Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet joutunut muuttamaan/piilottamaan itsestäsi kuuluaksesi joukkoon tai saadaksesi yhteisön hyväksynnän?
05.10.2019 |
Kysymys otsikossa.
AP on homo ja aloittaa: Olen aina joutunut miessukupuolisena piilottelemaan naismaisia piirteitäni, kuten:
Olin lapsena kiinnostunut paljon tyttöjen jutuista. Tykkäsin leikkiä kotia sekä barbeilla. Lisäksi oli hirmu hauskaa pukeutua tytöksi.
En muista tarkasti, mutta varmasti jossain ekan luokan ja eskarin välissä ymmärsin, etten voisi jatkaa näitä, mikäli haluan säästyä kiusaamiselta.
Kommentit (73)
Sain vapautuksen aikoinaan armeijasta selän takia, vaikka oikeasti vaan luistin sieltä moisen tekosyyn turvin kun ei nuppi meinannut kestää. Nykyään sitten kun äijillä tulee armeijajuttuja, leikin että olisin myös käynyt armeijan. Tulee luultavasti jossain vaiheessa kostautumaan. Toinen juttu on sitten naiskokemukset, on pitänyt esittää kokeneempaa kuin onkaan. Myös edelleen kotonaan asuville aikamiespojille naureskellaan, itse vältyn tältä kun nykyään kyllä asun omillani, mutta eihän siitä omaan kämppään muuttamisesta ole vuosikymmentäkään ja sentään olen jo nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma mutta älykäs nainen ja jos olen itsevarma enkä leiki tyhmää ja nöyrää, hämmästyttävän suuri osa miehistä suhtautuu vihamielisesti.
Tämä on nyt hakuammuntaa, mutta useimiten se "fiksuus" häiritsee ihmisiä vain kun sen ilmaisee hyökkäävästi tai tärkeilevästi.
Olen sisimmässäni hippi. Haluaisin vain ajelehtia elämässäni ilman päämäärää, olla onnellinen. Asua jossain kaukana rauhassa, kuluttaa päivät puutarhassa, lukien, musiikkia kuunnellen, joogata, opetella uusia taitoja. Selvänä tai päihteiden vaikutuksen alaisena, ihan miten silloin huvittaa. Rentona päivästä toiseen, ei kiire mihinkään. Ainoastaan minä ja minun ajatukseni.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut tiedonhaluinen ja siitä syystä myös omannut melko nuoresta saakka laajat tiedot esimerkiksi historiasta. Arkielämässä tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa joku väittää jotain aivan naurettavaa asiaa historiallisena faktana tai on selkeästi ymmärtänyt jotain väärin/asian vierestä. Silloin en korjaa, vaan nyökytän vaan että elämä olisi helpompaa ja etten alkaisi vaikuttaa sietämättömältä. Sen vuoksi moni yllättyy jos joskus vaikka kysyy jotain aiheeseen liittyvää ja pääsen hänelle siitä luennoimaan. Selitin varmaan vähän huonosti mutta toivottavasti joku tajusi mitä haen takaa
En ole minkään alan asiantuntija, mutta olen myös sellainen, että en rupea korjaamaan jos joku selostaa jotain asiaa päin h-vettiä tyyliin "minä poika tiedän nämä asiat". En halua pilata toisen iloa tiedoistaan, vaikka tietäisin itse paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut tiedonhaluinen ja siitä syystä myös omannut melko nuoresta saakka laajat tiedot esimerkiksi historiasta. Arkielämässä tulee päivittäin vastaan tilanteita, joissa joku väittää jotain aivan naurettavaa asiaa historiallisena faktana tai on selkeästi ymmärtänyt jotain väärin/asian vierestä. Silloin en korjaa, vaan nyökytän vaan että elämä olisi helpompaa ja etten alkaisi vaikuttaa sietämättömältä. Sen vuoksi moni yllättyy jos joskus vaikka kysyy jotain aiheeseen liittyvää ja pääsen hänelle siitä luennoimaan. Selitin varmaan vähän huonosti mutta toivottavasti joku tajusi mitä haen takaa
Mä. NIIIIIN. Tiedän. Mistä. Sä. Puhut. Ylipäätään tyhmempänä esiintyminen on tuttua. Se, että on älykäs, sivistynyt ja ajattelee asioita eri tasoilla, on monesta jotenkin luotaantyötävää, joten on helpompaa tehdä itsestään vähän tyhmempi tarvittaessa.
Jes, kohtalotoveri. Ja ärsyttäähän se kun on teinistä asti kerännyt tietoa ja voi viimein hyvällä omallatunnolla uskoa olevansa sivistynyt ja sitten joutua joka ilta hakkaamaan päätä seinään kun joku on innoissaan selittänyt kuinka keskiajalla kuningas käytti toogaa ja kaikki miehet oli ritareita (oikea esimerkki, valitettavasti). Vaikutan varmaan niin yksinkertaiselta kun en sano mitään mutta jos kerrankin korjaa niin se on murhaava katse ja armotonta mustamaalausta sitten, varsinkin jos henkilö on mies.
Heetkinen. Pitäisikö tästä päätellä, että sitä ei katsota hyvällä, jos nainen tuo esille tietämystään tai korjaa miehen sanomisia? Monella naisella tuntuu olevan samanlaisia kokemuksia. Mm. itselläni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti ottaenhan ei heikkouksiaan kannatakaan julistella ympäriinsä, ellei niitä kykene hyödyntämään.
En varmaan mitään. En tee mitään ihmisten hyväksynnällä ja minulle on ihan sama mitä joku on minusta mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kristitty uskovainen. Koska olen töissä luonnontieteen parissa ja esim työkaverini pitävät kaikkia hengellisiä uskomuksia naurettavina ja asiana jotka kuuluvat lähinnä barbaariseen menneisyyteen jossa tiede ei vielä tarjonnut maailmanselityksiä, en ole kertonut enkä kerro uskostani töissä. Enkä toki myös sosiaalisessa mediassa.
Joskus ahdistaa Jeesuksen sanoma, että joka häpeää Häntä maan päällä, sitä Jeesus häpeää taivaan portilla. Ja lähetyskäsky myös. Pitäisi vaan rohkeasti olla avoimesti uskova vaan en pysty.
Vierailija kirjoitti:
En varmaan mitään. En tee mitään ihmisten hyväksynnällä ja minulle on ihan sama mitä joku on minusta mieltä.
Siinä kohtaa kyllä teet kun ne alkavat kyykyttämään ja painamaan sinua alas jos pitävät sinua tarpeeksi heikkona. Yleensä sellainen alkaa pitkälti selkäsi takana.
Ihmiset ovat liian usein silkkaa paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma mutta älykäs nainen ja jos olen itsevarma enkä leiki tyhmää ja nöyrää, hämmästyttävän suuri osa miehistä suhtautuu vihamielisesti.
Tämä on nyt hakuammuntaa, mutta useimiten se "fiksuus" häiritsee ihmisiä vain kun sen ilmaisee hyökkäävästi tai tärkeilevästi.
Ei välttämättä. Esimerkiksi "liian hienojen sanojen" käyttö vähäisessäkin määrin saa monissa piireissä aikaan silmien pyörittelyä ja vihaisia katseita.
Olen kouluttanut itsestäni hymyilevämmän, iloisemman ja positiivisemman ihmisen.
Muutin vuosia sitten ulkomaille ja suomalaista perusjuroa mielenlaatuani ihmeteltiin täälläpäin.
Rupesin tarkkailemaan iloisia ihmisiä. Kopioin heidän maneereitaan ja pikkuhiljaa käyttäytydyin heidän tavallaan. Aika paljon oli vierähtänyt aikaa kun eräs työkaverini kommentoi että olen aina niin ihan positiivinen ihminen. Siinä vaiheessa rupesin miettimään että en enää tunne esittäväni iloista vaan oikeastaan olen löytänyt ilon sitä näytellessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovaisuuden työpaikalla. En viittaa siihen, että työpaikka olisi neutraali arvoiltaan - toki on usein ollut.
Viittaan siihen, että en ole uskaltanut sanoa mitään. Minulta on jopa harjoittelijana tultu kysymään provosoivia kysymyksiä, ihan kuin olisin vastuussa kaikkien uskonyhteisöjen toiminnasta. Kahvipöydässä tms on jotkin työkaverit voineey heittää ikäänkuin provosoivaa läppää uskooni liittyvistä asioista (ovat tienneet muuta kautta/tehneet olettamuksia), se tuntuu pahalta. Mistään muista vähemmistöistä jos lauottaisiin vastaavaa kahvipöydässä ohimennen, ei sallittaisi ja varmasti saisi joku potkut. Mut sit jos on esimieskin läpässä mukana..
Eivät siis ole välttämättä olleet mitään kiusaamista, mutta selkeää "testaamista" jne. tai ainakin välinpitämättömyyttä. Ja minähän en ole voinut tähän sanoa mitään, jotten vaikuttaisi hankalalta uskovalta. :/
Vierailija kirjoitti:
Tykkäisin japanilaisesta katumuodista mutta en kehtaa enää näin lähemmäs 30-vuotiaana pukeutua polvisukkiin ja pastellisävyisiin röyhelömekkoihin :/
Minä, lähes viisikymppinen tykkään goottivaatteista, mutta aika ajaa ohitse.
Ei kehtaa. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisuuden työpaikalla. En viittaa siihen, että työpaikka olisi neutraali arvoiltaan - toki on usein ollut.
Viittaan siihen, että en ole uskaltanut sanoa mitään. Minulta on jopa harjoittelijana tultu kysymään provosoivia kysymyksiä, ihan kuin olisin vastuussa kaikkien uskonyhteisöjen toiminnasta. Kahvipöydässä tms on jotkin työkaverit voineey heittää ikäänkuin provosoivaa läppää uskooni liittyvistä asioista (ovat tienneet muuta kautta/tehneet olettamuksia), se tuntuu pahalta. Mistään muista vähemmistöistä jos lauottaisiin vastaavaa kahvipöydässä ohimennen, ei sallittaisi ja varmasti saisi joku potkut. Mut sit jos on esimieskin läpässä mukana..
Eivät siis ole välttämättä olleet mitään kiusaamista, mutta selkeää "testaamista" jne. tai ainakin välinpitämättömyyttä. Ja minähän en ole voinut tähän sanoa mitään, jotten vaikuttaisi hankalalta uskovalta. :/
Tuohan on ihan selvää työpaikkakiusaamista. En tunne lakipykäliä, mutta tuossa varmasti ylitetään jo jonkinlaisen syrjinnän raja. Etenkin, kun esimieskin on touhussa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisuuden työpaikalla. En viittaa siihen, että työpaikka olisi neutraali arvoiltaan - toki on usein ollut.
Viittaan siihen, että en ole uskaltanut sanoa mitään. Minulta on jopa harjoittelijana tultu kysymään provosoivia kysymyksiä, ihan kuin olisin vastuussa kaikkien uskonyhteisöjen toiminnasta. Kahvipöydässä tms on jotkin työkaverit voineey heittää ikäänkuin provosoivaa läppää uskooni liittyvistä asioista (ovat tienneet muuta kautta/tehneet olettamuksia), se tuntuu pahalta. Mistään muista vähemmistöistä jos lauottaisiin vastaavaa kahvipöydässä ohimennen, ei sallittaisi ja varmasti saisi joku potkut. Mut sit jos on esimieskin läpässä mukana..
Eivät siis ole välttämättä olleet mitään kiusaamista, mutta selkeää "testaamista" jne. tai ainakin välinpitämättömyyttä. Ja minähän en ole voinut tähän sanoa mitään, jotten vaikuttaisi hankalalta uskovalta. :/
Tuohan on ihan selvää työpaikkakiusaamista. En tunne lakipykäliä, mutta tuossa varmasti ylitetään jo jonkinlaisen syrjinnän raja. Etenkin, kun esimieskin on touhussa mukana.
No vähän hankala sitä lähtee todistamaan, kun osa jutuista sanottiin just ohimennen eli ei välttämättä suoraan minulle, mutta just minun läsnäollessa.. miten todistaa ettei se ollut vain jotain muuta tai heidän tapansa puhua? mut mukana oli kyl muutakin sellaista läppää, minkä olisi voinut laskea kiusaamiseksi. Yritin esittää, etten tajunnut, mistä oli kyse. Mut siis oli sellainen tunne että testattiin/yritettiin saada jotain reaktiota minusta tai katsoa miten suhtaudun. Olihan se aika törkeää.. tuskin on viimeinen tai ensimmäinen työpaikka jossa noin on käynyt, Suomessa suhtaudutaan aika mielipiteissä vihamielisesti uskoviin.. vaikka ei olisi koskaan tehnyt kellekään yhtään mitään tai "tuputtanut" uskoaan kenellekään vasten näiden tahtoa taikka suhtautunut/käyttäytynyt itse mitenkään ikävästi.. jos uskot johonkin, niin kukaan ei puolusta pilkkaajilta. Semmoista se on. :/ No eipä tarvitse olla siellä enää.
Mustan huumorintajuni. Ihmiset ei useinkaan ymmärrä sitä ja loukkaantuvat. Onneksi lähipiirissäni on ihmisiä, joiden läsnäollessa voin olla oma itseni.
Kiinnostuneena luin myös kokemuksia tietoviisauden peittelystä, olen kokenut samaa että sitä joutuu vähän peittelemään. Ainakin, jos ei aivan aukottomasti pysty perustelemaan miksi asia on niin. Myös eräs vanha miespuolinen kaveri on muuttunut tosi pisteliääksi, kun pari kertaa olen väittänyt vastaan hänen ylimielisen varmoille mielipiteilleen. Ikään kuin hän ei sietäisi sitä, että nainen voi olla perustellusti eri mieltä ja jopa oikeassa...
Ollessani vankilassa töissä en mainostanut aikaisempaa työtäni huumekauppiaana.
En työssä kerro olevani kristitty, joskaan en sitä kysyttäessä kielläkään. Elävä usko tuntuu olevan tämän päivän ihmisille suuri uhka, kuin se olisi pois joltain toiselta.
Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että uskossa oleminen ei tarkoita sitä, että muuttuisi jotenkin paremmaksi kuin muut, vaan sitä että on armahdettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma mutta älykäs nainen ja jos olen itsevarma enkä leiki tyhmää ja nöyrää, hämmästyttävän suuri osa miehistä suhtautuu vihamielisesti.
Tämä on nyt hakuammuntaa, mutta useimiten se "fiksuus" häiritsee ihmisiä vain kun sen ilmaisee hyökkäävästi tai tärkeilevästi.
Mietipä tätä: usein se, että joku kiistää toisen sanoman, tulkitaan hyökkääväksi tai tärkeilyksi, vaikka korjaaja olisi oikeassa. Samoin se, että tuo esille tietävänsä asioita, voidaan tulkita ylimielikseksi, vaikka kyse ei olisi siitä, että sivistyneempi jollain tavalla halveksisi vähemmän sivistynyttä.
Opin jo lapsena olemaan tuomatta tietojani esiin. Koulumenestyksestä kiusattiin, ja Trivial Pursuitissa vastausten tietäminen oli turhaa. Aikuisena ei ole kovin erilaista, enkä koskaan kerro kysymättä esim. tutkintoani.