Ihmiset, jotka eivät pidä hyvistä teoistaan meteliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavat nautiskella omasta hyvyydestään. Mutta välittävätkö oikeasti muista, jos eivät halua lisätä hyvyyttä maailmassa? Ihmiset ovat laumasieluisia matkijoita. Hyvänteko ei lisäänny, jos ei nähdä sen tapahtumista.

Hyvyys ei kulje huutaen, eli jos näkee vain asioiden näkyvyyden määrän eikä ymmärrä laatua, niin ei ymmärrä.

Narsisti esittää hyvää jotta pääsee tekemään pahaa.

On kuitenkin olemassa herkkyyttä ja hyvyyttä johon mikään narsistissa ei yllä, mutta se juuri ei ole näkyvää eli ei ne pahanlapset pysty kaikkea tuhoamaan, vaikka tahtoisivat.

Se että kertoo tehneensä hyvää, ei ole mitenkään siitä tehdystä hyvästä pois. Päinvastoin, joku voi saada siitä motivaatiota tehdä itsekin jotain. Ihmisillä on esikuvia. Ja on kaikkien kannalta parempi, että ne esikuvat ovat ihmisiä, jotka ovat tehneet hyvää. Mutta he eivät voisi olla hyviä esikuvia, jos olisivat salaneet hyvyytensä.

Narsistista on se, että ajattelee vain itseään ja sitä, vaikuttaako itse hyvältä. Oikeasti hyvä haluaa, että hyvää tapahtuu, eikä vain että hän itse "on hyvä". Kaikkea hyvää ei maailmassa voi itse tehdä, sen takia on hyvä, jos saa muutkin tekemään hyvää.

Pointti oli, että on tärkeää aloittaa se hyvyys omasta lähipiiristä, arjesta. Jos joku muu kehuu, se on kai ok mutta jos ihminen itse kehuu kuinka kaikki ihailee juuri häntä, niin ei.

Vs jos joku muistaa syntymäpäiväsi tai pyytää anteeksi omasta aloitteestaan eikä siksi että kerrot odottavasi muistamista.

Vihervassarit eivät pidä ääntä itsestään.

Kerran näin facebook-päivityksen, jossa joku kertoi antaneensa 20 senttiä papparaiselle, mikä häneltä puuttui, että sai ostoksensa maksettua. Sitten joku kommentoi siihen, että hän itse antoi kerran niin ja niin paljon jollekin, mutta ei mainostanut sitä kaikille. Eli tämä jälkimmäinen halusi silti todistaa hyvyyttään ja sen lisäksi vielä sitä, miten muka vaatimaton on.

Asiat on harvoin täysin hyviä tai pahoja, mutta useimmat asiat on jompaankumpaan suuntaan. Juuri pienistä teoista voi miettiä kumpaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset lopettavat tekemästä tätäkin vähää jos teot ei kiillota sädekehää. Se on valitettava totuus, että ihmiset ovat hyvin itsekkäitä.

Sosiaalisen mediaan käyttäjäprofiili on kollektiivi erilaisia kuvia, tykkäyksiä, ryhmiä, hashtageja, päivityksiä joista muodostuu haluttu ”persoona” mitä yksilö haluaa tuoda Itsestään esiin. Se on tapa markkinoida ja brändätä itsensä. Jos sinne ei saa lisätä tapahtumia tai (hyviä) tekoja niin se on sama kuin niitä ei olisi tapahtunut.

En mä vaan näe tässä mitään epäloogista.

Jos se kiiltävä sädekehä ei ole keltään pois, niin mitä sitten? Jos minä olisin vaikka katuojassa ja joku tulisi minut sieltä pelastamaan päästäkseen someen kertomaan siitä kaikille, mutta kukaan "oikeasti hyvä" ei auta, niin... aika naurettava ajatus, että hyvää ei "saisi" tehdä, jos samalla hyötyy siitä jotenkin itse.

Mun viesti oli aggressiivisen neutraali huomio ja sä nyt itse väritit sävyn saa/ei saa -paheksunnaksi. Mitä mä tähän sit oikein voin vastata?

Anteeksi jos vastasin ikävällä tavalla. En edes lukenut viestiäsi huolella, vaan kirjoitin ajatellen yleensä ottaen ihmisiä, joita ärsyttää nähdä muiden hyväntekoja somessa ym. Kun minua ei itseäni niin kauheasti kiinnosta, jos joku saa jotain iloa huomiosta. Huomioni kiinnittyy pikemminkin siihen hyvän teon kohteeseen.

Altruismi toimii kyllä, mutta sen alkuoletus on ihmisen hyvyys. Ei tuota oikein mitenkään voi ylettää kaikkia ihmisyksilöitä kattavaksi raamatuksi, jonka lukemalla tietää mitä se on, vaan se on ihan jokaisen yksilön päässä se käsitys asiasta.

Minulla altruismi on sitä, että minä teen ns. hyviä asioita niiden itsensä vuoksi; se on ainoa motiivi. En pidä meteliä itsestäni, enkä pakota tai painosta ketään samankaltaiseen toimintaan - on vain teko ja se on siinä.

En saa edes mielihyvää toiminnastani.

Kyllä on joitain asioita jotka ovat täysin pahoja, esim.persut. Tuskin kukaan miettii että okei jussi halla-aho lähetti tappo ja raiskausuhkauksia, mutta on kyllä muuten kiva tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa altruistinen muiden ihmisten auttaminen (eli avun antaminen muihin kuin omiin sukulaisiin kohdistuen ja niin ettei odota vastapalvelusta) on ihmislajilla melko harvinaista. Sukulaisia autetaan koska heillä on samoja geenejä, ventovieraita autetaan jotta saadaan omaa sädekehää kiillotettua. Aihetta on tutkittu melko paljon esim. evoluutiopsykologian alalla.

Esimerkkinä tästä käy verenluovutus, johon saadaan Yhdysvalloissa paljon enemmän sakkia kun luovutuksesta luvataan vastineeksi esimerkiksi pinssi, jonka luovuttanut voi kiinnittää vaikka takkiinsa. Tieto siitä, että muut tietävät ihmisen luovuttaneen, lisää luovutushalua huimasti.

Toinen esimerkki on miehet, jotka antavat rahaa hyväntekeväisyyteen useammin ja suurempia summia silloin, kun he ovat treffeillä.

Itseasiassa, on paljon liian kilttejä, jotka uhraa oman mukavuutensa.

Varsinkin vanhemmilla naisilla on tätä, ennen tytöt kasvatettiin nöyriksi, mitättömäksi ja kun omanarvontunto on heikko, sellaista on helppo hyväksikäyttää, narsistisen puolison hyödyntää.

Kun vaikka apuhoitajana pyydettiin ylitöihin, aina suostuin ja kun kotona oli juoppo mies kalsareissaan iso kakka, sitä on aivot sellaisella vaihteella, että tulee vieraaksi omalle itselleen.

Nuo sairaasta kiltteydestä voi ajan myötä vähän toipua, eihän siinä mennyt pilalle kuin ainoa elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa altruistinen muiden ihmisten auttaminen (eli avun antaminen muihin kuin omiin sukulaisiin kohdistuen ja niin ettei odota vastapalvelusta) on ihmislajilla melko harvinaista. Sukulaisia autetaan koska heillä on samoja geenejä, ventovieraita autetaan jotta saadaan omaa sädekehää kiillotettua. Aihetta on tutkittu melko paljon esim. evoluutiopsykologian alalla.

Esimerkkinä tästä käy verenluovutus, johon saadaan Yhdysvalloissa paljon enemmän sakkia kun luovutuksesta luvataan vastineeksi esimerkiksi pinssi, jonka luovuttanut voi kiinnittää vaikka takkiinsa. Tieto siitä, että muut tietävät ihmisen luovuttaneen, lisää luovutushalua huimasti.

Toinen esimerkki on miehet, jotka antavat rahaa hyväntekeväisyyteen useammin ja suurempia summia silloin, kun he ovat treffeillä.

Itseasiassa, on paljon liian kilttejä, jotka uhraa oman mukavuutensa.

Varsinkin vanhemmilla naisilla on tätä, ennen tytöt kasvatettiin nöyriksi, mitättömäksi ja kun omanarvontunto on heikko, sellaista on helppo hyväksikäyttää, narsistisen puolison hyödyntää.

Kun vaikka apuhoitajana pyydettiin ylitöihin, aina suostuin ja kun kotona oli juoppo mies kalsareissaan iso kakka, sitä on aivot sellaisella vaihteella, että tulee vieraaksi omalle itselleen.

Nuo sairaasta kiltteydestä voi ajan myötä vähän toipua, eihän siinä mennyt pilalle kuin ainoa elämä.

Kyllä mä autan ihmisiä, mutta osaan myöskin laittaa rajat ilkeille ihmisille. Ei se auttaminen pilaa minun elämää, jos ei tarvitse kestää mulkeroita.

Yhden sukulaisen ja hänen lähipiirin olen heivannut elämästäni sen takia, että tämä sukulainen oli minua kohtaa todella ilkeä. Ei se minusta pahaa ihmistä tee, jos laitan kiusaajille rajat.

Siis miten narsismi häivettyisi? Kyseessä on persoonallisuushäiriö eikä mikään käytöstapa.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten narsismi häivettyisi? Kyseessä on persoonallisuushäiriö eikä mikään käytöstapa.

No mitäköhän narsistille tapahtuisi, jos hänen ympäriltään häviäisi hovi?

Vierailija kirjoitti:

Minä teen hyvää, koska minusta se kuuluu ihmisyyteen. Se lisää elämän merkityksellisyyttä: auttaessaan saa. Ei ole tullut mieleen huudella siitä somessa. Saan palkinnon siitä, että auttamisesta tulee hyvä mieli. Se lisää tutkitusti onnellisuutta.

Sama. Jos inhimillisyys on ihmisen arvo, niin sitä päin pyrkii. Selkeästi minulla auttaminen kohdistuu eniten lähimpiin sukulaisiin, lapsiin, mieheen ja vanhempiin, mutta koen tärkeäksi olla inhimillinen muitakin kohtaan, mm. SPR kuukausilahjoittaja ilman, että siitä kenellekään mainostan, tapaamieni ihmisten suhteen inhimillinen. Viime aikoina pohtinut tuota nyt kun vanhat vanhempani tarvitsevat paljon apua ja tukea, kun he aikoinaan eivät yhtä paljon sitä minulle lapsena kyenneet antamaan vaan silloinkin olin välillä enemmän tukijana kuin tuettuna. Miksi autan nyt? Koska minusta se on inhimillistä. Autan kuitenkin omilla ehdoillani, en käskystä tai syyllistämisten vuoksi enkä odota siitä kiitosta, saan kiitoksen itseltäni kun käyttäydyn omien arvojeni mukaisesti.