Jollain tasolla rakastan miestä mutta pidän hänen elämäntilannettaan sellaisena, etten silti halua parisuhdetta hänen kanssaan
Kokemuksia vastaavasta? Eli vaikka jollain tasolla yhteys pelaisi, toinen katselee maailmaa niin eri kantilta, etten halua suhdetta.
Luulen, että kyseessä on pitkälti erilainen luokkataustamme. Miehen äiti vaikuttaa minusta tyhmältä kuin saapas ja on onnistuneesti kasvattanut myös poikansa tähän samaan formaattiin. Ikään kuin katselevat hyvin toimeentulevia ihmisiä kuin vihollisia, jotka ovat ilman omaa ansiotaan menestyneet. Hirveää katkeruutta toisin sanoen aistittavissa.
Itse olen kasvanut kulttuurikodissa, jossa päällimmäisenä arvona nähtiin jokin muu kuin raha. Silti painotettiin sitä, että omalla työllä on elämässä mahdollista päästä eteenpäin ja raha on kuin kasa pelimerkkejä, joilla voi elämäänsä helpottaa joillain osa-alueilla.
Minua häiritsee miehessä myös se, että pidän hänen yleistietionsa tasoa surkeana ja vaikka koen ymmärtäväni häntä, en koe hänen ymmärtävän minua.
Kommentit (10)
Tai siis ette kai seurustele mutta miten voit olla rakastunut häneen? Mihin omainaisuuksiin?
Vais sellaista. No, sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
öö siis miten te oletta koskaan alkaneet edes seurustella? Olette ihan eri planeetoilta, tuosta se vain pahenee.
Emme seurustele, mies haluaisi. Pidän miestä pöljänä mutta sinänsä ihan herttaisena. Toivon hänen löytävän naisen, joka arvostaa häntä kokonaisuutena. Minä en siihen pysty. Mies haluaa selityksen sille, etten halua seurustella mutten haluaisi sanoa päin naamaa sitä, että katsomme maailmaa liian erilaisista vinkkeleistä.
Vierailija kirjoitti:
Tai siis ette kai seurustele mutta miten voit olla rakastunut häneen? Mihin omainaisuuksiin?
Ulkonäköön ja tyylitajuiseen pukeutumiseen. Alta paljastui ihan jotakin muuta, kuin oletin.
Onneks kaikkien panojen kanssa ei tarvii alkaa seukkaan
Siis oikeasti harkitset suhdetta jonkun kanssa jota kuvaat "pöljäksi mutta herttaiseksi"? Mitä ihmettä? Onko sinulle ollut jotenkin poikkeuksellisen vaikeaa löytää potentiaalisia kumppaneita vai mistä moinen asenne?
Mikä on ongelma? Ette ala seurustella ja sanot miehelle jotain että haluat olla vain kaveri. Sitten siirryt niihin kultturelleihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis ette kai seurustele mutta miten voit olla rakastunut häneen? Mihin omainaisuuksiin?
Ulkonäköön ja tyylitajuiseen pukeutumiseen. Alta paljastui ihan jotakin muuta, kuin oletin.
Ei ulkonäköön ja kuteisiin rakastuta, korkeintaan ne herättävät ensi kiinnostuksen. Kyllä se pöljyys tulee heti esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis ette kai seurustele mutta miten voit olla rakastunut häneen? Mihin omainaisuuksiin?
Ulkonäköön ja tyylitajuiseen pukeutumiseen. Alta paljastui ihan jotakin muuta, kuin oletin.
Ei ulkonäköön ja kuteisiin rakastuta, korkeintaan ne herättävät ensi kiinnostuksen. Kyllä se pöljyys tulee heti esiin.
Minä väitän, että ihan toisesta sosiaaliluokasta tuleva ihminen on melkein sama asia kuin erilaisesta kulttuuritaustasta tuleva. Jos toinen ei ole ikinä oppinut suhtautumaan kriittisesti esim. netistä lukemaansa tietoon, ollaan kuin kahdella eri planeetalla asustavat ja toisen älykkyyttä tai sen puutetta on heti vaikeaa huomata. Esim. verbaalisesti mies on ihan lahjakas. Se on minusta yleensä jonkinlainen kapasiteetin mittari.
öö siis miten te oletta koskaan alkaneet edes seurustella? Olette ihan eri planeetoilta, tuosta se vain pahenee.