Lue keskustelun säännöt.
Miksi masennus pitäisi hoitaa?
27.09.2019 |
Olen ollut masentunut siitä lähtien kun aloitin koulun. Nuorempana vielä toivoin,että pääsisin masennuksestani. Nykyään osaan suhtautua siihen erilailla ja hyväksyn sen osana minuuttani. Osaan olla pienistä asioista iloinen, mutta se ei poista masennustani. Koska maailmankuvani on muuttunut masennuksen ja omissa oloissani olemisen vuoksi niin radikaalisti mitä vanhemmaksi olen tullut sitä vähemmän enää edes haluaisin olla kuten sellaiset, joilla masennusta ei ole.
Jokainen ihminen kun keskittyy lähinnä itseensä, on paljon helpompaa ajatella omaakin elämäänsä rennommin. Miksi ottaa paineita mistään, kun se olen minä ja vain minä, joka on oman elämänsä maailman napa. Miksi juuri minun pitäisi olla niin onnellinen? Ihmiset muutenkin tuntuvat nykypäivänä vaativan itseltään ja elämältään liikaa. Somehan tähän on eniten syynä. Siksi pitäydyn poissa sieltä.
Toivottavasti ihmiset vielä heräävät tajuamaan kuinka mitättömiä meistä suurin osa on. Jos minä kuolen, minua ei jää kaipaamaan edes kymmenen ihmistä ja niin on suurimmalla osalla, olipa instagramissa kuinka paljon seuraajia tai facebookissa kavereita tahansa.
Onko tämän tiedostaminen loppujen lopuksi viisauden merkki?
Kommentit (25)
Täyttä propagandaa että kyseessä ylipäätään on sairaus. Minua vain masentaa niin monet asiat maailmassa ja yhteiskunnassa joille en voi mitään. Se ei tee minusta sairasta. Kaikki toiminta joka ei tässä yhteiskunnassa johda johonkin uraputkeen luokitellaan "sairaudeksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän masennusta tarvitse hoitaa, jos ihminen pärjää sen kanssa yksin, eikä ole oireita, joihin tarvitsisi apua.
Kukaan ei edes tiedä, että jollakin on masennus, ellei henkilö itse mene lääkäriin valittamaan joitain oireita.
Masennusta on erilaista, joillekin se saattaa aiheuttaa pahaa unettomuutta, ja kuka työssäkäyvä ihminen tulisi toimeen, jos ei pysytyisi viikkokausiin kunnolla nukkumaan. Jotkut masentuneet taas eivät pääse edes vuoteesta ylös päivisin, kun mikään ei enää kiinnosta.
Pahemmin masentuneille saattaa tulla hyvin synkkiä ajatuksia ja sillä taas voi olla vakaviakin seurauksia.
Monet ihmiset joilla on vain lievä masennus tulevatkin toimeen, ilman mitään hoitoa. He ovat tottuneet tiettyihin asioihin mielessään, eikä se estä heitä työelämässä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla toimimasta.
Minusa onnellisuus ei ole masentuneisuuden vasakohta. En osaa sanoa pitäiskö masennus hoitaa, niin etä se tulisi kokonaan poistaa ja hävittää. Mutta joitain kertoja masennuksen pohjalla olleena on ollut onni ja ilo pääsä sieltä kaikkein masentavimmasta hekestä valoa kohti ja saada oma masenuneisuus jollain lailla hallintaan tai sanoisinko tuhottua siitä osa, sillä ellen siinä olisi onnistunut, niin tuskin olisin tässä kirjoittamassa....
No riippuu vähän miten vaikea masennus on kyseessä. Minulla tuli lähes psykoottisia oireita, olin itsetuhoinen, viiltelin itseäni ja join liikaa alkoholia. Menetin ruokahalun kokonaan, enkä pystyny nukkumaan. Sitten kun yritin itsaria, niin sain apua. Eli kyllä se pitää hoitaa silloin kun se on vakava, koska se voi viedä hengen.
Vierailija kirjoitti:
Täyttä propagandaa että kyseessä ylipäätään on sairaus. Minua vain masentaa niin monet asiat maailmassa ja yhteiskunnassa joille en voi mitään. Se ei tee minusta sairasta. Kaikki toiminta joka ei tässä yhteiskunnassa johda johonkin uraputkeen luokitellaan "sairaudeksi".
Propagandasa en tiedä mutta sanosin, että masennus tai masentuneisuus on kohonneet muotitermiksi, joita käytetään toisinaan hyvinkin huolettomasti ja ilman että niillä olisi mitään tekemistä (ns.) oikean masennuksen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon että jotkut ihmiset nyt vain on "luotu" olemaan masentuneita aivan kuten jotkut nälkää näkeviä, toiset kehitysvammaisia jne. Ei kaikki millään voi saada parhaita geenejä/kortteja elämälleen. Miksi edes pitäisi? Eikö ole aika itsekästä kuvitella että on muita enemmän ansainnut itselleen menestyksekkään elämän, jota olettaa muiden ihailevan? Todellisuudessa ketään ei kiinnosta p4skan vertaa se mitä sinulla on, vaan se joku voi haluta vain itselleen sen saman. Ihmiset kilpailevat aivan turhaan toistensa kanssa. Mitä siitä jää lopulta käteen, että kokee olevansa muita "parempi"? Viisas ihminen tajuaa olla tavoittelematta onnea ja autuutta, sillä ymmärtää ettei onnea ja autuutta ole olemassakaan, vaan se on vain houkutin jolla ihmiset saadaan tekemään kaikenlaista, jotta yhteiskuntamme rattaat pyörisi.
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vähän miten vaikea masennus on kyseessä. Minulla tuli lähes psykoottisia oireita, olin itsetuhoinen, viiltelin itseäni ja join liikaa alkoholia. Menetin ruokahalun kokonaan, enkä pystyny nukkumaan. Sitten kun yritin itsaria, niin sain apua. Eli kyllä se pitää hoitaa silloin kun se on vakava, koska se voi viedä hengen.
Otan kantaa tuohon kohtaan "se pitää hoitaa, koska se voi viedä hengen". Mielestäni yhteiskuntamme suuri ongelma on nimenomaan se, että kaikkia sairauksia ja vaivoja yritetään hoitaa. Minun mielestäni sairaudet ja vaivat on tarkoitettu pitämään maapallon väkimäärä kohtuullisena. Kun nykyään pystytään hoitamaan kaikki, on seurauksena ihmispopulaation aivan liian suuri määrä. Ihmisiä ei täytyisi pitää väkisin hengissä, sitä mieltä minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, ap. Olen itse kärsinyt traumaperäisestä masennuksesta niin kauan kuin muistan. Sitä on lääkitty lääkkeellä toisen perään, ja olen väkisin yrittänyt parantua yhteiskuntakelpoiseksi. Erittäin huonolla menestyksellä. Olin viime vuonna sähköhoidossa, eli kyseessä on vaikea, hoitoresistentti sairaus.
Mutta. Nyt olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen että hetki. Minä en ole se asia joka tässä kaipaa korjausta. Ympäröivä maailma ja olosuhteet on ne, jotka minun tulee korjata että kykenen elämään. Olen löytänyt uutta rauhaa tämän myötä. Tähän asti olen ollut sekä uhri että viallinen; avuton objekti. En ole uhri. En ole avuton. Enkä todellakaan ole viallinen, vaan olen arvokas itsenäni ja minulla on oikeus omiin rajoihini ja sellaiseen elämään joka edistää hyvinvointiani.
Masennus johtuu paskahousuilusta. Pitää kohdata ne ongelmat ja etenkin pitää pää selvänä ja keho kunnossa. Terve sielu terveessä "ruumiissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi syöpä tai erektio-ongelma pitäisi hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, ap. Olen itse kärsinyt traumaperäisestä masennuksesta niin kauan kuin muistan. Sitä on lääkitty lääkkeellä toisen perään, ja olen väkisin yrittänyt parantua yhteiskuntakelpoiseksi. Erittäin huonolla menestyksellä. Olin viime vuonna sähköhoidossa, eli kyseessä on vaikea, hoitoresistentti sairaus.
Mutta. Nyt olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen että hetki. Minä en ole se asia joka tässä kaipaa korjausta. Ympäröivä maailma ja olosuhteet on ne, jotka minun tulee korjata että kykenen elämään. Olen löytänyt uutta rauhaa tämän myötä. Tähän asti olen ollut sekä uhri että viallinen; avuton objekti. En ole uhri. En ole avuton. Enkä todellakaan ole viallinen, vaan olen arvokas itsenäni ja minulla on oikeus omiin rajoihini ja sellaiseen elämään joka edistää hyvinvointiani.
Jos kokee olevansa arvokas, on jo päässyt pahimman masennuksen ohi, joten onnea sinulle siitä, että hoito on tehonnut.
Ihmisen pitäisi tuottaa noin 2 miljoonaa elinaikanaan, jotta byrokratia ja eliitti olisi tyytyväisiä. Siinä prosesissa masennus on ikävä takapakki ja sitä tulee hoitaa, eli sinut pitää palauttaa nopeasti takaisin tuottamaan. Hoito ei vain oikein toimi, kun suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy on mielentervesongelmat.
Suurin osa masentuneista paranisi spontaanisti, jos vain tukiverkko olisi kunnossa. Masennus voi lisätä minäpystyvyyttä, copingia ja masentuneet näkevät maailman yleensä realistisemmin. Realismi, liika tieto jne. tuppaa ahdistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vähän miten vaikea masennus on kyseessä. Minulla tuli lähes psykoottisia oireita, olin itsetuhoinen, viiltelin itseäni ja join liikaa alkoholia. Menetin ruokahalun kokonaan, enkä pystyny nukkumaan. Sitten kun yritin itsaria, niin sain apua. Eli kyllä se pitää hoitaa silloin kun se on vakava, koska se voi viedä hengen.
Otan kantaa tuohon kohtaan "se pitää hoitaa, koska se voi viedä hengen". Mielestäni yhteiskuntamme suuri ongelma on nimenomaan se, että kaikkia sairauksia ja vaivoja yritetään hoitaa. Minun mielestäni sairaudet ja vaivat on tarkoitettu pitämään maapallon väkimäärä kohtuullisena. Kun nykyään pystytään hoitamaan kaikki, on seurauksena ihmispopulaation aivan liian suuri määrä. Ihmisiä ei täytyisi pitää väkisin hengissä, sitä mieltä minä olen.
Oot sitä mieltä, että väestönkasvun hillitsemiseksi on parempi jättää lääketieteen keinot käyttämättä ja jättää sairaat kärsimään ja kuolemaan kuin puuttua syntyvyyttä säännöstelemällä ja ehkäisyn saatavillaoloa parantamalla holtittomaan väestönkasvuun esimerkiksi kehitysmaissa? Kerrassaan inhimillinen näkökulma. Ja mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, monilla masennus johtaa niin suureen elämänlaadun laskuun, työkyvyttömyyteen ja pahimmassa tapauksessa hengenvaaraan, että on tarpeellista tarjota tukea heille, jotka sitä haluavat. Harva kuitenkaan tahtoo olla masentunut. Lisäksi masennus heijastuu myös läheisten, erityisesti lasten elämään. Onhan se myös yhteiskunnalle taloudellisesti kallista, jos masennuksen takia työkyvyttömäksi joutuneita ei yritetä kuntouttaa. Eihän kenenkään kuitenkaan ole mikään absoluuttinen pakko parantua. Apua tarjotaan, koska siihen on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, ap. Olen itse kärsinyt traumaperäisestä masennuksesta niin kauan kuin muistan. Sitä on lääkitty lääkkeellä toisen perään, ja olen väkisin yrittänyt parantua yhteiskuntakelpoiseksi. Erittäin huonolla menestyksellä. Olin viime vuonna sähköhoidossa, eli kyseessä on vaikea, hoitoresistentti sairaus.
Mutta. Nyt olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen että hetki. Minä en ole se asia joka tässä kaipaa korjausta. Ympäröivä maailma ja olosuhteet on ne, jotka minun tulee korjata että kykenen elämään. Olen löytänyt uutta rauhaa tämän myötä. Tähän asti olen ollut sekä uhri että viallinen; avuton objekti. En ole uhri. En ole avuton. Enkä todellakaan ole viallinen, vaan olen arvokas itsenäni ja minulla on oikeus omiin rajoihini ja sellaiseen elämään joka edistää hyvinvointiani.
Jos kokee olevansa arvokas, on jo päässyt pahimman masennuksen ohi, joten onnea sinulle siitä, että hoito on tehonnut.
Niin. Todella, todella toivon että olen vähän rauhallisemmilla vesillä. En tosin ole työkykyinen ja selviän vaivoin arjesta, mutta olen jokseenkin ok oloni kanssa, ja sen kanssa etten kykene enempään. En yritä enää, pettyen kun en kykenekään, esim olemaan töissä. Haaveissa olisi kyllä vielä yrittää 50% työaikaa, kunhan olo pysyisi parempana eikä taas tee äkkilaskua. Joten minut lie luokitellaan vieläkin vaikeasti masentuneeksi jos mittari on työkyky ja arjesta selviytyminen, mutta en halua kuolla ja jaksan jonkin verran kotitöitä.
Masennus johtuu siitä että teillä on geeneissä VIKAA. Jotakin on teidän esi-isille tehty. Käytetty julmasti hyväksi ja väkivallalla alistettu epäinhimillisissä olosuhteissa. Voi olla myös aliravitsemuksesta ja haitallisista kemikaaleista johtuvia muutoksia. Ei sitä todellakaan pidä hoitaa. Luonto hoitaa sen asian itse.
Toisaalta olemme jokainen hyvin pieni osa maailmaa, pisara meressä. Toisaalta meissä on valtavasti potentiaalia tehdä maailmassa hyvää, ja jos masennus (tai mikä tahansa muu sairaus/ongelma) tämän estää, silloin sitä kannattaa mielestäni mahdollisuuksien mukaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu siitä että teillä on geeneissä VIKAA. Jotakin on teidän esi-isille tehty. Käytetty julmasti hyväksi ja väkivallalla alistettu epäinhimillisissä olosuhteissa. Voi olla myös aliravitsemuksesta ja haitallisista kemikaaleista johtuvia muutoksia. Ei sitä todellakaan pidä hoitaa. Luonto hoitaa sen asian itse.
This.
Masentuneena ei masenna mikään tietty asia, sitä vain masentaa eikä tiedä mikä ja haluaa kuolla ja on kateellinen ja vihainen syöpää sairastaville miten ne pääsee pois tuosta vaan ja saa vielä päänsilittykset, mutta auta armias ja ota oma nirris niin et olekaan mikään glorifioitu sankari, et ennen sitä etkä jälkeen.
Juu ehkä masennuksen hoitaminen eli täysi poistaminen ei välttämättä olekaan ajatuksena paras mahdollinen. Myös itsellä masennuksen kanssa eläminen on helpottunut kun olen hyväksynyt tiettyjen siihen liittyvien piirteiden olevan osa minua. Sinulla on selvästi myös muodostunut ajattelu/suhtautumistapa minä sinua auttaa suhteuttamaan itseäsi ympäröivään maailmaan.
Toki siinä kohtaa kun masennus vie toimintakyvyn ja ihminen on erittäin tuskainen ja itsetuhoinenkin, on tärkeää hoitaa ja auttaa tilanteessa eteenpäin. Tällainenkin henkilö voi saada sairauteensa ajan kanssa helpotusta vaikkei masennus täysin hoidettavissa olisikaan .