Matalapalkka-alojen työntekijät! Miten ja miksi päädyit siivojaksi, kaupan kassaksi, ravintolatyöntekijäksi tms?

Kaupan kassalla ja ravintolassa voi päästä paremmille palkoille kuin huuhaahumanistit ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajauduin alalle paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Nuoruudessani ei puhuttu mistään avun hakemisesta. En osannut mennä lääkäriin kertomaan, että saan paniikkikohtauksia koulussa enkä kykene enää koulunkäyntiin. Nykyaikana varmaan annettaisiin joku resepti kouraan ja sanottaisiin, että ei tuollaisen vaivan takia tarvitse elämäänsä pilata. 

Ongelmani ovat jo pitkittyneet ja mukaan on tullut masennusta ja olematon itsetunto, joten en usko minusta olevan mihinkään muuhun. 

Koen huonommuutta jatkuvasti. Itse työ on kyllä ihan mukavaa, mutta haaveilin jostain muusta. Pärjäsin kuitenkin hyvin koulussa, mutta jatko-opinnot jäivät. 

Ei apua todellakaan saa helposti, lääkeet on kiven alla. Sut käsketään todennäköisesti vaan takaisin kotiin, olethan tähänkin asti pärjännyt. Sun kohdalla tekosyitä auttamattomuuteen olisi ainakin tuo koulussa pärjääminen ja että olet kyennyt töihin. Työterveys tai yksityinen omasta pussista maksaen on edelleen jonkinlaisessa asemassa julkisen yläpuolella.

Ilmeisesti eroja on alueellisesti. Itse sain julkiselta avun, kun maailmani , eli mielenterveyteni romahti. Sain apua paljonkin ja toipumiseni jälkeen suoritin korkeakoulututkinnon ja olen nyt koulutustani vastaavassa työssä ollut jo viisi vuotta.

Ilman julkiselta saamaani apua olisin todennäköisesti työkyvyttömyyseläkkeellä.

Mulla on amk-tutkinto alalta joka ei tällaisella pikkupaikkakunnalla työllistä. Olen ollut lasten kanssa pitkään kotona joten ansioluettelo on niukka. Aikani haaveilin urasta, nyt nelikymppisenä olen tyytynyt tekemään sitä missä on töitä tarjoilla. Eli kaupan kassalla. Syyt ovat siis väärä koulutus, väärä paikkakunta ja lapsivapaat. Omia arvovalintoja kaikki.

Niin mikä on ap:n oma ammatti ja palkka? 

en viihtynyt koulussa ja joka opiskelupaikassa oleva pakkoenglanti sai niskakarvat pystyyn, minulla ei ollut lainkaan kielipäätä. halusin myös päästä nopeasti töihin ilman pitkää koulutusta aloittamaan omaa elämää ja halusin työn jossa näkee kättensä jäljen. halusin työn jossa ei tarvitse olla toimistossa. nuoruudessani pääsi helposti töihin, minäkin pääsin suoraan peruskoulusta ilman mitään ammattikoulutusta. minulla oli elämä asettunut uomiinsa ja talo ostettuna ja puoliksi maksettuna silloin kun kaverini vasta valmistuivat opiskelupaikoistaan.

Kävin lukion koska en tiennyt mikä ammatti olisi kiinnostava. Meinasin mennä ammatikorkeaan opiskelemaan helpoimman kuuloista alaa, mutta onneksi tajusin miten tyhmää se olisi ollut. Samana kesänä halusin kokeilla työntekoa, ja pääsiin tuuraamaan kesäloman pitäjää siivousfirmassa. Jotain outoa tapahtui ja innostuin rappusiivouksesta, harmitti lähteä pois. Puolisoni ehdotti voisiko siivous olla se mun juttu. Syksyllä alkoi sopivasti koulutus johon ilmottauduin mukaan. Opiskeluajan (vuosi) tein palkattomasti töitä parissa eri kaupungin kohteessa. Palkan puuttuminen ei haitannut koska oli niin mukavaa. Yksityiselle firmalle en suostuisi ilmaiseksi työpanostani antamaan.

Tällä hetkellä olen töissä yhdessä paikassa joka muodustui suosikiksi opiskeluaikana. Palkka on ainakin omasta mielestäni hyvä, outoa kun säästöön menee joka kuukausi monta sataa. Palkintona saa vielä työn joka on liikunnallista mutta ei rankkaa. Ja työtä ei tarvitse miettiä vapaa-aikana.

Ensisijaisesti: viihdyn työssäni todella hyvin. Töihin on kiva mennä ja se antaa minulle energiaa. Toisekseen olen aina pärjännyt palkallani, saanut siitä lähes joka kuukausi myös vähän säästöön ja olen tehnyt pieniä sijoituksia vuosien varrella jotka ovat kantaneet hedelmää.

En koskaan ole kokenut saavani opiskelusta tai "elämässä menestymisestä" mitään. Olen onnellinen näin. Työni on helppoa (olen kaupassa) eikä töitä tule kotiin, teen 6-7,5h vuoroja jolloin aikaa jää kaikelle muulle tärkeälle kuten vapaaehtoistyölle, parisuhteelle, harrastuksille.

Olin trans ja aloitin uudella paikkakunnalla ns. alusta.

Halusin alalle jolla opiskelu ei merkitse mitään.

masentaa se että en voisi saada muita kuin tuollaisia töitä kun olen pitkäaikaistyötön.

siksi en hae töitä ja vältän työkkärinkin aktivoinnit. pysyn tutussa ja turvallisessa, eli pelaan kotona tietokonetta.

m33

Vierailija kirjoitti:

Kaikki "akateemiset" alat kuulostivat niin tylsiltä ja harmailta. Kuin olisi pitänyt astua harmaaseen tunneliin.

Mulla sama. Ei mitään mielenkiintoa noille aloille.

Haluan asua täällä missä nyt olen enkä kuitenkaan halua käyttää puolta elämästäni työmatkoihin. Niinpä teen niitä töitä mitä täällä on tarjolla. Palkka on pieni mutta niin ovat kustannuksetkin. Tunnen myös työni merkitykselliseksi, siivoojan puuttumisen huomaa päivässä, johtaja saa olla pois pidempäänkin. Tiedän olevani tarpeellinen.

Vierailija kirjoitti:

Koko kulttuuriala pitäisi lopettaa kannattamattomana.

Miksi tällaista kommenttia pelkästään yläpeukutetaan? Ettekö te oikeasti halua maailmaan musiikkia, elokuvia tai taidetta? Haluatteko elää vaan jossain insinöörien suunnittelemassa teknomaailmassa, josta kaikki pehmeät arvot on karsittu pois?

Luuletteko, että pelkästään teknisten alojen ihmiset osaisivat luoda mielenkiintoisen maailman? 

Vierailija kirjoitti:

Olen pilipalihumanisti, joka typeryyksissäni luulin, että kulttuurialalla olisi töitä valmistumisen jälkeen.

Hah ja hah. Koko kulttuuriala pitäisi lopettaa kannattamattomana.

Olen toimistoassistentti, palkka 1998 euroa kuussa. Ei mitään lisiä koskaan. Kyllä kannatti opiskella seitsemän vuotta!

Kutakuinkin näin myös minulla. Eri toimistotyö ja lähes tonnilla parempi palkka tosin. Ei kuitenkaan yliopistokoulutusta vastaava työ. Toisaalta työ on helppoa ja mukavaa. 

Jotta saisin itkeä köyhyyttäni ja kovaa maailmaa AV:ssä ja syyttää tästä kaikkia muita, jotka ovat jaksaneet opiskella.

Kotiolosuhteet eivät mahdollistaneet opiskelua enkä tiennyt yhteiskunnan tukiverkostosta, kuten opistotuesta.

Toisten ihmisten mielipiteillä ei ole minulle merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeakoulutettu, mutta valmistuttuani 13 vuotta sitten, en koskaan saanut koulutustani vastaavaa työtä. Olen kiinteistönhoitofirmassa pihatyöntekijänä (palkka 11 €/h). Teen sitä työtä jota saan, ja loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen.

Ihminen sopeutuu. Kun on tarpeeksi kauan töissä pienellä palkalla. Huomaa kunnianhimon kadonneen.

Koska sain vahingossa vakkarityön heti kun valmistuin. Työ oli alunperin vain kesätyö eikä edes omaa alaani. Siihen aikaan ei oman alan töitä saanut helposti.

Tuli asuntolainaa ja lapset ja aika vain mennä hurahti. Nyt olen yli 40, loppuunpalanut, enkä saa haettua oman alan töitä koska kynnys noussut korkeaksi enkä edes saa töitä enää, koska olen vanha ja unohtanut jo oman alani asiat.

Itse aiheutettu kurjuus. Kehtaan kertoa ammattini, kun joku puolituttu sitä kysyy, mutta salaan visusti sen, että olen kouluttautunut ihan eri alalle.