Seitsemän uutisissa kerrotiin, että yksi keskeisimmistä syistä ettei lapsia tehdä on asuntojen pienuus. Silti rakennetaan jatkuvasti yhä pienempiä asuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä uutinen.

On siis toivoa, että white trashit lakkaavat porsimasta ja yhteiskunnan keskimääräinen älykkyysosamäärä nousee.

WT kyllä lisääntyy siellä lähiöissä, mutta keskiluokka ei.

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeisimpiä syitä on hedonismi. Ajatellaan, että elämä on ennenkaikkea nautintoa, ei muuta. Sen oman nautinnon eteen voidaan toki vähän raataakin, vaikka opiskella vuosikausia. Lapset eivät edistä omaa nautintoa, näin ajatellaan. Nimittäin, on sitä ennenkin tehty lapsia, vaikka raha-, työ- tai opiskelutilanne ei ole se paras mahdollinen, silti perheen perustaminen on nähty arvokkaaksi. Nykyään keksitään vaikka mitä syitä ja yritetään peittää todelliset syyt lapsettomuudelle eli hedonismi. Toki löytyy niitäkin, jotka sanovat sen suoraan, rehellisyyttä sekin. Toisaalta toivoisi, että nämä ihmiset itse kokisivat sen, että kun joskus ovat avun tarpeessa, ei niitä ihmisiä auttamaan ja hoivaamaan löydy, koska tärkeintähän on vain nauttia elämästä.

Enpä sanoisi hedonusmiksi sitä ettei halua elämäänsä ylimääräistä säätöä ja riesaa. Useimmilla ihmisillä on ihan tarpeeksi tekemistä siinä , että saa tehtyä työnsä ja ansaittua elantonsa. Pätkätyöt ja jatkuva paine ja elämän epävarmuus ei houkuttele lisäämään elämän vaikeusastetta sitoutumalla seuraavaksi 20 vuodeksi lapsen elättämiseen ja kasvattamiseen. Hyvä että saa itsensä huolehdittua. Monet myös kokevat ettei heistä yksinkertaisesti ole vanhemmiksi, sillä ei ole henkisesti ja aineellisesti mitään annettavaa lapselle. Monilla on myös mielenterveysongelmia jotka estää kaiken ylimääräisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennusliikkeiden ahneutta. Pienten asuntojen neliöhinta on suurempi kuin isojen, eli niistä saa suuremmat voitot. Oikeasti jokainen asuisi mieluummin 100 neliön asunnossa kuin 40, eikä se Suomen kaltaisessa varakkaassa harvaan asutussa maassa pitäisi olla mahdotonta. Mutta rakennusliikkeet varsinkin Helsingissä vääristävät tarjontaa työntämällä kalliita ja pieniä asuntoja, ja jarruttamalla uusia projekteja, etteivät hinnat laskisi.

Höpö höpö. Kyllä nykyisin halutaan asua järkevästi eikä maksaa turhista neliöistä. Yhä suurempi osa ihmisistä haluaa asua nykyisin yksin ja siihen 40 neliön kaksio riittää varsin hyvin. Ihmiset eivät halua ylimääräistä painolastia elämäänsä häiritsemään.

Ketä ne ylimääräiset neliöt oikein haittaa, itse en tätä höpö väitettä ymmärrä. Mulle on aivan vaikka mulla olisi 10 tyhjää huonetta asunnossa. Ei niitä pakko ole käyttää. Ovi kiinni ja olkoon siellä.

Mitä enemmän asunnossa on neliöitä sitä suurempi yhtiövastike. Lisäksi maksat taloyhtiöön tehtävistä remonteista enemmän kuin pienemmissä asunnoissa asuvat. Kyse ei siis ole vain asunnon ostohinnasta vaan myös muut kustannukset isossa asunnossa ovat suuremmat. Ja lapsiperheillä taas fyrkkaa uppoaa aika paljon lapsiin. Asuntoni on 98m2 ja olen asunut tässä yksin sen jälkeen, kun lapseni muuttivat omilleen. Ei mulla ole nyt enää mitään ongelmia maksaa enemmän kuin pienemmässä asunnossa asuva naapurini, koska ei tarvitse elättää itseni lisäksi lapsiakin ja asuntolainakin on jo maksettu. 

Vierailija kirjoitti:

Asuntojen omistajat ovat valtion suojeluksessa, siksi asuntojen hinnat nousevat. 

Pieni asuntoja rakennetaan että ihmisillä olisi varaa ostaa edes jonkunlainen asunto. Jos asumisen kustannukset saataisiin järkevälle alhaiselle tasolle, niin moni ongelma poistuisi maastamme. Asuminen vie liian suuren osan palkoistamme, mutta valtio ei ole kykenevä/halukas muuttamaan sitä.

Ei kun pieniä asuntoja rakennetaan siksi, koska ne menee helpommin kaupaksi sijoittajille. Sijoitusbuumi on nostanut pienten asuntojen määrää ja oikea tarve kulkee aina hieman perässä. Tämä olisi helposti poliitikoilta säädettävissä, mutta nyt sitä ei jostain syystä ole haluttu tehdä. Rakennusyhtiö tienaa enemmän pienistä asunnoista: "uudiskohteissa yksiöiden neliöhinnat vaihtelevat noin 4 900 euron ja 7 100 euron välillä. Vastaava vaihteluväli on kaksioissa 3 900 eurosta 5 600 euroon ja kolmioissa noin 3 500 eurosta noin 4 300 euroon."

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/742081-kaupunki-halusi-kivistoo…

"Valtaosa Kivistön asunnoista on yksiöitä tai kaksioita.

– Markkinat löivät Kivistössä yli, toteaa tilanteesta Vantaan maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimialan apulaiskaupunginjohtaja. ... Pieniä asuntoja on tuotettu liikaa, etenkin kun sijoittajat ovat poistumassa markkinoilta."

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/774097-satoja-uusia-asuntoja-my…

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän asunnossa on neliöitä sitä suurempi yhtiövastike. Lisäksi maksat taloyhtiöön tehtävistä remonteista enemmän kuin pienemmissä asunnoissa asuvat. Kyse ei siis ole vain asunnon ostohinnasta vaan myös muut kustannukset isossa asunnossa ovat suuremmat. Ja lapsiperheillä taas fyrkkaa uppoaa aika paljon lapsiin. Asuntoni on 98m2 ja olen asunut tässä yksin sen jälkeen, kun lapseni muuttivat omilleen. Ei mulla ole nyt enää mitään ongelmia maksaa enemmän kuin pienemmässä asunnossa asuva naapurini, koska ei tarvitse elättää itseni lisäksi lapsiakin ja asuntolainakin on jo maksettu. 

Ei se maksaminen lopu. Vanhoja asuntoja pitää remontoida. Putket, sähkö ja julkkari on 1500-2000 e neliö.

Vierailija kirjoitti:

Joo ihan varmasti syy on kaikki muu kuin se, mitä kansa vastaa kun kysytään lapsettomuudesta. Ei ne pätkätyöt, työttömyys, epävarma tulevaisuus ja epävakaa maailmantilanne vaikuta siihen syntyvyyteen, vaan asuntojen pienuus...

Näin on. Nuorilta on viety usko tulevaisuuteen. Pöhköjä päätöksiä ja hullummaksi menee. Kaikki asiat, jotka ennen pitivät tätä maata pystyssä, on mitätöity ja arvioitu arvottomaksi. Se, mitä jäljelle jäi ja  mitä täällä on saatu aikaan, työnnetään ulkomaiden hyödyksi, kuin jonkin sairaan hurmion vallassa. Kuka hullu tänne lapsia tekisi. Omat vanhukset jätetään heitteille ja lasten koukutus tärvelty, kun hoidetaan vaan muiden maiden ihmisiä. Hieno tulevaisuus edessä.

Varmasti ei tiedetä syytä alhaiselle syntyvyydelle. Jos tiedettäisiin varmasti, että miksi näin, niin kyllä asialle osattaisiin tehdä jotain. Ei ole mitään yhtä ainoaa syytä. Meillä on kuitenkin kansainvälisesti verrattuna hyvät perhe-edut ja varhaiskasvatuspalvelut. Eikä sen epävarmempaa/kurjempaa jos vertaa mitä on ollut ennen. En usko tuohon hedonismi-teoriaankaan, totta kai ihminen on mukavuudenhaluinen, mutta on se biologinen vietti/vauvakuumekin voimakas vastapaino sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ihan varmasti syy on kaikki muu kuin se, mitä kansa vastaa kun kysytään lapsettomuudesta. Ei ne pätkätyöt, työttömyys, epävarma tulevaisuus ja epävakaa maailmantilanne vaikuta siihen syntyvyyteen, vaan asuntojen pienuus...

Näin on. Nuorilta on viety usko tulevaisuuteen. Pöhköjä päätöksiä ja hullummaksi menee. Kaikki asiat, jotka ennen pitivät tätä maata pystyssä, on mitätöity ja arvioitu arvottomaksi. Se, mitä jäljelle jäi ja  mitä täällä on saatu aikaan, työnnetään ulkomaiden hyödyksi, kuin jonkin sairaan hurmion vallassa. Kuka hullu tänne lapsia tekisi. Omat vanhukset jätetään heitteille ja lasten *koukutus tärvelty, kun hoidetaan vaan muiden maiden ihmisiä. Hieno tulevaisuus edessä.

* koulutus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Meillä 80m2 kolmio ja kaksi lasta.

Meillä on neliö ja naapurilla oktagoni.

Lapset ovat suunnikkaan ja pallon hybridejä.

Meillä on Pentagon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi olla puoli-ilmaisia, isoja asuntoja, keskusta-alueelta perheille?

Ei, vaan kuten muissa länsimaissa on, kohtuuhintaisia kohtuullisen kokoisia asuntoja riittävän läheltä. Suomessa oikeasti asutaan poikkeuksellisen ahtaasti.

Suomessa asutaan kyllä todella ahtaasti mutta eivät ne isot asunnot muissakaan maissa usein kohtuuhintaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Rakennusliikkeiden ahneutta. Pienten asuntojen neliöhinta on suurempi kuin isojen, eli niistä saa suuremmat voitot. Oikeasti jokainen asuisi mieluummin 100 neliön asunnossa kuin 40, eikä se Suomen kaltaisessa varakkaassa harvaan asutussa maassa pitäisi olla mahdotonta. Mutta rakennusliikkeet varsinkin Helsingissä vääristävät tarjontaa työntämällä kalliita ja pieniä asuntoja, ja jarruttamalla uusia projekteja, etteivät hinnat laskisi.

Väärin, asuisin paljon mieluummin 40 neliön asunnossa kuin 100. En jaksaisi siivota sataa neliötä mitenkään, 40 on juuri sopivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi olla puoli-ilmaisia, isoja asuntoja, keskusta-alueelta perheille?

Ei, vaan kuten muissa länsimaissa on, kohtuuhintaisia kohtuullisen kokoisia asuntoja riittävän läheltä. Suomessa oikeasti asutaan poikkeuksellisen ahtaasti.

Tavallaan totta. Suomessa on per lärvi vähemmän neliöitä keskimäärin asunnoissa, mutta laatutaso on korkeampi (varustelu, lämmitys, sauna jne). Mm. saunan rakentaminen maksaa paljon enemmän kuin saman kokoisen tyhjän huoneen. Suomalaisilla on myös epätavallisen suuri määrä kesämökkejä verrattuna muihin maihin, ne mukaan laskemalla neliöero tasottuu kummasti.

Vai laatutaso :)

terv. Saksasta

Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että lapsille halutaan asunnossa omaa tilaa. Olen itse asunut lapsuuteni omakotitalossa, jossa minulla oli jossakin vaiheessa teininä omassa käytössäni koko yläkerta. Sellainen asuminen, jossa saman huoneen jakaa useampi kuin kaksi lasta tuo heti mieleen köyhyyden ja huono-osaisuuden. Siitähän tuossa on kyse, että lapsia ei haluta tehdä elämään huonoissa ankeissa olosuhteissa. Lisäksi vanhempienkin elämä on mukavampaa, kun lapset ei pyöri koko ajan jaloissa vaan voivat leikkiä myös omassa huoneessaan.

Tunnetun lastensuojelu/murhatapauksen uhri joutui asumaan isän ja äitipuolen kanssa pienessä yksiössä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeisimpiä syitä on hedonismi. Ajatellaan, että elämä on ennenkaikkea nautintoa, ei muuta. Sen oman nautinnon eteen voidaan toki vähän raataakin, vaikka opiskella vuosikausia. Lapset eivät edistä omaa nautintoa, näin ajatellaan. Nimittäin, on sitä ennenkin tehty lapsia, vaikka raha-, työ- tai opiskelutilanne ei ole se paras mahdollinen, silti perheen perustaminen on nähty arvokkaaksi. Nykyään keksitään vaikka mitä syitä ja yritetään peittää todelliset syyt lapsettomuudelle eli hedonismi. Toki löytyy niitäkin, jotka sanovat sen suoraan, rehellisyyttä sekin. Toisaalta toivoisi, että nämä ihmiset itse kokisivat sen, että kun joskus ovat avun tarpeessa, ei niitä ihmisiä auttamaan ja hoivaamaan löydy, koska tärkeintähän on vain nauttia elämästä.

Enpä sanoisi hedonusmiksi sitä ettei halua elämäänsä ylimääräistä säätöä ja riesaa. Useimmilla ihmisillä on ihan tarpeeksi tekemistä siinä , että saa tehtyä työnsä ja ansaittua elantonsa. Pätkätyöt ja jatkuva paine ja elämän epävarmuus ei houkuttele lisäämään elämän vaikeusastetta sitoutumalla seuraavaksi 20 vuodeksi lapsen elättämiseen ja kasvattamiseen. Hyvä että saa itsensä huolehdittua. Monet myös kokevat ettei heistä yksinkertaisesti ole vanhemmiksi, sillä ei ole henkisesti ja aineellisesti mitään annettavaa lapselle. Monilla on myös mielenterveysongelmia jotka estää kaiken ylimääräisen.

En usko minäkään tuohon hedonismiteoriaan. Itse tulin äidiksi parikymmentä vuotta sitten, ja lapsi oli todella toivottu ja hartaasti odotettu. Vannoin itselleni, että hoidan äidin hommani niin hyvin kuin osaan, minun lapseni ei tarvitse kokea samoja koettelemuksia joita itse olen lapsena kohdannut, olen rakastava, turvallinen, läsnäoleva ja samalla osaan antaa tilaa olla oma itsensä jne. Vanhempina olemme todella panostaneet, että lapsillamme on asiat mahdollisimman hyvin  - myös aineellista hyvinvointia olemme kohtalaisen hyvin pystyneet tarjoamaan. 

Olen tosiaan yrittänyt parhaani, mutta silti epäonnistunut. Lapseni on yksi näistä masennuksen kanssa kamppailevista nuorista, joista tätä nykyä niin paljon uutisoidaan. Suuren rakkauden kääntöpuolena on suuri tuska, ja tällä hetkellä on vaikea kuvitella, etteikö se leimaisi koko loppuelämääni.

Ymmärrän täysin, että moni välttää joutumasta tähän myllytykseen, jota vanhemmuudeksi kutsutaan. 

Ehkä asunnon koko on joillekin kynnyskysymys. Me asuimme esikoisen ja toisen kanssa 45 neliön kaksiossa, kolmannen kanssa muutimme kolmioon niin isommat lapset (vielä tarhaikäisiä) saivat oman huoneen. Neljättä odottaessa muutimme sitten neljän huoneen asuntoon, esikoinen meni kouluun ja sai oman huoneen, keskimmäiset jakoivat huoneen ja vauva nukkui vanhempien makkarissa. Sitten parin vuoden päästä vanhimmat lapset/koululaiset jakoivat huoneen, toinen lastenhuone oli kahdelle nuorimmalle ja tässä viihdytään varmaan seuraavat 10 vuotta ainakin.

Meilläkin oli kyllä vähän kysymysmerkki, että kannattaako tehdä neljättä lasta. Tulot oli jo ihan riittävällä tasolla, mutta lähinnä mietin kestääkö pää neljän pienen lapsen hulinoita. Esikoinen aloitti koulun ja kaksi muuta jatkoi osapäiväisesti päiväkodissa, sillä selvittiin järjissämme. Kyllä sitä joku kauhisteli, mutta paljon fiksumpaa tekemistä lapsille oli päiväkodissa kuin imettäjän kanssa olkkarissa/takapihalla.

Eivät asunnot mahdottoman pieniä ole, mutta kaupunkiseuduilla tietysti vähemmän lapsiystävällisiä. Useamman lapsen kanssa kaipaa jo omaa pihaa ja koulutien pitää olla turvallinen. Siksihän helsinkiläiset saavat ja kasvattavat lapsensa Espoossa, ei mitään ihmeellistä siinä.

Vierailija kirjoitti:

En usko minäkään tuohon hedonismiteoriaan. Itse tulin äidiksi parikymmentä vuotta sitten, ja lapsi oli todella toivottu ja hartaasti odotettu. Vannoin itselleni, että hoidan äidin hommani niin hyvin kuin osaan, minun lapseni ei tarvitse kokea samoja koettelemuksia joita itse olen lapsena kohdannut, olen rakastava, turvallinen, läsnäoleva ja samalla osaan antaa tilaa olla oma itsensä jne. Vanhempina olemme todella panostaneet, että lapsillamme on asiat mahdollisimman hyvin  - myös aineellista hyvinvointia olemme kohtalaisen hyvin pystyneet tarjoamaan. 

Olen tosiaan yrittänyt parhaani, mutta silti epäonnistunut. Lapseni on yksi näistä masennuksen kanssa kamppailevista nuorista, joista tätä nykyä niin paljon uutisoidaan. Suuren rakkauden kääntöpuolena on suuri tuska, ja tällä hetkellä on vaikea kuvitella, etteikö se leimaisi koko loppuelämääni.

Ymmärrän täysin, että moni välttää joutumasta tähän myllytykseen, jota vanhemmuudeksi kutsutaan. 

Et sä ole epäonnistunut! Vanhempi voi tehdä kaiken ns. oikein, mutta silti se ei välttämättä suojele lasta elämän kolhuilta. Lapsi ei elä vain vanhempiensa muodostamassa kuplassa, vaan myös ulkomaailman tapahtumilla on merkitystä ja joskus käy vain huono sattuma toisensa perään. Tämän toivoisin, että kaikki vanhemmat sisäistäisivät eivätkä tuntisi niin paljoa huonoa omaatuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se maksaminen lopu. Vanhoja asuntoja pitää remontoida. Putket, sähkö ja julkkari on 1500-2000 e neliö.

Juu, ja kun Suomessa on tämä yliremontoimisen perinne, jolla ei ole mitään tekemistä korruption kanssa, heh-heh. Putkiremonteissa asunto rakennetaan käytännössä uusiksi, vaikka halvempiakin vaihtoehtoja olisi.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ei tiedetä syytä alhaiselle syntyvyydelle. Jos tiedettäisiin varmasti, että miksi näin, niin kyllä asialle osattaisiin tehdä jotain. Ei ole mitään yhtä ainoaa syytä. Meillä on kuitenkin kansainvälisesti verrattuna hyvät perhe-edut ja varhaiskasvatuspalvelut. Eikä sen epävarmempaa/kurjempaa jos vertaa mitä on ollut ennen. En usko tuohon hedonismi-teoriaankaan, totta kai ihminen on mukavuudenhaluinen, mutta on se biologinen vietti/vauvakuumekin voimakas vastapaino sille.

Kyllä jokainen varmasti itse tietää miksi on lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että lapsille halutaan asunnossa omaa tilaa. Olen itse asunut lapsuuteni omakotitalossa, jossa minulla oli jossakin vaiheessa teininä omassa käytössäni koko yläkerta. Sellainen asuminen, jossa saman huoneen jakaa useampi kuin kaksi lasta tuo heti mieleen köyhyyden ja huono-osaisuuden. Siitähän tuossa on kyse, että lapsia ei haluta tehdä elämään huonoissa ankeissa olosuhteissa. Lisäksi vanhempienkin elämä on mukavampaa, kun lapset ei pyöri koko ajan jaloissa vaan voivat leikkiä myös omassa huoneessaan.

Tunnetun lastensuojelu/murhatapauksen uhri joutui asumaan isän ja äitipuolen kanssa pienessä yksiössä...

Samat ajatukset. Olin koko lapsuuteni jaetussa huoneessa ja se oman tilan puute vaikuttaa tänä päivänä siten, että en halua tehdä lapsia samanlaisiin oloihin. Nyt joku neropatti siellä miettii, että onpa elitististä ja kyllä sitä ennen pärjättiin. Niin, kun oli pakko eikä ollut vaihtoehtoja. Nyt minä voin valita. Jos ei löydy tilaa lapsille, niin silloin minä en niitä tee. Ei lapsien teko ole mikään velvollisuus tai välttämätön juttu. Niitä tehdään nykyään jos tuntuu siltä, että olosuhteet antaa myöten.