Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rumasta naisesta kauniimmaksi -- miten?
01.10.2019 |
Olen siis määrittelemättömän ruma ja sen seurauksena mun on vaikeaa löytää rakkautta ja parisuhdetta. Olen siis hoikka, pitkähkö, pitkähiuksinen, tatuoimaton jne., mutta näytän erikoiselta ja epämiellyttävältä synnynnäisesti (suu ja nenä ovat hieman liian isot, hymy liian leveä, hampaat hieman liian isot, silmät hieman liian vinot, poskipäät hieman liian voimakkaat jne.). Mua on luultu aina ulkomaalaiseksi, vaikka olen monta polvea taaksepäin täysin suomalainen.
Kävin kerran eräillä plastiikkakirurgin pikakonsultaatiossa ja hän totesi, että kasvoni ovat "jotenkin oudon epäsymmetriset". Kävin toisessakin konsultaatiossa plastiikkakirurgisessa sairaalassa ja sieltä en saanut aiemmin luvattua vastausta lainkaan. Kamalaa olla epämääräisen ruma -- en edes tiedä, mistä lähtisin parantamaan kokonaisuutta. Suomalaisille miehille en ole kelvannut oikeastaan koskaan (molemmat exäni harmittelivat toistuvasti, että joutuivat tyytymään minuun paremman puutteessa). Minusta eivät ole kiinnostuneet minkään ikäiset (edes vanhat) miehet tai naisetkaan. Mikä auttaisi tilanteessani?
Kommentit (22)
Vaikutat persoonallisen upealta. Katso maailman huippumalleja - ovat kaukana suloisesta naspurintytöstä. Selkä suoraksi, itsevarmuutta. Jos hiukset ei hyväkuntoiset, kannattaa käytdä hyvällä hiusmuotoilijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole edes epämääräisen ruma vaan ihan kunnolla ruma ja oudon näköinen, mutta silti on miehiä löytynyt niin että on ollut 3 pitkää seurustelua, joista viimeisestä tuli avioliitto joka jatkuu edelleen.
Oma kokemus on, että ei se ulkonäkö niin kauhean tärkeää ole muuta kuin jossain yöelämässä. Meidän vähemmän viehättävien kannattaa yrittää kaveruuden kautta, niin että mies ihastuu ensin luonteeseen ja persoonaan, eikä sitten ehkä enää ulkonäkö haittaa. Itse tapasin ekan seurustelukumppanini opiskellessa, kaksi muuta olen töistä löytänyt. Ei nämä olisi minuun Tinder treffeillä tai baarissa ihastuneet, mutta kun tutustuivat ensin ilman ajatusta seksistä tai parisuhteesta ja vähitellen ihastuivat, siläl lailla onnistui.
Provohan tämä on, mutta ketjua lukeville rumuuttaan sureville nuorille naisille: Hyvä itsetunto kaunistaa eniten. Katselkaa pariskuntia ulkona, ne onnellisimman näköiset eivät varmaan niitä kauneimpia. Ulkonäkö voi olla parisuhteen alussa tärkeä juttu, mutta varsin pian muut asiat ovat paljon tärkeämpiä. Usealla huippumallilla hirveitä komplekseja ulkonäöstään, on bulimiaa jne. kun vihataan omaa kehoa. Jospa keskittyisi muihin ominaisuuksiinsa, opettelisi olemaan tyytyväinen omissa nahoissaan ja samalla ne muutkin ihmiset alkavat viihtyä seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole edes epämääräisen ruma vaan ihan kunnolla ruma ja oudon näköinen, mutta silti on miehiä löytynyt niin että on ollut 3 pitkää seurustelua, joista viimeisestä tuli avioliitto joka jatkuu edelleen.
Oma kokemus on, että ei se ulkonäkö niin kauhean tärkeää ole muuta kuin jossain yöelämässä. Meidän vähemmän viehättävien kannattaa yrittää kaveruuden kautta, niin että mies ihastuu ensin luonteeseen ja persoonaan, eikä sitten ehkä enää ulkonäkö haittaa. Itse tapasin ekan seurustelukumppanini opiskellessa, kaksi muuta olen töistä löytänyt. Ei nämä olisi minuun Tinder treffeillä tai baarissa ihastuneet, mutta kun tutustuivat ensin ilman ajatusta seksistä tai parisuhteesta ja vähitellen ihastuivat, siläl lailla onnistui.
Jaa?
Eikös tuo "kaveruuden kautta" lähestyminen ollut tosi ällöä ja salakähmäistä.
Näin ainakin tällä palstalla on kerrottu voimakkaasti siskojen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
”molemmat exäni harmittelivat toistuvasti, että joutuivat tyytymään minuun paremman puutteessa.”
No nyt meni jo yli.
Siis tuo pitää paikkansa. Sekä ex-aviomieheni että ensimmäinen miesystäväni olisivat halunneet tasokkaamman ja perinteisemmin Suomi-ihanteita vastaavan naisen sekä nälvivät piirteitäni toistuvasti. Tiedän olevani keskiverrosta poikkeavan näköinen, joten paha siinä on puolustautuakaan, sillä he olivat oikeassa. Olin siis jopa mallina joissain jutuissa nuorempana, vaikka olenkin todella ujo.
Mutta siis perinteisen kaunis/nätti en kyllä ole, vaikka siis tyylini on klassinen/neutraali ja hiukset hyvinhoidetut, paksut ja luonnollisen väriset. Parisuhdemielessä olen kuvottava ja epämiellyttävä rumilus ihmisten mielestä. Olen juuri sen verran erikoisempi ilmeisesti, että moni pitää mua liian rumana, jotta olisin tyttöystävä- tai vaimoainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on, mutta ketjua lukeville rumuuttaan sureville nuorille naisille: Hyvä itsetunto kaunistaa eniten. Katselkaa pariskuntia ulkona, ne onnellisimman näköiset eivät varmaan niitä kauneimpia. Ulkonäkö voi olla parisuhteen alussa tärkeä juttu, mutta varsin pian muut asiat ovat paljon tärkeämpiä. Usealla huippumallilla hirveitä komplekseja ulkonäöstään, on bulimiaa jne. kun vihataan omaa kehoa. Jospa keskittyisi muihin ominaisuuksiinsa, opettelisi olemaan tyytyväinen omissa nahoissaan ja samalla ne muutkin ihmiset alkavat viihtyä seurassa.
Ei ole provo. Mulla on tosi alakuloiset fiilikset ja suren eräitä saamiani pakkeja yhdeltä pitkäaikaiselta ihastukseltani, joka siis torjui mut (en kelpaa edes kaveriksi/ystäväksi), enkä pysty unohtamaan häntä. Mietin tässä vain, että jos olisin ollut keskiverromman näköinen, olisin saanut hänet rakkaakseni.
Vierailija kirjoitti:
”molemmat exäni harmittelivat toistuvasti, että joutuivat tyytymään minuun paremman puutteessa.”
No nyt meni jo yli.
Kyllähän tätä tapahtuu. Miehet on kamalan ilkeitä! Itse kohtaan samanlaisia kohtelua ja en ole edes mikään hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”molemmat exäni harmittelivat toistuvasti, että joutuivat tyytymään minuun paremman puutteessa.”
No nyt meni jo yli.
Oikeasti, jos jonkun pitkäaikainen kumppani pääsee toistuvasti tuollasta harmittelemaan, niin
A) mies on idiootti, koska ei osaa pitää turpaansa tukossa
B) nainen on idiootti, koska jää kuuntelemaan tuollaista toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”molemmat exäni harmittelivat toistuvasti, että joutuivat tyytymään minuun paremman puutteessa.”
No nyt meni jo yli.
Oikeasti, jos jonkun pitkäaikainen kumppani pääsee toistuvasti tuollasta harmittelemaan, niin
A) mies on idiootti, koska ei osaa pitää turpaansa tukossa
B) nainen on idiootti, koska jää kuuntelemaan tuollaista toistuvasti.
No en sitten kovin monta vuotta sitä kuunnellutkaan, mutta ei ole kunnioittavampaakaan puolisoa mulle siunaantunut mistään. :/ Ja se ensimmäinen kumppanini oli sellainen, että tosiaan yritin hänen kanssaan pitkään, kunnes kävi ilmi, että hänellä olikin ollut jo pidempään toinen nainen. Eron jälkeen olen ollut nyt pian kolme vuotta täysin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko joku pitää pariutumisen tärkeimpänä kriteerinä ulkonäköä? Ulkonäkö muuttuu kaikilla iän myötä, voi myös tulla sairauksia tai onnettomuuksia, jotka vaikuttavat ulkonäköön. Tärkeämpää kumppanivalinnassa pitäisi olla se, miten toisen kanssa tulee toimeen, miten ajatukset ja arvomaailma käyvät yksiin, ovatko tavoitteet elämässä samankaltaisia...
Eli vinkkini on: peitä elinpiiristäsi kaikki peilit ja heijastavat pinnat ja tutustu itseesi pintaa syvemmältä. Siten opit tutustumaan myös sellaisiin ihmisiin, jotka näkevät sinussa muutakin kuin persoonallisen ulkonäkösi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku pitää pariutumisen tärkeimpänä kriteerinä ulkonäköä? Ulkonäkö muuttuu kaikilla iän myötä, voi myös tulla sairauksia tai onnettomuuksia, jotka vaikuttavat ulkonäköön. Tärkeämpää kumppanivalinnassa pitäisi olla se, miten toisen kanssa tulee toimeen, miten ajatukset ja arvomaailma käyvät yksiin, ovatko tavoitteet elämässä samankaltaisia...
Eli vinkkini on: peitä elinpiiristäsi kaikki peilit ja heijastavat pinnat ja tutustu itseesi pintaa syvemmältä. Siten opit tutustumaan myös sellaisiin ihmisiin, jotka näkevät sinussa muutakin kuin persoonallisen ulkonäkösi.
Ongelma on siinä, että kukaan mies tai potentiaalinen kumppaniehdokas ei edes halua tutustua minuun ihmisenä. En itse viitsi sitten edes jutella enää miehille edes small talkia, ettei heille tule siitä paha mieli, että joku vähemmän kaunis nainen juttelee heille/tuopaa seuraan ym. Varmaankin nätit/kauniit/keskiverrot ajattelevat siten, että ulkonäöllä ei ole merkitystä, mutta he eivät tiedä, miltä tuntuu olla sellainen, jota lähinnä vältellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kohta 30v harmitellut omaa ulkonäköä ja tullut siihen tulokseen että joillekkin asioille ei vain voi mitään, ja kehitän mielummin persoonaani. Itsevarmuus ja huumorintaju antaa anteeksi todella paljon, vaikkei kedon kaunein kukka olisikaan.
Treenaa kropastasi täydellinen. Jos et pysty pokaamaan naamalla, niin perseellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet aidosti muuttamassa ulkonäköäsi: Sinulla on jo etunasi hoikkuus ja pitkät hiukset. Hoikkuus voi helposti näyttää mummomaiselta jos ryhti on huono ja lihakset puuttuvat. Hyvä ryhti ja säännöllisellä voimaharjoittelulla saat kehoosi viehättävyyttä. Yleensäkin terveelliset elämäntavat (hyvää itsetuntoa myöten) saavat ihmisen hehkumaan ja näyttämään miellyttävämmältä. Panosta siis terveyteen aina ihoa, kynsiä ja hiuksia myöten.
Millainen tyylisi on nyt, ovatko vaatteesi hyvin istuvia ja tyylikkäitä? Käytkö säännöllisesti kampaajalla ja osaatko laittaa hiuksiasi? Osaatko meikata kevyesti ja kauniisti arkeen? Sopisiko sinulle kevyt päivetys? Ovatko hampaasi valkoiset? Sanoit nenäsi olevan isohko, eikö plastiikkakirurgi osannut sanoa voisiko sitä fiksata? Perehtyikö hän pika-ajalla sinuun kunnolla, kuunteliko toiveitasi?
Kaikista tärkeintä on se miten kannat itsesi. Epävarmuus, negatiivisuus, yleinen pahantuulisuus ja huono itsetunto nakertavat viehättävyyttä. Hyväntuulisuus, itsevarmuus, hyvä ryhti ja hymy tekevät paljon, olivat kasvosi keskivertoa erikoisemmat tai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku pitää pariutumisen tärkeimpänä kriteerinä ulkonäköä? Ulkonäkö muuttuu kaikilla iän myötä, voi myös tulla sairauksia tai onnettomuuksia, jotka vaikuttavat ulkonäköön. Tärkeämpää kumppanivalinnassa pitäisi olla se, miten toisen kanssa tulee toimeen, miten ajatukset ja arvomaailma käyvät yksiin, ovatko tavoitteet elämässä samankaltaisia...
Eli vinkkini on: peitä elinpiiristäsi kaikki peilit ja heijastavat pinnat ja tutustu itseesi pintaa syvemmältä. Siten opit tutustumaan myös sellaisiin ihmisiin, jotka näkevät sinussa muutakin kuin persoonallisen ulkonäkösi.
Ongelma on siinä, että kukaan mies tai potentiaalinen kumppaniehdokas ei edes halua tutustua minuun ihmisenä. En itse viitsi sitten edes jutella enää miehille edes small talkia, ettei heille tule siitä paha mieli, että joku vähemmän kaunis nainen juttelee heille/tuopaa seuraan ym. Varmaankin nätit/kauniit/keskiverrot ajattelevat siten, että ulkonäöllä ei ole merkitystä, mutta he eivät tiedä, miltä tuntuu olla sellainen, jota lähinnä vältellään.
Jos mies ei juttele sinun kanssasi, kun menet juttelemaan, vika ei ole ulkonäössä, vaan joko miehessä, jolloin mies ei olekaan tutustumisen arvoinen, tai vaihtoehtoisesti luonteessasi/persoonassasi.
Ulkonäköä korjaamalla ei vika poistu. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku pitää pariutumisen tärkeimpänä kriteerinä ulkonäköä? Ulkonäkö muuttuu kaikilla iän myötä, voi myös tulla sairauksia tai onnettomuuksia, jotka vaikuttavat ulkonäköön. Tärkeämpää kumppanivalinnassa pitäisi olla se, miten toisen kanssa tulee toimeen, miten ajatukset ja arvomaailma käyvät yksiin, ovatko tavoitteet elämässä samankaltaisia...
Eli vinkkini on: peitä elinpiiristäsi kaikki peilit ja heijastavat pinnat ja tutustu itseesi pintaa syvemmältä. Siten opit tutustumaan myös sellaisiin ihmisiin, jotka näkevät sinussa muutakin kuin persoonallisen ulkonäkösi.
Ongelma on siinä, että kukaan mies tai potentiaalinen kumppaniehdokas ei edes halua tutustua minuun ihmisenä. En itse viitsi sitten edes jutella enää miehille edes small talkia, ettei heille tule siitä paha mieli, että joku vähemmän kaunis nainen juttelee heille/tuopaa seuraan ym. Varmaankin nätit/kauniit/keskiverrot ajattelevat siten, että ulkonäöllä ei ole merkitystä, mutta he eivät tiedä, miltä tuntuu olla sellainen, jota lähinnä vältellään.
Jos mies ei juttele sinun kanssasi, kun menet juttelemaan, vika ei ole ulkonäössä, vaan joko miehessä, jolloin mies ei olekaan tutustumisen arvoinen, tai vaihtoehtoisesti luonteessasi/persoonassasi.
Ulkonäköä korjaamalla ei vika poistu. Olen pahoillani.
Väärin. Kyllä ulkonäkö vaikuttaa suuresti siihen kiinnostuksen määrään alussa. Ei mies halua alkaa juttelemaan epäviehättävälle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole edes epämääräisen ruma vaan ihan kunnolla ruma ja oudon näköinen, mutta silti on miehiä löytynyt niin että on ollut 3 pitkää seurustelua, joista viimeisestä tuli avioliitto joka jatkuu edelleen.
Oma kokemus on, että ei se ulkonäkö niin kauhean tärkeää ole muuta kuin jossain yöelämässä. Meidän vähemmän viehättävien kannattaa yrittää kaveruuden kautta, niin että mies ihastuu ensin luonteeseen ja persoonaan, eikä sitten ehkä enää ulkonäkö haittaa. Itse tapasin ekan seurustelukumppanini opiskellessa, kaksi muuta olen töistä löytänyt. Ei nämä olisi minuun Tinder treffeillä tai baarissa ihastuneet, mutta kun tutustuivat ensin ilman ajatusta seksistä tai parisuhteesta ja vähitellen ihastuivat, siläl lailla onnistui.
Jaa?
Eikös tuo "kaveruuden kautta" lähestyminen ollut tosi ällöä ja salakähmäistä.
Näin ainakin tällä palstalla on kerrottu voimakkaasti siskojen toimesta.
En ymmärrä mitä ällöä siinä on, että juttelee mukavanoloisen opiskelu- tai työkaverin kanssa, käy yhdessä lounailla, ja molemmin puolin ehkä ajan mittaan tapahtuu ihastuminen jos huomataan että ollaan tosi saman henkisiä ihmisiä ja juttu luistaa ja on mukavaa yhdessä. En ole näihin koskaan lähtenyt niin että olisin ottanut tietyn miehen "maalitauluksi" että tuon minä kaveruuden kautta vamppaan itselleni ovelasti, vaan ihan oikeasti minäkin olen lähtenyt liikkelle siitä oletuksesta että ihan opiskelu- tai työkavereita tässä vaan ollaan enkä oleta että siitä mitään muuta koskaan tulee. Joskus vaan on silti tullut, eikä siinä mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku pitää pariutumisen tärkeimpänä kriteerinä ulkonäköä? Ulkonäkö muuttuu kaikilla iän myötä, voi myös tulla sairauksia tai onnettomuuksia, jotka vaikuttavat ulkonäköön. Tärkeämpää kumppanivalinnassa pitäisi olla se, miten toisen kanssa tulee toimeen, miten ajatukset ja arvomaailma käyvät yksiin, ovatko tavoitteet elämässä samankaltaisia...
Eli vinkkini on: peitä elinpiiristäsi kaikki peilit ja heijastavat pinnat ja tutustu itseesi pintaa syvemmältä. Siten opit tutustumaan myös sellaisiin ihmisiin, jotka näkevät sinussa muutakin kuin persoonallisen ulkonäkösi.
Ongelma on siinä, että kukaan mies tai potentiaalinen kumppaniehdokas ei edes halua tutustua minuun ihmisenä. En itse viitsi sitten edes jutella enää miehille edes small talkia, ettei heille tule siitä paha mieli, että joku vähemmän kaunis nainen juttelee heille/tuopaa seuraan ym. Varmaankin nätit/kauniit/keskiverrot ajattelevat siten, että ulkonäöllä ei ole merkitystä, mutta he eivät tiedä, miltä tuntuu olla sellainen, jota lähinnä vältellään.
Jos mies ei juttele sinun kanssasi, kun menet juttelemaan, vika ei ole ulkonäössä, vaan joko miehessä, jolloin mies ei olekaan tutustumisen arvoinen, tai vaihtoehtoisesti luonteessasi/persoonassasi.
Ulkonäköä korjaamalla ei vika poistu. Olen pahoillani.
Väärin. Kyllä ulkonäkö vaikuttaa suuresti siihen kiinnostuksen määrään alussa. Ei mies halua alkaa juttelemaan epäviehättävälle naiselle.
Outs! Näin kauan kesti, ennenkuin mulle kerrottiin etten ole mies.
No, mitäs nyt, varmaan pitää tapailukumppanille kertoa, etten olekaan mies. Hän kun on koko ajan muistuttanut, että "kun sä olet mies ja minä nainen." Damn. Onneks ei oo lapsia, kun ne ois sittekin jonkun muun kuin mun. :)
Monta elokuvaa nähneenä vinkkini on silmälasien pois ottaminen ja hiukset pois ponnarilta, siitä monessa elokuvassa naisesta muuntuu kaunotar
Alue: Aihe vapaa
”molemmat exäni harmittelivat toistuvasti, että joutuivat tyytymään minuun paremman puutteessa.”
No nyt meni jo yli.