Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ilkkuvat siitä, ettei meillä ole tukiverkostoa?
29.09.2019 |
Miehen vanhemmat eivät ole koskaan, edes hätätilanteissa, hoitaneet lapsiamme. Ok, ei se mikään pakko ole, vaikka helpommalla olisimme päässeet, jos joskus olisimme apua saaneet. Miehen siskon lapsia hoitavat sen sijaan paljon (taas tämä klassinen asetelma).
Nyt nämä miehen vanhemmat ovat alkaneet ilkkua sitä, miten meitä ei kukaan auta eivätkä lapset ole ikinä yökylässä. Mikä tällaista käytöstä selittää?
Kommentit (249)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on naapurien ja kaverien kanssa sellainen epäsuhta, että heillä on kaikilla osallistuvat kivat isovanhemmat, lapsettomia sisaruksia ja muita sukulaisia.
Ei he tarvitse keneltäkään vastavuoroisuutta.
Joskus on saatu meidänkin lapsi kaverin tukiverkon avulla jonnekin. Siis joku kaverin sukulainen auttanut meitä. Omat ei.
Maksuttomuus on se ydinsana: vanhemmat eivät suostu maksamaan euroakaan, mutta lapsi voidaan tukea puoliväkisin kaverin kaverin luokse.
Meille on pari kertaa yritetty tehdä noin eli pyydetty lapsen kaverille yökyläpaikkaa ja kun siihen on suostuttu, tulee ilmoitus, että ai niin, samalla tulee sitten joku tuntematon lapsi mukana, kun äideillä on vapaailta. Siinä vaiheessa ilmoitan, että suostumus koski vain yhtä lasta.
Eihän, todella törkeää työntää joku vieras muksu mukaan. Että on ihmisillä otsaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:
Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.
Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.
Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.
Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.
Käsittämättömän tyrmistyttävää.
Mitä mulccuja!
Antakaa kärvistellä vanhustenlaitoksessa ihan keskenään aikanaan, koska ei varmaan "ehdi" vierailemaan. . .
No itse asiassa ei lainkaan tyrmistyttävää vaan aika normaalia itsekästä ahneutta, tyyppillisintä 40-50luvulla syntyneissä. Otetaan se leipäpala lapsen suusta kunhan saa sen itselle.
Mulla ihan samanlainen suku ja vanhemmat. Isäni esim aina vaati että pöydässä ensin ruokaa ottaa MIES, sitten vasta nainen ja lapset. No isä aina rohmusi kaiken, esim kastikkeesta kaikki kanapalat, kaikki kyljykset jbe, ja lapsille jäi usein vain se vetinen kastikeliemi perunoiden kanssa - ja myös usein nälkä.Ihan kaikki muukin tehtiin aikuisten ehdoilla, lomat aikuisten tahdon mukaan, kylässä myöhään aikuisten juhliessa - vaikka lapsella olisi miten kurjaa ja epämukavaa niin piti olla hiljaa ja huomaamaton, valittamisesta sai elämänsä selkäsaunat.
Tietyt ihmiset ajattelee aina vain itseään ja ovat oikeasti sitä mieltä että MINÄ olen tärkein, muiden yläpuolella, minulla on oikeus kävellä toisten yli ja viedä se ruokakin lapsen suuusta. Tällaisten pas-kiaisten ei pitäisi koskaan lisääntyä, mutta ennen vanhaan kaikki teki lapsia (piti niistä tai ei) joten siksipä tämäkin palsta on täynnä ”kylmät isovanhemmat”-ketjuja. Koska niitä hemmetin kylmiä ja ilkeitä isovanhempia on suomi pullollaan.
Ja samat ihmiset ovat niin järkyttyneitä kun tämän päivän vanhemmat elävät lapsensa huomioonottaen, vievät muskareihin ja Linnanmäille ja kysyvät mitä haluaa lapsikin syödä. Vaikka tuo sinun isäsi kyllä tämän päivän terminologialla käytti aika voimakastakin väkivaltaa niin vaimaan kuin lapsiaankin kohtaan.
Monet odottavat saavansa itse lastenhoitoapua, mutta kuinka moni teistä on tarjonnut naapurille, ystäville vastavuoroisesti lastenhoitoapua? Harvoin sitä itse saa, jos ei halua itse antaa. Toimii kaikissa muissakin asioissa.
Ja kuinka moni vanhempi on pyytänyt lapsensa kavereita kotiinsa leikkimään, yökylään tai johonkin tapahtumaan? Jolloin sitä apua itsekin saisi tarvittaessa.
Meillä nämä on hoidettu naapurien ja ystävien kanssa, kun lähes kaikkien isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat kuolleet tai sairaita.
Ja kuinka moni edes antaisi lastaan hoidettavaksi, vanhoille isovanhemmille yli 70v. kun tämän päivän isovanhemmat ovat vanhoja, toisin kuin ennen, kun lapset tehdään yhä vanhempana. Täällä on syyllistetty jopa 40-luvulla syntyneet isovanhemmat, kun eivät enää hoida. Hei haloo, kuka edes antaisi lastaan 80v. hoidettavaksi?
Jotenkin ihmettelen, kuinka monella edes isovanhemmat asuvat lähellä, kun monet muuttavat opiskelun tai työn perässä muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska paikka tämä palsta. Puolet ketjuista tuntuu valittavan siitä, että kauhea kuinka paljon sissurahaa jaetaan laiskoille sun muuta. Sitten on näitä ketjuja, joissa vaaditaan että pitäisi saada kauheasti apua kun ei itse viitsitä.
Pikkusta ristiriitaa ilmassa? AP kertoo kolmesta lapsesta. Johan niistä kertyy pelkkiä lapsilisiä sen verran, että ei luulisi hoitajan hankkimisen olevan ongelma. Vaan taitavat rahat mennä muuhun, kun vaaditaan isovanhemmilta almuja.
Minä taas ymmärsin apn tekstin niin että haluaisivat että isovanhemmat osottaisivat normaalia kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan. Kykenevät siihen koska hoitavat tyttärensä lapsia.
Jos ei lastenlapsiaan tapaa, tai heistä ole mitenkään kiinnostunut niin ei voi mummona tai vaarina saada mitenkään hyvää kontaktia lastenlapsiinsa. Loppujen lopuksi ne omatkin lapset alkavat katsoa sitä mummon ja vaarin ontumista roolissaan ja kylmentämään välejä.
En tiedä onko tämäkään loppujen lopuksi isovanhemmille eduksi, tulevaisuutta ajatellen. Niin kauan kun ollaan terveitä, pärjätään ja osataan omillaan niin kaikki hyvin. Mutta hyvät ajat nyt harvemmin jatkuvat ikuisesti.AP.n yksipuolisen aloituksen ja aggressiivisten viestien perusteella ei voi vetää analyysia vaikka miten yrittäisi. "Normaali kiinnostus" ei sisällä (ilmaista) hoitoapua. Et voi tietää, onko AP taas niitä äitejä, jotka ottavat yhteyttä isovanhempiinsa silloin kun haluavat heiltä jotain ja muuten tuppaa vähän unohtumaan. AP:n "minä kostan heille kun he ovat vanhoja" -viestit pursuavat katkeruutta ja vihaa. Ei tasapainoinen ihminen kirjoittele tuollaisia. Miksei AP käytä elämäänsä johonkin positiviiseen ja rakentavaan tuollaisen vihaamisen sijaan?
AP kirjoittaa muuttaneensa usein. Pistää miettimään, että miksi? Töiden perässä? Saanut häätöjä asunnoista? Suhteet katkenneet? Sellainen voi katkeroittaa ihmisen ja luoda harhakuvia siitä, että hän on jotekin sorrettu. Se näkyy sitten käytöksessä.
Aika sairas on myös tuo "kyllä lapsiaan kannattaa mielistellä kun voi joutua niiden huollettavaksi sitten vanhana" -sävy. Jos jonkun motiivi tehdä lapsia on saada näistä jotain vanhustenhoitoautomaatteja, niin suosittelisin ehkä enemmin terapian aloittamista kuin vanhemmaksi ryhtymistä. Kiva lapsen kasvaa, kun päältä ladataan paineita siitä että sun pitää sitten hoitaa minua jos niin vaadin.
Jos AP käyttää lapsilleen samaa sävyä kuin vanhemmilleen, niin voi olla aika varma että saa vanhana kiukutella itsekseen.
Luetun ymmärtäminen, tai edes sen, että tänne kirjoittaa useampi ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MItäköhän se ilkkuminen mahtaa olla?
Vai onko kyseessä samantapainen ilmiö kuin tässä kolumnissa:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/35490619-5a6a-4912-933b-fdd0d31677fe
Kirjoittaja ei tiedä edes sitä, että nimenomaan 1970- ja 1980-luvuilla muutettiin maalta kaupunkeihin ja isovanhemmat jäi sinne korpien kuiskintaan. Nyt noin 30v ikäisillä oli lapsena todella harvoin mummola naapurustossa, vaikka ko. toimittajalla niin saattoi ollakin, joten kummastus isovanhempien (ja turvaverkon) jäämisestä kotikonnuille on outo.
Niillä, joilla se mummola jäi sinne korpeen, oli perusratkaisuna viedä lapset mummolaan kesällä noin kuukaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin 30 vuotta sitten saatiin lapsen kasvatettua ja käytyä töissä, vaikka isovanhemmat ei olleet naapurissa tarjoamassa apuaan. Tosin silloin ei käytetty aikaa someen, oli pakko olla niiden omien lasten kanssa. Nykyvanhemmille moinen ei sovi, heillä on oikeus omaan elämään ilman lasta.
Sori, mutta kaikkien tutkimusten mukaan tämän päivän pienten lasten vanhemmat viettävät lastensa kanssa paljon enemmän aikaa kuin aiemmat sukupolvet.
Ennen oli ok jättää lapset pärjäilemään keskenään, ja keskittyä rauhassa aikuisten asioihin. Juuri silloin 70-80 -luvulla annettiin avain kuuden vanhalle kaulaan ja laitettiin ovesta ulos pari vuotta nuoremman sisaruksen kanssa. Enää ei tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:
Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.
Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.
Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.
Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.
Ei hyvänen aika. Miten sun vanhempasi voivat olla noin mulkkuja? Oletko heidän kanssaan vielä tekemisissä?
No jollain lailla joo, mutta onhanvlit etäiset ja kylmät ja oon katkera niiden kaikesta v*truilusta ja silkasta ilkeilystä ja pahansuopuudesta. Sitä kyllä oli jo lapsuudessakin joten ei tämä sinällään ihan yllätyksenä tullut...
OMG! Mä katkaisisin välit. Sanoisin suoraan, että haistakaa kuulkaa paska, ja turha odottaa että hoidan teitäkään, sitten kun tulette vielä vanhoina apua tarvitsemaan. Kuolkaa kuulkaa vaikka, ei kiinnosta yhtään. Vaihda puhelinnumerosi salaiseksi ja lopeta kaikki yhteydenpito. Sitäpähän niittävät, mitä ovat kylväneetkin. Ihan vittumaiset ja itsekkäät vanhemmat. Olen todella pahoillani puolestasi!
N50 v, jonka omat vanhemmat ja isovanhemmat auttoivat missä pystyivät ja heitä autettiin ja autetaan. Ja autan omiakin lapsiani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä uskomaton palsta. Aloittajan ongelma kuvataan jo otsikossa, mutta sen lukeminen, saati ymmärtäminen on monelle ylivoimaista 🤣.
Ehkä tässä tapauksessa isovanhemmat kuitenkin tuntevat sisimmässään jonkinlaisen pistoksen auttamishalujensa puutteesta, mutta eivät voi mitenkään sitä myöntää kasvojaan menettämättä. Se purkautuu sitten noin. Hiukan epäloogista käytöstä se kyllä on. Voisit ap vastata, jos tuo jatkuu, että onhan teillä tukiverkosto. Itse aikaansaatu ja luotettava, ja tämä viesti vielä merkitsevän katseen saattelemana.
Jos on lapsiaan rakastava vanhempi, halu auttaa pitäisi olla ihan selkärangassa. Ei se apu aina vaadi taloudellisia uhrauksia, tai muita työläitä järjestelyjä. Itselleni olisi riittänyt lapsensa elämästä kiinnostunut yhteydenpito (isä kyseessä), mutta kun en ollut hänelle toivottu lapsi, niin ei se onnistunut yksipuolisesti. Äiti laittoi kortteja, soitteli ja kävi muutamia kertoja, vaikka sai siitä kuulla ilkeilyä isältäni. Välimatka oli pitkä, mutta silti hän sai luotua suhteen lapsiini.
Itse olen asennoitunut siten, että autan, jos pyydetään, kykyjeni mukaan. En tuppaudu, enkä utele, mutta olen sanonut, että pitää reilusti kysyä, jos jotain ongelmaa ilmaantuu. Toistaiseksi tämä on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on naapurien ja kaverien kanssa sellainen epäsuhta, että heillä on kaikilla osallistuvat kivat isovanhemmat, lapsettomia sisaruksia ja muita sukulaisia.
Ei he tarvitse keneltäkään vastavuoroisuutta.
Joskus on saatu meidänkin lapsi kaverin tukiverkon avulla jonnekin. Siis joku kaverin sukulainen auttanut meitä. Omat ei.
Maksuttomuus on se ydinsana: vanhemmat eivät suostu maksamaan euroakaan, mutta lapsi voidaan tukea puoliväkisin kaverin kaverin luokse.
Meille on pari kertaa yritetty tehdä noin eli pyydetty lapsen kaverille yökyläpaikkaa ja kun siihen on suostuttu, tulee ilmoitus, että ai niin, samalla tulee sitten joku tuntematon lapsi mukana, kun äideillä on vapaailta. Siinä vaiheessa ilmoitan, että suostumus koski vain yhtä lasta.
Eihän, todella törkeää työntää joku vieras muksu mukaan. Että on ihmisillä otsaa.
Ja tästähän ei ollut kyse. Meillä on lapsilla useita kavereita, jotka on perheidensä ainoita lapsia. Nämä ainokaiset kysyy sitten kaveria mukaan milloin minnekin. Kyse ei ole siitä, että tyrkkäisin väkisin jollekin tuntemattomalle ylimääräisen lapsen.
On täällä kyllä todella pahantahtoista "ymmärtämistä".
t. se jonka lapsi on välillä päässyt kaverin äidin tädin/mummon kanssa jonnekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin lapsen kanssa. Vanhemmat asuvat 300 km päässä käyvät meillä kerran kuussa. Sisarruksistani tai serkuistani (vain yksi) kukaan ei ole tarjonnut hoitoapua. Ystävistäni kukaan ei ole myöskään tarjonnut hoitoapua. Ennen synnytystä toinen siskoistani tuli mukaan ostamaan tarvittavat vauvatavarat, ostosten jälkeen tiuskaisi, että tämä oli sitten viimeinen kerta. Ennen lasta vanhempani kävivät kylässä luonani kolmen vuoden välein.
Kun muutin pois kotoa, auttoivat asunnon hankkimisessa, kärräsivät tavarat ja sanoivat heipat. Ei puhetta, että olisivat tulleet viettämään aikaa tai ”tukemaan” itsenäistymistä.
Kaikissa suvuissa ja perheissä ei ole auttamisen perinnettä. On pärjättävä yksin.Oletko Sinä tarjonnut lastenhoitoapua sisaruksille, ystäville, lastesi kavereiden vanhemmille jne.?
Itsekin olen kahden lapsen yh ja äiti kuollut ja silloin kun lapset oli pieniä, niin isäni oli jo sairas eli ei tullut mitään lastenh.apua.
Itse olen saanut ihan kiitettävästi lastenh.apua vastavuoroisesti naapureilta ja ystäviltä. Tarpeen mukaan hoidamme toistemme lapsia tarpeen mukaan ja lapset tykkäävät. Ja monesta "hiekkalaatikko" äidistä on tullut ystäviä. Ja eihän siellä hiekkalaatikolla tarvitse olla kaikki äidit, vaan lapset voi leikkiä keskenään ja 1-2 äitiä vahtia ja muut äidit voi hoitaa omia hommiaan tai käydä vaikka yksin lenkillä.
Ja pyydän lasten kavereita yökylään ja lapseni seuraksi, näin heidän vanhemmat saa omaa aikaa tai hoitaa omia asioitaan ja sama toisipäin. Nytkin lapset oli viikonloppuna kaverinsa mökillä. Sama jatkuu, vaikka lapset ovat jo koululaisia.
Kenelläkään lähialueella asuvalla kaverillani tai sisärruksellani ei ole omia lapsia. Ennen omaa lasta minulla oli vähän kokemusta lapsista, joten en uskaltanut edes ehdottaa hoitoapua. Ehkä se on sitten tuo asia, että ei ole kokemusta lapsenhoidosta.
Toki lapsen kavereiden vanhempien kanssa on diilejä, joka helpottaa vähän.
Nyt voisin ottaa lapsia hoitoon, kun on omasta lapsesta kokemusta.
Tosi yksin koen kuitenkin jääneeni lapsen kanssa. Varmaan myös viljellen ympärilleni sitä, että kaikkien pitää pärjätä yksin. Minut on kasvatettu pärjäämään, ei saa valittaa. Siksi en itsekään saanut apua tutuilta, kun sitä olisin tarvinnut.
Kukaan ei ehkä oikeasti ymmärrä, kuinka raskasta minulla on ollut, kun en jaksa valittaa.
Lapsen myötä on ollut myös pakko nöyrtyä: itse ei vain jaksa, pysty ja osaa kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Monet odottavat saavansa itse lastenhoitoapua, mutta kuinka moni teistä on tarjonnut naapurille, ystäville vastavuoroisesti lastenhoitoapua? Harvoin sitä itse saa, jos ei halua itse antaa. Toimii kaikissa muissakin asioissa.
Ja kuinka moni vanhempi on pyytänyt lapsensa kavereita kotiinsa leikkimään, yökylään tai johonkin tapahtumaan? Jolloin sitä apua itsekin saisi tarvittaessa.Meillä nämä on hoidettu naapurien ja ystävien kanssa, kun lähes kaikkien isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat kuolleet tai sairaita.
Ja kuinka moni edes antaisi lastaan hoidettavaksi, vanhoille isovanhemmille yli 70v. kun tämän päivän isovanhemmat ovat vanhoja, toisin kuin ennen, kun lapset tehdään yhä vanhempana. Täällä on syyllistetty jopa 40-luvulla syntyneet isovanhemmat, kun eivät enää hoida. Hei haloo, kuka edes antaisi lastaan 80v. hoidettavaksi?
Jotenkin ihmettelen, kuinka monella edes isovanhemmat asuvat lähellä, kun monet muuttavat opiskelun tai työn perässä muualle.
Minä olen hoitanut ja kestinnyt niin naapurien kuin koulukaverien lapsia. Ns vastavuoroisuus on ollut erittäin vähäistä. Eniten meitä on auttanut äiti, jolla itsellä hyvät tukiverkot ja joka ei ole tarvinnut edes vastapalvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin yhdelle kaverilleni, että en tule auttamaan ketään kaveriani lapsen hoitamisessa, koska minuakaan ei autettu. Siihen hän vastasi, että ehkä sun pitäisi olla parempi ihminen.
Miksi pitäisi syleillä maailmaa, vaikka se sylkee päin kasvoja?
Vierailija kirjoitti:
Sanoin yhdelle kaverilleni, että en tule auttamaan ketään kaveriani lapsen hoitamisessa, koska minuakaan ei autettu. Siihen hän vastasi, että ehkä sun pitäisi olla parempi ihminen.
Miksi pitäisi syleillä maailmaa, vaikka se sylkee päin kasvoja?
Kaverisi on oikeassa. Maailmassa on paljon ikäviä asioita, mutta tilannetta ei auta, että ihmiset laittavat kakan kiertoon. Fiksu ja moraalinen ihminen yrittää laittaa hyvää kiertoon vaikka itse ei olisi saanutkaan sitä osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoin yhdelle kaverilleni, että en tule auttamaan ketään kaveriani lapsen hoitamisessa, koska minuakaan ei autettu. Siihen hän vastasi, että ehkä sun pitäisi olla parempi ihminen.
Miksi pitäisi syleillä maailmaa, vaikka se sylkee päin kasvoja?
Kaveruuteen kuuluu vastavuoroisuus, joten jos sinua ei autettu, niin en näe että sinunkaan tarvitsee. Katkeruudesta kannattaa kyllä yrittää silti päästä eroon, jos ympärilläsi on ihmisiä jotka aiheuttavat vain pahaa mieltä, niin kannattaa miettiä mitä asialle voisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule mulla ihan sama paitsi vielä OMAT VANHEMMAT kyseessä. Oon kertonutkin tän joskus palstalla:
Vanhempni hoidattivat aikanaan omat lapsensa (minä ja 2 sisarusta) omilla vanhemmillaan ja saivat valtavasti apua, viikkojen ja kuukausien yhtämittaista hoitamista. Mä kun tulin raskaaksi niin ilmoittivat että eivät sitten aiöuta minua tai hoida lapsianl PERIAATTEESTA. Eli vaikka olis mikä hätä he ei auta, kun on se periaate, ja jos kerran auttaa joutuu pian toistekin.
Koko pikkulapsivaiheen ilkkuivat ja v*ttuilivat siitä että ollaan tukiverkottomia, siis tyyliin ”hehheh kun ette pääse koskaan mihinkään, me käytiin aikanaan kaksin aina ulkomailla neljösti vuodessa vaikka oli lapsia kolme”. (Niin, kun veivät lapset aina mummolaan!)No, kun tukiverkottomana ei koskaan päästy miehen kanssa kaksin mihinkään, saimme 10v hääpäivälahjaksi kavereilta hotellilahjakortin kylpylään. Ajatus oli kaunis, että saataisiin aikaa kaksin, mutta lastenhoito ei kuulunut mukaan lahjaan eikä antajat ilmeisesti tajunneet, että ei se lahjakortti auta mitään pelkiltään.
Yritettiin etsiä maksullista hoitajaa tuolloin,mll ja hoivaplvelu, mutta ei saatu yön yli hoitajaa. Sattumoisin mun isä soitti ja kuuli lahjakortista kun tyhmänä kerroin että etsitään hoitajaa. Muistan loppuelämäni, miten pilkallisella äänellä ja v-mäiseen sävyyn isä sanoi että ”niin, ettehän te mihinkään pääse kun teillä ei ole lastenhoitopaikkaa, turhaan etsitte, nyt on vaan parempi antaa se lahjakortti meille niin me käytetään se eikä se mene hukkaan”.
Pöyristyin tuosta ja menin jotenkin ihan shokkiin, ja lupasin sen lahjakortin niille. Ne mun paskat veemäiset vanhemmat meni sinne kylpylähotelliln viikonlopuksi sillä meidän lahjakortilla. Soittivat jälkikäteen oikein kääntääkseen puukkoa haavassa ja hehkuttivat miten ihanaa oli ollut.Että on näitä pahansuopia isovanhempia muidenkin lapsilla. Mun vanhemmat ei ole kertaakaan kotoa muutettuani auttaneet mua missään mitenkään. Ilkkumista ja arvostelua ja vattuilua kyllä saa. Paha mieli ja pettymys on aina seuraus kun tekemisissä ollaan.
Käsittämättömän tyrmistyttävää.
Mitä mulccuja!
Antakaa kärvistellä vanhustenlaitoksessa ihan keskenään aikanaan, koska ei varmaan "ehdi" vierailemaan. . .
No itse asiassa ei lainkaan tyrmistyttävää vaan aika normaalia itsekästä ahneutta, tyyppillisintä 40-50luvulla syntyneissä. Otetaan se leipäpala lapsen suusta kunhan saa sen itselle.
Mulla ihan samanlainen suku ja vanhemmat. Isäni esim aina vaati että pöydässä ensin ruokaa ottaa MIES, sitten vasta nainen ja lapset. No isä aina rohmusi kaiken, esim kastikkeesta kaikki kanapalat, kaikki kyljykset jbe, ja lapsille jäi usein vain se vetinen kastikeliemi perunoiden kanssa - ja myös usein nälkä.Ihan kaikki muukin tehtiin aikuisten ehdoilla, lomat aikuisten tahdon mukaan, kylässä myöhään aikuisten juhliessa - vaikka lapsella olisi miten kurjaa ja epämukavaa niin piti olla hiljaa ja huomaamaton, valittamisesta sai elämänsä selkäsaunat.
Tietyt ihmiset ajattelee aina vain itseään ja ovat oikeasti sitä mieltä että MINÄ olen tärkein, muiden yläpuolella, minulla on oikeus kävellä toisten yli ja viedä se ruokakin lapsen suuusta. Tällaisten pas-kiaisten ei pitäisi koskaan lisääntyä, mutta ennen vanhaan kaikki teki lapsia (piti niistä tai ei) joten siksipä tämäkin palsta on täynnä ”kylmät isovanhemmat”-ketjuja. Koska niitä hemmetin kylmiä ja ilkeitä isovanhempia on suomi pullollaan.
Hiljaiseksi veti tuo kommentti.
Olen kyllä täsmälleen samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Mun vanhemmat on eronneet, eikä kumpikaan ole koskaan hoitanut lapsia.
Vanhin on jo 10 vuotias. Välimatkaa on 400km, mutta voin vannoa, että jos joskus saan olla isoäiti ja apuni kelpaa autan lapsiani lastenhoidossa.
Miehen äiti auttaa yleensä kerran vuodessa, mikä on aivan ihana juttu. Välimatkaa häneenkin 500km. Myönnän kuitenkin, että olen ollut kateellinen, kun miehen siskon lapsia hoitaa paljon. Kuukauden tai parin välein pääsevät kahdestaan jonnekkin, välillä useammin. Joskus on kyllä sellainen olo, ettei meistä välitä kukaan.
Hyvin ollaan kuitenkin pärjätty ja asiat on monelta kantilta tosi hyvin. Olen tottunut tilanteeseen, mutta kyllä toisinaan tuntuu sellainen kirpaisu. Ehkä sitä ennemminkin toivoisi isovanhemmilta aitoa mielenkiintoa ja lämpöä lapsenlapsia kohtaan, vaikka hoitaminen ei aina onnistuisikaan välimatkan vuoksi.
Jotkut tämän päivän vanhemmat ovat kyllä helvett..itsekkäitä!
Lapsia hankkivat, vaikka lapset ovat päiväkodissa 10h arkipäivät ja viikonlopuksi kipataan vielä isovanhemmille. Milloin tänä lapset ovat vanhempien kanssa, kun lapsi nukkuu 10-12h ja vrk on 24h.
Olen lapseton ja usein auttanut sisareni lasten hoidossa, mutta koskaan en ole apua saanut heiltä vastavuoroisesti esim. muutossa.
Äidilläni on 7 lastenlasta ja joka viikonloppu joku lapsi on siellä hoidossa, vaikka ikää 73v ja tehnyt yli 40v työn sh ja kolmivuorotyössä.
On jatkuvasti väsynyt, korkea verenpaine ja rytmihäiriöitä. On jaksamisen äärirajoilla, ei ole aikaa, voimia ja jaksamista liikkumiseen tai pitää huolta itsestään.
Eikä se lastenlapsien hoitoon rajoitu, vaan on tehtävä ruuat ja välipalat, huolehdittava lasten pesut ja muut, siivoukset ja muutama päivä kun jää vapaata, se menee petivaatteita ja pyyhkeitä pyykätessä, kotia siivotessa ja koti on usein kuin pommin jäljiltä taas on lapsenlapset tulossa hoitoon.
Ja olen usein tästä sisarelleni huomauttanut, ainakin silloin kun äiti pyytää minua apuun ja kertoo, ettei enää jaksa, mutta ei voi myöskään kieltäytyä, ettei saa syytöksiä ja haukkuja niskaansa.
Ja aina kun sanon, sisareni puolustavat, ettei lapset ole olleet usein, vaan muutaman kerran kuukaudessa, mutta eivät tajua, että ei ne heidän 1-2 lasta ole paljon, mutta kun lapsellisia sisaruksia on kolme ja heillä yhteensä 7 lasta.
Ja se on myös raha kysymys, äidilläni on pieni eläke, saa jotakin 1600€ ja käteen jää alle 1200€ ja lasten ruuat ja välipalat vie sievoisen summan kuukaudessa.
Ja saa haukkua vapaasti, kun olen lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tämän päivän vanhemmat ovat kyllä helvett..itsekkäitä!
Lapsia hankkivat, vaikka lapset ovat päiväkodissa 10h arkipäivät ja viikonlopuksi kipataan vielä isovanhemmille. Milloin tänä lapset ovat vanhempien kanssa, kun lapsi nukkuu 10-12h ja vrk on 24h.
Olen lapseton ja usein auttanut sisareni lasten hoidossa, mutta koskaan en ole apua saanut heiltä vastavuoroisesti esim. muutossa.
Äidilläni on 7 lastenlasta ja joka viikonloppu joku lapsi on siellä hoidossa, vaikka ikää 73v ja tehnyt yli 40v työn sh ja kolmivuorotyössä.
On jatkuvasti väsynyt, korkea verenpaine ja rytmihäiriöitä. On jaksamisen äärirajoilla, ei ole aikaa, voimia ja jaksamista liikkumiseen tai pitää huolta itsestään.Eikä se lastenlapsien hoitoon rajoitu, vaan on tehtävä ruuat ja välipalat, huolehdittava lasten pesut ja muut, siivoukset ja muutama päivä kun jää vapaata, se menee petivaatteita ja pyyhkeitä pyykätessä, kotia siivotessa ja koti on usein kuin pommin jäljiltä taas on lapsenlapset tulossa hoitoon.
Ja olen usein tästä sisarelleni huomauttanut, ainakin silloin kun äiti pyytää minua apuun ja kertoo, ettei enää jaksa, mutta ei voi myöskään kieltäytyä, ettei saa syytöksiä ja haukkuja niskaansa.
Ja aina kun sanon, sisareni puolustavat, ettei lapset ole olleet usein, vaan muutaman kerran kuukaudessa, mutta eivät tajua, että ei ne heidän 1-2 lasta ole paljon, mutta kun lapsellisia sisaruksia on kolme ja heillä yhteensä 7 lasta.
Ja se on myös raha kysymys, äidilläni on pieni eläke, saa jotakin 1600€ ja käteen jää alle 1200€ ja lasten ruuat ja välipalat vie sievoisen summan kuukaudessa.
Ja saa haukkua vapaasti, kun olen lapseton.
Miten eläke voi olla noin pieni 40 työvuoden jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tämän päivän vanhemmat ovat kyllä helvett..itsekkäitä!
Lapsia hankkivat, vaikka lapset ovat päiväkodissa 10h arkipäivät ja viikonlopuksi kipataan vielä isovanhemmille. Milloin tänä lapset ovat vanhempien kanssa, kun lapsi nukkuu 10-12h ja vrk on 24h.
Olen lapseton ja usein auttanut sisareni lasten hoidossa, mutta koskaan en ole apua saanut heiltä vastavuoroisesti esim. muutossa.
Äidilläni on 7 lastenlasta ja joka viikonloppu joku lapsi on siellä hoidossa, vaikka ikää 73v ja tehnyt yli 40v työn sh ja kolmivuorotyössä.
On jatkuvasti väsynyt, korkea verenpaine ja rytmihäiriöitä. On jaksamisen äärirajoilla, ei ole aikaa, voimia ja jaksamista liikkumiseen tai pitää huolta itsestään.Eikä se lastenlapsien hoitoon rajoitu, vaan on tehtävä ruuat ja välipalat, huolehdittava lasten pesut ja muut, siivoukset ja muutama päivä kun jää vapaata, se menee petivaatteita ja pyyhkeitä pyykätessä, kotia siivotessa ja koti on usein kuin pommin jäljiltä taas on lapsenlapset tulossa hoitoon.
Ja olen usein tästä sisarelleni huomauttanut, ainakin silloin kun äiti pyytää minua apuun ja kertoo, ettei enää jaksa, mutta ei voi myöskään kieltäytyä, ettei saa syytöksiä ja haukkuja niskaansa.
Ja aina kun sanon, sisareni puolustavat, ettei lapset ole olleet usein, vaan muutaman kerran kuukaudessa, mutta eivät tajua, että ei ne heidän 1-2 lasta ole paljon, mutta kun lapsellisia sisaruksia on kolme ja heillä yhteensä 7 lasta.
Ja se on myös raha kysymys, äidilläni on pieni eläke, saa jotakin 1600€ ja käteen jää alle 1200€ ja lasten ruuat ja välipalat vie sievoisen summan kuukaudessa.
Ja saa haukkua vapaasti, kun olen lapseton.
Haukuista huolimatta, sun äidin pitäisi opetella sanomaan ei. Ehkä voitte keskustella vielä asiasta ja olla tukena?
Kiltteyttä käytetään helposti hyväksi, pitäisi olla selvät rajat sovittuna.
Kyllä myös omaa aikaa on oltava tarpeeksi. Levänneenä varmasti mielellään välillä näkee ja hoitaakin lapsia.
Tuo on kiva idea, mutta ei toimi kaikilla. Meillä on toisella lapsista perussairaus (ihan fyysinen), jonka takia tarvitsee toisinaan enemmän hoitoa ja sitä vastuuta eivät kaikki halua ottaa, kun olisi vielä omatkin lapset hoidettavana. Lisäksi ainakin omista tutuistani monilla on sen verran suvun tuomaa tukiverkostoa, että tuollaiselle kaveriavulle ei vaan ole tarvetta.