Miksi heräät laittamaan koululaiset matkaan? Eikö koululainen osaa jo itse hoitaa aamutoimet

Vierailija kirjoitti:

Luoja mitä tekopyhää pask*a. Mulla ei ole lapsia. Mutta "koska rakastan ja välitän". Aamupala on ainoa tapa osoittaa se?

Onneksi ei ole.

Koska oma ekaluokkalainen ei ole vielä kypsä huolehtimaan itsestään ihan yksin aamuisin. Että söisi terveellisesti ja osaisi pukea oikeanlaiset vaatteet. Eikä hän kyllä kellostakaan vielä juuri ymmärrä. 

Ja toisekseen siksi koska minä jouduin jo hyvin pienestä ottamaan vastuuta. Osasin ja kasvoin vastuulliseksi, mutta ei sekään vain hyvä asia ole jos hyvin nuoresta saakka joutuu kantamaan vastuuta yksin ns. kaikesta. Monihan sysää lapselleen kaiken vastuun niin koulunkäynnistä, harrastuksista, kaverisuhteista jne. Jos et osaa niin voi voi. 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sulla ei ole lapsia. Olet niin itsekäs, että lapsi todennäköisesti kärsisi. Lapset ilahtuvat aamuheratyksestä ja valmiista aamupalasta.

Lapsen ilahtuminen ei ole mikään kasvatuksellinen päämäärä näistä asioista jotain ymmärtävälle. 

Kyllähän ne ilahtuvat vaikka karkkipussista tai uudesta lelusta. Sitä varten on synttärit ja joulu. 

Mitenkään erityisesti lasta ei tarvitse "ilahduttaa" arjessa. Tulee antaa luottamusta ja kannustaa omatoimisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei laitettu aamiaista eikä kotona ollut aina ruokaakaan kun tulin koulusta.

6.30 lähdin kävelemään pimeään auraamattomalle tielle.

Omat lapseni ovat nyt lukiossa ja yläkoulussa ja aina katan aamiaisen. Ja aina on hyvää ruokaa odottamassa kun tulevat koulusta.

Miten susta näistä karmeista olosuhteista huolimatta tuli täydellinen äiti? 

Olen syntynyt 60-luvulla ja takuusti ei ollut mitään aterioita odottamassa koulusta tullessa. Eikä kenelläkään muullakaan, ,jos äiti kävi töissä ja usein kävi. 

Illemmalla sitten ateria kyllä. Ihan itse tein voileipää, otin muroja tms.  Kyllä oli ankea lapsuus :D

Kiva, että täällä on niin paljon äitejä, jotka haluavat viettää aikaa koululaistensa kanssa :)

Minäkin haluan, mutta vauvan valvottaessa en aina jaksa nousta ennen heidän lähtöään. Onneksi mies laittaa heille aamupalat ja on seurana kunnes lähtevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sulla ei ole lapsia. Olet niin itsekäs, että lapsi todennäköisesti kärsisi. Lapset ilahtuvat aamuheratyksestä ja valmiista aamupalasta.

Lapsen ilahtuminen ei ole mikään kasvatuksellinen päämäärä näistä asioista jotain ymmärtävälle. 

Kyllähän ne ilahtuvat vaikka karkkipussista tai uudesta lelusta. Sitä varten on synttärit ja joulu. 

Mitenkään erityisesti lasta ei tarvitse "ilahduttaa" arjessa. Tulee antaa luottamusta ja kannustaa omatoimisuuteen. 

Ei se aamiaisen laittaminen (pienelle koululaiselle) tai aamiaisella seurana oleminen (isommalle) ole mitään ilahduttamista, ihan vaan vanhemmuutta. Suurin osa lapsista on kuitenkin iltapäivällä yksin ja järjestää itselleen välipalaa jne.

Minä olen aamulla saatellut lukiolaisetkin matkaan ja katsonut, että kaikki syövät  aamupalaa. Ylioppilaskirjoituksiin pakkasimme eväät yhdessä. Pienet koululaiset kaipaavat vanhempiensa tukea kaikessa; tulee turvaton olo, jos äiti aamulla vain nukkuu, kun lapsi lähtee kouluun. Teinikin tykkää huolenpidosta, vaikka ei sitä myöntäisikään. Meillä on aina toivotettu kivaa päivää kaikille perheenjäsenille; tapa luo yhteenkuuluvuutta ja opettaa toisten kunnioittamista sekä käytöstapoja. 

Vierailija kirjoitti:

Joo!

Normaaliin itsenäistymiseen kuuluu huolentia itsestään koululaisena. Tämä ei todellakaan tarkoita mitään heitteillejättöä. 

Nämä ylihuolehtivat helikopterit tekevät karhunpalveluksen. Selviytyminen ja se, että luotetaan selviytymiseen tuottaa terveen itsetunnon. 

Jos joka voikkari ollaan voitelemassa ekaluokkalaisellekin ja äidin pitää samalla sekunnilla olla pystyssä aamulla, niin ei hyvää seuraa. 

Vanhemman pitää olla saatavilla, mutta ei tehdä lapsen puolesta kaikkea. 

Mun mies voiteli mulle tänään voileivän ja laittoi kivat päälliset päälle. Olenko nyt uusavuton enkä pärjää elämässäni? Itse otin voileivän teon rakkautena. Ja sillä samalla syyllä helpotan lapseni aamuja. 

Äiti oli navetalla kouluunlähdön aikaan, joten ihan itse etsittiin voitaleipää, muroja, kaakaota.

  Samoin kun tultiin koulusta äiti oli ulkotöissä, että itse otettiin evästä kaapista. Illemmalla ennen navettaan lähtöä oli potaattia, paistia, maitoa leipää. 

  Joskus mummo oli meillä ja passasi kaiken valmiimmaksi....ja hääri muutenkin siinä keittiössä turvallisen ja kiireettömän tuntuisena, mukavaa...

Koska rakastan lastani aivan valtavasti. On ihanaa hoivata häntä, on ihanaa olla hänen seurassaan ja on ihanaa miten pienet asiat tekevät hänet onnelliseksi ja ovat tärkeitä <3

Tyttäreni on omatoiminen ja pärjää hienosti itse. Hän on kuitenkin liikuttavan onnellinen niistä aamuista kun ”äiti on kotona”, eli ehdottomasti sellaisina aamuina laitan aamupalan tai vähintäänkin halaan ja toivotan hyvää koulupäivää. Ymmärrän jo nyt, että nuo hetket muuttuvat kallisarvoisiksi muistoiksi vielä joskus. Huomisesta emme tiedä, joten jokainen aamu rakkaiden kanssa on tärkeä.

Toivottavasti äidin tekemä aamupuuro kelpaa vielä lukioikäisenäkin. Olen aivan valmis sen tekemään. Rakkaudesta.

T: 9-vuotiaan ihanan tytön äiti

Koska rakastan lastani aivan valtavasti. On ihanaa hoivata häntä, on ihanaa olla hänen seurassaan ja on ihanaa miten pienet asiat tekevät hänet onnelliseksi ja ovat tärkeitä <3

Tyttäreni on omatoiminen ja pärjää hienosti itse. Hän on kuitenkin liikuttavan onnellinen niistä aamuista kun ”äiti on kotona”, eli ehdottomasti sellaisina aamuina laitan aamupalan tai vähintäänkin halaan ja toivotan hyvää koulupäivää. Ymmärrän jo nyt, että nuo hetket muuttuvat kallisarvoisiksi muistoiksi vielä joskus. Huomisesta emme tiedä, joten jokainen aamu rakkaiden kanssa on tärkeä.

Toivottavasti äidin tekemä aamupuuro kelpaa vielä lukioikäisenäkin. Olen aivan valmis sen tekemään. Rakkaudesta.

T: 9-vuotiaan ihanan tytön äiti

Kuuntelin kerran psykologi Keijo Tahkokallion luennon tyttäreni vanhempainillassa. Hän sanoi, että esimerkiksi juuri aamupalan laittaminen valmiiksi koululaisille on rakkaudenosoitus, jolla vanhempi tekee omalle lapselleen. Kyllä lapsi voi muuten tehdä kotona kotitöitä ja tietysti läksynsä oma-aloitteisesti, mutta juuri tuo aamupala on se tärkeä. Se vei itseltäni syyllisyyden tunteen tuosta aamupaijaamisesta. Itsekin olin illalla todella myöhään työssä, joten teinpä oman osuuteni paremmin aamulla; isä illalla.

Jos lapsi saa "pisteitä" vain omatoimisuudesta ja erityisesti koulunumeroista, hänestä tulee suorittaja, joka varmasti pääsee toimitusjohtajaksi, mutta joka sitten potkut saatuaan tekee itsemurhan. Kun sitä muuta elämää ei ole kuin se työ. Muuta minuutta ei olekaan. Tällaisia caseja löytyy Suomen lähihistoriastakin.  

Luulenpa, että ne masentuneet ovat niitä, jotka tekevät leipänsä itse eivätkä ne, joille äiti tai isä tekee aamuleivät tai -puuron valmiiksi, ennen kunkin lähtemistä kouluun tai työhön.

Vierailija kirjoitti:

Koska rakastan lastani aivan valtavasti. On ihanaa hoivata häntä, on ihanaa olla hänen seurassaan ja on ihanaa miten pienet asiat tekevät hänet onnelliseksi ja ovat tärkeitä <3

Tyttäreni on omatoiminen ja pärjää hienosti itse. Hän on kuitenkin liikuttavan onnellinen niistä aamuista kun ”äiti on kotona”, eli ehdottomasti sellaisina aamuina laitan aamupalan tai vähintäänkin halaan ja toivotan hyvää koulupäivää. Ymmärrän jo nyt, että nuo hetket muuttuvat kallisarvoisiksi muistoiksi vielä joskus. Huomisesta emme tiedä, joten jokainen aamu rakkaiden kanssa on tärkeä.

Toivottavasti äidin tekemä aamupuuro kelpaa vielä lukioikäisenäkin. Olen aivan valmis sen tekemään. Rakkaudesta.

T: 9-vuotiaan ihanan tytön äiti

   Voijjumallaut. Olen se joka kirjoitti äidin ollen navetassa meidän penskojen kouluun lähtiessä. Uskotko että  sellainen kiireinen maatalon äiti, tai duunari-äiti ei jotenki "rakastanut valtavasti" lastaan?

   Siinä olisi aamiainen jäänyt ainakin meidän penskoilla syömäti, jos äiti olisi vain keittiössä huokaillut kuin valtavasti hän rakastaa meitä.  Meillä kun ei eletty pelkällä rakkaudella, äiti osoitti rakkauttaan tekemellä työtä, että ylipäänsä sai niille valtavasti rakastamilleen lapsilleen aamupalaa, jota he ihan itse ottivat kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rakastan lastani aivan valtavasti. On ihanaa hoivata häntä, on ihanaa olla hänen seurassaan ja on ihanaa miten pienet asiat tekevät hänet onnelliseksi ja ovat tärkeitä <3

Tyttäreni on omatoiminen ja pärjää hienosti itse. Hän on kuitenkin liikuttavan onnellinen niistä aamuista kun ”äiti on kotona”, eli ehdottomasti sellaisina aamuina laitan aamupalan tai vähintäänkin halaan ja toivotan hyvää koulupäivää. Ymmärrän jo nyt, että nuo hetket muuttuvat kallisarvoisiksi muistoiksi vielä joskus. Huomisesta emme tiedä, joten jokainen aamu rakkaiden kanssa on tärkeä.

Toivottavasti äidin tekemä aamupuuro kelpaa vielä lukioikäisenäkin. Olen aivan valmis sen tekemään. Rakkaudesta.

T: 9-vuotiaan ihanan tytön äiti

   Voijjumallaut. Olen se joka kirjoitti äidin ollen navetassa meidän penskojen kouluun lähtiessä. Uskotko että  sellainen kiireinen maatalon äiti, tai duunari-äiti ei jotenki "rakastanut valtavasti" lastaan?

   Siinä olisi aamiainen jäänyt ainakin meidän penskoilla syömäti, jos äiti olisi vain keittiössä huokaillut kuin valtavasti hän rakastaa meitä.  Meillä kun ei eletty pelkällä rakkaudella, äiti osoitti rakkauttaan tekemellä työtä, että ylipäänsä sai niille valtavasti rakastamilleen lapsilleen aamupalaa, jota he ihan itse ottivat kaapista.

En ole sanallakaan väittänyt, ettetkö olisi saanut tarpeeksi rakkautta osaksesi lapsena

Nousen pienten alakoululaisteni kanssa samaan aikaan, tai pikemminkin herätän heidät ja autan koulumatkalle. Usein huonolla säällä jopa vien autolla.

Menen nimittäin usein iltavuoroon ja kun tulen töistä, ovat lapseni jo nukkumassa.

Haluan olla lasteni kanssa mahdollisimman paljon. En ymmärrä, miksi se olisi huono asia.

Ja sinulle ”maatalon emännän lapsi” haluan vielä lisätä, että oma lapseni on ”uranaisen tytär”, eikä niitä yhteisiä aamuja ole todellakaan jatkuvasti! Silloin kun on, ne ovat todella tärkeitä.

Miten koululaiset jaksaa jos eivät syö aamupalaa? Monenko aikaan se kouluruoka nykyään on? Sen ymmärrän ettei aikuiset syö koska monella on eka kahvitauko ennen lounasta ja syövät silloin jotain pientä mutta kouluissahan ei moista ole.

Nousen aamulla herättämään ekaluokkalaiseni kouluun koska lapsi haluaa ja koska se lisää perusturvallisuutta.

Samalla jutellaan, syödään aamupalaa, opetellaan kellon seuraamista ja sään mukaista pukeutumista.

Saatan lapsen ulos ja pidän seuraa kun odotellaan taksia. Nämä aamut ovat meidän kahden yhteistä laatuaikaa kun ollaan kahdestaan ulkona pikkuveljen nukkuessa tai ollessa papan hoivissa