Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, jolla tämä uusperheily olisi eksää lukuunottamatta todella ok?
07.10.2019 |
Olen tavannut kahden lapsen isän kolme vuotta tämän avioeron jälkeen. Entinen vaimo oli ehtinyt jo tahollaan uusiin naimisiin, kun tapasimme mieheni kanssa. Ero oli tapahtunut naisen aloitteesta. Lapset ovat kivoja ja kouluikäisiä, olen nyt ollut tässä reilun vuoden ja tuntenut lapset siitä puolet.
Miehen entinen vaimo ei pidä minusta, se on tullut selväksi. Olen ollut kuulemassa, kun hän mm. haukkui miehen siksi, että kävimme lasten kanssa leffassa ja toisella kertaa siksi, että autoin toista lasta hankalan koealueen kanssa.
Mies ei sälytä vastuuta lapsista minulle. Ei vetäydy vanhemmuudesta. Ei laita lapsia hoitoon omilla viikoillaan. On mielestäni kaikin tavoin normaali, kiva vanhempi. Lapsista päätellen myös entinen vaimo on äitinä aivan ok.
Mitään sellaista ei ole tapahtunut, että keksisin syyn inholle. Vertaistuki kelpaisi - onko samasta kokemusta? Ja onko mustasukkaisuus lapsista (siitä oletan olevan kyse) mennyt ohi jonkun ajan kuluessa? Olemme jo niin vanhoja, että omat lapseni ovat aikuisia, nuorena hankittuja. Hyvät välit miehen kumppaniin, joka oli kuvioissa lasten ollessa noin saman ikäisiä - kyse ei siis ole siitä, että en tietäisi, mistä puhun, kun ajattelen, että lasten kannalta olisi tärkeää, että aikuiset tulevat toimeen. Vaikka eivät ystäviksi alkaisi.
Kommentit (15)
Mustasukkaisuus tulee vasta sitten, kun itse kokee käävänsä jostain paitsi. Esim. Jos raha riittää siihen, että saat sellaista elämää kuin haluat, niin kaikki on ok. Mutta kun joudut itse tinkimään jostain (materia, matkat, ruoka, yhteinen aika...), mitä saisit jos lapsia ei olisi olemassa - niin sitten tulee ne hankalat tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole hankalaa eksää. Tai on, mutta se on minun eksäni, ei miehen.
Ei minuakaan tämä haittaa. Mies hoitaa lapsensa. Ei minulle tästä ole vaivaa. Jos haluamme reissuun lapsiviikonloppuna, niin mies peruuttaa lapset. Tämä on ok sekä eksälle että lapsille ( asia selvitetty, eli tiedän).
Lapset eivät tosin ole kovin pieniä, ja ovat ihan hyväkäytöksiä.
No, meillä miehen ex törttöili, katkaisi välinsä minuun kokonaan ja hellii ilmeisesti ajatusta siitä että minä olen jotenkin sekaisin, uhkaksi lapsille tms. (Mulla myös omat lapset). Sillä tiellä ollaan, vuodesta toiseen. Mitkään hyvät muutoksetkaan exän elämässä eivät ole asiaa muuttaneet. Ehkä hän tarvitsee syntipukin voidakseen kuvitella olevansa itse parempi. Tilanne on hullunkurinen, minulla ei tosiaan ole mitään yhteyttä tai edes käsitystä ihmisestä, jonka lasten kanssa olen tekemisissä. En tiedä tuleeko tilanne koskaan muuttumaan. Vaikea kuvitella esim hänen lastensa juhlia-miten voisimme olla samassa paikassa tällaisella historialla.
No minä olen sellainen ex-vaimo, joka ei halua olla missään tekemisissä ex-miehen ja hänen vaimonsa kanssa. En vaan halua heitä elämääni. He voivat seurustella muiden ihmisten kanssa. Olen heidän mielestään hankala tietysti.
Mullekin tuo olisi ihan ok. En voi saada omia biologisia lapsia, enkä haluaisikaan siirtää näitä geenejä tulevien sukupolvien riesoiksi. Uskon kuitenkin, että semmoinen ns. henkinen perintö on yhtä tärkeä juttu kuin biologinenkin. Hyvät ja huonot asiat siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle.
Olen itse toimimattoman uusperheen kasvatti, mutta uskon, että se voi toimiakin.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olen sellainen ex-vaimo, joka ei halua olla missään tekemisissä ex-miehen ja hänen vaimonsa kanssa. En vaan halua heitä elämääni. He voivat seurustella muiden ihmisten kanssa. Olen heidän mielestään hankala tietysti.
Minä olen myös tällainen. Juu, olen heidän mielestään hankala. Mies kun haluaisi meidän olevan big happy family. Mut sori, en vain taivu sellaiseen, kun mies vaihtoi minut lennosta tähän toiseen.
Kolmonen kysyy:
Miksi olen saanut alapeukkuja?
Lapset eivät itse halua olla meillä kuin korkeintaan yhden yön kerralla, koska meillä on tylsää, ja lapset tottuneet elämään, jossa koko ajan mennään ja tehdään.
Äitinsä eivät halua lasten olevan meillä edes sitä yhtä yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen sellainen ex-vaimo, joka ei halua olla missään tekemisissä ex-miehen ja hänen vaimonsa kanssa. En vaan halua heitä elämääni. He voivat seurustella muiden ihmisten kanssa. Olen heidän mielestään hankala tietysti.
Minä olen myös tällainen. Juu, olen heidän mielestään hankala. Mies kun haluaisi meidän olevan big happy family. Mut sori, en vain taivu sellaiseen, kun mies vaihtoi minut lennosta tähän toiseen.
Ja tämä taas liittyi ap:n tilanteeseen miten? Ap tuli kuvioihin vasta pari vuotta sen jälkeen kun ero oli jo tapahtunut, eli mitään lennosta vaihtoa ei tapahtunut. Lisäksi ap:n miehen exällä on jo uusi puoliso ja kaiken periaatteessa pitäisi olla hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen sellainen ex-vaimo, joka ei halua olla missään tekemisissä ex-miehen ja hänen vaimonsa kanssa. En vaan halua heitä elämääni. He voivat seurustella muiden ihmisten kanssa. Olen heidän mielestään hankala tietysti.
Minä olen myös tällainen. Juu, olen heidän mielestään hankala. Mies kun haluaisi meidän olevan big happy family. Mut sori, en vain taivu sellaiseen, kun mies vaihtoi minut lennosta tähän toiseen.
Ja tämä taas liittyi ap:n tilanteeseen miten? Ap tuli kuvioihin vasta pari vuotta sen jälkeen kun ero oli jo tapahtunut, eli mitään lennosta vaihtoa ei tapahtunut. Lisäksi ap:n miehen exällä on jo uusi puoliso ja kaiken periaatteessa pitäisi olla hyvin.
Ei mitään. Vastaukseni liittyi ja komppasi edellisen vastaajan viestiä. Ei alkuperäistä viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla suurempi ongelma silloin, kun vain toisella on lapsia? Jos molemmilla omia lapsia, niin toistakin ymmärtää eri tavalla.
Minä olen ennenkin kirjoittanut, mitkä ovat minun teesini, että uusperhe saadaan toimimaan. Tässä ne taas tulevat ja oletan, että ap:lla on kaikki käytössä, kun ei ole valittamista. Onko?
- jokaisella oma huone ja mahdollisuus omaan rauhaan
- mies kantaa vastuun lapsistaan, eli hoitaa, kasvattaa ja viihdyttää.
- eksät pidetään ulkopuolella, eikä heillä ole valtuuksia päättää uusperheen sisäisistä asioista.
Ja mitä tuohon keskimmäiseen kohtaan tulee, niin minä väitän, että uusperheet hajoavat useinmiten siihen, että mies ei kanna vastuuta lapsistaan. Nainen puolestaan ottaa vastuun herkästi ja mies on otus, joka sen vastuun helposti antaa. Sitten nainen kasvattaa ja viihdyttää, kuulee ”sä et oo mun äiti” ja lopulta uupuu.
Joo, tietysti voi olla roolit toistekin päin, mutta nainen ei harvemmin luopuu vastuustaan. Hän korkeintaan odottaa isäpuolelta isän roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just.
Av on ihmeellinen. Jos joskus uskaltaa väittää uusperhettä onnistuneeksi tai kivuttomaksi Tai mitään siltä väliltä - niin keskustelu tyrehtyy heti alkuunsa.
Jäämme siis odottamaan uusperhekeskustelua, joka lähtee jo alusta asti negatiivisen kautta. Saamme lukea sitä 50 sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap kaipaa sitä, että miehen ex-vaimo pitäisi hänestä? Itse en todellakaan tiedä, pitääkö ex tai hänen puolisonsa minusta. Eiväthän he kumpikaan kuulu minun ihmissuhteisiini. Lasteni läheisiä he tietysti ovat, mutra enhän minä elä elämääni lasteni kautta.
Facebookissa aiheeseen liittyviä ryhmiä. Sieltä saa tukea. Täällä ei välttämättä.