Lue keskustelun säännöt.
Meidän perhe ei ilmeisesti sovellu koiralle?
29.09.2019 |
En ymmärrä. Olen nyt kolmen eri kasvattajan kanssa ollut puheissa. Olen ollut omasta mielestäni ystävällinen ja normaali, ja kertonut meidän perheestä ihan totuuden mukaisesti: meillä on kolme lasta joista nuorin kohta viisivuotias. Kaikki ovat tottuneet koiriin vaikka meillä ei omaa ole ollut.
Me liikumme paljon jo nyt, ja muutenkin elämme normaalia perhe-elämää. Tarkoitus on kouluttaa koira osaksi perhettä, näyttelyihin tai muihin en ole näillä näkymin lähdössä mukaan. Koiralle on tiedossa hoitopaikka sen yhden lomaviikon ajaksi mitä ehkä matkustamme kerran vuodessa.
Eipä ole nämä ihmiset meille (minulle?) lämmenneet. En oikein tiedä missä vika ja toivoisinkin että joku voisi nätisti kertoa?
Kommentit (65)
Koiraa voi joutua odottamaan kauankin, ja hyvä niin. Edellistä koiraani odotin pari vuotta. Nyt on taas pentu etsinnässä ja olen varautunut taas pitkään odotukseen. Tosin mulla on myös tiettyjä kriteerejä, minkälaisen haluan, joten sekin tekee odotuksesta pitkän.
Pentutehtaasta saisitte vaikka heti, mutta olisiko se eettisesti oikein. Kaikkea ei tarvitse saada heti nyt, varsinkaan elävää olentoa. Tutustukaa rotuun rauhassa, käykää näyttelyissä ja koiratapahtumissa. Saatte samalla tehtyä itseänne tutuiksi kasvattajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiraihminen kirjoitti:
Aaa täällä mainittiin että asutte kerrostalossa? Joo, sitten ei ole kyllä ihme. Kannattaisi miettiä pienempää koiraa, kerrostalo asuminen ei labbikselle kyllä paras elinympäristö.
Tätä ajatusmalleja en ymmärrä - siis ettei iso koira sovellu kerrostaloon. Nimenomaan kerrostalossa asuva koura pääsee useamman kerran lenkille päivässä ja saa kunnolla aktiviteettiä ja liikuntaa, kun taas omakotitalossa asuva koira herkästi päästetään vain pihalle. Asunnon sisätiloilla taas ei kauheasti ole merkitystä, koirahan saa liikuntansa ulkona.
Moni kokenut kasvattaja ei vierasta kerrostaloa, koska tietää kouran saavan enemmän aktiviteettiä kui pihalle päästetty koira.
Olen vuosien varrella ottanut kolme isoa ja aktiivista koiraa kerrostaloon eikä se ole koskaan ollut ongelma kasvattajalle tai koiralle.
Viiden hengen perhe kerrostaloasunnossa ei kuulosta kovin väljälle tilaratkaisulle. Pentu tarvitsee paljon unta ja rauhaa. Sisäsiistiksi oppimista helpottaa, jos pentu pääsee ulos mahdollisimman usein ja tarvitaessa nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Koiraihminen kirjoitti:
Aaa täällä mainittiin että asutte kerrostalossa? Joo, sitten ei ole kyllä ihme. Kannattaisi miettiä pienempää koiraa, kerrostalo asuminen ei labbikselle kyllä paras elinympäristö.
Tätä ajatusmalleja en ymmärrä - siis ettei iso koira sovellu kerrostaloon. Nimenomaan kerrostalossa asuva koura pääsee useamman kerran lenkille päivässä ja saa kunnolla aktiviteettiä ja liikuntaa, kun taas omakotitalossa asuva koira herkästi päästetään vain pihalle. Asunnon sisätiloilla taas ei kauheasti ole merkitystä, koirahan saa liikuntansa ulkona.
Moni kokenut kasvattaja ei vierasta kerrostaloa, koska tietää kouran saavan enemmän aktiviteettiä kui pihalle päästetty koira.
Olen vuosien varrella ottanut kolme isoa ja aktiivista koiraa kerrostaloon eikä se ole koskaan ollut ongelma kasvattajalle tai koiralle.
Totta.
Mutta voisiko kasvattaja kenties ajatella niinkin, että jos ei kaikesta vakuutteluistaan ja taustoistaan huolimatta ostaja kuitenkaan pidä luvatuista kiinni, eikä olekaan niitä aktivointeja yms. ja koirasta tulee kerrostaloon ns. "pitovaikeuskoira" tai "allergian aiheuttaja", palautuu koira helpommin (vastuulliselle)kasvattajalleen takaisin, kuin siellä ok-talossa omalla pihalla kirmaileva tapaus. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa seuraavan kerran että sanot haluavanne näyttelykoiran ja aiotte harrastaa esim agilityä tai tokoa. Mikään pakko niitä ei ole tehdä kun olette saaneet pennun.
Tämän minäkin opin. Hulluille kasvattajille kannattaa syöttää suut silmät täyteen scheisseaan.
Et sinäkään siitä koirasta välitä kakanvertaa. Eikö sille koiralle olisi ollut parempi päästä aktiiviseen perheeseen, jossa harrastetaan agilityä tai tokoa. Mutta ei, oma itsekkyys menee kaiken edelle jopa sen koiran hyvinvoinnin.
Koirat pois, omakotitalot pois.
T. Anni
Näistä aloitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa seuraavan kerran että sanot haluavanne näyttelykoiran ja aiotte harrastaa esim agilityä tai tokoa. Mikään pakko niitä ei ole tehdä kun olette saaneet pennun.
Tämän minäkin opin. Hulluille kasvattajille kannattaa syöttää suut silmät täyteen scheisseaan.
Et sinäkään siitä koirasta välitä kakanvertaa. Eikö sille koiralle olisi ollut parempi päästä aktiiviseen perheeseen, jossa harrastetaan agilityä tai tokoa. Mutta ei, oma itsekkyys menee kaiken edelle jopa sen koiran hyvinvoinnin.
Nuo nyt on ihan perseestä. Siellä harjoitetaan veneilyä (koira pääsee vapaan juoksemaan saariin), metsästystä ja kalastusta, eikä mitään tokkoja.
Sekä vaellusta, pyöräilyä, kävelyä, sienestystä.
Sitä meillä harrastetaan.
Sinccis
En nyt oikein tiedä, mitä sanoa. Pennun kanssa muutettaisiin kyllä, mutta pentu tulee vierailemaan raksalla lähes joka ikinen päivä ennen muuttoa (raksa on kilometrin päässä tästä meidän kotoa). Kirjoitin myös, että teen kolme päivää viikosta töitä kotona, olen siis läsnä paljon. Toisaalta, lapset ovat päiväkodissa ja koulussa päivät, ja ulkona ystäviensä kanssa/omissa harrastuksissaan joten pennulla on myös aikaa olla rauhassa.
Eikä tämä päätös ole tehty tänään, vaan harkiten ja ajan kanssa. Ainoastaan se, että olen alkanut ottaa yhteyttä kasvattajiin, on uutta. Koiran käsittely ei ole uutta. Koiran kouluttaminen ei ole vierasta. Meillä on hoitokoira. Sille en mitään mahda, että ihmisillä on ahtaat mielipiteet lapsiperheistä.
Pentutehtailijat kierrän kaukaa, samoin rescue-koirat. (Ja olen muuten semisti samaa mieltä tuosta liikunnan määrästä, että omakotitalossa koira lasketaan pihalle monta kertaa päivässä. Ihan fine, mutta kerrostalosta lähdetään lenkille joka kerta. Ainakin me lähtisimme). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän noille turhantärkeille kasvattajille tarvitse totuutta omasta perheestä kertoa. Itse olen kertonut aina just sen mitä haluavatkin kuulla ja saanut ne koirat jotka olen halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa seuraavan kerran että sanot haluavanne näyttelykoiran ja aiotte harrastaa esim agilityä tai tokoa. Mikään pakko niitä ei ole tehdä kun olette saaneet pennun.
Tämän minäkin opin. Hulluille kasvattajille kannattaa syöttää suut silmät täyteen scheisseaan.
Et sinäkään siitä koirasta välitä kakanvertaa. Eikö sille koiralle olisi ollut parempi päästä aktiiviseen perheeseen, jossa harrastetaan agilityä tai tokoa. Mutta ei, oma itsekkyys menee kaiken edelle jopa sen koiran hyvinvoinnin.
Nuo nyt on ihan perseestä. Siellä harjoitetaan veneilyä (koira pääsee vapaan juoksemaan saariin), metsästystä ja kalastusta, eikä mitään tokkoja.
Sekä vaellusta, pyöräilyä, kävelyä, sienestystä.
Sitä meillä harrastetaan.
Sinccis
No tuohan on aktiviteettiä sitten.
Minä olen menny pari kertaa jonojen ohi kertomalla juuri noista harrastuksista.
Samantien on luvattu koira vaikka yleensä joutuu jonottamaan jopa pari vuotta. Ja kerranki on ollut Instakuvista konkreettista hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein tiedä, mitä sanoa. Pennun kanssa muutettaisiin kyllä, mutta pentu tulee vierailemaan raksalla lähes joka ikinen päivä ennen muuttoa (raksa on kilometrin päässä tästä meidän kotoa). Kirjoitin myös, että teen kolme päivää viikosta töitä kotona, olen siis läsnä paljon. Toisaalta, lapset ovat päiväkodissa ja koulussa päivät, ja ulkona ystäviensä kanssa/omissa harrastuksissaan joten pennulla on myös aikaa olla rauhassa.
Eikä tämä päätös ole tehty tänään, vaan harkiten ja ajan kanssa. Ainoastaan se, että olen alkanut ottaa yhteyttä kasvattajiin, on uutta. Koiran käsittely ei ole uutta. Koiran kouluttaminen ei ole vierasta. Meillä on hoitokoira. Sille en mitään mahda, että ihmisillä on ahtaat mielipiteet lapsiperheistä.
Pentutehtailijat kierrän kaukaa, samoin rescue-koirat. (Ja olen muuten semisti samaa mieltä tuosta liikunnan määrästä, että omakotitalossa koira lasketaan pihalle monta kertaa päivässä. Ihan fine, mutta kerrostalosta lähdetään lenkille joka kerta. Ainakin me lähtisimme). Ap
Voin sanoa, että kaikki on ihan hyvin teillä koiran hankintaan nähden. Nyt vaan odotatte, että tärppää. Olet vasta alkanut ottaa yhteyttä kasvattajiin, tuskin tulet koiraa saamaan just nyt heti nyt. Malttia ja positiivista asennetta vaan.
Pahinta mitä voit tehdä, on se, että alat kuvittelemaan kasvattajien olevan ehdasmielisiä teitä kohtaan. Te olette ihan hyvä perhe, mutta muut kotiehdokkaat ovat ehkä vaan karvan verran parempia. Kyllä teillekin koira ihan varmasti aikanaan löytyy. Suomessa on paljon labbiksia kasvattavia. Se nyt vaan on niin, että aktiivisesti harrastavat menevät pelkkää lenkkiseuralaista etsivien edelle. Voi teille jossain vaiheessa se "pahnanpohjimmainen" eli sekunda pentu löytyä. Ne vähän virheelliset myydään juuri pelkkää perhekoiraa etsiville. Olisi haaskuuta myydä lupaava priimapentu jonnekin piiloon, kun sillä voisi olla näyttöä ja käyttöäkin.
Ehdottoman positiivista on että kasvattajat syynäävät koiran kodin tarkkaan. Koiranhankinta ei ole mikään jokamiehenoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä koiraa.Turhuus joista pitää päästä eroon.Tietenkin ne jotka välttämättä tarvitsevat kuten näkövammaiset tai työkoirat kuten poliisi tai tullin on asia erikseen.On luovuttava ilmaston takia turhuuksista.Turha hurskastella jos ei itse näytä esimerkkiä.Vaaditaan lapsia ja vanhuksia luopumaan lihasta ja maidosta mutta ei olla itse luopumassa ilmastoturhuudesta.Ne joilla koira on saisivat saavat pitää sen kunnes koira kuolee mutta uusia ei saa kuin luvan kanssa.
En usko, että teissä on mitään vikaa. Labbiksen pentuja on maailma pullollaan ja kuulostatte vallan sopivalta koiraperheeltä. Jatkat vain yhteydenottoja itsellesi mieluisiin kasvattajiin. Meille tuli juurikin labbis, aika yllättäen ja nopealla aikataululla kun sopiva osui kohdalle.
Olemme kyllä kokenut koiraperhe, mutta lapset ovat 8 ja 5. Asumme omakotitalossa ja tämä koira on neljäs tätä samaa rotua. Näyttelyissä emme käy, ja harrastusmenestyksemme on ollut surkea. Mutta paikallisen rotuyhdistyksen jäseniä ollaan ja treenaillaan niissä mukana. Näillä tiedoilla toivottu pentu tuli kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ymmärtää että kasvattajalle voi tulla yhteyden ottoja yhdestä pentueesta jopa yli sata.
Noista sitten tietenkin valkkaavat parhaimmat kodit.
Itse olen tehnyt tätä hommaa kohta 20 vuotta ja myyn nykyään pennut mieluummin harrastavaan aikuis-kotiin jossa on aiemminkin ollut koira. Omakotitalo on myös plussaa ja minulta jo aiemmin pennun ostaneet menevät jonon ohi.
Tuo, miksi en mielellään pentuja myy perheisiin joissa on pieniä lapsia johtuu siitä, että ainoat minulle palautuneet pennut ovat tulleet tällaisista kodeista. Syinä on ollut ajanpuute/puhjennut allergia ja käytöshäiriöt. Sitten joudun etsimään näille uudet kodit ja kouluttamaan "käytöshäiriöiset" koirat uudelleen ennen tätä. Miksi ottaa tämä riski jos on varaa valita?
Eri rotu kyseesssä (terrierirotu), mutta itse en myy lainkaan perheisiin joissa on alle kouluikäisiä lapsia, joissa ei ennestään vankkaa koirakokemusta. Tämän linjan olen valinnut siksi, että ennen myin, ja liian usein tuli tapauksia, joissa koirasta sitten luovuttiin tai jopa vietiin terve nuori koira lopetuspiikille sen näykättyä ahdistelevaa lasta. Lisäksi oli stressaantuneita koiria, jotka eivät päässeet kodissaan minnekään rauhaan lapsilta, ja tulivat siksi hermostuneiksi - joskus otin omaan kotiini arvioitavaksi tällaisia, ja yksikään niistä ei ollut mitenkään hermovikainen, oli vaan ollut kodissa jossa liian vähän rauhaa ja lepoa .Useimpien tapausten loppu on onnellinen eli ostin pennun täydestä hinnasta takaisin ja joko pidin itse tai etsin varmasti hyvän kodin sille. Mutta kauhea stressi se kodinvaihto pennulle on, siksi mieluummin kun ostajista kerran on varaa valita, valitsen muita kuin lapsiperheitä. Poikkeuksena toki kokeneet koiraharrastajat kuten kasvattajat tai harrastajat, he pärjäävät lasten ja koirien kanssa.
Elämäntilanteenne ei kuulosta ihan vakaalta. Muuttoa edessä ja pieniä lapsia. Jos kasvattajalla on parempiakin vaihtoehtoja niin toki valitsee heidät.
Kannattaisiko vähän odotella koiran kanssa?
Kuulostaa siltä että teillä on lautanen jo aika täynnä. En minäkään en varmaan pentua teille möisi tuossa tilanteessa ja ainahan ihmiset vielä värittävät juttujaan omaksi edukseen ja luulevat että pystyvät pitämään pakan koossa. Silti noita kodinvaihtajia on netissä pilvin pimein.
Odotelkaa sen pennun oton kanssa kunnes tilanteenne on vähän tasaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraihminen kirjoitti:
Aaa täällä mainittiin että asutte kerrostalossa? Joo, sitten ei ole kyllä ihme. Kannattaisi miettiä pienempää koiraa, kerrostalo asuminen ei labbikselle kyllä paras elinympäristö.
Tätä ajatusmalleja en ymmärrä - siis ettei iso koira sovellu kerrostaloon. Nimenomaan kerrostalossa asuva koura pääsee useamman kerran lenkille päivässä ja saa kunnolla aktiviteettiä ja liikuntaa, kun taas omakotitalossa asuva koira herkästi päästetään vain pihalle. Asunnon sisätiloilla taas ei kauheasti ole merkitystä, koirahan saa liikuntansa ulkona.
Moni kokenut kasvattaja ei vierasta kerrostaloa, koska tietää kouran saavan enemmän aktiviteettiä kui pihalle päästetty koira.
Olen vuosien varrella ottanut kolme isoa ja aktiivista koiraa kerrostaloon eikä se ole koskaan ollut ongelma kasvattajalle tai koiralle.
Viiden hengen perhe kerrostaloasunnossa ei kuulosta kovin väljälle tilaratkaisulle. Pentu tarvitsee paljon unta ja rauhaa. Sisäsiistiksi oppimista helpottaa, jos pentu pääsee ulos mahdollisimman usein ja tarvitaessa nopeasti.
No onhan tuossa koiran ulkonakäyttäjiä niin monta että varmasti pääsee usein ja nopeasti. Kun meillä oli schäferin pentu kerrostalossa (josta sitten muutettiin omakotitaloon), naapureidenkin lapset halusivat käydä lenkittämässä. Koira oli paljon myös rakennuksella mukana pienestä pitäen joten ei ollut muutossa mitään ihmeellistä kun tunsi paikan.
Tätä ajatusmalleja en ymmärrä - siis ettei iso koira sovellu kerrostaloon. Nimenomaan kerrostalossa asuva koura pääsee useamman kerran lenkille päivässä ja saa kunnolla aktiviteettiä ja liikuntaa, kun taas omakotitalossa asuva koira herkästi päästetään vain pihalle. Asunnon sisätiloilla taas ei kauheasti ole merkitystä, koirahan saa liikuntansa ulkona.
Moni kokenut kasvattaja ei vierasta kerrostaloa, koska tietää kouran saavan enemmän aktiviteettiä kui pihalle päästetty koira.
Olen vuosien varrella ottanut kolme isoa ja aktiivista koiraa kerrostaloon eikä se ole koskaan ollut ongelma kasvattajalle tai koiralle.