvin? Miten hän kommunikoi että lautanen on väärä / leipä katkesi väärästä paikasta / lelu ei kelpaa / peitto on huonosti? 

Saako lapsi kuitenkin syötyä tahtomisensa keskellä vai jääkö nälkäiseksi? Onko univelkaa yökiukuista johtuen?

Valitse taistelusi on erittäin hyvä neuvo. Syömisestä tai nukkumisesta ei kannata sellaista "tehdä" jos sen voi suinkin välttää. Lapsi ei tule muistamaan mitään tästä ajasta, joten kasvatuksellisen otteen suhteen voi ruokaillessa löysätä. Lapsi voi esim syödä sormin vaikkapa lautasliinalta itse. Valitse ateriat niin että on aina tarjolla myös jotain mistä lapsi pitää (vaikka sitten maitoa/puuroa/hedelmää). Nukkumisasiat järjestätte siten että kaikki saavat maksimimäärän unta. 

Miten yö/päivä menee jos annat lapselle supon (onko kipeä?)?

Sanoo vasta vain muutamia yksittäisiä sanoja eli ei osaa sanoa että lautanen on väärä tai leipä katkesi. Hyvä kysymys miten osaa kommunikoida että lautanen on väärä tai leipä katkesi. En oikein osaa selittää. Jotenkin näen sen hänestä heti, ilmeestä, eleistä, siitä miten hänen keho jännittyy tai vastaavasta. Lapsella oli vauvana sairauksia, joista on parantunut täysin eikä niistä jäänyt mitään, mutta joiden vuoksi jotenkin herkistyin lukemaan lapsen olemuksen ihan pienistä vihjeistä ihan sekunnissa hänen tunnetiloja ja ajatuksia (en siis tarkoita että jotenkin osaisin lukea lapsen ajatuksia mutta tuon vauva-ajan vuoksi jouduin oppimaan äärimmäisen herkäksi vauvan lukemisessa). 

Joskus lapsi syö hyvin, joskus huonosti ja jää nälkäiseksi, jolloin tulee kahta kauheammat kiukut. Siksikin kokeilin vaihtaa lautasta, jos sillä saisi nälän pois ja välttäisi nälkäkiukut, mutta ei se tosiaan auttanut. 

Ap

Voisiko olla sellaistakin, että olet joutunut vastaamaan lapsen tarpeisiin haukan tavoin, kun lapsi oli sairas. Nyt lapsen pitäisi opetella itse hallitsemaan myös itseään ilman että sinä riennät heti paikalle curlingoimaan. Eli lapsi opettelee pikkuhiljaa kestämään sen ärsytyksen, että leipä katkesi tai lautanen ei nyt vaan ole niin kiva tai että ei nyt ollutkaan sitä lempilelua. Koska lapsi ei ole nyt sairaana, hengähtäkää molemmat. 

Meillä oli aivan sama tilanne ja kun kokeiluna vein lääkäriin ihan vain varmistaakseni ettei ole mitään kipuja niin korvatulehdushan se siellä. Lääkkeet auttoi ja lapsesta tuli taas enemmän oma itsensä vaikkei temperamenttikiukut mihinkään kadonneetkaan. Superraskasta yrittää selvittää, mikä auttaisi kun lapsi on jatkuvasti huonolla tuulella. Kaikkensa kun yrittää ja kiitoksena saa vain pelkkää huutoa ja kiukuttelua, huoh. Kaikki tsempit sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tee mitään väärin. Tuo on vaihe lapsen kehityksessä. Se menee ohi, vaikka tuntuu toki juuri nyt loputtomalta suolta. Kyllä se rankalta tuntuu, mutta ehkä helpottaa, jos ajattelet, että tämä on normaali vaihe lapsen kehityksessä, eikä johdu siitä, että te vanhemmat olette tehneet jotain väärin tai että lapsessa on jotain vikaa?

Eikös tämä liity juuri siihen vaiheeseen, kun lapsi tajuaa olevansa erillinen olento ja se ahdistaa?

Sinä kirjoitat, että on normaali vaihe lapsella. Joku toinen tuolla kirjoitti että kuulostaa kehitysvammalta tai autismilta. Mitä uskoa?

Ap

No vaikuttaako lapsesi sinusta kehitysvammaiselta tai autistiselta? Onko neuvolassa herännyt huolta lapsen kehityksestä tai kontaktin ottamisesta?

Ei ole ollut huolta vaan kehuttu että harvinaisen hyvin kontaktissa tarkkaavainen lapsi. Ap

Hyvä! Nyt kun otat tuon huomioon, tuntuuko sinusta todennäköisemmältä se, että kyseessä on normaali kehitysvaihe vai se, että lapsesi on kehitysvammainen tai autistinen?

Minusta itsestä tuntuu, että syy on joko allergia/refluksi, kehitysvaihe, lapsen luonne tai se että isänsä ja minä ollaan väsyneitä ja lapsi reagoi siihen. Ap

Ok! Jos sinusta tuntuu siltä, että lapsella on joku hätänä, niin suosittelen, että yrität hakea apua. Jos ajattelet, että kyseessä on sinun ja miehesi suhde, suosittelen perheneuvolaa. Ainakin meidän paikkakunnalla ajan voi varata itse. 

Jos mietit tuota refluksia, kannattaa käydä apteekista kysymässä sopivaa valmistetta lapselle.

Jos ajattelet, että se on kehitysvaihe, osviittaa antanee se, miten kauan tuota on jatkunut. Jos lapsi on ollu aiemmin tyytyväinen, kyse on todennäköisemmin kehitysvaiheesta. Toki sinun ja miehesi kireät välit saattavat voimistaa sitä. Jos taas refluksista, muutokset ruokailussa ovat todennäköisesti vaikuttaneet siihen (tarkoitan ennen kaikkea kiinteisiin siirtymistä).

(Minä vielä jolla se 9v.) Sanot, että annat huomiota, kannustat ja kehut lasta, vaikka hän "ei varmaan ymmärrä sanoja". Mun korvaan tuo ei kuulosta ihan sellaiselta yhteydeltä jota tarkoitin. Tärkeintä on vuorovaikutus. Se että molemmat on siinä tilanteessa samalla aaltopituudella. Jo hyvin pieniä lapsi voi "keskustella" ja olla aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Onko selvillä mistä lapsi pitää? Tykkääkö liiskata marjoja tai tehdä kuravelliä? Lähtisin tällaisista positiivisita asioista liikkeelle ja yrittäisin olla siinä tilanteessa täysin läsnä. Lapset ovat myös äärimmäisen tarkkoja tunnistamaan tunnetiloja ja kireyttä.

Oletko muuten kokeillut laktoosittomia maitotuotteita (jos käyttää maitotuotteita)? Meillä auttoi jonkinverran. 

Onko lapsen elämässä tapahtunut muutoksia? Onko esim. aiemmin ollut aurinkoisempi ja kiukut alkaneet siitä kun on siirtynyt omaan sänkyyn tms.? Usein ne mun mielestä tossa vaiheessa ovat kiukkuisia, jos haluavat tosi paljon sanoa jotain mutta puhe ei vielä tule. Helpottaa kun alkaa puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako lapsi jo puhua hyvin? Miten hän kommunikoi että lautanen on väärä / leipä katkesi väärästä paikasta / lelu ei kelpaa / peitto on huonosti? 

Saako lapsi kuitenkin syötyä tahtomisensa keskellä vai jääkö nälkäiseksi? Onko univelkaa yökiukuista johtuen?

Valitse taistelusi on erittäin hyvä neuvo. Syömisestä tai nukkumisesta ei kannata sellaista "tehdä" jos sen voi suinkin välttää. Lapsi ei tule muistamaan mitään tästä ajasta, joten kasvatuksellisen otteen suhteen voi ruokaillessa löysätä. Lapsi voi esim syödä sormin vaikkapa lautasliinalta itse. Valitse ateriat niin että on aina tarjolla myös jotain mistä lapsi pitää (vaikka sitten maitoa/puuroa/hedelmää). Nukkumisasiat järjestätte siten että kaikki saavat maksimimäärän unta. 

Miten yö/päivä menee jos annat lapselle supon (onko kipeä?)?

Sanoo vasta vain muutamia yksittäisiä sanoja eli ei osaa sanoa että lautanen on väärä tai leipä katkesi. Hyvä kysymys miten osaa kommunikoida että lautanen on väärä tai leipä katkesi. En oikein osaa selittää. Jotenkin näen sen hänestä heti, ilmeestä, eleistä, siitä miten hänen keho jännittyy tai vastaavasta. Lapsella oli vauvana sairauksia, joista on parantunut täysin eikä niistä jäänyt mitään, mutta joiden vuoksi jotenkin herkistyin lukemaan lapsen olemuksen ihan pienistä vihjeistä ihan sekunnissa hänen tunnetiloja ja ajatuksia (en siis tarkoita että jotenkin osaisin lukea lapsen ajatuksia mutta tuon vauva-ajan vuoksi jouduin oppimaan äärimmäisen herkäksi vauvan lukemisessa). 

Joskus lapsi syö hyvin, joskus huonosti ja jää nälkäiseksi, jolloin tulee kahta kauheammat kiukut. Siksikin kokeilin vaihtaa lautasta, jos sillä saisi nälän pois ja välttäisi nälkäkiukut, mutta ei se tosiaan auttanut. 

Ap

Voisiko olla sellaistakin, että olet joutunut vastaamaan lapsen tarpeisiin haukan tavoin, kun lapsi oli sairas. Nyt lapsen pitäisi opetella itse hallitsemaan myös itseään ilman että sinä riennät heti paikalle curlingoimaan. Eli lapsi opettelee pikkuhiljaa kestämään sen ärsytyksen, että leipä katkesi tai lautanen ei nyt vaan ole niin kiva tai että ei nyt ollutkaan sitä lempilelua. Koska lapsi ei ole nyt sairaana, hengähtäkää molemmat. 

Voi olla tuollaistakin. Jouduin tosiaan kuukausien ajan esim. yöllä laittamaan herätyskellon pari kertaa yössä herätäkseni tarkistamaan lapsen voinnin (lääkärin määräys) ja muutenkin tuo aika oli pelkkänä haukkana olemista ja varmasti se on jättänyt jäljet minuun, väsymyksenäkin. Ap

Jos on harvinaisen tarkkaavainen lapsi, niin se voi olla merkki jostain erityisyydestä. Tarkkaavaisuushäiriöisillä on hypertarkkaavaisuutta eli voivat olla äärettömän tarkkaavaisia ja keskittyneitä joissain tilanteissa, mutta kuormittuvat siitä. Nykyään kai ajatellaan, että adhd ja autismi ovat jollain tapaa samaa ilmiötä. En siis sano, että sun lapsellas olis enkä tiedä voisko näin nuorella se näkyä. Mutta se että henkilö on jossain asiassa (vaikka myönteisessä) jotain ääripäätä ei automaattisesti ole pelkästään "hyvä asia". Voi olla epätasainen profiili joka heijastuu arkeen. Mun tuttava oli lapsena äärettömän älykäs ja nuorena aikuisena hänelle puhkesi skitsofrenia. Adhd tutkimuksessa ollaan viime aikoina kiinnitetty huomiota univaikeuksiin ja helposti ärsyyntyviin lapsiin. Nämä piirteet ovat varhaislapsuudessa jonkinverran yleisempiä niillä joilla myöhemmin diagnosoidaan adhd. Kunhan vaan sanon, sen enempää diagnosoimatta tai "pelottelematta". Adhd on yleensä sellainen, että jollain lähisuvussa on se (tai add) - vanhemmilla, isovanhemmilla, sedillä tai tädeillä. Voisko olla tästä kyse? Toisaalta noi sun kuvailemat jutut kuulostaa tosi tavallisilta. Voimia teille joka tapauksessa ja toivotaan, että mielialat tasaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos on harvinaisen tarkkaavainen lapsi, niin se voi olla merkki jostain erityisyydestä. Tarkkaavaisuushäiriöisillä on hypertarkkaavaisuutta eli voivat olla äärettömän tarkkaavaisia ja keskittyneitä joissain tilanteissa, mutta kuormittuvat siitä. Nykyään kai ajatellaan, että adhd ja autismi ovat jollain tapaa samaa ilmiötä. En siis sano, että sun lapsellas olis enkä tiedä voisko näin nuorella se näkyä. Mutta se että henkilö on jossain asiassa (vaikka myönteisessä) jotain ääripäätä ei automaattisesti ole pelkästään "hyvä asia". Voi olla epätasainen profiili joka heijastuu arkeen. Mun tuttava oli lapsena äärettömän älykäs ja nuorena aikuisena hänelle puhkesi skitsofrenia. Adhd tutkimuksessa ollaan viime aikoina kiinnitetty huomiota univaikeuksiin ja helposti ärsyyntyviin lapsiin. Nämä piirteet ovat varhaislapsuudessa jonkinverran yleisempiä niillä joilla myöhemmin diagnosoidaan adhd. Kunhan vaan sanon, sen enempää diagnosoimatta tai "pelottelematta". Adhd on yleensä sellainen, että jollain lähisuvussa on se (tai add) - vanhemmilla, isovanhemmilla, sedillä tai tädeillä. Voisko olla tästä kyse? Toisaalta noi sun kuvailemat jutut kuulostaa tosi tavallisilta. Voimia teille joka tapauksessa ja toivotaan, että mielialat tasaantuu.

Eikö adhd diagnosoida joskus kouluiässä eikä yksivuotiaalla?

Täällä palstalla jaksetaan aina diagnosoida terveet lapset vaikka miksi.

Anna huutaa, mutta älä taivu kaikkeen. Lapsi on jo nyt huomannut, että huutamalla saa huomiota ja tahtonsa läpi. Miksi olet vielä kotona. Vie päivähoitoon, niin oppii, ettei kaikkea voi saada.