Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Parisuhteessa olevat, jos teitä on tultu iskemään kerrotteko miehellenne myöhemmin?
28.09.2019 |
Ja jos olet kertonut, niin miten mies on reagoinut asiaan?
Entä kumpi mielestänne on oikea tai parempi tapa toimia, kertoa tapahtuneesta miehelle vai ei?
Ja tietenkin kysymys sillä oletuksella että ette ole lähteneet sen vieraan miehen matkaan :D
Tai jos joku mies tänne eksyy, niin mielellään kuulisin myös hänen näkemystään aiheeseen.
Kysyn koska oma mies on suuttunut minulle, jos olen kertonut tälle että mua on joku toinen tullut pyytämään treffeille tai kehunut tai jotain vastaavaa. Joten alkanut miettimään että ehkä vastaavaisuudessa jos tuollaista vielä tapahtuu, niin en kerro, vaikka se vasta tuntuisikin jotenkin väärälle ja siltä että yrittäisin hänen selkänsä takana juonia jotain.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se siitä suuttuu? Pelottaako kun saat huomioo muualtakin vai ärsyttääkö ettei itse saa? Ei ihminen voi muiden ihmisten tekemisiä sanella, olennaisinhan on kuinka itse toimii.
Oon ite ainoana naisena miesvaltaisessa porukassa ja niitä yrityksiä tulee. Kerron enimmät, mutta en jokaista flirttiyritystä, mitä se sillä tiedolla tekee. Mun mies on ottanut asian hienosti, kyllähän hän alkuun mustasukkaili ja epäili kaikkia, mutta yleensä kehuu itsekin ja toteaa että on vaan ylpeä kun hänet kuitenkin valinnut vaikka muutakin ois.
Jos jotain kahvittelukutsuja tulee niin saattaa vähän ärähtää huonona päivänä, mutta useimmiten on asian kanssa tosi ok.
Kuulostaa melkein kuin nauttisit huomiosta erityisesti ja se olisi suurumpia miesvaltaisen alan plussapuolia. Sori, mutta sellainen mielikuva minulle välittyi. Varmaan se kertoo vain minusta sitten, olen niuho ja töissä töissä enkä määrittämässä markkina-arvoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron, jos joku ventovieras yrittää iskeä vaikka baarissa tai kadulla. En siksi, että kokisin sen velvollisuudekseni, vaan siksi että kerron muistakin päivän tapahtumista. Pitäähän sitä jotain puhuttavaa olla. Jos joku tuttu yrittäisi iskeä, en kertoisi sitä, koska se tuttava ei varmastikaan haluaisi että kerron, enkä ole mikään juorukello. Toisaalta, jos tuttava jatkaisi iskuyrityksiään antamistani pakeista huolimatta ja muodostuisi oikeaksi maanvaivaksi, niin sitten varmaan kertoisin.
Tästä jäi pois se, miten mieheni reagoisi, joten jatkan: Jos kerron vieraan miehen iskuyrityksestä, niin mies ei piittaa, kommentoi vain tyyliin "No se olisi varmaan halunnut p illua". Jos tuttu olisi yrittänyt iskeä, niin luulen että mies suuttuisi sille yrittäjälle, mutta sellaista tilannetta ei ole ollut.
samalla lailla se mies hermostuisi , jos sua koitettaisiin pokata baarissa hänen seurassaan. miehen aivot ovat suoraa putkea.
Vierailija kirjoitti:
No se kertominen on vähän kuin varoittelisi toista, että saattaa olla ehkä lähdössä iskijän mukaan. Merkityksettömistä iskemisistä ei kannata kertoa, jos ei tahallaan halua haastaa riitaa tai muttaa suhdetta epävarmaksi ja toista mustasukkaiseksi.
Asioille voi myös nauraa yhdessä, minua jallittavat vanhat ukot ja nuoret sekot. Olen kiltin ja normaalin oloinen.
Olen kertonut jos joku iskenyt eikä mies moksiskaan koska hän luottaa minuun etten flirttaile takaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä sattuu satunnaisesti, mutten raportoi niistä vaimolle. Turhaa itsetehostusta ja mustasukkaisuusdraaman hakemista.
En kerro, enhän mä ole siitä vastuussa jos joku yrittää mua pokata, ei mulla ole silloin mitään "tunnustettavaa". Enkä myöskään kerro pitääkseni miestä varpaillaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu. Yleensä kerron miehelle, jos pokailija on ollut joku lähipiiristämme tai jos pokailutapa on ollut erityisen hauska tai ahdistava. Mukavista taviksista en mainitse, ei ole mitään kerrottavaa kun teen liian tuttavalliselle tyypille ystävällisesti mutta selkeästi selvästi, että olen parisuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät on päässä ja tiedän kertomattakin, että puoliso kelpaisi silmänräpäyksessä useimmille miehille. Mutta ei meillä kumpaakaan kiinnosta käydä "viihteellä" ja perinteisissä "iskupaikoissa".
No en varsinaisesti tarkoittanutkaan baareja ynnä muita ns. iskupaikkoja, kun ei ole tarvetta sellaisissa käydä ja kaikkia sellaisessa ympäristössä tapahtuva muutenkaan harvemmin on mitään jakamisen arvoista.
Lähinnä tarkoitan tilanteita joissa joku mies on yllättäen lähestynyt, niin olen kokenut tarpeelliseksi jakaa asian kumppanin kanssa.
-ap
Suomalaisilla taitaa olla aika korkea kynnys iskemiseen, mutta maamuilla on joskus ollut otsaa yrittää. Lähinnä reaktio on ollut vatutusta moisesta julkeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät on päässä ja tiedän kertomattakin, että puoliso kelpaisi silmänräpäyksessä useimmille miehille. Mutta ei meillä kumpaakaan kiinnosta käydä "viihteellä" ja perinteisissä "iskupaikoissa".
No en varsinaisesti tarkoittanutkaan baareja ynnä muita ns. iskupaikkoja, kun ei ole tarvetta sellaisissa käydä ja kaikkia sellaisessa ympäristössä tapahtuva muutenkaan harvemmin on mitään jakamisen arvoista.
Lähinnä tarkoitan tilanteita joissa joku mies on yllättäen lähestynyt, niin olen kokenut tarpeelliseksi jakaa asian kumppanin kanssa.
-ap
Mitä ne tilanteet on jossa yllättäen lähestymisestä olisi tarpeen kertoa?
En sanonut että olisi ollut tarpeellista kertoa muuten kuin ehkä ne muutamat tilanteet joissa lähestymiseen on liittynyt ahdistelua, mutta olen halunnut kertoa muistakin, mutta nyt mietin olenko ehkä sittenkin toiminut väärin ja turhaan aiheuttanut miehelleni mielipahaa. Olen jotenkin iloisesti ollut yllättynyt noista lähestymisistä ja sitten halunnut naiiiviuttani jakaa asian, ajatellen että puolisikin varmaan ilahtuisi ja voisi olla ylpeä minusta, kun joku toinenkin on kehunut tai muuta, mutta eihän se niin taida tosiaankaan mennä....
-ap
No on se ihan nähnyt itsekin... Käynyt baaritiskillä tai vessassa ja kun tulee takaisin, juttelen jonkun oudon kanssa. Sanoo morjes ja kysyy kuulumisia, yleensä ne vieraat miehet siitä häipyy aika äkkiä.
Mun bestis on mies, eli jos miehille puhuminen olis puolisolle joku ongelma, ei hän mun puoliso olisikaan.
Harvemmin kerron enää seuraavana aamuna, ellei ole ollut joku extrahauska yritys tms poikkeavaa. Ei ne kiinnosta siinä kohtaa meitä kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät on päässä ja tiedän kertomattakin, että puoliso kelpaisi silmänräpäyksessä useimmille miehille. Mutta ei meillä kumpaakaan kiinnosta käydä "viihteellä" ja perinteisissä "iskupaikoissa".
No en varsinaisesti tarkoittanutkaan baareja ynnä muita ns. iskupaikkoja, kun ei ole tarvetta sellaisissa käydä ja kaikkia sellaisessa ympäristössä tapahtuva muutenkaan harvemmin on mitään jakamisen arvoista.
Lähinnä tarkoitan tilanteita joissa joku mies on yllättäen lähestynyt, niin olen kokenut tarpeelliseksi jakaa asian kumppanin kanssa.
-ap
Mitä ne tilanteet on jossa yllättäen lähestymisestä olisi tarpeen kertoa?
En sanonut että olisi ollut tarpeellista kertoa muuten kuin ehkä ne muutamat tilanteet joissa lähestymiseen on liittynyt ahdistelua, mutta olen halunnut kertoa muistakin, mutta nyt mietin olenko ehkä sittenkin toiminut väärin ja turhaan aiheuttanut miehelleni mielipahaa. Olen jotenkin iloisesti ollut yllättynyt noista lähestymisistä ja sitten halunnut naiiiviuttani jakaa asian, ajatellen että puolisikin varmaan ilahtuisi ja voisi olla ylpeä minusta, kun joku toinenkin on kehunut tai muuta, mutta eihän se niin taida tosiaankaan mennä....
-ap
Omassa parisuhteessani sillä ei onneksi ole merkitystä haluaisiko joku toinen vai ei. Harvoin toki flirtissä siitä on edes kysymys. En myöskään tarvitse miestä puolustamaan ahdisteluilta, osaan vastata niihin itsekin.
Yleensä ei keskustella aiheesta vaikka flirtti tapahtuisi niin että puoliso sen huomaa.
Yleensä joo, tapahtuu sen verran harvoin että jotenkin tekee mieli jakaa. Ei suutu tai mitään, viimeksi vaan kauhisteli kun joku tarjosi suoraan seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olettaako ap, että puolison pitää raportoida kaikki? Et kyllä ole terve.
Minusta aloituksessa ei puhutti
siitä, että "raportoidaan kaikki". Kyllä minä ainakin juttelen työpäivän jälkeen miehen kanssa päivän tapahtumista. Sellaisessa tilanteessa voi mainita myös randommiehen epäonnistuneen iskuyrityksen hauskana juttuna. Toki tuttujen iskuyrityksistä en kerro enkä siitä ainoata kerrasta kun harkitsin pettämistä.
Heh, tuli tästä ketjusta mieleen exä, joka tarinoi usein töissä, harrastuksissa tai baarissa tapahtuneista flirttailuista. Oma reaktio oli yleensä mallia "aijaa", ja sitten alkoi raivoaminen että enkö välitä yhtään kun en ole mustasukkainen. Huh huh.
Itse en näkisi mitään tarvetta raportoida tuollaista, saatan kertoa jos sattui olemaan erityisen huvittava tai erikoinen tapaus. Nykyisen kanssa ei tule riitaa tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät on päässä ja tiedän kertomattakin, että puoliso kelpaisi silmänräpäyksessä useimmille miehille. Mutta ei meillä kumpaakaan kiinnosta käydä "viihteellä" ja perinteisissä "iskupaikoissa".
No en varsinaisesti tarkoittanutkaan baareja ynnä muita ns. iskupaikkoja, kun ei ole tarvetta sellaisissa käydä ja kaikkia sellaisessa ympäristössä tapahtuva muutenkaan harvemmin on mitään jakamisen arvoista.
Lähinnä tarkoitan tilanteita joissa joku mies on yllättäen lähestynyt, niin olen kokenut tarpeelliseksi jakaa asian kumppanin kanssa.
-ap
Suomalaisilla taitaa olla aika korkea kynnys iskemiseen, mutta maamuilla on joskus ollut otsaa yrittää. Lähinnä reaktio on ollut vatutusta moisesta julkeudesta.
Kommenttini joutui sensuuriin, joten en kommentoi ekaan väittämään mitään, mutta muuten itsellä oikeastaan päinvastainen kokemus, useimmiten lähestyjä on ollut ihan suomalainen ja on ollut kohtelias ja asiallinen, joskus humalassa, mutta siltikin kohtelias. Tai sitten on kyllä ollut jokunen oletettavasti äidinkielenään englantia puhuva tai suomessa pitkään asunut muun maalainen (kuten italia, tai portugali)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät on päässä ja tiedän kertomattakin, että puoliso kelpaisi silmänräpäyksessä useimmille miehille. Mutta ei meillä kumpaakaan kiinnosta käydä "viihteellä" ja perinteisissä "iskupaikoissa".
No en varsinaisesti tarkoittanutkaan baareja ynnä muita ns. iskupaikkoja, kun ei ole tarvetta sellaisissa käydä ja kaikkia sellaisessa ympäristössä tapahtuva muutenkaan harvemmin on mitään jakamisen arvoista.
Lähinnä tarkoitan tilanteita joissa joku mies on yllättäen lähestynyt, niin olen kokenut tarpeelliseksi jakaa asian kumppanin kanssa.
-ap
Suomalaisilla taitaa olla aika korkea kynnys iskemiseen, mutta maamuilla on joskus ollut otsaa yrittää. Lähinnä reaktio on ollut vatutusta moisesta julkeudesta.
Kommenttini joutui sensuuriin, joten en kommentoi ekaan väittämään mitään, mutta muuten itsellä oikeastaan päinvastainen kokemus, useimmiten lähestyjä on ollut ihan suomalainen ja on ollut kohtelias ja asiallinen, joskus humalassa, mutta siltikin kohtelias. Tai sitten on kyllä ollut jokunen oletettavasti äidinkielenään englantia puhuva tai suomessa pitkään asunut muun maalainen (kuten italia, tai portugali)
-ap
Suomalaiset harvemmin tulevat iskemään naimisissa olevaa selvin päin ja ilman minkäänlaista positiivista signaalia. Yltiöystävälliset saavat varmasti kokea iskuyrityksiä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät on päässä ja tiedän kertomattakin, että puoliso kelpaisi silmänräpäyksessä useimmille miehille. Mutta ei meillä kumpaakaan kiinnosta käydä "viihteellä" ja perinteisissä "iskupaikoissa".
No en varsinaisesti tarkoittanutkaan baareja ynnä muita ns. iskupaikkoja, kun ei ole tarvetta sellaisissa käydä ja kaikkia sellaisessa ympäristössä tapahtuva muutenkaan harvemmin on mitään jakamisen arvoista.
Lähinnä tarkoitan tilanteita joissa joku mies on yllättäen lähestynyt, niin olen kokenut tarpeelliseksi jakaa asian kumppanin kanssa.
-ap
Mitä ne tilanteet on jossa yllättäen lähestymisestä olisi tarpeen kertoa?
En ole ap, mutta minua on isketty kirjastossa. Huomattavasti vanhempi, englantia puhuva mies yritti pyytää minua treffeille neljänä eri päivänä. Neljännellä kerralla olin sen verran töykeä että uskoi viimein. Mielestäni tällaisille jutuille voi nauraa yhdessä kun niistä kertoo kotona.
Ei, en kerro. Saisin vain kuraa niskaani ja tekaistuja syytöksiä, että olen tyrkyttänyt itseäni tms. Suuttuu jo siitä, jos huomaa jonkun katselevan minua tai jos olen jutellut ihan vain työasioita jonkun miehen kanssa. Jokin aika sitten kaverimies alkoi yrittämään minua ihan puskista, aika tasapainoton ihminen, olen melko ahdistunut. Tästäkään en kerro, koska sitten ahdistaisi vielä enemmän. Oikeasti minun pitäisi heivata elämästäni molemmat, sekä mies että yrittelijä, mutta se on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Olen p*skamagneetti.
Kerron, jos joku ventovieras yrittää iskeä vaikka baarissa tai kadulla. En siksi, että kokisin sen velvollisuudekseni, vaan siksi että kerron muistakin päivän tapahtumista. Pitäähän sitä jotain puhuttavaa olla. Jos joku tuttu yrittäisi iskeä, en kertoisi sitä, koska se tuttava ei varmastikaan haluaisi että kerron, enkä ole mikään juorukello. Toisaalta, jos tuttava jatkaisi iskuyrityksiään antamistani pakeista huolimatta ja muodostuisi oikeaksi maanvaivaksi, niin sitten varmaan kertoisin.