Täältä Ruotsista käsin Suomen syntyvyyden laskun syy näyttää selkeältä, teillä ei ole perheitä vaan äitejä lapsineen
Oman äitini ja muutaman ystäväperheen kanssa ihmetelty tätä, kuinka äiti ottaa lapsen valtaisaksi projektiksi. Omaksi projektikseen, johon käytetään 100% ja sitten käydään töissä vielä päälle. Iloiset, lasten kanssa leikkivät äidit ovat vaihtuneet naama peruslukemilla kulkeviin suorittajiin, jotka viulunkielinä odottavat saavansa räjähtää jonkun neuvosta. Neuvo, se on paha sana. Äiti haluaa ja tarvitsee apua, kaipaa sitä ääneen ja sanoo että Suomi on vinksallaan kun apua ei saa. Miten sitä voisi antaakaan!
Meillä lasten kanssa on kotona, pientenkin alusta saakka, isät. Pakkokin antaa heidän hoitaa omalla tavallaan. Mukaan tulee automaattisesti kälyt ja vävyt, anopit ja apit. Ihan vauvasta saakka. Ja se on ihanaa! Kun ei ole siellä asemissa kiukuttelemassa ja torppaamassa kaikkia muita heti alkuun, niin he tulevat osaksi elämää.
Me olemme perhe, eikä äiti ole mikään ylijumala. Eikä tarvitsekaan olla, miten IHANAA! Oma äitini sanoi, että Suomessakin ennen oli aika lyhyet lomat, joten lapsi oli pakko laittaa pienenä jo muille hoitoon, mummille, naapurille tai päiväkotiin. Ei ollut aikaa vertailla vaatteita, ruokaa, kehitystä, kasvatusta jne äitien kesken, joka tuntuu olevan jo äitien täysipäivätyö... Missä isät? Missä perhe?
Toisaalta en tiedä oppiiko Suomi kovin nopeasti. Täällä on isät osallistuneet synnytykseen jo 50-luvulta lähtien ja jääneet kotiinkin alussa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ruoantuoutusta suurempi ongelma on mummojen tylyys. Ja ylipäätään tukkiverkottomuus.
Meillä(kään) ei kummatkaan isovanhemmat viitsi pitää yhteyttä eikä kyläillä tai soitella. Eivät halua tavata lapsenlapsia, eivät käy synttäreinö ja joukluna. Ja KERTAAKAAN ei ole autettu mitenkään tai lapsia hoidettu sekunnin vertaan, edes pahassa hätätilanteessa.Tällainen piittaamattomuus ja välinpitämättömyys olisi skandaalo esim keski-euroopassa jossa isovanhemmille on kunnia-asia osallistua ja auttaa.
Mutta tätä rää on suonessa, yksin on jaksettava ja pärjättävä ja hoidettava lapset olis sitten sairas tai uupunut tai kriisissä tai mitä tahansa.
Tämä on myös erittäin totta. Suomalainen sisu tarkoittaa sitä, että itse on pärjättävä. Vaikka olisi isovanhempia lähettyvillä, "olen omat lapseni hoitanut, enää en viitsi" -mentaliteetti on yleinen isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Tuokohan Ruotsin toimintamalli aiheuttaa niin paljon neitimäisyyttä (homo.utt.a) ruotsalaisissa miehissä?
Ymmärrän, että haluat kyseisiä miehiä, mutta tarvitseeko aiheesta koko ajan jankuttaa, palstamies?
Minäkin pidän kauniista ruotsalaismiehistä.
N
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ruoantuoutusta suurempi ongelma on mummojen tylyys. Ja ylipäätään tukkiverkottomuus.
Meillä(kään) ei kummatkaan isovanhemmat viitsi pitää yhteyttä eikä kyläillä tai soitella. Eivät halua tavata lapsenlapsia, eivät käy synttäreinö ja joukluna. Ja KERTAAKAAN ei ole autettu mitenkään tai lapsia hoidettu sekunnin vertaan, edes pahassa hätätilanteessa.Tällainen piittaamattomuus ja välinpitämättömyys olisi skandaalo esim keski-euroopassa jossa isovanhemmille on kunnia-asia osallistua ja auttaa.
Mutta tätä rää on suonessa, yksin on jaksettava ja pärjättävä ja hoidettava lapset olis sitten sairas tai uupunut tai kriisissä tai mitä tahansa.
Keski-Euroopassa mummo tulee ja antaa viskitilkan lapsen huulille rauhoittuakseen. Ja vanhemmat sietää tämän. Suomessa mummo tulee ja pusuttaa lasta. Mummo saa kolmen kuukauden saarnan, julkisen tylytyksen suvun edessä ja jatkuvan kyttäyksen. Koska äiti.
Pohtikaapa sitä.
Eipä tuota jakanut lukea mutta selvä syy on Suomen talous, elämisen hinta ja sen tulevaisuus. Nykyisten lisätääntymisikäisten tarkoitus ei ole muuta kuin maksaa, aina vain maksaa ilman että siitä omasta työstä jää itselleen mitään.
Suomessa ruoantuoutusta suurempi ongelma on mummojen tylyys. Ja ylipäätään tukkiverkottomuus.
Meillä(kään) ei kummatkaan isovanhemmat viitsi pitää yhteyttä eikä kyläillä tai soitella. Eivät halua tavata lapsenlapsia, eivät käy synttäreinö ja joukluna. Ja KERTAAKAAN ei ole autettu mitenkään tai lapsia hoidettu sekunnin vertaan, edes pahassa hätätilanteessa.
Tällainen piittaamattomuus ja välinpitämättömyys olisi skandaalo esim keski-euroopassa jossa isovanhemmille on kunnia-asia osallistua ja auttaa.
Mutta tätä rää on suonessa, yksin on jaksettava ja pärjättävä ja hoidettava lapset olis sitten sairas tai uupunut tai kriisissä tai mitä tahansa.