Alle kaksivuotiaalla jo seitsemän antibioottikuuria!

Syötetään vain niitä antibiootteja - joiden hyödyllisyydestä lääkärit itsekin riitelevät - käyttämättä omaa järkeä lainkaan.

Mihin sitä lääkäriä tarvitaan, jos heti vedetään vain hatusta helpoin keino?



Lääkärin kuuluu parantaa lääkärin asiantuntemuksella, eli arvioida tauti ja siihen keinot, ei tukeutua heti antibiootteihin. Minusta on järkyttävää, miten usein Suomessa näkee sitä, että määrätään heti antibiootit.



Täällä ulkomailla ei muuten niin ole ollut.

Ja ihan pakko ne on ollut ottaa. Jos eivät olisi auttaneet, olisi jouduttu suonensisäiseen antibioottihoitoon sairaalaan osastolle. Miettikää vähän ketkä näitä typeriä aloituksia teette, että miltä tuntuu vanhemmista, joiden lapset ovat olleet todella sairaita ja joille on ollut pakko antaa antibioottikuuri. Ilman antibiootteja emme selviäisi monista ns. lieviltä kuulostavista taudeista. Sitä paitsi - ei antibioottikuurisya yksikään äiti päätä, vaan lääkäri, joten on äärimmäisen lapsellista syyllistää niistä äitejä. Hyi.

ensi joten on jouduttu koittmaan paremmin tehoavaa jatkoksi.



Eiköhän niihin antibiootteihin ole kuitenkin syy ollut (vaikka joskus liian helposti tunkevatkin niitä).

Mekin käydään vain ja ainoastaan yhden lääkärin luona jonka lääkkeet on aina tepsineet heti ja aina ei ole määrännytkään mitään, vähän on kyllä sairastettukin, vaikka alttiina ollaan ihan reippaasti kaikille pöpöille.

JA ollaan vielä vastikeruokittukin lapset kolmesta kuukaudesta lähtien... joten se siitä imettämisestä



Paljoltahan tuo määrä kuulostaa, mutta ei siinä nyt peliä olla menetetty joten jäitä hattuun ja itsekorostus vähemmälle ap!

On olemassa vanhempia, jotka ryntäävät korvakivun alkaessa suoraan yöllä päivystykseen sitä antibioottikuuria hakemaan. Siitä kun kieltäytyy, niin johan pursuaa sanomalehtien yleisönosastot (ja av-palsta) kirjoituksia ammattitaidottomista puoskareista ja julmista lapsen rääkkääjistä...

Vierailija:

Ja ihan pakko ne on ollut ottaa. Jos eivät olisi auttaneet, olisi jouduttu suonensisäiseen antibioottihoitoon sairaalaan osastolle.

Kiinnostaa vain, jotta minkä taudin diagnoosi on näin selvä: jos et osta apteekista antibioottia suun kautta annettavaksi, joudut osastolle?

Älkää, naiset, höpöttäkö. On olemassa sairauksia ja sairauksia. Ymmärrän oikein hyvin, että infektiota poteva vastasyntynyt saa antibioottia, hänen vastustuskyvystään kun ei vielä tiedetä.

Mutta jos aletaan lähtökohdiltaan terveelle lapselle syöttää joka halvatun flunssaan, korvatulehdukseen yms. antibioottia, ollaan hakoteillä. Tunteeko teistä kovinkaan moni antibioottien historiaa? Miksi niitä alettiin ottaa, mihin niitä tarvittiin, mitä niillä saatiin aikaan? Entä tiedättekö, mihin antibiootit vaikuttavat?

Epäilen suuresti tietouttanne, kun näitä vastauksia luen.

Flunssat tarttuvat päiväkodissa ja jälkitautina tulee korvatulehdus.

Menin lääkäriin kovan flunssan takia joka oli kestänyt kauan. Epäilin että olisi poskiontelon tulehdus. (oli ennen useasti)

Ei ollut mutta sain antibiootit jos ei parane flunssa viikossa niin käski ottaa.

Eivät varmaan vain halua porukan tulevan uudestaan päivystykseen.

Vierailija:

Eivät varmaan vain halua porukan tulevan uudestaan päivystykseen.

Me taas olemme käyneet (kalliilla) yksityislääkärillä, joka paitsi määräsi antibiootit jo kätellessämme, myös neuvoi tulemaan jatkokontrolliin. Siis jatkokontrolliin siitä, ovatko antibiootit tehonneet! Tähän on mennyt rahastus nyky-Suomessa!

No me emme ikinä niitä antibiootteja hakeneet, koska itse näimme oikein hyvin ihan maallikon silmin, että lapsen haava oli jo paranemaan päin, ruvettumassa ja kuivumassa, tulehduksen vaara oli ohi. Mutta että ihotautilääkäri tuossa tilanteessa määräsi antibiootteja oli minusta ihan käsittämättömän huolimatonta ja laiskaa: hän määräsi antibiootit ihan todella saman tien, melkein välittömästi kättelyjen jälkeen.

" Vaikka antibiootin määräisi lääkäri, hän ei aina pysty valitsemaan oikeaa laatua. Mainonnalla on suuri vaikutus antibioottien määräämiseen. Antibiootteja on usein mainostettu laajojen indikaatioiden " magic-o-mysininä" , mikä vähentää lääkäreiden tarvetta tehdä tarkkaa diagnoosia. On yleisesti tunnustettu, että näitä huonoja käytäntöjä on muutettava, mutta muutosten toteutaminen törmää jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin.



Toimintasuosituksia

Antibioottien väärinkäyttö pitäisi lisätä niiden lääketieteellisten ongelmien joukkoon, joita kansainväliset organisaatiot valvovat. Mm. seuraavia keinoja tulisi harkita:



- pitäisi noudattaa WHO:n suosituksia ja perustaa antibioottien " varalista" , jotta ehkäistäisiin resistenssin kehittyminen uusimpia lääkkeitä vastaan;



- pitäisi kehittää kansalliset tai paikalliset lääkkeiden määräysohjeistot, jotta olisi selkeä linja, milloin antibiootteja pitäisi määrätä, mitä antibiootteja ja kuinka pitkäksi aikaa;



- pitä levittää riippumatonta tietoa antibioottien oikeasta käytöstä lääkkeiden määrääjille ja potilaille."

joille imetyksen loppumisen jälkeen alkaa korvatulehdus kierre.(imetin muuten 8kk maidottomalla, viljattomalla, munattomalla, mausteettomallayms. dietillä, et älä vaan tule mulle sanomaan imetyksen hyödyistä mitään) meillä ois varmaan ollut parempi tilanne jos olisin lopettanut imettämisen heti alkuunsa ja siirrytty apteekin maitoihn.

Jokatapauksessa, meillä pojalle tuli aina korvatulehdus, kun kokeiltiin uutta ruokalajia, joka ei sitten sopinutkaan. Vuosi meni et tammikuusta kesäkuulle syötiin kuuri per kk, syy-marraskuussa kuuri/kk ja joulukuussa kolme! Joistain tuli allergisia oireita ja eihän ne silloin tepsi kun elimistö hylkii, penisillliiniä syötiin myös.

Ei tullut edes pieneen mieleen jättää syöttämättä, kun ei täällä ainakaan lääkärit määrää kuuria ellei ole tarpeen. Jos korvat punoitti vasta vähäsen, käski tulla parin päivän päästä uudelleen näytille ja sit vasta kirjoitti kuurin, jos tarpeen.

Pojalta leikattiin kitarisa ja laitettiin putket helmikuussa. Flunssia on kyllä senkin jälkeen ollut, mutta ei ainuttakaan korvatulehdusta.

Ne on muuten pakko antaa, muutenhan lapselta lähtee järki ja taju. Sen verran kivuliasta on ollut. Sitten ekaksi määrätään sitä Amorionia, mikä ei auta mitään. Alle viikon päästä ollaan jo uudestaan lääkärillä, kun taas on korva kipeä. Sitten saadaan kunnon lääkettä. Näin jatkui 5 kk, kunnes kysyin itse, että pääsisikö putkitukseen. No, se ei ollut ongelma. Vakuutusyhtiö maksoi.

Putkituksen jälkeen lääkäri kertoi, miten toimenpide meni ja samalla mainitsi, että korvat oli täynnä mätää ties miten pitkältä ajalta.



Nyt lapsi on ollut viisi (!) viikkoa terve. Hienoa!



Joku lääkäri sanoi, että ennen (70-ja 80-luvuilla) aina imettiin ne mädät pois ja se oli parempi ratkaisu kuin nämä lääkkeet. Miksiköhän enää ei imetä?

en ole lääkäri).



35

putkia ehdoteltiin kun 10kk-16kk iän välillä jo 7-9 korvatulehdusta. Alkoivat ennen päivähoitoa ja imetetty 10kk.



Hoitamattomista korvatulehduksista aiheutuu helposti LIIMAKORVA



taas teille äärimielipiteiden edustajille: lapset ovat yksilöllisiä, toiset herkempiä korvatulehduksille kuin toiset yms

Käypä hoito -sivuilla on antibioottien suosijoille hyvää luettavaa. Siellä todetaan mm., että n. 70 % korvatulehduksista on bakteerin aiheuttamia, mutta silti suurin osa niistä paranee ilman mikrobilääkitystä. Vain yksi lapsi 7 - 17:sta antibiooteilla hoidetuista hyötyy lääkityksestä. Jos antibioottilääkitystä ei aloiteta, on lapsi käytettävä lääkärissä muutaman päivän kuluttua uudestaan. Ja tämähän se ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa onkin. Taitaa tulla kalliimmaksi yhteiskunnalle lääkäriseurannat kuin antibootin rutiininomainen määrääminen. Jos lääke määrätään, kannattaa hoito aloittaa amoksisilliinillä tai penisilliinillä. Suurta eroa eri lääkkeillä ei ole, koska korvatulehduksen spontaani paraneminen on yleistä.



Minä opin vasta neljännen ja viidennen lapsen kanssa, että ilman antibioottejakin voi korvatulehduksia hoitaa. Neljäs lapsi, nyt 10-vuotias, on saanut yhden kuurin korvatulehdukseen 3-vuotiaana. Nuorin taas, joka täyttää kesällä 4 vuotta, ei ole syönyt yhtään lääkekuuria. Voi kun olisi netti ollut olemassa jo silloin, kun kolme vanhinta lasta oli pieniä. Olisi monta turhaa antibioottikuuria jäänyt syömättä.

Ei se jatkuva kipulääkkeidenkään syöminen voi niin terveellistä olla. Monta päivää peräkkäin ja mahdollisesti useinkin. Vai ettekö lääkitse lastenne korvatulehduskipua? Onko teillä minkäänlaista aavistusta, kuinka paljon korvatulehdukset voivat sattua? Ikävä kyllä oman lapsuuteni vahvoihin muistoihin kuluu se kipu, minkä korvatulehdus aiheutti. Toisaalta sairastinkin niitä yli 50 ennen kouluikää, joten onhan noita mitä muistella. Sen jälkeen en sitten ole yhtään korvatulehdusta saanutkaan.

Ainoat oireet lapsella olivat yleensä syömisen ja juomisen totaalinen lopettaminen. Niin ja nukkumattomuus. Joka kerta kuitenkin odoteltiin aamuun, eikä yöllä rynnätty päivystykseen. Ja kun rintaruokinnalla oleva lapsi on syömättä mutta nälissään päivän ja toisen, ja kun antibiootit kuitenkin auttoivat tekeisin vielä samoin.



Lapsella oli kolme korvatulehdusta ja yksi vaikea kurkunpääntulehdus jo ennen kuin kiinteitä oli aloitettu, eikä korviketta saanut tippakaan. Sitten tietysti myöh. lisää..

2 lasta, kumpaakin 8 kk:tta imettänyt ja MOLEMMILLA liimakorva niin pienestä, ettei vielä putkittaa voitu.

Antibiootti oli ainut, millä saatiin lapset kuntoon. Minäkin ajattelin ensin, etten turhia kuureja syöttele, mutta siinä tilanteessa, kun korvat ovat niin kipeät ja puhkeamispisteessä, koin, että lapseni on saatava helpotusta kipuihinsa ja saatava edes hetki nukuttua. Särkylääkkeestäkään ei ollut tippjen lisäksi mitään hyötyä. Putkitukseen loppui sitten kuurien syönnit ja kun putket sitten irtosi ja kierre taas valmis alkavaksi, saatiin pian uusi aika putkitukseen. Mutta mitäpä minä tietäisin...

ette tekään mitään järjenjättiläisiä ole.. On paljon täysimetettyjä (taaperoitakin ;)), jotka kuitenkin sairastavat mitä milloinkin..



ja jos korvatulehdus ei tartu, niin tiedättekö kuitenkaan miten sen saa?? EIkös se tule helposti nuhan ja muiden tautien ohella joillekin lapsille.. Myös koulussa tai eskarissa käyvältä sisarukselta.. Nuha kyllä tarttuu, käsittääkseni.



Ja kolmanneksi, olen huomannut, että antibiooteista kieltäytyminen vaatii äidiltä aika paljon rohkeutta, kuitenkin. Esimerkiksi meillä mies lähes ehdottamasti tekisi kaiken mitä jokin terveyskeskuslääkäri sanoo. lääkäri on jumala. miehelläni ei ole minkäänlaista tietoa vaihtoehdoista saati nykyisen lääketieteen kritisoinnista. Anoppi on tietysti mukana analysoimassa kaikkea ja he molemmat vastustavat kaikkea " luonnonlääketiedettä" , oli puhe sitten vaikka valkosipuista tms. ja samalla pelkäävät äärettömästi, että mitä tapahtuu jos lääkitksestä kieltäytyy.. Myös tuttavamme syöttävät antibiootteja eli minä olen yksin välttämässä niitä, en toki ehdottomasti, mutta korvatulehduksen voin hvin seurata..



Vielä viimeisenä antibiooteista kieltäytymiseen vaikuttaa myös lääkärin ja terveyskeskusksen asenne: he eivät mielellään ota potilaita tarkistukseen, mitä antibiootiton korvatulehduksen hoito vaatisi..



Saa olla äiti aika lujana ja määrätietoinen

ja voin sanoa, etät korvatulehdus on jotain KAMALAA!

T. vieläkin korvassa kuulo heikentynyt ja välillä oireilee