Töissä työpaikamme eräs nainen käveli vastaan rappusissa ja hymyili minulle ohittaessa. Eli mitä hän viestittää mulle?

Hymyilin töihin tullessa talkkarille, koska olin vaan niin hyvällä tuulella ja hän siinä pihalla värkkäili jotain ja vihelteli itsekin hyväntuulisena. Hississä jopa kommunikoin ihan vieraalle ihmiselle, miespuolinen. Tai tiedän missä se on töissä, mutta en tiedä nimeä. Varajohtaja käväisi tässä, ja se nyt vaan on persoonana sellainen, että sen kun näkee, hymyilyttää. Se on jollain tavalla saman oloinen, kuin haltiat Taru Sormusten Herran elokuvissa. Korvat, jotka tietyssä kuvakulmassa näyttää suipoilta, silmät jotka hymyilee, mutta muutoin sellainen rauhallinen, karismaattinen ja arvovaltaa uhkuva henkilö. 

Keneenkään noihin en ole ihastunut eikä hymylläni ole "sellaisia" merkityksiä.

Minä hymyilen kaikille työpaikalla vastaantulijoille. Jopa vierailijoille yleensä ja nyökkään /hymyilen ellen tervehdi

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan rappusissa, jotka eivät vielä ole meidän aluettamme, kohtaan usein ihmisiä, joita en ole koskaan nähnyt, tai jotka olen voinut nähdä kerran pari aiemmin.

HYMYILEN heille oikeastaan aina. Joskus saattaa tulla ovenavaustilanne tai muu, jossa joudutaan enemmän vastakkain, silloin käytämme puolin ja toisin mm. sanoja moi, huomenta, anteeksi ja kiitos.

Ajattelevatko kaikki nämä ihmiset nyt, että haluan heidän kanssaan kahdeksan lasta ja asuntovelkaa tai epätyypillisen penetraatioaktin inva-wc:ssä?

Lakkaanko hymyilemästä ja näytän mieluummin hampaita ja kiroilen? Vai kuljenko vastedes pussi päässä?

N40

Ehdottomasti pussi päässä! (Varsinkin jos et oo pakkeloinut)

M40

Vierailija kirjoitti:

Vau, Suomessa on vihdoinkin joku hymyillyt. No sehän pitää ilmoittaa palstalla ja ihmetellä. Ulkosuomalaisena voin sanoa että milloin käyn Suomessa niin kyllä siellä ensimmäiseksi huomaa sen ettei ihmiset hymyile. Tulee olo että kaikki on masentuneita ja ehkä mielisairaala lähellä.

Suomessa käytetään valtavasti mielialalääkkeitä ja mielenterveydelliset ongelmat koskettavat erityisesti keski-ikäisiä naisia. Suomi voi olla hyvin ahdistava paikka palata maailmalta.

Meidän työpaikalla hymyilemisestä joutuu huumetesteihin. Siellä painetaan töitä eikä pelleillä. Ilmapiiri muistuttaa jotain pohjoiskorean vankileiriä. Siis ihan normaali suomalainen työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan rappusissa, jotka eivät vielä ole meidän aluettamme, kohtaan usein ihmisiä, joita en ole koskaan nähnyt, tai jotka olen voinut nähdä kerran pari aiemmin.

HYMYILEN heille oikeastaan aina. Joskus saattaa tulla ovenavaustilanne tai muu, jossa joudutaan enemmän vastakkain, silloin käytämme puolin ja toisin mm. sanoja moi, huomenta, anteeksi ja kiitos.

Ajattelevatko kaikki nämä ihmiset nyt, että haluan heidän kanssaan kahdeksan lasta ja asuntovelkaa tai epätyypillisen penetraatioaktin inva-wc:ssä?

Lakkaanko hymyilemästä ja näytän mieluummin hampaita ja kiroilen? Vai kuljenko vastedes pussi päässä?

N40

Ehdottomasti pussi päässä! (Varsinkin jos et oo pakkeloinut)

M40

ENpä usko että sinäkään mikään kedon kaunein kukkanen olet enää. Jos olet koskaan ollutkaan.

-eri