Ärsyttää, kun exäni elää onnellista elämää
Miten päästä eroon tälläisestä negatiivisesta tunteesta? Erottiin yli 2 vuotta sitten ja exäni on kuin uusi onnellinen mies. Minuunkin suhtautuu erittäin asiallisesti. Hänellä ei tietääkseni ole edes uutta naista, vaan elää yksinään. Lapsikin menee riemusta kiljuen isänsä luo.
Kommentit (26)
Sitä se sinkkuna olo tekee. Olen pahoillani. Hän varmasti voisi huonommin jos hänellä olisi suhde, joten ehkä sinun pitäisi esitellä hänelle joku jos noin kauheasti ottaa sieluun?
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
Sanotaan, että kasvoimme erilleen. AP
Näin minullekkin kävi. Tosin olen se joka voi hyvin ja ainakin toinen lapsi haluaa olla mielummin minun luona....
Siis miten tuo voi ärsyttää? Olisit onnellinen, että lapsella on onnellinen ja tasapainoinen isä. En yhtään ihmettele, että olette eronneet, jos voi olla noin katkera toisen onnesta. Katkeruutesi menee jopa oman lapsesi onnen edelle.
Ärsyttääkö koska itse et pääse elämässäsi eteenpäin? En kyllä jaksa ymmärtää ap:n kaltaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
Sanotaan, että kasvoimme erilleen. AP
No hei tähänastinen data ei näytä kovin hyvältä puolestasi. Mies voi hyvin, lapsella on kiva olla hänen seurassaan, sinä taas olet ihan kuralla. Jokin syyhän tähän on.
Aika karmivaa, ettet voi edes olla onnellinen lapsesi puolesta, että hänellä on onnellinen isä.
Nämä tämmöiset ovat ärsyttäviä tunteita, tiedän. Siitä pitää vaan yrittää päästä yli. Minut jätettiin toisen naisen takia ja olin pitkään katkera. Onneksi pääsin asiasta yli, koska se syö vain omaa energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi ärsyttää?
Jotenkin ajattelen, etten ollut tärkeä hänelle, kun minusta oli niin helppo luopua ja jatkaa elämää. Se ärsyttää varmaan.
Tai että meidän ex-suhteemme takia hän ei haluaisi uutta naisystävää. AP
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttääkö koska itse et pääse elämässäsi eteenpäin? En kyllä jaksa ymmärtää ap:n kaltaisia ihmisiä.
Minä jaksan ymmärtää. Jostain syystä tuo koettu on ollut ap:lle liian rankkaa eikä hän ole vielä päässyt jaloilleen. Jotkut ihmiset ovat jopa mielenterveyseläkeläisiä sen jäljiltä, miten eivät ole toipuneet kokemistaan kolhuista.
Oliko historiassa jotain haurastuttavaa tekijää vai oliko juuri tämän suhteen päättyminen liian kova juttu? Mihin se liittyy? Epäonnistumiseen? Hylätyksitulemiseen? Pelkoon siitä, pärjääkö yksin? Uskaltaako enää? Löytyykö koskaan ketään? Mistä iloa ja suuntaa elämään? Menetitkö erotilanteessa hallinnantunteen?
Jotenkin olisi kai hyvä yrittää pitää mahdollisimman iso hajurako eksään, jotta voisi keskittyä itseensä ja päästä aidosti yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi ärsyttää?
Jotenkin ajattelen, etten ollut tärkeä hänelle, kun minusta oli niin helppo luopua ja jatkaa elämää. Se ärsyttää varmaan.
Tai että meidän ex-suhteemme takia hän ei haluaisi uutta naisystävää. AP
Tarina ei kerro, olitko sellainen että kanssasi oli ylipäänsä kiva olla. Ikävästä kumppanista on helppo luopua.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten tuo voi ärsyttää? Olisit onnellinen, että lapsella on onnellinen ja tasapainoinen isä. En yhtään ihmettele, että olette eronneet, jos voi olla noin katkera toisen onnesta. Katkeruutesi menee jopa oman lapsesi onnen edelle.
Ei tarvitse kieltää tunteitaan. Katkeruuskin on ihan ok, kunhan se ei jää mukaan koko elämäksi tai ole ainoa, vallitseva tunne. Kyllä erosta toipumiseen menee monilta vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi ärsyttää?
Jotenkin ajattelen, etten ollut tärkeä hänelle, kun minusta oli niin helppo luopua ja jatkaa elämää. Se ärsyttää varmaan.
Tai että meidän ex-suhteemme takia hän ei haluaisi uutta naisystävää. AP
Tarina ei kerro, olitko sellainen että kanssasi oli ylipäänsä kiva olla. Ikävästä kumppanista on helppo luopua.
Tarinaan on helppo kuvitella klassinen kulku: alussa oli kivaa ja sitten kun erilleenkasvaminen käynnistyi ja paheni, ei ollut enää kivaa.
Ap: ymmärrän. Mutta se ei ollut sulle tarkoitettu mies. Nyt nauti siitä, että lapsella kaikki hyvin ja exä kunnossa. Illat pimenee, sulle joku mies siihen kanssasi iltoja viettämään? 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erositte?
Sanotaan, että kasvoimme erilleen. AP
Eli kun et vastaa suoraan, oletan että joko A. sinä petit ja mies jätti tai B. sinä jätit ja erotessa haukuit miehen lyttyyn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi ärsyttää?
Jotenkin ajattelen, etten ollut tärkeä hänelle, kun minusta oli niin helppo luopua ja jatkaa elämää. Se ärsyttää varmaan.
Tai että meidän ex-suhteemme takia hän ei haluaisi uutta naisystävää. AP
Minä kärsin suhteessa niin paljon, että nyt sinkkuna olen todella onnellinen enkä todellakaan halua uutta suhdetta lähimaisinkaan vaan nautin tästä stressittömästä ja ihanasta olotilasta.
Mutta yritä ajatella asiaa lapsesi kautta ja ole onnellinen hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi ärsyttää?
Jotenkin ajattelen, etten ollut tärkeä hänelle, kun minusta oli niin helppo luopua ja jatkaa elämää. Se ärsyttää varmaan.
Tai että meidän ex-suhteemme takia hän ei haluaisi uutta naisystävää. AP
Se että elää omaa elämää onnellisena KAHDEN VUODEN jälkeen saa aikaan tunteen, että oli niin helppo erota. Just.
Mitä se sulle edes kuuluu onko sillä suhde vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten tuo voi ärsyttää? Olisit onnellinen, että lapsella on onnellinen ja tasapainoinen isä. En yhtään ihmettele, että olette eronneet, jos voi olla noin katkera toisen onnesta. Katkeruutesi menee jopa oman lapsesi onnen edelle.
Ei tarvitse kieltää tunteitaan. Katkeruuskin on ihan ok, kunhan se ei jää mukaan koko elämäksi tai ole ainoa, vallitseva tunne. Kyllä erosta toipumiseen menee monilta vuosia.
Totta kai erosta toipumiseen voi mennä kauan, mutta en ymmärrä miksi olla katkera toisen onnesta. Tuo on vain pahansuopaisuutta toivoa, ettei toisella menisi hyvin.
Miksi erositte?