Millaisilla huomionosoituksilla itseänne selvästi pienituloisempi mies voi osoittaa välittävänsä?

Miksi sinä edelleen maksat ja ostat lahjoja, lopeta. Välittämisen nyt voi osoittaa monellakin tavalla ilman, että siihen täytyy käyttää senttiäkään. Sellaisia et maininnut ollenkaan, onko niitä?

Mitä mies tuumaisi, jos vähentäisit sokerideittailuanne tasolla, joka olisi sinulle tyydyttävä?

Periaatteessa ymmärrän sen, että isotuloisempi maksaa enemmistön kuluista. Mutta jospa rukkaisit budjettiasi niin, että kävisitte miehen kanssa vain kahvilla silloin tällöin?

Lokki ei voi lokkeilla yhtään enempää kuin mitä muut hänelle mahdollistavat. Kaikki on sinun vallassasi.

Tekeekö mies sinulle oma-aloitteisesti iltapalaa/aamupalaa jne? Hierooko kipeitä hartioitasi ilman taka-ajatuksia jne? Siivoaako?

Pahaltahan tuo kuulostaa että miehellä on kuitenkin välillä rahaa mutta käyttää sen kaiken itseensä.

Tosi hyviä halpoja lahjoja olen saanut esim mieleistäni musiikkia koostettu cd levy. Mieheltä hierontalahjakortti (ja se tarkoitti tosiaan minun hierontaa eikä esileikkiä miestä varten). Jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä edelleen maksat ja ostat lahjoja, lopeta. Välittämisen nyt voi osoittaa monellakin tavalla ilman, että siihen täytyy käyttää senttiäkään. Sellaisia et maininnut ollenkaan, onko niitä?

En ole halunnut viettää iltaa ilman ruokaa ja leipää/pastaa syöden. Alkuun tunteita oli helppoa osoittaa muta luulen, että ne ovat hautautuneet jonnekin ja tilalle on tullut ärsytys.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies tuumaisi, jos vähentäisit sokerideittailuanne tasolla, joka olisi sinulle tyydyttävä?

Periaatteessa ymmärrän sen, että isotuloisempi maksaa enemmistön kuluista. Mutta jospa rukkaisit budjettiasi niin, että kävisitte miehen kanssa vain kahvilla silloin tällöin?

Lokki ei voi lokkeilla yhtään enempää kuin mitä muut hänelle mahdollistavat. Kaikki on sinun vallassasi.

Vähensin radikaalisti näkemisiämme koska minulle jäi miehen luona vietetystä ajasta vain nälkä. Tästäkään mies ei ole pitänyt, hän haluaa "rakkautta". Tilanne on aivan absurdi ja tuntuu pöljältä kysellä asiaa täällä. Emme ole opiskelijoitakaan vaan ikäluokassa 40-50 vuotta.

Itse en jaksaisi katsella tuollaista pelleilyä.

Miten olisi sellainen käytäntö, että jaatte kahvilalaskut tai kumpikin maksaa omansa?

Niin no, kumppanin rahattomuus ei olisi itselleni ongelma, mutta en lähtisi kyllä tapailuvaiheessa rahoittamaan mitään tuolla lailla. Yksinkertaisesti tehtäisiin sitten halvempia asioita. Minusta esim. synttäreillä riittää huomioimiseksi onnentoivotukset ja suudelma, ja ehkä tuossa listassasi kuvaavinta onkin se, että edes mitään sellaista ei tullut. Kyllä tuo mies minusta vähän lokilta kuulostaa.

Itselläni ei olisi varaa kuvaamiisi asioihin, mutta en ihan noin vaan ottaisi niitä uuden kumppanin kustantamina. No jotkut kahvikupilliset kävelylenkillä eivät olisi ongelma, ja itse sitten vastavuoroisesti tarjoaisin myöhemmin kotonani kahvit ja vaikka itseleivottua pullaa. Samoin voisin lähteä keikalle aveciksi, jos toinen oikeasti haluaisi tarjota sen minulle, mutta en esimerkiksi ikinä pyytäisi toista ostamaan mitään. Ja synttäreillä huomioisin toisen kyllä - joskin oma tapani on lähinnä onnentoivotukset, suudelma ja vaikka se, että teen toiselle hänen lempiruokaa ja hieron hartioita. En edes suhteessa haluaisi, että aina pitäisi osoittaa välittämistä OSTAMISEN kautta. Ja joululahjoista ottaisin jo hyvissä ajoin puheeksi sen, että olisiko ok, jos ei osteta mitään, vaan tehdään mieluummin jotain kivaa yhdessä. Varmaan sanoisin suoraan, että kun itselläni ei ole rahaa ostaa mitään hienoa eikä mielikuvitukseni välttämättä ole kovin hyvä halpojen lahjojen suhteen, niin en haluaisi ostaa mitään tyhmääkään.

Itse kyllä ymmärrän sen, jos pienituloinen käyttää rahojaan omiin hankintoihinsa eikä esim. kumppanin nimpparilahjoihin. Mutta en ymmärrä sitä, jos samaan aikaan se pienituloinen ihan noin vaan itsestään selvästi kuluttaa toisen piikkiin ilman, että itse näkee siinä mitään ongelmaa.

 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä edelleen maksat ja ostat lahjoja, lopeta. Välittämisen nyt voi osoittaa monellakin tavalla ilman, että siihen täytyy käyttää senttiäkään. Sellaisia et maininnut ollenkaan, onko niitä?

Jos aikuisena on tarkoitus kyläillä toisten luona, minut tympii olla aina se syömisten tarjoaja. En minä pelkällä rakkaudella elä.

Annat selvästikin käyttää itseäsi hyväksi. Miksi? Mikä miehessä on niin erinomaista? Minä en jaksaisi yksipuolista huomioimista kovin kauan.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi sellainen käytäntö, että jaatte kahvilalaskut tai kumpikin maksaa omansa?

Sitten ei käydä juomassa parin euron kahvikupillisiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin no, kumppanin rahattomuus ei olisi itselleni ongelma, mutta en lähtisi kyllä tapailuvaiheessa rahoittamaan mitään tuolla lailla. Yksinkertaisesti tehtäisiin sitten halvempia asioita. Minusta esim. synttäreillä riittää huomioimiseksi onnentoivotukset ja suudelma, ja ehkä tuossa listassasi kuvaavinta onkin se, että edes mitään sellaista ei tullut. Kyllä tuo mies minusta vähän lokilta kuulostaa.

Itselläni ei olisi varaa kuvaamiisi asioihin, mutta en ihan noin vaan ottaisi niitä uuden kumppanin kustantamina. No jotkut kahvikupilliset kävelylenkillä eivät olisi ongelma, ja itse sitten vastavuoroisesti tarjoaisin myöhemmin kotonani kahvit ja vaikka itseleivottua pullaa. Samoin voisin lähteä keikalle aveciksi, jos toinen oikeasti haluaisi tarjota sen minulle, mutta en esimerkiksi ikinä pyytäisi toista ostamaan mitään. Ja synttäreillä huomioisin toisen kyllä - joskin oma tapani on lähinnä onnentoivotukset, suudelma ja vaikka se, että teen toiselle hänen lempiruokaa ja hieron hartioita. En edes suhteessa haluaisi, että aina pitäisi osoittaa välittämistä OSTAMISEN kautta. Ja joululahjoista ottaisin jo hyvissä ajoin puheeksi sen, että olisiko ok, jos ei osteta mitään, vaan tehdään mieluummin jotain kivaa yhdessä. Varmaan sanoisin suoraan, että kun itselläni ei ole rahaa ostaa mitään hienoa eikä mielikuvitukseni välttämättä ole kovin hyvä halpojen lahjojen suhteen, niin en haluaisi ostaa mitään tyhmääkään.

Itse kyllä ymmärrän sen, jos pienituloinen käyttää rahojaan omiin hankintoihinsa eikä esim. kumppanin nimpparilahjoihin. Mutta en ymmärrä sitä, jos samaan aikaan se pienituloinen ihan noin vaan itsestään selvästi kuluttaa toisen piikkiin ilman, että itse näkee siinä mitään ongelmaa.

 

On tehnyt minulle kerran ruokaa "ajatuksella". Sekin hänen mieliruokaansa. Ei ole hieronut minua kertaakaan. Ei ole pystynyt auttamaan minua missään ongelmassani. Voi soittaa keskellä yötä ja pyytää hakemaan päivystvästä apteekista särkylääkkeitä.

Nyt tiedät mitä miehet kokee läpi elämänsä naisten kanssa

Lokki jota ei heti tunnista lokiksi on pahempi kuin että suoraan pyytäisi.

Tunnistin tuon, kun itse hukkasin vuosia (oma läheisriippuvuus, yksin jäämisen pelko yms) miehen kanssa. Se että ostin hänelle lahjoja oli tietysti oma moka.

Tuo ettei välittänyt muistaa syntymäpäivääsi kertoo jo tarpeeksi.

Et tule koskaan saamaan siltä mitään takaisin. Oman pettymyksesi minimoimiseksi, ota etäisyyttä.

Jos hän oikeasti välittäisi, hän ei käyttäytyisi noin.

Kun alat ottaa etäisyyttä, hän voi esittää oikein hurmaavaa jotta katuisit. Pidä tiukka linja. Kohta sieltä sitten tuleekin lapsenomainen kiukuttelu ja lopuksi hullu raivo, kun mies ei halua luopua saavuttamistaan eduista ja mukavuuksista.

Hän voi ehdottaa että tulee "sun luo neuvottelemaan", laskelmoiden taas vaan yhden ilmaisen aterian itselleen. Jos he lainaavat jotain eivät palauta koskaan eli varkaitakin ovat.

Jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, ei kannata asettua kynnysmatoksi.

Ei jatkoon.

Narsistinen mies. Minulla on kokemusta siitä, että muita naisia huomioitiin - minua ei. Tämä aivan tarkoituksella. Nautti ”roikkumisestani”, ja käytti tunnepuolella rankasti hyväkseen. Muiden syntymäpäivät muistettiin, lahjoja ostettiin etc. Minä oli muka-tärkeä, ja aina priotiteeteissa viimeinen. Olen käsitellyt terapiassa paljon hänen sadismiaan. Vieläkin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tiedät mitä miehet kokee läpi elämänsä naisten kanssa

Jos ihmisellä on terve omanarvontunto, hän ei maksata menojaan muilla.

Vierailija kirjoitti:

Lokki jota ei heti tunnista lokiksi on pahempi kuin että suoraan pyytäisi.

Tunnistin tuon, kun itse hukkasin vuosia (oma läheisriippuvuus, yksin jäämisen pelko yms) miehen kanssa. Se että ostin hänelle lahjoja oli tietysti oma moka.

Tuo ettei välittänyt muistaa syntymäpäivääsi kertoo jo tarpeeksi.

Et tule koskaan saamaan siltä mitään takaisin. Oman pettymyksesi minimoimiseksi, ota etäisyyttä.

Jos hän oikeasti välittäisi, hän ei käyttäytyisi noin.

Kun alat ottaa etäisyyttä, hän voi esittää oikein hurmaavaa jotta katuisit. Pidä tiukka linja. Kohta sieltä sitten tuleekin lapsenomainen kiukuttelu ja lopuksi hullu raivo, kun mies ei halua luopua saavuttamistaan eduista ja mukavuuksista.

Hän voi ehdottaa että tulee "sun luo neuvottelemaan", laskelmoiden taas vaan yhden ilmaisen aterian itselleen. Jos he lainaavat jotain eivät palauta koskaan eli varkaitakin ovat.

Kuvailit täydellisesti tilannetta, jossa yritän selittää miehelle homman olevan tuhoon tuomittu. Olen monta kertaa halunut lopettaa tämän. Kiukuttelee, huutaa, itkee, raivoaa.

Selvä lokki. En minä tuollaista katselisi.

Minulla on ihana tyttöystävä joka on ikionnellinen jos joskus käydään pizzoilla ja minä maksan, käydään yhdessä kirppareilla jne... Tunnen olevani arvostettu, eikä paljoa jotkut harvoin syödyt pizzat maksa:)

No, seurustelun aloituslahjaksi maksoin hänelle etelänmatkankin, 400 €, vaikka olisi hänelläkin ollut rahaa, mutta halusin vain :)