Anoppi yrittää pilata suhteen.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 2 vuotta. Molemmat ollaan alle 30. Alussa ei vielä niin paljon ongelmia ollut, mutta koskaan anoppi ei ole hyväksynyt minua. Suoraan minulle ei koskaan mitään ole sanonut, mutta aina kun mies ei tee niin kuin hän haluaa, alkaa minun haukkuminen.
Kaikki asiat ovat minun vikani, jos mies ei vastaa puhelimeen tai mene käymään siellä. Anoppi myös soittelee jatkuvasti miehelle, esim tuomaan kaupasta hänelle maitoa yms tai hakemaan pikaruokaa. Soittaa siis aina vain kun tarvitsee jotain. Aina myös jotain maalaamista, huonekalujen kasaamista yms. Ymmärrän kyllä että soittaa ja mieheni auttaa häntä tosi paljon mutta kiitosta ei koskaan kuulu.
Jos mies on töissä ja ei jaksa pitkän vuoron jälkeen lähteä tekemään jotain vetää anoppi kunnon marttyyri kohtauksen, huutaa itkee ja sanoo ettei tarvi tulla ja häntä ei koskaan auteta. Anoppi asuu 1 km päässä kaupasta ja omistaa auton ja pystyy kävelemään ongelmitta. En ole koskaan tykännyt anopista, mutta aina olen hänelle ollut ystävällinen.

Sain suhteen alussa tietää että hän on myös koko lapsuus ajan pahoinpidellyt lapsiaan. Enkä tarkoita mitään tukistamista vaan ihan hakkaamista. Siksi en millään lailla voi arvostaa tuota ihmistä. Mutta itse asiaan, olemme muuttaneet miehen kanssa yhteen. Mies käy töissä, itse olen jäänyt vasta työttömäksi. Sovimme että kunnes saan työn mies maksaa vuokran ja yhdessä hoidetaan ruokaostokset. Anoppi antoi miehelle jotain tavaroita uuteen kotiin, ja nyt kun hän kuuli että myös minä muutan sinne alkoi kamala sota. Vaati tavaroita mieheltä heti takaisin, ei olisi antanut niitä jos olisi tiennyt että loinen muuttaa sinne kanssa. Kutsuu siis minua nykyään nimellä loinen.

En ole koskaan elänyt mieheni rahoilla, ja vaikka en asuisi miehen kanssa jäisi hänellä kumminkin vuokra yksin maksettavaksi. Haukkuu myös laiskaksi ja aikaansaamattomaksi, jos mies nukkuu vapaa päivänä pitkään on se minun vika ja hän ei minun takia muka saisi mitään tehtyä. Hauskinta tässä on että anoppi ei ole yhtään pahaa sanaa sanonut suoraan.
Anoppi on myös takaajana asunnossa ja uhkailee vähän väliä että ottaa takauksen pois jos mies ei toimi hänen tahdon mukaan. Anoppi ei ole koskaan tykännyt kenestäkään hänen lapsien puolisoista. Ja siitä ja muista syistä ei ole väleissä edes muiden lapsiensa kanssa. Enkä ihmettele, käytös niin lapsellista, haistatetaan vittua, uhataan itsensä tappamisella jos ei asiat mene hänen mukaan.
Tämä asia kuormittaa suhdettamme paljon. Mies on tehnyt selväksi anopille ettei minua aio jättää, mutta anoppi vaan näköjään yrittää kovemmin.
Asia tuskin koskaan muuttuu, sillä ei ole väliä kuinka korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa olisi. Hänen silmissään en koskaan ole tarpeeksi hyvä hänen miehelleen, tuskin kukaan tulee koskaan hänen mielestään olemaan. Kaipaisin jotain neuvoja, selvää on että minä en enää mene anopille kylään. Onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta?