Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet joutunut muuttamaan/piilottamaan itsestäsi kuuluaksesi joukkoon tai saadaksesi yhteisön hyväksynnän?
05.10.2019 |
Kysymys otsikossa.
AP on homo ja aloittaa: Olen aina joutunut miessukupuolisena piilottelemaan naismaisia piirteitäni, kuten:
Olin lapsena kiinnostunut paljon tyttöjen jutuista. Tykkäsin leikkiä kotia sekä barbeilla. Lisäksi oli hirmu hauskaa pukeutua tytöksi.
En muista tarkasti, mutta varmasti jossain ekan luokan ja eskarin välissä ymmärsin, etten voisi jatkaa näitä, mikäli haluan säästyä kiusaamiselta.
Kommentit (73)
Olen ruma mutta älykäs nainen ja jos olen itsevarma enkä leiki tyhmää ja nöyrää, hämmästyttävän suuri osa miehistä suhtautuu vihamielisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus ollut tykkääväni viskistä.
Hymyilen joissain tilanteissa, vaikka olisin täysin eri mieltä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma mutta älykäs nainen ja jos olen itsevarma enkä leiki tyhmää ja nöyrää, hämmästyttävän suuri osa miehistä suhtautuu vihamielisesti.
Samanlaisia kokemuksia.
Yleensäkin älykkyys, lukeneisuus ja pitkälle kouluttautuminen ovat sellaisia asioita, joihin moni suhtautuu vihamielisesti. En oikeastaan ymmärrä, miksi.
Tykkäisin japanilaisesta katumuodista mutta en kehtaa enää näin lähemmäs 30-vuotiaana pukeutua polvisukkiin ja pastellisävyisiin röyhelömekkoihin :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännössä kääntynyt satanistiksi, mutta siitä ei tiedä kuin muutama läheinen ystävä, ja hyvä niin. Vilkaisu kirkon twitter-keskusteluihin kertoo, että liian monella on edelleen liian monta ennakkoluuloa satanisteista, enkä aio ottaa riskiä kertomalla tästä.
Miten satanismi ilmenee päivittäisessä elämässäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei juuri mitenkään. On vapauttavaa olla oma itsensä ja sanoa oma mielipiteensä (toisia kuitenkaan loukkaamatta).
En mielelläni kerro kenellekään ensimmäisestä korkeakoulututkinnostani. Kyseessä oli vähän harvinaisempi ala, enkä todellakaan jaksa perustella puolituntemattomille, miksi päädyin lukion jälkeen opiskelemaan juuri sitä. Kysymykset ovat yleensä outoja ja ihmetteleviä, ja koen ne hieman tungettelevina. Siksi vaikenen asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut tiedonhaluinen ja siitä syystä myös omannut melko nuoresta saakka laajat tiedot esimerkiksi historiasta. Arkielämässä tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa joku väittää jotain aivan naurettavaa asiaa historiallisena faktana tai on selkeästi ymmärtänyt jotain väärin/asian vierestä. Silloin en korjaa, vaan nyökytän vaan että elämä olisi helpompaa ja etten alkaisi vaikuttaa sietämättömältä. Sen vuoksi moni yllättyy jos joskus vaikka kysyy jotain aiheeseen liittyvää ja pääsen hänelle siitä luennoimaan. Selitin varmaan vähän huonosti mutta toivottavasti joku tajusi mitä haen takaa
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut tiedonhaluinen ja siitä syystä myös omannut melko nuoresta saakka laajat tiedot esimerkiksi historiasta. Arkielämässä tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa joku väittää jotain aivan naurettavaa asiaa historiallisena faktana tai on selkeästi ymmärtänyt jotain väärin/asian vierestä. Silloin en korjaa, vaan nyökytän vaan että elämä olisi helpompaa ja etten alkaisi vaikuttaa sietämättömältä. Sen vuoksi moni yllättyy jos joskus vaikka kysyy jotain aiheeseen liittyvää ja pääsen hänelle siitä luennoimaan. Selitin varmaan vähän huonosti mutta toivottavasti joku tajusi mitä haen takaa
Lueskelin vähän noita aiempia kommentteja ja juurikin tuo että siis esitän tyhmempää kuin mitä olen koska aikaa ei ikinä ole selittää asioita kunnolla. Ja olen muuten itsekin ruma mutta älykäs nainen, kuten joku tuolla ylempänä itseään kuvaili ja tunnistan hänen kertomansa ilmiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut tiedonhaluinen ja siitä syystä myös omannut melko nuoresta saakka laajat tiedot esimerkiksi historiasta. Arkielämässä tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa joku väittää jotain aivan naurettavaa asiaa historiallisena faktana tai on selkeästi ymmärtänyt jotain väärin/asian vierestä. Silloin en korjaa, vaan nyökytän vaan että elämä olisi helpompaa ja etten alkaisi vaikuttaa sietämättömältä. Sen vuoksi moni yllättyy jos joskus vaikka kysyy jotain aiheeseen liittyvää ja pääsen hänelle siitä luennoimaan. Selitin varmaan vähän huonosti mutta toivottavasti joku tajusi mitä haen takaa
Mä. NIIIIIN. Tiedän. Mistä. Sä. Puhut. Ylipäätään tyhmempänä esiintyminen on tuttua. Se, että on älykäs, sivistynyt ja ajattelee asioita eri tasoilla, on monesta jotenkin luotaantyötävää, joten on helpompaa tehdä itsestään vähän tyhmempi tarvittaessa.
En paljon huutele siitä että olen uskova ja äänestän persuja. Vähemmällä pääsee näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä hitaita tai tyhmiä ihmisiä. Töissä näitä joutuu kuitenkin sietämään, melkoisen tuskan takana on peitellä ilmeistä vittuuntumista näistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut tiedonhaluinen ja siitä syystä myös omannut melko nuoresta saakka laajat tiedot esimerkiksi historiasta. Arkielämässä tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa joku väittää jotain aivan naurettavaa asiaa historiallisena faktana tai on selkeästi ymmärtänyt jotain väärin/asian vierestä. Silloin en korjaa, vaan nyökytän vaan että elämä olisi helpompaa ja etten alkaisi vaikuttaa sietämättömältä. Sen vuoksi moni yllättyy jos joskus vaikka kysyy jotain aiheeseen liittyvää ja pääsen hänelle siitä luennoimaan. Selitin varmaan vähän huonosti mutta toivottavasti joku tajusi mitä haen takaa
Ymmärrän täysin.
Jostain syystä mielipiteiden heittely faktoina on sallittua, mutta lukeneisuus ja aito tietämys koetaan pätemisenä ja ärsyttävänä. Tuttua juttua monille, jotka ovat lukeneet jostain aiheesta paljon.
Olen "liian persu" taidepiireissä, "liian hippi" uskonnollisessa oikeistolaisessa suvussani.
Pyrin etsimään ihmisten kanssa sitä, mikä yhdistää. En varsinaisesti piilottelemaan mitään, mutta välttämään erilaisuuden korostamista. Kovin vapautunut olohan ei siitä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut tiedonhaluinen ja siitä syystä myös omannut melko nuoresta saakka laajat tiedot esimerkiksi historiasta. Arkielämässä tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa joku väittää jotain aivan naurettavaa asiaa historiallisena faktana tai on selkeästi ymmärtänyt jotain väärin/asian vierestä. Silloin en korjaa, vaan nyökytän vaan että elämä olisi helpompaa ja etten alkaisi vaikuttaa sietämättömältä. Sen vuoksi moni yllättyy jos joskus vaikka kysyy jotain aiheeseen liittyvää ja pääsen hänelle siitä luennoimaan. Selitin varmaan vähän huonosti mutta toivottavasti joku tajusi mitä haen takaa
Mä. NIIIIIN. Tiedän. Mistä. Sä. Puhut. Ylipäätään tyhmempänä esiintyminen on tuttua. Se, että on älykäs, sivistynyt ja ajattelee asioita eri tasoilla, on monesta jotenkin luotaantyötävää, joten on helpompaa tehdä itsestään vähän tyhmempi tarvittaessa.
Jes, kohtalotoveri. Ja ärsyttäähän se kun on teinistä asti kerännyt tietoa ja voi viimein hyvällä omallatunnolla uskoa olevansa sivistynyt ja sitten joutua joka ilta hakkaamaan päätä seinään kun joku on innoissaan selittänyt kuinka keskiajalla kuningas käytti toogaa ja kaikki miehet oli ritareita (oikea esimerkki, valitettavasti). Vaikutan varmaan niin yksinkertaiselta kun en sano mitään mutta jos kerrankin korjaa niin se on murhaava katse ja armotonta mustamaalausta sitten, varsinkin jos henkilö on mies.
En kerro uusille tuttavuuksille koskaan sitä, että olen kasvissyöjä ja haluaisin olla vegaani. Jos joku kysyy asiasta suoraan, toki vastailen, mutta en tuo omatoimisesti asiaa esille. Moni suhtautuu kasvissyöntiin aggressiivisesti, enkä halua joutua väittelyihin henkilökohtaisista valinnoistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käytännössä kääntynyt satanistiksi, mutta siitä ei tiedä kuin muutama läheinen ystävä, ja hyvä niin. Vilkaisu kirkon twitter-keskusteluihin kertoo, että liian monella on edelleen liian monta ennakkoluuloa satanisteista, enkä aio ottaa riskiä kertomalla tästä.
Miten satanismi ilmenee päivittäisessä elämässäsi?
En toistaiseksi ole harjoittanut rituaaleja (jotka toimivat itsehypnoosina/suggestiona), joten enemmänkin elämänfilosofiana. Olen saanut rohkeutta olla oma itseni ja sanoa, mitä ajattelen. Suurin muutos näkyy ehkä siinä, että olen saanut siitä aseen sitä vastaan, miten helposti tulen normaalisti syyllistetyksi. Luotan itseeni, ja omaan empatiakykyyni. Jos joku yrittää syyllistää minut tekemään jotain, mitä en halua tehdä, tai ajattelemaan olevani jotenkin arvoton koska asia x, tuppaan palaamaan satanistisissa teksteissä lukemiini asioihin mielessäni, ja saan niistä voimaa uskoa itseeni.
Syyllisyydestä vapautuminen on myös näkynyt siinä, että saan enemmän nautintoa muiden auttamisesta. Tein sitä aiemmin vähän sillä ajatuksella, että olenko paha ihminen jos en tee näin. Nyt kun olen onnistunut, en kokonaan mutta jossain määrin, luopumaan tuollaisesta ajattelusta, huomaan, etten auta ihmisiä yhtään vähempää. Minä en koskaan auttanutkaan heitä siksi, että olisin muuten ollut paha ihminen, vaan koska minä PIDÄN auttamisesta.
Samalla monen pilkkaajan sanat eivät enää vaikuta minuun samalla tavalla. Esim. tuon auttamisen suhteen. Olisin aiemmin voinut ahdistua, jos joku yrittäisi väittää, että autan muita vaan näyttääkseni itse hyvältä (koska niinhän minä vähän teinkin). Nyt en enää ahdistu, koska minä tiedän olevani kohtelias, ystävällinen ja auttavainen siksi, että haluan olla, enkä mistään muusta syystä. Uskon myös sen jossain määrin suojelevan minua hyväksikäyttäjiltä: jos autan tasan niin paljon kuin haluan, koska haluan, sellaista on vaikea käyttää hyväksi.
(Ja ehkä pitää mainita, että olen siis mielenterveyskuntoutuja, joka on viimein alkanut paranemaan, ja paranemisen myötä löysin tämän)
Olen käytännössä kääntynyt satanistiksi, mutta siitä ei tiedä kuin muutama läheinen ystävä, ja hyvä niin. Vilkaisu kirkon twitter-keskusteluihin kertoo, että liian monella on edelleen liian monta ennakkoluuloa satanisteista, enkä aio ottaa riskiä kertomalla tästä.