Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos nykyaikaiset lasten huostaanotot poistettaisiin ja tilalle järjestettäisiin...?
01.10.2019 |
- Runsasta lapsiperheiden kotipalvelua (paluu ajassa taaksepäin) , jossa väsynyt äiti saisi nukkua tai käydä muutaman tunnin ulkona ja kodinhoitaja laittaisi jopa ruokaa, kävisi kaupassa ja hoitaisi lapsia sen aikaa? Eikä missään tapauksessa vain kannustaisi äitiä jaksamaan vaikka pää kainalossa! Eikä tarvitsi olla lastensuojeluilmoitusta, jotta saisi tätä apua!
- Niille lapsille, joilla menee todella huonosti kotona kiertäisi olisi paikkoja, joissa saisi puhua asioistaan, ruokaa, pestä vaatteita ja saisi ohjausta miten yöpyä heidän turvakodissaan, jos ei voisi palata kotiin?
Näissä kävisi myös tavallisia lapsia ja nuoria samaan tapaan kuin nuorisotalossa eli olisi myös harrastus- ja ajanvietetoimintaa.
- Luotettaisiin, että kyllä avuntarvitsija tietää millaista apua tarvitsee, eikä vain ylhäältä tuoteta sitä kallista ja jopa traumatisoivaa huostaanottoapua.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Itse selvisin jo nuo ajat. Lapsella oli koliikki ja lapsen isä oli ulkomailla viikon työmatkoja. En nukkunut.
Pyysin apua anopilta ja äidiltäni, joista kumpikaan ei tahtonut tulla 600 km meille auttamaan, jotta olisin saanut nukuttua. Neuvolasta ei apua. Soitin yksityiseen firmaan, josta todettiin, että kaikki hoitajat ovat varattuja ja käyvät vain asiakkailla, jotka ostavat vähintään tietyn määrän palvelua. Koliikkilasta eivät olisi huolineet ollenkaan hoidettavaksi.
Väsyin kysymään. Huolehdin siitä, ettei lapsi tipu väsymykseni vuoksi tai etten unohtaisi lasta kauppaan ja olin vain kokonaisia viikkoa sisällä. Mies osti ruokaa viikoksi kerrallaan. Neuvolasta sanoivat, että edes roskapussia ei saisi viedä ilman lasta. Sitä mietin, että jaksanko pukea vauvan, jotta kävelisin yhteensä 100 m viemään roskia.
Vaatimukset olivat kohtuuttomia ja tämä oli vasta äitiyden alkua!
Tekisin uudestaan, mutta syytän vieläkin yhteiskuntaa ja hajonneita turvaverkkoja!
ap
Saman urbaanilegendan saa kuulla todella usein, vaikka tosielämässä esim. MLL tarjoaa edullista apua. Jos vielä vanhempi on kotona, niin vauvaa hyssyttelemään voi lähettää vaikka 16v ikäisen, joka osaisi vaihtaa vaipan ja syöttää. Mutta iso osa haluaa sen yhteiskunnan maksaman lähihoitajan ja pyhittää viikonloput parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta huostaanotot voitaisiin tehdä huomattavasti varhaisemmin ja pysyvämmin, jos vanhemmilla on päihteiden väärinkäyttöä tai lapsi on jostain muusta syystä kotonaan vaarassa. Liian moni taapero on terapialapsena vain siksi, että biologinen vanhemmuus on pyhä asia.
Ongelma huostaanotoissa on se että niillä ei voi. taata mitään pysyvyyttä. Harva huostaanotettu lapsi saa elää samassa sijaisperheessä koko lapsuuden ja nuoruuden. Suurinta osaa heitellään laitoksesta ja perheestä toiseen. Vaikka se biologinen vanhempi on paska, se on kuitenkin yleensä ainut vanhempi jonka se lapsi koskaan saa ja siksi suhdetta pidetään yllä.
Moni huostaanotettu lapsi on niin traumatisoitunut ja kipeä sen bioperheen asioista, että hänen hoitamisensa on haastavaa. Tästä syystä sijaishuoltopaikat vaihtuvat. Moni tarvitsee yhä erikoistuneempia palveluja psykiatrisiin vaikeuksiin tai päihdeongelmiin. Jos puhutaan aivan pikkulapsena huostatusta lapsesta, joka on perhesijoituksessa, niin eihän häntä sieltä perheestä minnekään siirretä huvin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse selvisin jo nuo ajat. Lapsella oli koliikki ja lapsen isä oli ulkomailla viikon työmatkoja. En nukkunut.
Pyysin apua anopilta ja äidiltäni, joista kumpikaan ei tahtonut tulla 600 km meille auttamaan, jotta olisin saanut nukuttua. Neuvolasta ei apua. Soitin yksityiseen firmaan, josta todettiin, että kaikki hoitajat ovat varattuja ja käyvät vain asiakkailla, jotka ostavat vähintään tietyn määrän palvelua. Koliikkilasta eivät olisi huolineet ollenkaan hoidettavaksi.
Väsyin kysymään. Huolehdin siitä, ettei lapsi tipu väsymykseni vuoksi tai etten unohtaisi lasta kauppaan ja olin vain kokonaisia viikkoa sisällä. Mies osti ruokaa viikoksi kerrallaan. Neuvolasta sanoivat, että edes roskapussia ei saisi viedä ilman lasta. Sitä mietin, että jaksanko pukea vauvan, jotta kävelisin yhteensä 100 m viemään roskia.
Vaatimukset olivat kohtuuttomia ja tämä oli vasta äitiyden alkua!
Tekisin uudestaan, mutta syytän vieläkin yhteiskuntaa ja hajonneita turvaverkkoja!
ap
Anteeksi en yhtään tarkoita vähätellä kokemustasi, mutta jos teillä oli rahaa (oletan että oli, kun miehen reissuista on varmasti tullut päivärahaakin ja harvoin pienellä palkalla ollaan ulkomaan komennuksilla), niin miksi ette sitten palkanneet säännöllisesti lastenhoitajaa, jos se oli firman ehto? Tai miksi ette palkanneet siivoojaa? Miksi mies ei kieltäytynyt reissuista koliikin ajan - jos olivat todellisia komennuksia niin kyllä luulen että palkka on ollut melko hyvä? Sillä kyllä se vain niin on, että se mitä sinulla ei ole luonnostaan, niin sen kyllä rahalla saat. Esim. lähihoitaja- ja varhaiskasvatuksen opiskelijat tekevät usein epäsäännöllistä lastenhoitotyötä opintojen ajan.
Jotenkin mulle ei uppoa tällaiset tarinat, ettei edes rahalla saa apua kun yrittää hakea. Se on sitten eri asia niillä esimerkiksi yksinhuoltajilla, joilla ei ole mitään tukiverkostoa eikä rahaakaan. Sellaisen on pakko vain pärjätä, jos ei saa kunnalta apua.
Ymmärrän kuitenkin, että kokemukseksi vauva-ajasta on ollut tosi raskas. Meilläkin mies teki välillä ulkomaan matkoja, mutta ennen niitä siivottiin yhdessä kunnolla koti ja ostettiin pakastin täyteen valmisruokaa. Oli edes jokin helpotus. Otin myös runsaasti omaa aikaa silloin kun mies oli kotona. Lapsi ole ensimmäistä kertaa kenelläkään hoidossa edes tunnin ajan n. 1-vuotiaana. Oli vaikea lapsi, mutta ei mikään koliikkitapaus. Minun mielestäni jos toinen osapuoli tekee säännöllisesti reissuttyötä, niin silloin on sovittava selvät sävelet sen suhteen miten toinen jaksaa arjessa ja sen reissaavan osapuolen pitää kyllä antaa paljon niinä päivinä kun on kotona.
Suurin osa saisi elää samassa sijaisperheessä, jos biologinen vanhemmuus ei olisi niin pyhä asia. Nyt lapsi on ensin kriisisijoitettuna, sitten sijaisperheessä, sieltä palaa biologisille vanhemmille, edelleen kriisisijoituksena laitokseen, sieltä uuteen sijaisperheeseen, takaisin vanhemmille jne. ja siellä vanhemmilla ollessaan on viikonloput tukiperheessä.
Poistamalla päihdevanhempien oikeudet kokonaan annettaisiin lapsille pysyvät vanhemmat, ei-biologiset, mutta miljoona kertaa paremmat kuin ne omat ikinä kykenevät olemaan. Jostain syystä onnellisimpia sijaisperheessä kasvaneita on ne, joiden vanhemmat on kuolleet tai tuhonneet aivonsa kokonaan eivätkä siten ole kyenneet myrkyttämään lastensa lapsuutta satuilemalla, miten ihanaa kaikki on, kun palaat kotiin.