Työpaikkakiusaaminen ja burn out

Kiusattuna oli kyllä niin huono olo että luulin tulevani hulluksi. Yöunet meni, koko elämä ihan pilalla.

Yritin puhua sekä kiusaajan että meidän yhteisen pomon kanssa, sitten yritin puhua ay-henkilölle, sitten pomoni pomolle. Ei heistä ketään tuntunut kiinnostavan yhtään. Oli siis paras lähteä pois. Sainkin muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen paremman paikan.

Suosittelen tätä ratkaisua aina kun joku kysyy, kantsiiko jäädä vai lähteä.

Lähde. Ja äkkiä. Mikään työ ei ole sen arvoista että oma mielenterveys menee. Itse kestin yli vuoden kollegoiden päivittäistä kampittelua ja henkistä piinaamista. En edes voinut uskoa että kuinka alas oma ammatillinen itsetuntoni voi mennä vain siitä että on yksinkertaisesti suljettu työyhteisön ulkopuolelle. Minua ei tervehditä eikä kanssani kommunikoida kuin pakolliset. Kaikki saamani palaute on negatiivista ja arvostelevaa. Pomoni mielestä olen vain keksinyt kollegoiden käytöksen. Heillähän on aina ollut ihanaa täällä yhteisössä. Ja oikeastaan minulla olisi kyllä vähän petrattavaa. Varmaan arvaatte ketkä saavat myös parhaat loma- sekä työajat? Käteen jäi vakava masennus. Nyt sitten päivä kerrallaan ylös kuopasta. Nim. Se nuori ja kaunis naisvaltaisella alalla

Ilman muuta lähdet töistä, ei tuollaista kannata jäädä katsomaan ja kuuntelemaan. Oman työurani aikana olen ikävä kyllä useammin törmännyt huonoihin esimiehiin, kuin sellaisiin hyviin, jotka siihen hommaan sopivat. Useimmiten myös työpaikka kiusaaminen on lähtenyt esimiehestä. Olen esimerkiksi törmännyt tapaukseen, kun esimies hiillostaa työpaikasta ulos ne työntekijät joista ei pidä. Kukaan ei ansaitse tulla kohdelluksi huonosti ja jo lyhyt aika kiusattuna voi aiheuttaa masennusta ja ammatillisenitsetunnonlaskua. Itseäni ei ole koskaan töissä kiusattu, mutta olen ollut työpaikassa, jossa kiusattu työkavereitani. Tällöin irtisanouduin itsekin. En tahdo olla työpanoksellani tukemassa työpaikkaa, jossa kiusataan työntekijöitä ja vielä sallitaan tällainen.

Otan osaa, kylläpä on inhottava työyhteisö sinulla. Kannattaa lähteä ja vaihtaa työpaikkaa jos mahdollisuudet on olemassa. Minulla on tuoreessa muistissa oma kokemukseni. Aloitin työn naisvaltaisessa työpaikassa. Ongelmat alkoivat jo toisella viikolla, kun eräs henkilö palasi lomalta. Koko porukan käytös muuttui. Ilmapiiri muuttui myös. Oma lähiesimies oli outo ja katsoi minua kuin kummajaista aina kun puhuin hänelle jotain. Laittoivat juoruja liikkeelle, minusta alettiin valittaa vaikken tehnyt mitään poikkeavaa mistä olisi voinut tulla sanomista. Lopulta työsuhteeni purettiin koeaikana, oli kuin puulla päähän lyöty. Tuntui tosi oudolta, noin vaan voi tehdä. Olen vanhempi, mutta ihan hoidettu ja ok näköinen ja kokoinen. Olin vaan liikaa tuohon muutoksen keskellä kamppailevaan työpaikkaan. Tämmöinen kokemus jättää kyllä inhottavat arvet ja oikeudenmukaisuuden taju on järkkynyt vahvasti. Suomeksi sanottuna on se yksi sana: kateus.

Säälittäviä tuommoiset kiusaajat. Niillä se ongelma on, ei ole kenenkään asia joutua kiusaajien uhriksi ja kohteeksi. Menisivät hoitoon ja  jättäisivät työkaverit rauhaan. Työpaikoilla tulisi olla sellaisia esimiehiä tai rohkeita työntekijöitä jotka ottavat asiat esille. Ne vaan pitää selvittää. Se on liikaa, että viattomat saavat kärsiä.