Lue keskustelun säännöt.
Mummola ja sokeriöverit
05.10.2019 |
Lapset olivat vuorokauden mummolassa mummon toiveesta. Siinä ajassa oli kuulemma syöty "tosi paljon karkkia", omena-kaurapaistosta, omenapiirakkaa, mehua, jaffaa, kokista, keksejä, puuroa jossa hilloa ja sokeria. Lasten kertoman mukaan esim. 5-vuotias joi 4 lasillista limpparia sen sokeri-hillo-puuronsa kanssa aamupalalla.
Tästä on juteltu mummon kanssa, oon sanonut että ihana kun leipoo lasten kanssa ja totta kai ymmärrän että haluaa hemmotella, enkä minä voi päättää mitä siellä syödään, mutta minusta tuntuu että lapset ei edes tajua nauttia isovanhempien seurasta ja tekemisistä tai mistään muusta kun heille on opetettu että mummolavierailut pyörii sen sokerin (ja tabletin) ympärillä. Minusta se on surullista.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo opetti 5v lasta valehtelemaan. Tiesi että lapsella tulee herkästi vatsakipeeksi silti osti 1,5 l limun, koska siinä iitrahinta on halvenpi. Oli oikein yllyttänyt juomaan kaiken. Lapsella sitten vatsa kipeenä ja ohje ettei kerrota äidille...
Lastensuojeluun yhteyttä. Voi kieltää tapaaliset mummon kanssa. Tuo on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo opetti 5v lasta valehtelemaan. Tiesi että lapsella tulee herkästi vatsakipeeksi silti osti 1,5 l limun, koska siinä iitrahinta on halvenpi. Oli oikein yllyttänyt juomaan kaiken. Lapsella sitten vatsa kipeenä ja ohje ettei kerrota äidille...
Lastensuojeluun yhteyttä. Voi kieltää tapaaliset mummon kanssa. Tuo on sairasta.
Mihin sitä lastensuojelua tarvitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo opetti 5v lasta valehtelemaan. Tiesi että lapsella tulee herkästi vatsakipeeksi silti osti 1,5 l limun, koska siinä iitrahinta on halvenpi. Oli oikein yllyttänyt juomaan kaiken. Lapsella sitten vatsa kipeenä ja ohje ettei kerrota äidille...
Lastensuojeluun yhteyttä. Voi kieltää tapaaliset mummon kanssa. Tuo on sairasta.
Mihin sitä lastensuojelua tarvitaan?
Nuhtelemaan mummo?
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset (meidänkin polvesta) ovat tottuneet käyttämään herkkuja tunteiden käsittelyyn. Tiedättehän, kun on iloinen pitää juhlia herkuilla. Kun on surullinen pitää ostaa lohtujäätelöä jne. Uskon että tämä siinä on useimmiten jollain tapaa taustalla. Toki joillain on kyseessä ihan silkka vanhempien uhmaaminen, mutta teillä ei kuulostanut olevan sellaista taustalla.
Tulee parikin asiaa mieleeni tähän liittyen, eli isovanhemmat voivat pelätä lasten tunnereaktioita ja uhmaa, joten tavallaan kokoajan yrittävät estää niitä tarjoamalla sitä samaa miten itse pitävät omaa mielialaa yllä. Toinen mikään tulee mieleen on että koska herkkuihin ja sokeriin assosioituu heidän mielestään rakkaus ja hellyys, niin he tavallaan yrittävät ostaa lastenlasten kiintymyksen ja rakkauden noin. Sehän on surullista, koska oikeasti aito suhde lapsiin syntyisi leikin ja vaikkapa yhdessä pelaamisen kautta.
Minä itse kyllä tuollaisissa sokerin määrissä jo stressaisin vähän sitäkin, että milloin yökyläreissu muuttuukin oksennusreissuksi. Antaisin vähän selkeämmät rajat ja ohjeet, vaikka se vähän loukkaavaa olisikin. Esim. sanoisin että olemme koko perhe nyt muuttaneet ruokavaliota terveemmäksi, joten sokerin ja lisäaineiden käyttöä pitää rajoittaa enemmän mummolassakin. Limsan voisi kieltää kokonaan ja sanoa että ainoa sallittu herkku on jälkiruoka, mitä ikinä sitten päättävätkin antaa.
Siis sanoit kyllä että olette jutelleet mummon kanssa, mutta oletteko sanoneet selkeästi mikä on ok ja mikä ei? Ei minun mielestäni näissä asioissa pidä aina miettiä, loukkaantuuko mummo kunhan ne rajasi eivät ole mitenkään kohtuuttomia. Se että herkuttelu rajoittuu jälkiruokaan, ei ole mielestäni mitenkään kohtuutonta. Jos vastaanotto on kovin vaikeaa, niin ehkä voisit kysyä suoraan miksi mummo haluaa antaa joka aterialla herkkuja? Onko esimerkiksi yön yli lastenhoito liian raskasta ja tavallaan herkuilla yritetään pitää lapset tyytyväisenä? Tai ajatteleeko mummo, että vain herkuilla saadaan lapsen rakkaus? Ihan suoraan näitä mielestäni voi kysyä lempeästi ja sanoa, että lapset nauttivat varmasti enemmän lautapeli-illasta mummon kanssa kuin liiallisesta herkkujen syönnistä. Tai kenties voisit pyytää mummon teille viettämään aikaa ihan muuten vain ja siinä ohella klo ihan konkreettisesti näyttää miten muutenkin lasten kanssa voi pitää hauskaa?
Talo elää tavallaan. Jos ei kelpaa, hoitakaa ne lapsenne itse. Perheellisten röyhkeydellä ei ole mitään rajaa
Mummolle puhut säännöistä. Mikä estää? Pelkoko jos asia puhut vastaa: Hoida itse kakarasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset (meidänkin polvesta) ovat tottuneet käyttämään herkkuja tunteiden käsittelyyn. Tiedättehän, kun on iloinen pitää juhlia herkuilla. Kun on surullinen pitää ostaa lohtujäätelöä jne. Uskon että tämä siinä on useimmiten jollain tapaa taustalla. Toki joillain on kyseessä ihan silkka vanhempien uhmaaminen, mutta teillä ei kuulostanut olevan sellaista taustalla.
Tulee parikin asiaa mieleeni tähän liittyen, eli isovanhemmat voivat pelätä lasten tunnereaktioita ja uhmaa, joten tavallaan kokoajan yrittävät estää niitä tarjoamalla sitä samaa miten itse pitävät omaa mielialaa yllä. Toinen mikään tulee mieleen on että koska herkkuihin ja sokeriin assosioituu heidän mielestään rakkaus ja hellyys, niin he tavallaan yrittävät ostaa lastenlasten kiintymyksen ja rakkauden noin. Sehän on surullista, koska oikeasti aito suhde lapsiin syntyisi leikin ja vaikkapa yhdessä pelaamisen kautta.
Minä itse kyllä tuollaisissa sokerin määrissä jo stressaisin vähän sitäkin, että milloin yökyläreissu muuttuukin oksennusreissuksi. Antaisin vähän selkeämmät rajat ja ohjeet, vaikka se vähän loukkaavaa olisikin. Esim. sanoisin että olemme koko perhe nyt muuttaneet ruokavaliota terveemmäksi, joten sokerin ja lisäaineiden käyttöä pitää rajoittaa enemmän mummolassakin. Limsan voisi kieltää kokonaan ja sanoa että ainoa sallittu herkku on jälkiruoka, mitä ikinä sitten päättävätkin antaa.
Siis sanoit kyllä että olette jutelleet mummon kanssa, mutta oletteko sanoneet selkeästi mikä on ok ja mikä ei? Ei minun mielestäni näissä asioissa pidä aina miettiä, loukkaantuuko mummo kunhan ne rajasi eivät ole mitenkään kohtuuttomia. Se että herkuttelu rajoittuu jälkiruokaan, ei ole mielestäni mitenkään kohtuutonta. Jos vastaanotto on kovin vaikeaa, niin ehkä voisit kysyä suoraan miksi mummo haluaa antaa joka aterialla herkkuja? Onko esimerkiksi yön yli lastenhoito liian raskasta ja tavallaan herkuilla yritetään pitää lapset tyytyväisenä? Tai ajatteleeko mummo, että vain herkuilla saadaan lapsen rakkaus? Ihan suoraan näitä mielestäni voi kysyä lempeästi ja sanoa, että lapset nauttivat varmasti enemmän lautapeli-illasta mummon kanssa kuin liiallisesta herkkujen syönnistä. Tai kenties voisit pyytää mummon teille viettämään aikaa ihan muuten vain ja siinä ohella klo ihan konkreettisesti näyttää miten muutenkin lasten kanssa voi pitää hauskaa?
Tässä on hyviä ajatuksia. Siellä on kuitenkin (mummon aloitteesta) usein samaan aikaan kylässä myös lasten serkku, joten tuntuu ettei minulla ole oikeutta kieltää koko porukan puolesta että limpparia tai karkkia ei saisi pitää tarjolla, kun serkkukin osaa niitä mummolareissulta odottaa. Olen pyytänyt että voisiko olla makeita leivonnaisia TAI karkkia mutta ei molempia, tai makeaa vain toisena päivänä, mutta ei näköjään. Mummo näkee minun tapaani rajoittaa lasten herkuttelua esim. meillä kyläillessä ja yhdessä mökkeillessä, ja koska perustelen sen tarvittaessa lapsille, mummokin on kuullut perustelut moneen kertaan.
Rakkauden osoittamisesta ja tyytyväisenä pitämisestä lienee juurikin kyse, ihan tuttua huttua omasta lapsuudesta, mutta nyt nuo määrät ja lajien valikoima ovat räjähtäneet käsiin. Ja kyllä, kuopus on kerran oksentanut mummon autoon kun toivat kotiin, ilmeisesti sekään ei riittänyt opettamaan.
Mummolavierailut ilman meitä tapahtuvat kuitenkin vain muutaman kerran vuoteen (3-4?), joten en tiedä miten vaarallista tuo nyt on, mutta älytöntä se on. Ja kun on ollut muitakin asioita mistä "pitää nipottaa" (kuten turvaistuimet ja se ettei nukkumaanmeno voi tavallisena viikonloppuna venyä tunti tolkulla normaalista tai toisella lapsella kestää monta päivää toipua) niin olen yrittänyt olla tämän suhteen rennompi.
Ap.
Ei varmasti noin harvoin tapahtuen ole vaarallista, jos tämä on todella se mummolavierailujen ainoa ongelma.
Mieleeni kyllä tuli sekin, että mahtavatkohan serkun vanhemmat ajatella samalla tavalla? Jos teillä vanhemmilla ajatukset kohtaavat, niin ehkä voisitte yhdessä sanoa jämäkästi (mutta rakkaudella) rajat herkuille mummolassa olon ajaksi?
Mutta tuskinpa noin harvoista kerroista terveydellisiä haittaa on. Enemmänkin kurjaa on se, että mummosta tulee helposti lasten silmissä "hahmo", joka antaa kaiken herkun mitä toivotaan. Näin ollen heidän välilleen ei pääse välttämättä syntymään aitoa vuorovaikutussuhdetta, joka olisi merkityksellinen lapsenkin näkökulmasta.
Pitääkö mummo muuten miten rajoja, tiedätkö? Esim
piirretyt, nukkumaanmenoajat, millä saa leikkiä ja millä ei, hampaidenpesu jne jne. Tiettyyn pisteeseen astihan mummolaan kuuluu sallivuus ja varsinkin jos serkkujakin nähdään harvoin, niin totta kai jousto esim. nukkumaanmenoajan suhteen on ok. Mutta jos siis aivan kaikessa mummo on kyvytön vetämään rajan ja antaa lasten tehdä melkein mitä tahansa vain miellyttääkseen lapsia, niin sellainen luo kyllä varmasti lapsille turvattoman olon, ja on alle kouluikäisille haitallista. Tuon ikäiset tarvitsevat kokemuksen että heitä vahtii nimenomaan aikuinen ihminen. Ja aikuinen osaa sanoa ei lapselle.
No mulla oli mummo, joka hemmotteli herkuilla eikä kyllä mitenkään vaikuttanut haitallisesti vuorovaikutussuhteeseen. Kotona oli tiukat rajat ja mummola tuntui aina ihanalta paikalta mennä.
Onpa teillä omituisia mummoloita. Minä itse ja tuntemani muut mummot (vähän yli 60-v) olemme hyvin terveystietoisia emmekä syö itsekään herkkuja saati sipsejä tms. Ja ruoka on hyvin kasvispitoista tai kokonaan kasvisruokaa.
Joten ei niitä herkkuja todellakaan syötetä lapsenlapsillekaan. Joskus leivotaan pullaa ja jouluna pipareita, se nyt sentään suotakoon. Ja <1-vuotiaille tehdään ihan omat ruoat ilman suolaa ja sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että ovat usein siellä, mutta 3-4 kertaa vuodessa on niin vähän, ettei sillä ole kyllä mitään merkitystä. Turhasta nipotat mielestäni. Samaten nuo nukkumisasiat, kyllä muutaman kerran vuodessa voi mennä myöhempään nukkumaan.
Meillä ei lapsi ole kotona tottunut limsan eikä sokerikuorrutettuihin muroihin, toisin kun serkkunsa. Mummolavierailuilla ei halua limsaa eikä suklaamuroja, vaikka serkut niitä vetävät.
Miten ap teillä syödään kotona? Onko limsa juhlajuomaa? Otetaan juomaksi ulkona syötäessä?
Itse olin sellainen lapsi jonka kotona ei syöty sokeria, ei juotu edes mehua limsasta puhumattakaan, ei todellakaan mitään muroja vaan puuroa. Koska meillä kotona ei opittu nauttimaan makeaa kohtuudella, vedin usein esim kaverien synttäreillä tai yökylässä hirveät määrät makeaa ja oksensin sitten loppupäivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset (meidänkin polvesta) ovat tottuneet käyttämään herkkuja tunteiden käsittelyyn. Tiedättehän, kun on iloinen pitää juhlia herkuilla. Kun on surullinen pitää ostaa lohtujäätelöä jne. Uskon että tämä siinä on useimmiten jollain tapaa taustalla. Toki joillain on kyseessä ihan silkka vanhempien uhmaaminen, mutta teillä ei kuulostanut olevan sellaista taustalla.
Tulee parikin asiaa mieleeni tähän liittyen, eli isovanhemmat voivat pelätä lasten tunnereaktioita ja uhmaa, joten tavallaan kokoajan yrittävät estää niitä tarjoamalla sitä samaa miten itse pitävät omaa mielialaa yllä. Toinen mikään tulee mieleen on että koska herkkuihin ja sokeriin assosioituu heidän mielestään rakkaus ja hellyys, niin he tavallaan yrittävät ostaa lastenlasten kiintymyksen ja rakkauden noin. Sehän on surullista, koska oikeasti aito suhde lapsiin syntyisi leikin ja vaikkapa yhdessä pelaamisen kautta.
Minä itse kyllä tuollaisissa sokerin määrissä jo stressaisin vähän sitäkin, että milloin yökyläreissu muuttuukin oksennusreissuksi. Antaisin vähän selkeämmät rajat ja ohjeet, vaikka se vähän loukkaavaa olisikin. Esim. sanoisin että olemme koko perhe nyt muuttaneet ruokavaliota terveemmäksi, joten sokerin ja lisäaineiden käyttöä pitää rajoittaa enemmän mummolassakin. Limsan voisi kieltää kokonaan ja sanoa että ainoa sallittu herkku on jälkiruoka, mitä ikinä sitten päättävätkin antaa.
Siis sanoit kyllä että olette jutelleet mummon kanssa, mutta oletteko sanoneet selkeästi mikä on ok ja mikä ei? Ei minun mielestäni näissä asioissa pidä aina miettiä, loukkaantuuko mummo kunhan ne rajasi eivät ole mitenkään kohtuuttomia. Se että herkuttelu rajoittuu jälkiruokaan, ei ole mielestäni mitenkään kohtuutonta. Jos vastaanotto on kovin vaikeaa, niin ehkä voisit kysyä suoraan miksi mummo haluaa antaa joka aterialla herkkuja? Onko esimerkiksi yön yli lastenhoito liian raskasta ja tavallaan herkuilla yritetään pitää lapset tyytyväisenä? Tai ajatteleeko mummo, että vain herkuilla saadaan lapsen rakkaus? Ihan suoraan näitä mielestäni voi kysyä lempeästi ja sanoa, että lapset nauttivat varmasti enemmän lautapeli-illasta mummon kanssa kuin liiallisesta herkkujen syönnistä. Tai kenties voisit pyytää mummon teille viettämään aikaa ihan muuten vain ja siinä ohella klo ihan konkreettisesti näyttää miten muutenkin lasten kanssa voi pitää hauskaa?
Tässä on hyviä ajatuksia. Siellä on kuitenkin (mummon aloitteesta) usein samaan aikaan kylässä myös lasten serkku, joten tuntuu ettei minulla ole oikeutta kieltää koko porukan puolesta että limpparia tai karkkia ei saisi pitää tarjolla, kun serkkukin osaa niitä mummolareissulta odottaa. Olen pyytänyt että voisiko olla makeita leivonnaisia TAI karkkia mutta ei molempia, tai makeaa vain toisena päivänä, mutta ei näköjään. Mummo näkee minun tapaani rajoittaa lasten herkuttelua esim. meillä kyläillessä ja yhdessä mökkeillessä, ja koska perustelen sen tarvittaessa lapsille, mummokin on kuullut perustelut moneen kertaan.
Rakkauden osoittamisesta ja tyytyväisenä pitämisestä lienee juurikin kyse, ihan tuttua huttua omasta lapsuudesta, mutta nyt nuo määrät ja lajien valikoima ovat räjähtäneet käsiin. Ja kyllä, kuopus on kerran oksentanut mummon autoon kun toivat kotiin, ilmeisesti sekään ei riittänyt opettamaan.
Mummolavierailut ilman meitä tapahtuvat kuitenkin vain muutaman kerran vuoteen (3-4?), joten en tiedä miten vaarallista tuo nyt on, mutta älytöntä se on. Ja kun on ollut muitakin asioita mistä "pitää nipottaa" (kuten turvaistuimet ja se ettei nukkumaanmeno voi tavallisena viikonloppuna venyä tunti tolkulla normaalista tai toisella lapsella kestää monta päivää toipua) niin olen yrittänyt olla tämän suhteen rennompi.
Ap.
Ei varmasti noin harvoin tapahtuen ole vaarallista, jos tämä on todella se mummolavierailujen ainoa ongelma.
Mieleeni kyllä tuli sekin, että mahtavatkohan serkun vanhemmat ajatella samalla tavalla? Jos teillä vanhemmilla ajatukset kohtaavat, niin ehkä voisitte yhdessä sanoa jämäkästi (mutta rakkaudella) rajat herkuille mummolassa olon ajaksi?
Mutta tuskinpa noin harvoista kerroista terveydellisiä haittaa on. Enemmänkin kurjaa on se, että mummosta tulee helposti lasten silmissä "hahmo", joka antaa kaiken herkun mitä toivotaan. Näin ollen heidän välilleen ei pääse välttämättä syntymään aitoa vuorovaikutussuhdetta, joka olisi merkityksellinen lapsenkin näkökulmasta.
Pitääkö mummo muuten miten rajoja, tiedätkö? Esim
piirretyt, nukkumaanmenoajat, millä saa leikkiä ja millä ei, hampaidenpesu jne jne. Tiettyyn pisteeseen astihan mummolaan kuuluu sallivuus ja varsinkin jos serkkujakin nähdään harvoin, niin totta kai jousto esim. nukkumaanmenoajan suhteen on ok. Mutta jos siis aivan kaikessa mummo on kyvytön vetämään rajan ja antaa lasten tehdä melkein mitä tahansa vain miellyttääkseen lapsia, niin sellainen luo kyllä varmasti lapsille turvattoman olon, ja on alle kouluikäisille haitallista. Tuon ikäiset tarvitsevat kokemuksen että heitä vahtii nimenomaan aikuinen ihminen. Ja aikuinen osaa sanoa ei lapselle.No mulla oli mummo, joka hemmotteli herkuilla eikä kyllä mitenkään vaikuttanut haitallisesti vuorovaikutussuhteeseen. Kotona oli tiukat rajat ja mummola tuntui aina ihanalta paikalta mennä.
Niin. Aito vuorovaikutussuhde syntyy silloin, kun mummolla on omat sääntönsä, joiden mukaan lapsi käydessään toimii. Jos vanhempi alkaa määräillä omia vanhempiaan, silloin hän yrittää pakottaa mummon tiettyyn muottiin ja estää aidon vuorovaikutussuhteen syntymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummot on nykyisin nuoren näköisiä. Mättävät ja valikoivat lapsineen irtokarkkeja pussitolkulla, kärryt limskaa, sipsejä, jäätelöä, keksejä täynnä. Pakastepizzoja, olutta, ruokakaupan viinejä ja siideriä, makeita mehuja.
Ei ihme että lapset saa sokeriövereitä ja aikuiset pöhnää.
Pitäkää pentunne kotona ja hoitaa itse, niin ei tarvitse valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syntynyt 1960-luvulla ja omassa lapsuudessani ei tosiaan paljoa makeilla herkuilla herkuteltu. Karkkipäivää ei ollut vielä keksittykään. Herkut liittyivät synttäreihin sekä juhlapäiviin. Omat lapseni taas syntyivät 1980- ja 1990-luvuilla ja molempien kohdalla neuvolassa ihmettelivät, kun lapsillani ei ollut karkkipäivää. Tuumasin vaan, että en pidä mitenkään tarpeellisena syöttää lapsilleni karkkia joka viikko. Lapseni saivat karkkia ja muita herkkuja silloin, kun siihen oli jokin syy. Jätskiä kuumana hellepäivänä, limsaa vaikka kun käytiin ravintolassa syömässä (mitä ei tapahtunut kovin usein), jotan hattaraa tai vohvelia Linnanmäellä (jossa käytiin yhden kerran kesässä) jne. Vähän aikaa sitten mulla oli sukulaislapset hoidossa (alakoululaisia jo) ja huomasin, että lapset olivat sokerisirottimen kimpussa keittiössä. Kaatoivat sokeria kämmenelleen ja pistivät suoraan suuhun sokeria. Ei mulla ollut käynyt mielessäkään, että sokeri olisi pitänyt laittaa kaappiin piiloon ennenkuin lapset tulivat. Omat lapseni kun eivät koskaan kauhoneet sokeria suoraan suuhunsa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1960-luvulla ja omassa lapsuudessani ei tosiaan paljoa makeilla herkuilla herkuteltu. Karkkipäivää ei ollut vielä keksittykään. Herkut liittyivät synttäreihin sekä juhlapäiviin. Omat lapseni taas syntyivät 1980- ja 1990-luvuilla ja molempien kohdalla neuvolassa ihmettelivät, kun lapsillani ei ollut karkkipäivää. Tuumasin vaan, että en pidä mitenkään tarpeellisena syöttää lapsilleni karkkia joka viikko. Lapseni saivat karkkia ja muita herkkuja silloin, kun siihen oli jokin syy. Jätskiä kuumana hellepäivänä, limsaa vaikka kun käytiin ravintolassa syömässä (mitä ei tapahtunut kovin usein), jotan hattaraa tai vohvelia Linnanmäellä (jossa käytiin yhden kerran kesässä) jne. Vähän aikaa sitten mulla oli sukulaislapset hoidossa (alakoululaisia jo) ja huomasin, että lapset olivat sokerisirottimen kimpussa keittiössä. Kaatoivat sokeria kämmenelleen ja pistivät suoraan suuhun sokeria. Ei mulla ollut käynyt mielessäkään, että sokeri olisi pitänyt laittaa kaappiin piiloon ennenkuin lapset tulivat. Omat lapseni kun eivät koskaan kauhoneet sokeria suoraan suuhunsa.
Etkö katsonut että saivat riittävästi ruokaa?
Pula-ajan lapsena oli herkkua jos sai ottaa kauraryynejä ( isoja itse jauhatettuja) ja sirottaa vähän sokeria niihin ja syädä kuiviltaan. Pullaa, ihan peruslentiä, oli, mutta sitäkin säästettiin "että on miehille kahvin kanssa".
Lapsenlapsille annan hyvää kohtuullisesti, pullaa tms. eivät syö. Yritän muistaa kaikki suolaton, maidoton, laktoositon, rasvaton, lihaton, ei vehnää, ei paljon perunaa jne. Loputtoman listan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1960-luvulla ja omassa lapsuudessani ei tosiaan paljoa makeilla herkuilla herkuteltu. Karkkipäivää ei ollut vielä keksittykään. Herkut liittyivät synttäreihin sekä juhlapäiviin. Omat lapseni taas syntyivät 1980- ja 1990-luvuilla ja molempien kohdalla neuvolassa ihmettelivät, kun lapsillani ei ollut karkkipäivää. Tuumasin vaan, että en pidä mitenkään tarpeellisena syöttää lapsilleni karkkia joka viikko. Lapseni saivat karkkia ja muita herkkuja silloin, kun siihen oli jokin syy. Jätskiä kuumana hellepäivänä, limsaa vaikka kun käytiin ravintolassa syömässä (mitä ei tapahtunut kovin usein), jotan hattaraa tai vohvelia Linnanmäellä (jossa käytiin yhden kerran kesässä) jne. Vähän aikaa sitten mulla oli sukulaislapset hoidossa (alakoululaisia jo) ja huomasin, että lapset olivat sokerisirottimen kimpussa keittiössä. Kaatoivat sokeria kämmenelleen ja pistivät suoraan suuhun sokeria. Ei mulla ollut käynyt mielessäkään, että sokeri olisi pitänyt laittaa kaappiin piiloon ennenkuin lapset tulivat. Omat lapseni kun eivät koskaan kauhoneet sokeria suoraan suuhunsa.
Etkö katsonut että saivat riittävästi ruokaa?
Pula-ajan lapsena oli herkkua jos sai ottaa kauraryynejä ( isoja itse jauhatettuja) ja sirottaa vähän sokeria niihin ja syädä kuiviltaan. Pullaa, ihan peruslentiä, oli, mutta sitäkin säästettiin "että on miehille kahvin kanssa".
Lapsenlapsille annan hyvää kohtuullisesti, pullaa tms. eivät syö. Yritän muistaa kaikki suolaton, maidoton, laktoositon, rasvaton, lihaton, ei vehnää, ei paljon perunaa jne. Loputtoman listan.
No siis mä en ole elänyt pula-ajalla, omat vanhempani ovat. Ja ruokaa on ollut aina ihan riittävästi, koskaan ei ole tarvinnut lähteä ruokapöydästä nälissään. Ei mun, ei omien lasteni eikä näiden sukulaislasten ainakaan meillä ollessaan. Ymmärrän, että pula-ajalla eläneille sokeri on jokin superherkku, mutta ei se kyllä ollut enää 1980-1990 -luvuilla syntyneille, johon ikäluokkaan nämä mulla hoidossa olleiden sukulaislasten vanhemmat kuuluivat. Eikä kyllä ollut enää omassa lapsuudessanikaan. Sokeria toki oli mun lapsuudessani esim hilloissa sekä marjakiisseleissä, omien lasteni lapsuudessa marjarahkoissa jne, mutta pelkän sokerin syöminen oli mulle yllätys.
Tämä olisi kyllä meillä "deal breaker". Ei se että herkkujen kanssa tulee virhearviointi, vaan se että pyydetään valehtelemaan omille vanhemmilleen.
En päästäisi enää lasta mummon luo hoitoon.