Meidän perhe ei ilmeisesti sovellu koiralle?

Vierailija kirjoitti:

Juu ei, kunnon puppy vanhempi ei missään tapauksessa lähde viikoksi lomailemaan ja jätä koirulia mihinkään. Mitä tuollaista edes sanot kasvattajille?

Voi vittu, se on vaan koira. 80% niiden omistajista ei ole kouluttanut omaansa kunnolla.

Mutta ainanhan joku on ensimmäinen koiranomistaja.

Saavathan yksinäisetkin ihmiset koiria, vaikka koira on sellaisessa taloudessa  hyvin yksinäinen.

Ap:n kohdalla tuo tuntuu oudolta. Mutta ehkä rotu on tosiaan väärä ensimmäiseksi koiraksi.

Kokeilepa seuraavan kerran että sanot haluavanne näyttelykoiran ja aiotte harrastaa esim agilityä tai tokoa. Mikään pakko niitä ei ole tehdä kun olette saaneet pennun.

Yhtä pentuetta kohtaan saattaa tulla jopa 70 kymmentä kyselyä, siitä ei vaan yksinkertaisesti riitä pentua kun niille muutamalle perheelle...

Siis ihan vaan 70 :D

Kokeilkaa uudestaan onneanne kunhan se talo on rakennettu ja olette sinne muuttaneet! Monta lasta ja kerrostalo-asunto jonne haluatte pennun. Ennemmin antaisin pennun jollekkin jolla on oma piha. Ja kun kasvattajalla on varaa valita niin ennemmin he ovat päätyneet toiseen perheeseen kuin te.

Hankkikaa mukava hoitokoira, tai ottakaa mukava kodinvaihtaja.

Älkää tukeko minkäänlaista pentutehtailua tai rodun jalostusta. Toki rotukoiran voi ottaa, jos sellainen tarvitsee uuden kodin.

Luulen, että teidän tilanteessa on kyse yksinkertaisesti siitä, että asutte kerrostalossa. Kokemukseni mukaan kasvattajat eivät mielellään myy ainakaan ison rodun pentua kerrostaloon.

Odottaisin itse jo ihan käytännön syistä muuttoon asti. Omakotitalossa pentu on kuitenkin helpompi esimerkiksi opettaa sisäsiistiksi. Samalla koiralle voi opettaa pennusta asti esimerkiksi tontin rajat jne.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa seuraavan kerran että sanot haluavanne näyttelykoiran ja aiotte harrastaa esim agilityä tai tokoa. Mikään pakko niitä ei ole tehdä kun olette saaneet pennun.

Tämän minäkin opin. Hulluille kasvattajille kannattaa syöttää suut silmät täyteen scheisseaan.

Outoa jos niin ylitarjonta rotu kuin labbis ei irtoa, hankikoira-sivulta voi tsekata, kuinka niistä on pentuja aina tarjolla-Siis AINA! (Ja aikapitkälti pitkin suomea):p Ei pitäisi olla kyllä ongelma se jos ei halua näyttelyissä ravata, ellei valitse vain näyttelyihin painottuvia kenneleitä( Tutkikaa kasvattavan nettisivuja jos niitä on, monet teettää pentuja ihan normi perhe koiriksi).

En sitten tiedä onko muuten kommunikoinnissasi jotain luontaan pois työntävää, mutta kyllä normi ihmiselle pitäisi labbis helposti löytyä. Harvinaisemmat rodut on sitten niitä joiden kasvattajien kanssa asiointi on kuin työhaastattelu, ja jonotuslistat enempi sääntö kuin poikkeus.

Aaa täällä mainittiin että asutte kerrostalossa? Joo, sitten ei ole kyllä ihme. Kannattaisi miettiä pienempää koiraa, kerrostalo asuminen ei labbikselle kyllä paras elinympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Juu ei, kunnon puppy vanhempi ei missään tapauksessa lähde viikoksi lomailemaan ja jätä koirulia mihinkään. Mitä tuollaista edes sanot kasvattajille?

Eli koiran ottamisen jälkeen ei matkoille ole asiaa?

Arvelisin, että kysyntää on reilusti enemmän kuin tarjontaa. Joskus koiraa voi joutua odottamaan pari vuotta, jos haluaa tietyn rotuisen. Kannattaa yrittää tutustua kasvattajiin, kokeilee näyttelyttämistä tai sijoituskoiraa, jossa on sitten omat ongelmat, mutta niin edistaa sellaisen koiran saamista, jonka haluaa.

Jos olisin koirankasvattaja, en antaisi koiranpentua sellaiselle, jolla on muutto kohta edessä, jos olisi muitakin kunnollisia ostajia pennuille. Se muuttaminen pentuvaiheessa voi sekoittaa koiran elämää yllättävän paljon. Lähipiirissäni on pentukoiran kanssa muuttamisesta. (Muutto ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan.) Esim. yksinolo tuotti pitkään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että teidän tilanteessa on kyse yksinkertaisesti siitä, että asutte kerrostalossa. Kokemukseni mukaan kasvattajat eivät mielellään myy ainakaan ison rodun pentua kerrostaloon.

Odottaisin itse jo ihan käytännön syistä muuttoon asti. Omakotitalossa pentu on kuitenkin helpompi esimerkiksi opettaa sisäsiistiksi. Samalla koiralle voi opettaa pennusta asti esimerkiksi tontin rajat jne.

Tutut kasvattajat juuri myivät pienen mutta aktiivisen rodun pentueen, kysyntää oli huomattavan paljon ja karsintaa oli tehtävä ostajista. Heille olivat negatiivisia ominaisuuksia ostajissa juuri nuo, tulisiko pentu kerrostaloon ja joutuuko olemaan pitkän päivän yksin. Yhden pennun taisivat antaa kerrostaloon, kun ostaja vakuutti aikovansa harrastaa paljon koiran kanssa. 

Oma kokemus labbiksista on se, että ovat monesti todella aktiivisia, vahvoja koiria, ja saattavat olla vaikeasti hallittavia varsinkin pari ekaa vuotta. Labbiksilla on hyvä maine leppoisina lapsirakkaina perhekoirina, ja kaikki tuntemani labbikset todella ovat rakastaneet lapsia ja ovat niiden kanssa pitkäpinnaisia ja innokkaita leikkijöitä. Toisaalta useammassakin tutussa lapsiperheessä labbiksilla on paljon käytösongelmia ja pienten lasten vanhemmille näyttää olevan haaste tarjota koiralle tarpeeksi aikaa, koulutusta ja lenkitystä. Paljon on kiinni siitäkin millaisen koirayksilön sattuu saamaan, toiset ovat rauhallisempia ja helpompia kouluttaa kuin toiset. Rodun haastavuus saattaa tulla yllätyksenä monille.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että teidän tilanteessa on kyse yksinkertaisesti siitä, että asutte kerrostalossa. Kokemukseni mukaan kasvattajat eivät mielellään myy ainakaan ison rodun pentua kerrostaloon.

Odottaisin itse jo ihan käytännön syistä muuttoon asti. Omakotitalossa pentu on kuitenkin helpompi esimerkiksi opettaa sisäsiistiksi. Samalla koiralle voi opettaa pennusta asti esimerkiksi tontin rajat jne.

Juuri näin. Malttakaa mielenne siihen talon valmistumiseen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei, kunnon puppy vanhempi ei missään tapauksessa lähde viikoksi lomailemaan ja jätä koirulia mihinkään. Mitä tuollaista edes sanot kasvattajille?

Eli koiran ottamisen jälkeen ei matkoille ole asiaa?

Minä käsitin tuon kommentin niin, että siinä hieman sarkasmilla puhutaan ylihuolehtivista koirankasvattajista. "Kunnon puppyvanhempi ei lähde viikoksi lomailemaan ja jätä koirulia", eli ei kannata kertoa menevänsä koskaan, eikä ikinä mihinkään, vaan ainoastaan vakuuttaa viettävänsä puppyn kanssa 24/7. kerrostaloasuminen on kirosana. Ensin talo valmiiksi koiraa varten. :D

Kun me aikoinaan hankimme koiran (meille ensimmäinen yhteinen, meillä ollut jokunen koira perheessä, mutta miehellä ei edes lapsuuden kokemuksia) oli syyni kauhean tarkkaa. Ja piti melkein "vannoa" käyvänsä näyttelyissä, missä sitten kävimmekin. Ainoa ongelma oli vain se, että kyseli koko ajan miten pärjää. Ja koska oli ahdas perä ja muuta epäkohtaa, ei sijoittunut. Vastaus oli, että "Kyllä tulee serti, jos osaatte oikein näyttää koiraa" Joopa joo.

Toinen koira samalta kasvattajalta melkein työnnettiin suoraan autoon mukaamme, kun menimme kyselemään uutta pentua.

Siis haloo, ei tässä muusta ole kyse kuin siitä, että kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Ja ei millään pahalla, mutta kolmilapsisessa perheessä menoa ja melskettä riittää, joten että ole kasvattajan ykkösvalinta.

Kuulostaa kyllä erikoiselta. Mä oon saanut molemmilla kerroilla koiran ihan ensimmäiseltä kasvattajalta. Ekalla kerralla oli tietenkin ensimmäinen koira, toisella kerralla lapsia.

Kerrostaloasuminen ja useampi lapsi, siinäpä niitä. Ja jos vaihtoehtoina on kymmeniä sopivampia, eli ok-taloasujia isoilla tonteilla, lapsensa jo maailmalle saattaneita pareja, näyttely- ja harrastefanaatikkoja jne, ei valinta lie kovinkaan vaikeaa. Myyjän markkinat.