Miksi heräät laittamaan koululaiset matkaan? Eikö koululainen osaa jo itse hoitaa aamutoimet
Ihmettelen näitä mammoja, jotka eivät aamulla saa nukkua vauvan kanssa tai viettää vapaapäivää töistä ja nukkua pitkään, koska pitää laittaa KOULULAISET!!! matkaan. Miksi kasvatat lapsistasi uusavuttomia? Eikö nyt hyvänen aika koululaiset osaa itse hoitaa itsensä matkaan??? Jos kyseessä on pienet koululaiset, niin reppu voidaan yhdessä pakata illalla ja katsoa kaikki valmiiksi.
Kommentit (68)
No moneenko siellä sängyssä pitää maata jos ei nouse samaan aikaa koululaisen kanssa?
Koska pidän lapsistani ja nautin heidän seurastaan.
Ja onhan se liikkistä, kun teinipoika huutelee lähtiessään ovelta "äiti tuu halaamaan että tulee parempi päivä!"
Olen aamuvirkku ja herään ennen lapsia. Pitäisikö minun siis maata sängyssä vain sen takia, koska voin?
Kyllä, olen nyt täysin uusavuton, koska äitini heräsi joka aamu laittamaan mut matkaan, kun olin ala-asteella. Paha virhe.
Koska alakouluikäiselle pitää tehdä aamupala.
Ja 1-2 - luokkalainen on ainakin meillä niin avuton, että pukemisessa sään mukaan täytyy neuvoa ja auttaa.
Autan ja herään, koska voin. Jos en voisi, niin pakkohan tuon olisi itse selvitä kouluun. Mutta kun ei ole pakko, niin oon aamu touhuissa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan syödä aamupalaa yhdessä heidän kanssaan ja rupatella.
Tämä! Todellakin halusin lähettää sekä pienet että isot koululaiset matkaan ja tarjota heille kunnollisen aamiaisen ja mukavan aamuhetken.
Se aika on minulta jo takana, mutta olin tässä taannoin teini-ikäisen seurana, joka joutuu aina lähtemään yksin kouluun äidin maatessa sängyssä (ei ole vauvaa). Eli osaa siis kyllä itsenäisesti, mutta aamupala tuppaa olemaan muroja ja maitoa tai yksi jugurtti, jos sitäkään.
Voi miten ilahtunut hän olikaan, kun siellä ollessani oli joka aamu aamupala valmiina, munia, pekonia, ruisleipää kunnon päällisillä, puuroa jne vaihdellen. Juteltiin ja joka kerta toivotin mukavaa koulupäivää. Pois lähtiessäni hän kysyi, koska tulet taas uudelleen...
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan syödä aamupalaa yhdessä heidän kanssaan ja rupatella.
Sama täällä :) Olen vauvan kanssa kotona, mutta herään 6.30, jotta ehdin jutella koululaisten kanssa aamupalapöydässä. Kaksi yläkoululaista ja lukiolainen. Todellakin osaavat itsekseenkin lähteä, mutta minusta on mukavaa viettää lasteni kanssa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan syödä aamupalaa yhdessä heidän kanssaan ja rupatella.
Tämä! Todellakin halusin lähettää sekä pienet että isot koululaiset matkaan ja tarjota heille kunnollisen aamiaisen ja mukavan aamuhetken.
Se aika on minulta jo takana, mutta olin tässä taannoin teini-ikäisen seurana, joka joutuu aina lähtemään yksin kouluun äidin maatessa sängyssä (ei ole vauvaa). Eli osaa siis kyllä itsenäisesti, mutta aamupala tuppaa olemaan muroja ja maitoa tai yksi jugurtti, jos sitäkään.
Voi miten ilahtunut hän olikaan, kun siellä ollessani oli joka aamu aamupala valmiina, munia, pekonia, ruisleipää kunnon päällisillä, puuroa jne vaihdellen. Juteltiin ja joka kerta toivotin mukavaa koulupäivää. Pois lähtiessäni hän kysyi, koska tulet taas uudelleen...
No namskis.
Mun lapsi on lukiossa eikä oo koskaan halunnu syödä aamupalaa.
Tein hänelle aamupalan 1-6 luokilla. Ne oli vain leipää päällysteineen ja tuoremehua. Niitä leipiä löytyi kerran iso kasa kaapiston alta, jonne ne oli työntänyt.
Ilmeisesti olisi pitänyt kokata pekonia, munia, puuroa. Ehdin vielä korjaamaan, mutta melko myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan syödä aamupalaa yhdessä heidän kanssaan ja rupatella.
Tämä! Todellakin halusin lähettää sekä pienet että isot koululaiset matkaan ja tarjota heille kunnollisen aamiaisen ja mukavan aamuhetken.
Se aika on minulta jo takana, mutta olin tässä taannoin teini-ikäisen seurana, joka joutuu aina lähtemään yksin kouluun äidin maatessa sängyssä (ei ole vauvaa). Eli osaa siis kyllä itsenäisesti, mutta aamupala tuppaa olemaan muroja ja maitoa tai yksi jugurtti, jos sitäkään.
Voi miten ilahtunut hän olikaan, kun siellä ollessani oli joka aamu aamupala valmiina, munia, pekonia, ruisleipää kunnon päällisillä, puuroa jne vaihdellen. Juteltiin ja joka kerta toivotin mukavaa koulupäivää. Pois lähtiessäni hän kysyi, koska tulet taas uudelleen...No namskis.
Mun lapsi on lukiossa eikä oo koskaan halunnu syödä aamupalaa.
Tein hänelle aamupalan 1-6 luokilla. Ne oli vain leipää päällysteineen ja tuoremehua. Niitä leipiä löytyi kerran iso kasa kaapiston alta, jonne ne oli työntänyt.
Ilmeisesti olisi pitänyt kokata pekonia, munia, puuroa. Ehdin vielä korjaamaan, mutta melko myöhäistä.
Omalla 10-vuotiaallani on sama ongelma ja tiedän itsekkin millaista se on kun aamulla ei vaan maistu mikään. Tämän takia onkin niin tärkeää olla yhtä aikaa aamiaisella ja varmistaa että edes jotain menee alas. Aamun tunneista ei muuten tule mitään. Jos leipä ei uppoa, niin smoothie, juotava jugurtti tai edes hedelmät.
Koska voin. Uskon, että lapsilleni on tärkeää tunne siitä, että heistä välitetään. En usko, että tästä haittaakaan on.
Koska rakastan lapsiani ja nautin heidän seurastaan, ja kun mulla on mahdollisuus viettää aamuhetki heidän kanssaan, jutella ja halata lähtiäisiksi niin miksi en tekisi niin. Ei minustakaan tullut avutonta, päinvastoin vaikka oma äitinikin teki niin, jopa vielä kun olin yläasteella (hän oli aina aamuisin kotona koska oli perhepäivähoitaja).
Koska jutustelu koululaisen kanssa aamulla on mukavaa, yhteistä aikaa. Paljon asioita jäisi sanomatta ja kuulematta, jos en huomioisi koululaista aamiaisen yhteydessä. Vaikuttaa siltä, että hän mieluiten keskustelee aamuisin ja siihen olen aina valmis. Haluan tietää, mitä lapseni mielessä liikkuu ja elämässä tapahtuu.
Riippuu aina perheestä. Jos vauva herää pitkin yötä, niin äidin kannattaa nukkua kaikki mahdollinen aika. Eli aamustakin. Mä taas olen niin aamu-uninen, että jos en saa aamusta nukkua, niin vapaapäivä ei aja asiaansa ollenkaan.
Miksi koululainen ei osaisi laittaa itse terveellistä aamupalaa? Meillä ainakin jokainen osannut. Vaatteet jne voi katsoa valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan koululaisille suostu enää mikään piika olemaan. Nukun aamulla vauvan kanssa ja kaksi koululaista osaavat olla aamulla hiljaa. Syövät aamupalan, pesevät hampaat ja lähtevät ajoissa kouluun.
Onko vauva siitä ihanammasta suhteesta ja nuo koululaiset jämiä entisestä.
Osaa tehdä itse aamupalan ja osaa hoitaa itsensä kouluun.
Mutta mä tahdon viettää kaiken mahdollisen ajan lapsieni kanssa joten yhteinen aamupala on kiva syödä.
Jos olen kipeä niin lapset tekee minullekin aamupalaa ja tulevat tarjottimen kanssa sänkyyn kainalooni katsomaan lastenohjelmia. Viimeksi eilen 16 vuotias teki koko porukalle (minä ja 3 lasta 8, 14 ja 16v) aamupalat ja toi minulle aamiaisen sänkyyn kun oli kauhea migreeni.
Luoja mitä tekopyhää pask*a. Mulla ei ole lapsia. Mutta "koska rakastan ja välitän". Aamupala on ainoa tapa osoittaa se?
Kukin tyylillään. Meillä koululaiset heräävät oman puhelimensa herätykseen ja hankkiutuvat omatoimisesti kouluun. Näin tehneet ekaluokasta alkaen. Itse läksin tänään vajaa kaksi tuntia aiemmin jo töihin kun kotona lapset heräsivät.
En minä ainakaan koululaisille suostu enää mikään piika olemaan. Nukun aamulla vauvan kanssa ja kaksi koululaista osaavat olla aamulla hiljaa. Syövät aamupalan, pesevät hampaat ja lähtevät ajoissa kouluun.