Hömpötys, johon lähdit matkaan

Vierailija kirjoitti:

Lähdin kaveriporukassa vegaaniksi ja sain anemian. Paraneminen vei kolme vuotta.

Tässäkin hyvä tiedostaa se, ettei anemia ole vegaaniuden syy vaan vajavaisen perehtymisen ja huonosti toteutetun vegaaniuden syy :-) Vegaanius vaatii paljon vaivaa ja perehtymistä, eikä ole helppo ruokavalio. Se ei kuitenkaan ole huono ruokavalio tai humputus. 

Exä :D

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ylempänä mainitaan mineraalimeikit. Valtaisan kehumisen innoittamana minäkin ostin muhkean aloituspaketin ja sain todeta, että yksikään tuote ei sopinut minulle. Värinäytteitä oli monta lajia, mutta minun kalpealla naamalleni ei sopinut niistä mikään. Peiteväri paakkuuntui silmien alle, eikä mikään tuote suostunut asettumaan luvatulla tavalla, vaikka kuinka harjoittelin. Olin myös ostanut pari takuuvarmaa, normaalikokoista tuotetta, jotka eivät olleetkaan takuuvarmoja. Heitin ne pois muutaman vuoden jälkeen ja yritin olla muistamatta niiden hintaa.

Kokemuksesta jäi jäljelle kaksi kivaa kabukisutia, joissa valitettavasti on niin lyhyt ja oudon muotoinen varsi, ettei niitä viitsi käyttää.

Muistin juuri, että on minulla yksi tuote jäljellä: iso purkki hohtojauhoa. Ei vain ole vielä tullut tilaisuutta, johon olisin voinut mennä diskopallona. Sitä jauhoa ei nimittäin pysty käyttämään kohtuullisesti - se paistaa kauas kuin majakka.

Hauskasti kirjoitettu. 😁

Se joku hemmetin purtilo, jonka mömmön oli tarkoitus pakaroille hierottuna vähentää selluliittiä ja kiinteyttää. Mitä ihmettä munkin päässä liikkui kun moista tuli joskus ostettua.

Kyllä nuorempana tuli ostettua vaikka minkälaista mömmöä ja härpäkettä kauneudenhoitoon. Siis silloin nuorena, kun sitä oli ihan luonnostaankin kauniin ja raikkaan näköinen! Muutama vuosi sitten tyhjensin kaapista ison kasan muutaman kerran käytettyjä kuorinta-aineita, seerumeita, hiusaineita, karvanpoistovälineitä jne., jotka ei sit kuitenkaan olleet hyviä tai ei tullut käytettyä. Lajitelma hiustenkihartajia ja - suoristajia meni kierrätykseen myös, nykyään annan luonnonkiharoideni olla millaiset ovat ja laitan kiinni jos on huono hiuspäivä. Oikeasti tukkakin on paremmassa kunnossa kun ei veivaa sitä jatkuvasti jollain laitteella. Yksi suoristusrauta jäi, sillä voi juhlia varten siistiä tukkaa ja tehdä kiharaa tai suoraa, mutta harvoin tulee käytettyä. Hajuvesiä on mennyt vanhaksi vaikka kuinka, ei niitä oikein missään kehtaa nykyään käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ihoseerumit ja kaikki kalliit hoitotuotteet, joiden sisimmässäni tiedän olevan pelkkää plaseboa.

Ostin kauan kauan sitten vinon pinon kalliita ihonhoitotuotteita. Käytin ne ja totesin ettei todellakaan kannata jatkaa. Ensinnäkin niistä on he***tillinen rahan meno, toisekseen kun syö terveellisesti iho pysyy hyvänä. Jokin edullinen kosteusvoide riittää peruspesun lisäksi. Luojan kiitos lopetin kalliiden purkkien ostelun siihen yhteen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama lastenvaatemerkki, joiden tiettyjä malleja piti metsästää nettihuutokaupoissa huippuhinnoilla. Silloin tuntui että oli hyvä jälleenmyyntiarvo ja vaateryhmien seuraaminen oli kivaa harrastetta pienen esikoisen kanssa. Meillä onneksi kolme lasta niin ollaan ehditty nämä ihanat jo pois muodista menneet vaatteet käyttää. Itse tykkään näistä pikkulasten vaatteina edelleen mut myyntiarvoa ei kyllä enää ole 😂

Muutamia vuosia sitten näkyi tätä villitystä. Ja tietenkin esikoisten kanssa. Itsekin ensimmäisen lapsen ollessa pieni mietin ja selvitin tosissani näitä merkkiasioita, joka naurattaa nyt, kun kaksi lasta on jo kouluiässä. En siis onneksi ostellut mitään näitä överihintaisia vaatteita, vaan onneksi tajusin, että lapsi pysyy hengissä ihan ilmankin, eikä oma mainekaan (edes äitinä) mennyt pilalle vaikka lapsilla on joskus 0,20e kirpparipöksyt.

Mutta nämä on näitä millä kokemattomia äitejä rahastetaan, vedotaan epävarmuuteen.

Mun lasten ollessa pieniä oli jo miikkarien kulta-aika vähän takana päin, ei luojan kiitos tullut haksahdettua ylihintaisiin sydänpyllyhaalareihin ym. Mutta kyllä ne lapsen vaatteet tuntui hirveän tärkeiltä silloin nuorena esikoisen äitinä, ja halusi kuulua joukkoon käyttämällä samanlaisia kuin muillakin. Itse kyllä shoppailin kirppiksillä kun ei ollut rahaa uutena ostaa, mutta kyllähän siihen tuli tuhottomasti aikaa ja energiaa käytettyä.

Kryptot

Joskus 15 vuotta sitten ostin sellaisen lasersädelaitteen kotiin. Vaaleansininen laatikko, josta lähti johtoa ja tämä laserpää, ison kynän tapainen. Valo oli vain pieni piste sen kynän kärjessä, ja kuulemma valoa piti osoittaa yhteen karvaan kerrallaan, ja käsittelyjä toistaa sitten 4-6 kertaa, väleissä kuukausien tauko. Tuloksena piti olla karvaton iho. En yleensä sorru älyttömyyksiin, mutta minulle kasvaa viikset ja muutama hankala itsepäinen karva leukaan, ja halusin eroon niistä.

Yritin sitten piippailla sen valon kanssa. Mitään ei tapahtunut. Menetin satoja euroja, ja lopulta sain myytyä jollekin hyväuskoiselle fb:n kirppiksen kautta parilla sadalla eurolla, että pääsin eroon. Parta kasvaa edelleen, mutta mielummin raakaan vaikka joka aamu kuin yritänkään enää

Olen aina kä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama lastenvaatemerkki, joiden tiettyjä malleja piti metsästää nettihuutokaupoissa huippuhinnoilla. Silloin tuntui että oli hyvä jälleenmyyntiarvo ja vaateryhmien seuraaminen oli kivaa harrastetta pienen esikoisen kanssa. Meillä onneksi kolme lasta niin ollaan ehditty nämä ihanat jo pois muodista menneet vaatteet käyttää. Itse tykkään näistä pikkulasten vaatteina edelleen mut myyntiarvoa ei kyllä enää ole 😂

Muutamia vuosia sitten näkyi tätä villitystä. Ja tietenkin esikoisten kanssa. Itsekin ensimmäisen lapsen ollessa pieni mietin ja selvitin tosissani näitä merkkiasioita, joka naurattaa nyt, kun kaksi lasta on jo kouluiässä. En siis onneksi ostellut mitään näitä överihintaisia vaatteita, vaan onneksi tajusin, että lapsi pysyy hengissä ihan ilmankin, eikä oma mainekaan (edes äitinä) mennyt pilalle vaikka lapsilla on joskus 0,20e kirpparipöksyt.

Mutta nämä on näitä millä kokemattomia äitejä rahastetaan, vedotaan epävarmuuteen.

Mun lasten ollessa pieniä oli jo miikkarien kulta-aika vähän takana päin, ei luojan kiitos tullut haksahdettua ylihintaisiin sydänpyllyhaalareihin ym. Mutta kyllä ne lapsen vaatteet tuntui hirveän tärkeiltä silloin nuorena esikoisen äitinä, ja halusi kuulua joukkoon käyttämällä samanlaisia kuin muillakin. Itse kyllä shoppailin kirppiksillä kun ei ollut rahaa uutena ostaa, mutta kyllähän siihen tuli tuhottomasti aikaa ja energiaa käytettyä.

Joillain se vauva-ajan vinksahtaminen ulottuu myös erittäin kalliisiin tuotteisiin, kuten lastenvaunuihin. Muistan kun kävin samaan aikaan raskaana olevan kaverin kanssa vaunukaupassa testailemassa vaunuja. Itselle tärkeitä ominaisuuksia oli ketteryys, turvallisuus ja säilytystila. Löysinkin kevyet vaunut, jollaiset ostin käytettynä netistä. Kaveri jauhoi vain tietyistä merkeistä, eikä edes testannut mitään muita. Nämä hänen hankkimansa merkkivaunut maksoivat uutena reilusti yli tonnin, ja tuntui että painoivatkin yli tonnin. Kaverin vaunuilla ei päässyt sisään kaikkiin kahviloihin, oli raskaat nostaa autoon, ja kulkivat huonosti lumihangessa, mutta näkyipä merkki ja oli siinä kahvikupin pidike (varmaan juuri siksi kun ei mahdu kahvilaan).

Nämä valtavankokoiset, vaneriset kotimaisten merkkien korvakorut. Ostin (ja moni ystäväpiirissä osti) niitä muutama vuosi sitten aivan innoissaan, saatoin tilata kolmetkin korvakorut samalla kertaa - maksoivat 30-40 euroa kappale. Ja oli tietysti tärkeää, että oli juuri niitä tiettyjä merkkejä.

Nyt olen totaalisen kyllästynyt niihin. Rasiassa kaapinperällä olleet jo hyvän ajan. Joskus kun kokeilen, niin ihmettelen, että tällaisia olkapäille ulottuvia kämmenen kokoisia vaneripaloja sitä joskus on tullut käytettyä onnellisena. 

Demareitten äänestys 20 vuotta sitte. Eipä ole niistä aatteista mitään enää jäljellä. 

New age -höpinät. Kesti vuosia huomata new age -pohjainen höpötys myös työpaikkojen tsemppipuheessa, kehitysmenetelmissä, harrastuspiireissä, coacheissa, jne. Tosiasiassa tarkoitus on vain pinota rahaa omistajille, ei mulle eikä mun hyvinvointiin. Jos minulla olisi menestyvä yritys, en veisi sitä pörssiin ja palkitsisin tuloksesta kaikkia työntekijöitä tasaisesti, ihan johdosta siivoojiin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä valtavankokoiset, vaneriset kotimaisten merkkien korvakorut. Ostin (ja moni ystäväpiirissä osti) niitä muutama vuosi sitten aivan innoissaan, saatoin tilata kolmetkin korvakorut samalla kertaa - maksoivat 30-40 euroa kappale. Ja oli tietysti tärkeää, että oli juuri niitä tiettyjä merkkejä.

Nyt olen totaalisen kyllästynyt niihin. Rasiassa kaapinperällä olleet jo hyvän ajan. Joskus kun kokeilen, niin ihmettelen, että tällaisia olkapäille ulottuvia kämmenen kokoisia vaneripaloja sitä joskus on tullut käytettyä onnellisena. 

Tätä olen niin ihmetellyt. Ei ne ole kauniita ja niitä näkee joka toisella. Sama koskee paitulien printtikankaita. Riittää jo, jotain muuta pitää keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin kaveriporukassa vegaaniksi ja sain anemian. Paraneminen vei kolme vuotta.

Tässäkin hyvä tiedostaa se, ettei anemia ole vegaaniuden syy vaan vajavaisen perehtymisen ja huonosti toteutetun vegaaniuden syy :-) Vegaanius vaatii paljon vaivaa ja perehtymistä, eikä ole helppo ruokavalio. Se ei kuitenkaan ole huono ruokavalio tai humputus. 

Kyllä se on sekä hömppää, että huono ruokavalio. Silti vailla sillä voi päästä normaaliin elinikään asti. Mitään älyä siinä ei ole, eikä se ole edes eettistä.

Vihreiden kannattaminen

Minulla itsellänikin on tuo, meinasi käydä samalla tavalla, mutta jatkoin sitkeästi. Auttaa pieniin selkävaivoihin, ja litistää vatsaa jos jaksaa pyöritellä. Minä en päivittäin pyörittele,  ja kerralla ehkä n. 5 min. Selkä on ollut hyvässä kunnossa :-)

Vierailija kirjoitti:

Kirkko. Meni ihan järjetön aika aikuiselämää ennen kuin tajusin, että hetkinen, enhän minä halua kuulua mihinkään kirkkoon. Ihan kaistapäistä, että minun puolestani on päätetty uskontoon kuulumisesta, ja minä en meinannut ymmärtää, ettei minun tarvitse enää aikuisena puoltaa tuota päätöstä.

Minulla on usko. Mutta en usko luterilaisiin tai kristillisiin oppeihin.

Enkä varsinkaan valtioon sidottuun kirkkoon.

Sama! Älysin erota vasta 7 vuotta sitten. Olen säästänyt kirkollisveroissa sen jälkeen jo kymppitonnin. Mutta jäsenyys siihen saakka maksoi niin paljon, etten ole halunnut sitä alkaa edes ynnäilemään. Kallein turhuus ikinä.

Äänestin vihreitä.

Avioliitto, ja peräti kahdesti. Olis saaneet jäädä väliin ja olisivat jääneetkin, ellei mua olisi painostettu.