Listataan syitä, miksi nuoret ja nuoret aikuiset eivät halua lapsia

Laman lapsena haluaisin tarjota omalle jälkikasvulle parempaa, koska en pysty en hanki lapsia. 

Naista saa nykyään niin helposti.

Inhoan lapsia yli kaiken. Siskollani on 1 vuotias ja 3 vuotias. 15 minuuttia heidän kanssa riittää. Ei jaksa sitä napinaa ja kiljumista. Onneksi ei ole omia lapsia. Eikä tule. Kaiken lisäksi työ on paljon tärkeämpi asia, kuin napisevat ipanat. Ja se vapaus, kun ei ole lapsia! 

Olen onnellinen. Lapseton sinkkumies. 

Hyvin harva yrittää hankkia lasta tai päätyy vapaaehtoisesti lapsettomaksi järkisyyn perusteella. Lähes aina päätös viime kädessä perustuu selittämättömään tunnepitoiseen haluun saada lapsi tai sen halun puutteeseen. Terveys (huono terveydentila tai erittäin korkea riski vakavaa perinnölliseen sairauteen) tai muuten erittäin vaikea elämäntilanne lienevät ainoita poikkeuksia, jossa järkisyy saattaa ohjaa päätöstä, vaikka halua vanhemmuuteen olisikin.

Itse en halua lapsia koska raskauteen ja synnytykseen liittyy isoja riskejä ja pelkään ettei vaurioihin saa riittävän hyvää hoitoa julkisella puolella. Lisäksi on tosi vaikea löytää hyvää vastuullista miestä joka olisi valmis kantamaan puolet vastuusta ja kestämään ikäviä asioita (korvatulehduskierre, yövalvomiset jne.) kuten aikuinen. Minkään passattavan mieslapsen kanssa en rupea lisääntymään.

Minulla ei ole minkäänlaista äidinvaistoa. Pienet lapset saavat lähinnä vaivautuneeksi kun en tiedä miten käsitellä ikätasoon sopivasti, eikä ole mitään motivaatiota oppiakaan. En siis inhoa lapsia, en vain pysty samaistumaan äitien ja äidinvaistoisten ihkutteluun.

Siinäpä yksi syy jota ei voi hallitus korjata.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankinta rajoittaa vapautta. On pakko ottaa vastuuta ja kasvaa aikuiseksi. Helppo ja huoleton elämä loppuu siihen, kun sinappitykki kannetaan kotiin.

Jaksaminen on rajallista, pienen vauva/lapsen hoitaminen vaatii voimavaroja ja sitoutumista. Ei vaan huvita.

Pakko kyllä kommentoida tätä halventavaa "kasvaa aikuiseksi" -ilmaisua. Olen samaa mieltä siitä, että ei nyt ehkä helppo, mutta helpompi elämä loppuu myös minun mielestäni lapsen saamiseen. Ja komppaan myös jaksamisen rajallisuutta ja sitä, että lapsi vie voimavaroja. Mutta mitä ihmettä?! "Kasvaa aikuiseksi." Mitä se edes tarkoittaa? Normaali työssäkäyvä ihminen, joka viettää vapaa-aikaansa mielellään sukulaislasten, ystävien ja perheen kanssa, ei voi olla mielestäsi aikuinen jos ei ole synnytettyjä tai adoptoituja lapsia?

egegt kirjoitti:

Inhoan lapsia yli kaiken. Siskollani on 1 vuotias ja 3 vuotias. 15 minuuttia heidän kanssa riittää. Ei jaksa sitä napinaa ja kiljumista. Onneksi ei ole omia lapsia. Eikä tule. Kaiken lisäksi työ on paljon tärkeämpi asia, kuin napisevat ipanat. Ja se vapaus, kun ei ole lapsia! 

Olen onnellinen. Lapseton sinkkumies. 

Täysin samaa mieltä. Pienikin hetki lapsellisten kavereiden luona saa korvat soimaan.

Lapseton sinkkunainen

Suomessa synnyttävää naista kohdellaan kuin karjaa ja synnytysvaurioiden korjaaminen ei onnistu julkisella puolella. Tässä yksi olennainen syy miksi monilla jää lapsiluku pienemmäksi mitä olisi alunperin halunnut. 

- perinnölliset sairaudet

- ei löydy sopivaa kumppania

- huono taloudellinen tilanne

- yhteiskunnan tila ja epävarmuus tulevasta

Tuossa omat syyni olla hankkimatta lapsia.

Oman elämän koettu epävarmuus. Tämä tosin ei ole mitenkään uusi asia, kyllä pätkätyöt ja taloudelliset riskit ovat olleet olemassa aina, itse asiassa nyt on helpompaa kuin ennen siksi, että hoitovapaa ja subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Maailmanmenon koettu epävarmuus. Sekin tosin on ollut aina. 70-luvulla esimerkiksi öljykriisi ja kaupungistumisen lieveilmiöt ahtaine asuntoineen ja tukiverkkojen katkeamisineen (suku jäi maalle). 80-luvulla kylmä sota, ydinsodan uhka, aids-epidemia, 90-luvulla lama, työttömyys...

Oikeastaan todennäköisin syy on individualismin lisääntyminen ja mukavuudenhalu. En tarkoita kettuilla, lapsen hankkiminenkin on itsekäs päätös, ja niin kaikkien isojen ja koko loppuelämään vaikuttavien päätösten PITÄÄKIN olla, muuten on iso riski sille, että niitä katuu.

Ihmiset ovat somessa ja netissä, ja kokevat sieltä paineita Elää, Kokea, Tehdä Jänniä juttuja. Joku pienen lapsen rakkaus ja hoiva tuntuvat aika pienillä kirjaimilla kirjoitettavalta puuhastelulta. Ensin pitäisi ainakin ehtiä matkustella, bailata, harrastaa ja kartuttaa omaisuutta, vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa EHKÄ...

Sama pätee tietysti täysin miehiin. Ei perhettä ole helppo yksin perustaa... miehillä on myös aika vähän intoa sitoutua nuorena perheeseen. Sopivan, isäksi haluavan ja kelpaavan kumppanin löytäminen on varskinkin Helsingissä vaikeaa, täällä kun on paljon enemmän parikymppisiä naisia kuin miehiä.

- En saa vakitöitä

- Vakitöiden puuttumisen takia en saa säästöistä huolimatta uutta asuntolainaa.

- Kaksioon on ikävä lapsia rueta pykäämään, joten pitäisi muuttaa vuokralle isompaan.

- Taloudellisesti kannattavampaa maksaa nykyistä kaksiota pois ja säästää kuin maksaa vuokraa.

- Sitä paitsi kuka mut lasten jälkeen palkkais, kun nytkin on vaan pätkää tarjolla.

Työt imee kaikki mehut - ei vaan jaksa enää duunin päälle passata kakaroita. Muutenkin työn ja perheen yhdistäminen on hankalaa, työnantajat eivät ole kovin joustavia ym. 

Taloudellinen epävarmuus - palkkakehitys junnaa paikoillaan, eläminen kallistuu, palkkatyöt ovat mallia pätkä tai projekti tai sitten joutuu olemaan tyystin työttömänä tai reppureissaamaan töiden perässä ympäri maata. 

Poliittiset päätökset ei juuri kannusta lasten tekoon - leikkaukset sote-palveluista, koulutuksesta ym. ja lisääntyvä lapsiperheköyhyys. Koululaitosten ja päivähoidon tila nykyään järkyttävä. 

Parikymppisenä syy olla haluamatta lapsia oli se, että haluan matkustella ja harrastaa. Nyt 30+ syy on se, etten halua vastuuta ihmiselämästä enkä niin vahvaa henkistä sidettä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankinta rajoittaa vapautta. On pakko ottaa vastuuta ja kasvaa aikuiseksi. Helppo ja huoleton elämä loppuu siihen, kun sinappitykki kannetaan kotiin.

Jaksaminen on rajallista, pienen vauva/lapsen hoitaminen vaatii voimavaroja ja sitoutumista. Ei vaan huvita.

Pakko kyllä kommentoida tätä halventavaa "kasvaa aikuiseksi" -ilmaisua. Olen samaa mieltä siitä, että ei nyt ehkä helppo, mutta helpompi elämä loppuu myös minun mielestäni lapsen saamiseen. Ja komppaan myös jaksamisen rajallisuutta ja sitä, että lapsi vie voimavaroja. Mutta mitä ihmettä?! "Kasvaa aikuiseksi." Mitä se edes tarkoittaa? Normaali työssäkäyvä ihminen, joka viettää vapaa-aikaansa mielellään sukulaislasten, ystävien ja perheen kanssa, ei voi olla mielestäsi aikuinen jos ei ole synnytettyjä tai adoptoituja lapsia?

Huutelen sivusta, että kyseessä lienee parikymppinen jonka käsitys veloista on pelkkä biletys ja matkustelu.

Tämän voi kääntää myös toisin päin. Lapset ovat hyvä statussymboli. Lapsi menestyvällä kaupunkilaisparilla kertoo hyvästä sosioekonomisesta asemasta, terveydestä ja tasa-arvoisesta parisuhteesta sekä uskosta tulevaisuuteen.

Mun tytöt haluu matkustaa. Ei niit kiinnosta mikään muu jokanen kaveri sama. Pois suomesta sama miten

Jatkuva ilmastonmuutoskauhu-uutisointi vaikuttaisi ainakin minuun. Asun ulkomailla ja ei täällä maailmanlopun uutisointi ole jatkuvaa. En ihmettele että ihmiset, etenkin nuoret, masentuvat ja ahdistuvat.

Vierailija kirjoitti:

En halua tehdä kehostani yhteiskunnan orjaa vain sen takia, että kapitalismin rattaat pysyvät pyörimässä.

Olisiko sosialismi sitten parempi vaihtoehto? Sitäkin on kokeiltu monessa maassa heikon tuloksin.

Antas adoptoiota jokanen nainen vois. Jos afrikas on muka ihmisii nii paljon niin miljoona ottais sieltä ja kuka vaan nainen vois saada ja monet ei saa koska ne estää valtiota. Paperin täytäs ja sit ne lähettäis koneella.