Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos nykyaikaiset lasten huostaanotot poistettaisiin ja tilalle järjestettäisiin...?
01.10.2019 |
- Runsasta lapsiperheiden kotipalvelua (paluu ajassa taaksepäin) , jossa väsynyt äiti saisi nukkua tai käydä muutaman tunnin ulkona ja kodinhoitaja laittaisi jopa ruokaa, kävisi kaupassa ja hoitaisi lapsia sen aikaa? Eikä missään tapauksessa vain kannustaisi äitiä jaksamaan vaikka pää kainalossa! Eikä tarvitsi olla lastensuojeluilmoitusta, jotta saisi tätä apua!
- Niille lapsille, joilla menee todella huonosti kotona kiertäisi olisi paikkoja, joissa saisi puhua asioistaan, ruokaa, pestä vaatteita ja saisi ohjausta miten yöpyä heidän turvakodissaan, jos ei voisi palata kotiin?
Näissä kävisi myös tavallisia lapsia ja nuoria samaan tapaan kuin nuorisotalossa eli olisi myös harrastus- ja ajanvietetoimintaa.
- Luotettaisiin, että kyllä avuntarvitsija tietää millaista apua tarvitsee, eikä vain ylhäältä tuoteta sitä kallista ja jopa traumatisoivaa huostaanottoapua.
Kommentit (24)
Et voi olla tosissasi? Lapselle siis vastuu hakeutua turvakotiin kun kotona käynnistyy ryyppyralli ja lapset jätetään heitteille tai kohdellaan kaltoin? Oikein pyykitkin saisi ottaa mukaan pestäväksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noitahan tehdään jo, mutta kun huostaanotto nuorilla on tuosta vielä aikaslailla kovemmat panokset meiningeissään, niin edes paikka laitoksessa ei enää riitä...
Tuota kaipaamaasi paluuta ajassa taaksepäin -aikaa ei ole koskaan ollut muille kuin suurperheiden äideille (minimi 5 lasta) tai tapauksissa, joissa äiti on vammautunut synnytyksessä niin pahoin, että ei ole kyennyt kunnolla liikkumaan. Tavallinen 2 lapsen perhe ei ole koskaan kyseistä apua saanut kuin rahalla.
Lisäksi tuo kohta 1 hoituisi sillä, että isät osallistuisivat perheen elämään eikä vain parisuhteeseen. Miksi isä ei voi käydä kaupassa, miksi siihen tarvitaan yhteiskunnan maksama henkilö (etenkin kun nykyisin voi ostokset tilata kotiovelle!) - ja miksi ihmeessä niin moni isä on reissuhommissa aikankin tällä palstalla.
Kohta 2 ei auta lasta lainkaan, koska jokaisella on oltava oikeus turvalliseen kotiin, ei vain turvakotiin. Biologinen vanhemmuus ei saa mennä lapsen turvallisuuden edelle!
Ja kohdassa 3 meillä on jo nyt näyttöä siitä, että avuntarvitsija ei halua sitä apua, josta on hyötyä vaan sitä apua, joka hänelle on helpointa. Ei siis apua rahankäytön suunnitteluun vaan rahaa, ei apua viikkosiivouksen suorittamiseen vaan sen viikkosiivouksen jne.
Varmasti moni vauva ja taapero osaisi itseohjautuvasti suunnistaa tuollaiseen apupisteeseen omat pyykit ja vaipat mukana.
Miten tuo lasten ja nuorten paikka, jonne voi mennä kotitilanteen kriisiytyessä palvelisi lapsen etua? Jos kotona on jatkuvasti vaarassa, ei sinne voi palata ennen kuin asiat muuttuvat. Piste. Ei jatkuvasti voi olla jossain hätämajoituspaikassa, ei se ole tasaista, kasvua palvelevaa arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei toimi, jos vanhempi on päihderiippuvainen ja persoonallisuushäiriöinen
Et taida tajuta millaisissa tilanteissa huostaanotot tehdään. Ei niissä kaikkein rankimmissa tilanteissa lasta auta mikään määrä rahaa tai apua kotiin. Se kaikki on pitänyt jo yrittää ennen huostaanottoa. Ei mikään lisäraha auta silloin kun vanhemmuus ei kertakaikkiaan onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta huostaanotot voitaisiin tehdä huomattavasti varhaisemmin ja pysyvämmin, jos vanhemmilla on päihteiden väärinkäyttöä tai lapsi on jostain muusta syystä kotonaan vaarassa. Liian moni taapero on terapialapsena vain siksi, että biologinen vanhemmuus on pyhä asia.
niin, se riippuu ihan tapauksesta. Onko kyseessä uupunut yksinhuoltaja pienten lasten kanssa, huume/rikoskierteessä elävä perhe jossa vauva viruu yksin jossain huumeluolassa vai ns. tavallinen perhe jossa teini-ikäinen lapsi sekoilee, kokeilee huumeita ja lintsaa koulusta vaikka kotiolot on näennäisesti ok? Vai se maahanmuuttajaperhe jossa 13v tytärtä ollaan naittamassa pakolla keski-ikäiselle tuttavalle? Ei näihin kaikkiin voi puuttua samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta huostaanotot voitaisiin tehdä huomattavasti varhaisemmin ja pysyvämmin, jos vanhemmilla on päihteiden väärinkäyttöä tai lapsi on jostain muusta syystä kotonaan vaarassa. Liian moni taapero on terapialapsena vain siksi, että biologinen vanhemmuus on pyhä asia.
Ongelma huostaanotoissa on se että niillä ei voi. taata mitään pysyvyyttä. Harva huostaanotettu lapsi saa elää samassa sijaisperheessä koko lapsuuden ja nuoruuden. Suurinta osaa heitellään laitoksesta ja perheestä toiseen. Vaikka se biologinen vanhempi on paska, se on kuitenkin yleensä ainut vanhempi jonka se lapsi koskaan saa ja siksi suhdetta pidetään yllä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta huostaanotot voitaisiin tehdä huomattavasti varhaisemmin ja pysyvämmin, jos vanhemmilla on päihteiden väärinkäyttöä tai lapsi on jostain muusta syystä kotonaan vaarassa. Liian moni taapero on terapialapsena vain siksi, että biologinen vanhemmuus on pyhä asia.
Tämä. Nää on niin vaikeita asioita. Iltiksessä oli kerran juttu nuoresta miehestä joka halusi puhua siitä että huostaanotot ovat turhia eikä hänkään olisi lapsena sellaista halunnut. Juttua lukevalle jäi kuitenkin lopuksi se ajatus, että huostaanotto tehtiin aivan, aivan liian myöhään. Niin paljolta olisi säästytty pojan elämässä jos päätös olisi tehty heti alussa eikä murrosiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä muutos koskisi vanhempia lapsia/nuoria, jotka liikkuvat kodin ulkopuolella itsenäisesti. Noin kouluikäisestä alkaen. Positiivista olisi, että ongelmat perheessä tulisivat aikaisemmin esille, eikä lapsen tarvitsi pelätä perheensä menettämistä.
Moni perhe sulkeutuu, kun ei saa mistään apua. Moni elää välillä kuin yksinhuoltaja, koska työelämän asettaman vaatimukset puolisolle. Luotettavaa kotiapua ei saa edes rahalla, jos tarvitsee sitä vain vähän ja jos ei ole varaa ostaa sitä säännöllisesti. Yritykset valikoivat asiakkaansa. Vaikka olisi naimisissakin, ei aina ole puolisoa käymään kaupassa, koska puolisolla voi olla matkatyö. Lapset voivat olla sairaana ja vanhempi sairastaa, jolloin olisi tärkeää saada heti apua, eikä uuvuttaa usein äitiä vuosikausia 24/7 jatkuvalla valmiudella.
Lastensuojelu kuluttaa kaikki saamansa varat, eikä tarjoa mitään tavallisille perheille tai tavallisille yksinhuoltajille jopa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta huostaanotot voitaisiin tehdä huomattavasti varhaisemmin ja pysyvämmin, jos vanhemmilla on päihteiden väärinkäyttöä tai lapsi on jostain muusta syystä kotonaan vaarassa. Liian moni taapero on terapialapsena vain siksi, että biologinen vanhemmuus on pyhä asia.
Juuri näin. Vauvaiässä tai viimeistään taaperona tehty pysyvä sijoitus perheeseen olisi mielestäni paras vaihtoehto. Lapsi saisi tavata biologista vanhempaa, tarvittaessa valvotusti, mutta sijoitusta ei purettaisi kuin vain harvinaisissa poikkeustapauksissa. Ja jos sama lapsi jouduttaisiin huostaanottamaan toisen kerran, sijoitus tehtäisiin aina lopullisesti.
Olen sivusta joutunut seuraamaan yhtä nuorta, jonka kotiolot ovat surkeat - juoppo yksinhuoltajaäiti ja vaihtuvia dokailukavereita. Lapsi on otettu huostaan useita kertoja ja aina palautettu äidille heti, kun akuutti kriisi on ohitse ja äiti on ollut selvänä pari päivää. Tilanne ei palvele lapsen, eikä edes äidin etua. Lapsen etu olisi saada elää sijaisperheessä pysyvästi ja äidin etu olisi herätä omaan tilanteeseensa, hakea apua ja raitistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä muutos koskisi vanhempia lapsia/nuoria, jotka liikkuvat kodin ulkopuolella itsenäisesti. Noin kouluikäisestä alkaen. Positiivista olisi, että ongelmat perheessä tulisivat aikaisemmin esille, eikä lapsen tarvitsi pelätä perheensä menettämistä.
Moni perhe sulkeutuu, kun ei saa mistään apua. Moni elää välillä kuin yksinhuoltaja, koska työelämän asettaman vaatimukset puolisolle. Luotettavaa kotiapua ei saa edes rahalla, jos tarvitsee sitä vain vähän ja jos ei ole varaa ostaa sitä säännöllisesti. Yritykset valikoivat asiakkaansa. Vaikka olisi naimisissakin, ei aina ole puolisoa käymään kaupassa, koska puolisolla voi olla matkatyö. Lapset voivat olla sairaana ja vanhempi sairastaa, jolloin olisi tärkeää saada heti apua, eikä uuvuttaa usein äitiä vuosikausia 24/7 jatkuvalla valmiudella.
Lastensuojelu kuluttaa kaikki saamansa varat, eikä tarjoa mitään tavallisille perheille tai tavallisille yksinhuoltajille jopa.
ap
Sitähän se "tavallinen" perhe tai yksinhuoltaja tarkoittaa, että itse hoitaa lapset, käy kaupassa, huolehtii kodista ja pyyhkii itse takapuolensakin. Vaikka välillä olisi kuinka rankkaa. Ei niin voi olla että kaikkia passataan, vaikka hyvinvointivaltiossa eletäänkin (toistaiseksi ainakin). Kun eivät resurssit tahdo riittää nytkään, miten ne riittäisivät jos kaikkia alettaisiin paapoa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä muutos koskisi vanhempia lapsia/nuoria, jotka liikkuvat kodin ulkopuolella itsenäisesti. Noin kouluikäisestä alkaen. Positiivista olisi, että ongelmat perheessä tulisivat aikaisemmin esille, eikä lapsen tarvitsi pelätä perheensä menettämistä.
Moni perhe sulkeutuu, kun ei saa mistään apua. Moni elää välillä kuin yksinhuoltaja, koska työelämän asettaman vaatimukset puolisolle. Luotettavaa kotiapua ei saa edes rahalla, jos tarvitsee sitä vain vähän ja jos ei ole varaa ostaa sitä säännöllisesti. Yritykset valikoivat asiakkaansa. Vaikka olisi naimisissakin, ei aina ole puolisoa käymään kaupassa, koska puolisolla voi olla matkatyö. Lapset voivat olla sairaana ja vanhempi sairastaa, jolloin olisi tärkeää saada heti apua, eikä uuvuttaa usein äitiä vuosikausia 24/7 jatkuvalla valmiudella.
Lastensuojelu kuluttaa kaikki saamansa varat, eikä tarjoa mitään tavallisille perheille tai tavallisille yksinhuoltajille jopa.
ap
Kotiapua saa rahalla, myös yksittäisiä kertoja ilman pitkää sitoutumista. Tarjolla on ainakin kotisiivousta, lastenhoitoa ja kaupan kotiinkantopalveluita. Yksityisesti voi ostaa myös sosiaalipuolen tukea kuten perheterapeutin, sielläkin voi halutessaan käydä vain yhden kerran.
Vierailija kirjoitti:
Tämä muutos koskisi vanhempia lapsia/nuoria, jotka liikkuvat kodin ulkopuolella itsenäisesti. Noin kouluikäisestä alkaen. Positiivista olisi, että ongelmat perheessä tulisivat aikaisemmin esille, eikä lapsen tarvitsi pelätä perheensä menettämistä.
Moni perhe sulkeutuu, kun ei saa mistään apua. Moni elää välillä kuin yksinhuoltaja, koska työelämän asettaman vaatimukset puolisolle. Luotettavaa kotiapua ei saa edes rahalla, jos tarvitsee sitä vain vähän ja jos ei ole varaa ostaa sitä säännöllisesti. Yritykset valikoivat asiakkaansa. Vaikka olisi naimisissakin, ei aina ole puolisoa käymään kaupassa, koska puolisolla voi olla matkatyö. Lapset voivat olla sairaana ja vanhempi sairastaa, jolloin olisi tärkeää saada heti apua, eikä uuvuttaa usein äitiä vuosikausia 24/7 jatkuvalla valmiudella.
Lastensuojelu kuluttaa kaikki saamansa varat, eikä tarjoa mitään tavallisille perheille tai tavallisille yksinhuoltajille jopa.
ap
Kyllä lastensuojelussa syydetään ihan törkeästi rahaa jo avohuoltoon. Tosin sinulla taitaa vähän mennä sekaisin perheneuvolajärjestelmän ja lastensuojelun palvelut, ne kun ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta huostaanotot voitaisiin tehdä huomattavasti varhaisemmin ja pysyvämmin, jos vanhemmilla on päihteiden väärinkäyttöä tai lapsi on jostain muusta syystä kotonaan vaarassa. Liian moni taapero on terapialapsena vain siksi, että biologinen vanhemmuus on pyhä asia.
Ongelma huostaanotoissa on se että niillä ei voi. taata mitään pysyvyyttä. Harva huostaanotettu lapsi saa elää samassa sijaisperheessä koko lapsuuden ja nuoruuden. Suurinta osaa heitellään laitoksesta ja perheestä toiseen. Vaikka se biologinen vanhempi on paska, se on kuitenkin yleensä ainut vanhempi jonka se lapsi koskaan saa ja siksi suhdetta pidetään yllä.
Yleensähän pyritään ensisijaisesti sijoittamaan lähipiiriin, eli vaikka isovanhemmille tai tädeille/sedille. Varsinaisista sijaisperheistä on valitettavasti pulaa ja joskus avohuollon tukitoimet eivät ole pystyneet helpottamaan perheen tilannetta tarpeeksi, minkä johdosta lapsikin saattaa oireilla jo niin voimakkaasti ettei kertakaikkiaan tavallinen sijaisperhe enää hänen kanssaan pärjää.
Kotiapua (ilman lastensuojelua) on jo, samoin kuin nuorille matalan kynnyksen väyliä hakea apua.
On tilanteita joissa huostaanotto on välttämätön. En kuitenkaan usko että lähellekään kaikissa esim. ongelmanuorten tapauksissa huostaanotto on paras ratkaisu - vaan enemmänkin piste, joka aloittaa lopullisen alakierteen.
Olisi todella tärkeää, että matalan kynnyksen avun lisäksi myös siellä lastensuojelussa olisi runsaasti koulutettua henkilökuntaa. Tämähän vaatii rahallista panostusta. Samoin varhaiskasvatus, joka on yksi lastensuojelun tukimuoto, tarvitsee koulutettuja työntekijöitä. Tähänkin ollaan nyt havahtumassa, että lapsiin pitää todella laittaa rahaa. Sillä nämä lapset ovat jonain päivänä todella vaikeassa tilanteessa ratkaisemassa mm. huoltosuhteen ongelmia, ja käytännössä kaikki joutuvat tekemään runsaasti töitä. Olisi äärimmäisen tärkeää laittaa rahallista panostusta peruskouluun, varhaiskasvatukseen ja lastensuojeluun.
Itse selvisin jo nuo ajat. Lapsella oli koliikki ja lapsen isä oli ulkomailla viikon työmatkoja. En nukkunut.
Pyysin apua anopilta ja äidiltäni, joista kumpikaan ei tahtonut tulla 600 km meille auttamaan, jotta olisin saanut nukuttua. Neuvolasta ei apua. Soitin yksityiseen firmaan, josta todettiin, että kaikki hoitajat ovat varattuja ja käyvät vain asiakkailla, jotka ostavat vähintään tietyn määrän palvelua. Koliikkilasta eivät olisi huolineet ollenkaan hoidettavaksi.
Väsyin kysymään. Huolehdin siitä, ettei lapsi tipu väsymykseni vuoksi tai etten unohtaisi lasta kauppaan ja olin vain kokonaisia viikkoa sisällä. Mies osti ruokaa viikoksi kerrallaan. Neuvolasta sanoivat, että edes roskapussia ei saisi viedä ilman lasta. Sitä mietin, että jaksanko pukea vauvan, jotta kävelisin yhteensä 100 m viemään roskia.
Vaatimukset olivat kohtuuttomia ja tämä oli vasta äitiyden alkua!
Tekisin uudestaan, mutta syytän vieläkin yhteiskuntaa ja hajonneita turvaverkkoja!
ap
Noilla keinoilla sitä pitkälle yritetään. huostaanotot ovat äärimmäinen keino.