Lue keskustelun säännöt.
Miksei aikuisia kiinnosta arvot?
26.09.2019 |
Monelle teini-ikäiselle koti, uskonto ja isänmaa on vielä selkeä arvopohja jonka päälle elämää rakennetaan. Miksi tuo hyvä perusta työnnetään vanhempana sivuun, ja vielä naljaillaan sen oleva naiivia ajattelua? Varsinkin naisille käy usein näin.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhyys huumeet, kurjuus kirjoitti:
Arvot eivät kiinnosta koska niihin ei ole varaa. Arvot ovat yleensä porvarillisia asioita ja nyt tulojen jakaantuessa rajummin ei enää ole samalaista yhteistä arvomaailmaa kuin esimerkiksi 80-luvulla oli.
Mitä enemmän oikeisto on paukuttanut niin sitä rajummin on köyhtyneet ihmiset luopuneet "kalleista ja kustannusta" vaativista arvoista.
Ei ole varaa kotiin. On hädin tuskin varaa vuokraan ja sekin vie suurimman osan palkasta. Jäljelle jäävä osuus ei enää luo edes uskoa tulevaisuuteen saati mihinkään yliluonnolliseen.
Kuten Jeesus sanoi, niin on ensin oltava leipää että saadaan kansa uskomaan.
Köyhät työläiset menettävät uskon isänmaahansa, koska isänmaa kohtelee heitä kuin maaorjia. Suurin osa ihmisistä saa palkkansa yritystuista ja erilaisista tukien lisistä.
Pitää myös muistaa nuoriso joka käyttää kannabishuumetta. Suurin osa koti,uskonto ja isänmaa arvopohjaisista henkilöistä ei arvosta huumehörhöjä, vaikka maailmalla huumeet on laillistuneet. Nykynuoret käyttävät selvästi useammin huumausaineita kuin kotiuskontoisänmaa viinaa...
Kyllä minä lähtisin syyllistämään porvareita ja miettimään että olisiko aika antaa rahaa kansalle että kansa hyväksyisi vanhat arvot takaisin omikseen?
Kyllä se on vasemmisto joka heittää yhteiskunnan varat kauas kansan ulottumattomiin ja näivettää markkinat niin että kukaan jolla jo entuudestaan ei ole ylimääräistä ei moista pääse kerryttämäänkään.
Porvarit ahneuksissaan ottivat matalapalkkaisilta tulot ja sitä myötä yhteiset arvot.
Turha tavallaan inistä asioista ja erilaisista arvoista. Arvoihin ja perinteisiin pitää olla varaa. Jos ei ole varaa edes viettää joulua niin turha inistä että köyhät maallistuvat.
Kamalia leipäjonoja löytyy.
Kylla kylla olen lukenut tyolaisperheista joissa ei ole enaa aikaa syoda yhteista paivallista, kun ovat niin tyollistettuja. Lapset ovat pitkan paivaa kotona alypuhelintensa kanssa mitaan syomatta. Varakkaimmissa perheissa lapset syovat lahinna karkkia ja roskaruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teineillä on siihen vielä varaa, koska joku toinen - yleensä vanhemmat - huolehtii perusasiat kuntoon: asunnon, ruuan, vaatteet ja nykynuorten ollessa kyseessä myös älypuhelimet. Siinä vaiheessa, kun kohtaa elämän realiteetit, eli pitäisi itse huolehtia omasta toimeentulostaan, alkaa ideologiat karista pois ylimääräisenä painolastina.
Nykyään ei ole poikkeuksellista tavata lapsiperhettä jossa ei joulua tai pääsiäisiä vietetä. Olen jopa kuullut perheestä jossa ei vietetä syntymäpäiviä, koska kustannukset ovat liian korkeat.
Näillä perheillä ei ole mitään yhteisiä traditioita. Ainoastaan kun pätkätyöt loppuvat ja vanhemmat ovat työttöminä, on aikaa, mutta toisaalta jos ei jää säästöön, niin ei ole varaakaan mihinkään yhteiseen lomaan tms.
Jos työväestön ostovoima joskus tulevaisuudessa lisääntyy, niin heidän on keksittävä uudet perinteet, koska vanhoista ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin valokuvat isovanhempien lapsuudesta.
Vapaus veljeys ja tasa-arvo ei sulje omissa arvoissani pois kotia "uskontoa" ja isänmaata, vaan nämä liittyvät aika saumattomasti toisiinsa. Uskonto on siksi hipsuissa, koska en tarkoita mitään yksittäistä uskontoa, vaan henkisyyttä yleensä, johon kuuluu hyviä arvoja, kuten lähimmäisestä välittäminen, ja huolenpito muistkin kuin itsestä ja omasta navasta. Vapaus on myös uskonvapautta, sananvapautta. Isänmaa, eli Suomi, eli koti, merkitsee minulle vapautta olla minä, ja koen vahvasti että edeltävät sukupolvet ovat toimillaan tämän saaneet aikaan. Ettei olla venäjällä, p-K:ssa eikä ameriikassa.
Veljeys on tasa-arvoa, olemme kaikki toistemme kanssa "veljiä". Koti, uskonto ja isänmaa eivät myöskään sulje pois yhteyttä muihin maihin, ja maailman väestöön, vaan ennemminkin antaa siihen paremmat mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Teineillä on siihen vielä varaa, koska joku toinen - yleensä vanhemmat - huolehtii perusasiat kuntoon: asunnon, ruuan, vaatteet ja nykynuorten ollessa kyseessä myös älypuhelimet. Siinä vaiheessa, kun kohtaa elämän realiteetit, eli pitäisi itse huolehtia omasta toimeentulostaan, alkaa ideologiat karista pois ylimääräisenä painolastina.
Oma lapseni on maisteri, mutta työtön ja työskennellessään matalapalkka-alan hommissa (8e tunti) hän tekee pitkää päivää että tulisi toimeen ja osittain myös siksi että ravintola-alalla painostetaan jäämään ylitöihin, vaikka olisi jo sopinut treffit tai lääkäriajan iltapäiväksi.
Heitä käytännössä käytetään surutta hyväksi ja halvalla.
Hän ei enää yksinkertaisesti jaksa siivota. Kun olen nyt eläkkeellä, niin minun pitää käydä siivoomassa hänen kotonaan ja koti näyttää ihan kamalalta. Kuin narkomaanin asunto tai pahaisen juopon.
Lähinnä käy kotona nukkumassa ja töihin. Vuokrakin on ylihintainen.
Siivous ja kotiruokakin on poistunut nuorilta aikuisilta elämänrutiineista pois.
Ei hirveän hyvältä näytä tämä jälki minkä porvarihallitukset ovat nuorisoon aikoinaan jättäneet.
Minun nuoruudessa sentään töistä pääsi pois siihen aikaan, kun se sopimuksessa loppui ja tehtiin edes se työsopimus paperille mustaa valkoisella. Kyllä on kamalaksi käynyt tämän maan asiat.
Ja vaikka sdp on vallassa niin mitään parannuksia ei työelämään tai palkkatasoihin näyttäisi tulevan.
Syntyvyys on alhainen ja nuoret ovat ihan mt-ongelmaista porukkaa. Sääliksi käy nuoria miten heikkoja he ovat nykyään. Tuskin heistä olisi puolustamaan edes maataan, jos Venäjä hyökkäisi.
Voin kuvitella että monet nuoret ovat sitä mieltä että mieluummin lähtisivät karkuun kuin tarttuisivat aseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole poikkeuksellista tavata lapsiperhettä jossa ei joulua tai pääsiäisiä vietetä. Olen jopa kuullut perheestä jossa ei vietetä syntymäpäiviä, koska kustannukset ovat liian korkeat.
Näillä perheillä ei ole mitään yhteisiä traditioita. Ainoastaan kun pätkätyöt loppuvat ja vanhemmat ovat työttöminä, on aikaa, mutta toisaalta jos ei jää säästöön, niin ei ole varaakaan mihinkään yhteiseen lomaan tms.
Jos työväestön ostovoima joskus tulevaisuudessa lisääntyy, niin heidän on keksittävä uudet perinteet, koska vanhoista ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin valokuvat isovanhempien lapsuudesta.
Ei tämä ole rahasta ja varallisuudesta kiinni vaan sekularIsaatiosta. Kun uskonto menettää merkityksensä niin mIksi kirkkovuoteen liittyviä juhliakaan vietettäisiin? Miksi jatkaa perinnettä perinteen takia jos asialla ei ole henkistä merkitystä itselle?
Suurimmalle osalle suomalaisnuorista oman kodin hankkiminen tulee olemaan koko elämän kallein ja pitkäaikaisin sijoitus. Enää ei tosin rakenneta kotia alusta lähtien omin käsin kuten vielä muutama vuosikymmen sitten vaan haetaan pankista lainaa ja ostetaan jonkun toisen rakentama koti. Ihmiset myös joutuvat yleensä muuttamaan vielä aikuisenakin eli asuntoihin ei ole järkevääkään kiintyä. Kodeista on tullut kauppatavaraa. Toista oli ennen, kun samassa omin käsin rakennetussa töllissä asuttiin hautaan asti.
Rippikoulu on monelle nuorelle ensimmäinen uskonnolllinen ja nimenomaan häntä koskeva tapahtuma. Ristiäisistään kun ei muista yhtään mitään. Tuossa iässä on helppoa kokea jotain suurta ja merkityksellistä yhteisöllisyyttä. Itsekin koin aikoinaan jonkinlaisen herätyksen rippileirillä, vaikka lapsuudenperheeni olikin ihan vaan tapaluterilainen. Herätys meni kuitenkin nopeasti ohi ja jälkeenpäin olen miettinyt, että kyseessä olikin vain samanikäisten yhteisöllinen kokemus eikä niinkän uskonto. Samanlaisen yhteisöllisen kokemuksen olisi voinut saada jostain muualtakin.
Isänmaa sitten...onhan meissä aikuisissakin paljon ihmisiä, joiden mielestä on hyvä asua Suomessa. Ei ole mitään hinkua muuttaa muualle. Me vaan emme tee asiasta niin suurta numeroa kuin ne, joiden mielestä Suomi on ihan paska maa ja kaikki täällä pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti - en koe arvoksi, mutta arvostan sitä että on katto pään päällä. Ehkä tässä toimisi paremmin esim "perusturva".
Uskonto - ei itsessään arvo, toki monet arvot voivat uskontoon pohjautua. Itse uskonnosta vapautuneena en koe tärkeäksi. Itselleni enemmän merkkaavat humanistiset arvot, joten "(sekulaari) humanismi" osuu omalle kohdalle.
Isänmaa - voisin asua missä tahansa muussa maassa ja olla ihan yhtä isänmaallinen siellä. Ehkä tässäkin on enemmän kyse siitä että saa elää vapaassa itsenäisessä maassa vapaasti, ja se on hyvinkin puolustettava asia, mutta en koe jokapäiväisessä elämässäni isänmaallisuutta mitenkään arvottavana asiana. "Vapaus" ehkä.
Omiin tärkeimpiin arvoihin menee ehkä vapaus, tasa-arvo ja turvallisuus.
Koko koti, uskonto ja isänmaa on mielestäni rinnastettavissa perinteiden arvostamiseen, enkä itse koe perinteissä juuri mitään arvostettavaa, paitsi sen kulttuurinen arvo, mikä ei sekään ole mikään järin suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineillä on siihen vielä varaa, koska joku toinen - yleensä vanhemmat - huolehtii perusasiat kuntoon: asunnon, ruuan, vaatteet ja nykynuorten ollessa kyseessä myös älypuhelimet. Siinä vaiheessa, kun kohtaa elämän realiteetit, eli pitäisi itse huolehtia omasta toimeentulostaan, alkaa ideologiat karista pois ylimääräisenä painolastina.
Oma lapseni on maisteri, mutta työtön ja työskennellessään matalapalkka-alan hommissa (8e tunti) hän tekee pitkää päivää että tulisi toimeen ja osittain myös siksi että ravintola-alalla painostetaan jäämään ylitöihin, vaikka olisi jo sopinut treffit tai lääkäriajan iltapäiväksi.
Heitä käytännössä käytetään surutta hyväksi ja halvalla.
Hän ei enää yksinkertaisesti jaksa siivota. Kun olen nyt eläkkeellä, niin minun pitää käydä siivoomassa hänen kotonaan ja koti näyttää ihan kamalalta. Kuin narkomaanin asunto tai pahaisen juopon.
Lähinnä käy kotona nukkumassa ja töihin. Vuokrakin on ylihintainen.
Siivous ja kotiruokakin on poistunut nuorilta aikuisilta elämänrutiineista pois.
Ei hirveän hyvältä näytä tämä jälki minkä porvarihallitukset ovat nuorisoon aikoinaan jättäneet.
Minun nuoruudessa sentään töistä pääsi pois siihen aikaan, kun se sopimuksessa loppui ja tehtiin edes se työsopimus paperille mustaa valkoisella. Kyllä on kamalaksi käynyt tämän maan asiat.
Ja vaikka sdp on vallassa niin mitään parannuksia ei työelämään tai palkkatasoihin näyttäisi tulevan.
Syntyvyys on alhainen ja nuoret ovat ihan mt-ongelmaista porukkaa. Sääliksi käy nuoria miten heikkoja he ovat nykyään. Tuskin heistä olisi puolustamaan edes maataan, jos Venäjä hyökkäisi.
Voin kuvitella että monet nuoret ovat sitä mieltä että mieluummin lähtisivät karkuun kuin tarttuisivat aseeseen.
Tässäkään ei ole mitään muuta ongelmaa kuin että olet kasvattanut laiskan vetelyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole poikkeuksellista tavata lapsiperhettä jossa ei joulua tai pääsiäisiä vietetä. Olen jopa kuullut perheestä jossa ei vietetä syntymäpäiviä, koska kustannukset ovat liian korkeat.
Näillä perheillä ei ole mitään yhteisiä traditioita. Ainoastaan kun pätkätyöt loppuvat ja vanhemmat ovat työttöminä, on aikaa, mutta toisaalta jos ei jää säästöön, niin ei ole varaakaan mihinkään yhteiseen lomaan tms.
Jos työväestön ostovoima joskus tulevaisuudessa lisääntyy, niin heidän on keksittävä uudet perinteet, koska vanhoista ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin valokuvat isovanhempien lapsuudesta.
Ei tämä ole rahasta ja varallisuudesta kiinni vaan sekularIsaatiosta. Kun uskonto menettää merkityksensä niin mIksi kirkkovuoteen liittyviä juhliakaan vietettäisiin? Miksi jatkaa perinnettä perinteen takia jos asialla ei ole henkistä merkitystä itselle?
Jouluhan on ihan pakanallinen juhla ennen kun kristinusko sen(kin) varasti. Tuskinpa monessa perheessä joululla on mitään uskonnollista merkitystä, enemmän on kuse yhdessäolosta perheen ja/tai ystävien/muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Sekularisaatio ei ole mikään kirosana joka tuhoaa maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalle osalle suomalaisnuorista oman kodin hankkiminen tulee olemaan koko elämän kallein ja pitkäaikaisin sijoitus. Enää ei tosin rakenneta kotia alusta lähtien omin käsin kuten vielä muutama vuosikymmen sitten vaan haetaan pankista lainaa ja ostetaan jonkun toisen rakentama koti. Ihmiset myös joutuvat yleensä muuttamaan vielä aikuisenakin eli asuntoihin ei ole järkevääkään kiintyä. Kodeista on tullut kauppatavaraa. Toista oli ennen, kun samassa omin käsin rakennetussa töllissä asuttiin hautaan asti.
Rippikoulu on monelle nuorelle ensimmäinen uskonnolllinen ja nimenomaan häntä koskeva tapahtuma. Ristiäisistään kun ei muista yhtään mitään. Tuossa iässä on helppoa kokea jotain suurta ja merkityksellistä yhteisöllisyyttä. Itsekin koin aikoinaan jonkinlaisen herätyksen rippileirillä, vaikka lapsuudenperheeni olikin ihan vaan tapaluterilainen. Herätys meni kuitenkin nopeasti ohi ja jälkeenpäin olen miettinyt, että kyseessä olikin vain samanikäisten yhteisöllinen kokemus eikä niinkän uskonto. Samanlaisen yhteisöllisen kokemuksen olisi voinut saada jostain muualtakin.
Isänmaa sitten...onhan meissä aikuisissakin paljon ihmisiä, joiden mielestä on hyvä asua Suomessa. Ei ole mitään hinkua muuttaa muualle. Me vaan emme tee asiasta niin suurta numeroa kuin ne, joiden mielestä Suomi on ihan paska maa ja kaikki täällä pielessä.
Ei välttämättä nuoret edes halua omistaa kotiaan, vaan vuokra-asuminen sopii vapauden ideologiaan paremmin. Samaa vapautta on se ettei sitouduta parisuhteisiin, ei haluta lapsia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole poikkeuksellista tavata lapsiperhettä jossa ei joulua tai pääsiäisiä vietetä. Olen jopa kuullut perheestä jossa ei vietetä syntymäpäiviä, koska kustannukset ovat liian korkeat.
Näillä perheillä ei ole mitään yhteisiä traditioita. Ainoastaan kun pätkätyöt loppuvat ja vanhemmat ovat työttöminä, on aikaa, mutta toisaalta jos ei jää säästöön, niin ei ole varaakaan mihinkään yhteiseen lomaan tms.
Jos työväestön ostovoima joskus tulevaisuudessa lisääntyy, niin heidän on keksittävä uudet perinteet, koska vanhoista ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin valokuvat isovanhempien lapsuudesta.
Ei tämä ole rahasta ja varallisuudesta kiinni vaan sekularIsaatiosta. Kun uskonto menettää merkityksensä niin mIksi kirkkovuoteen liittyviä juhliakaan vietettäisiin? Miksi jatkaa perinnettä perinteen takia jos asialla ei ole henkistä merkitystä itselle?
Jouluhan on ihan pakanallinen juhla ennen kun kristinusko sen(kin) varasti. Tuskinpa monessa perheessä joululla on mitään uskonnollista merkitystä, enemmän on kuse yhdessäolosta perheen ja/tai ystävien/muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Sekularisaatio ei ole mikään kirosana joka tuhoaa maailmaa.
En niin väittänytkään. Se vaan selittää miksei uskonnollisista juhlista välitetä. Esim itse olemme koulutettua keskiluokkaa ja tapakristittyjä. Emme vietä joulua tai juhlapyhiä muutenkaan. Tokihan ylimääräiset vapaat ovat kivoja, muttei niillä muuta merkitystä ole. Eikä tämä ole rahasta kiinnostavaahan kuten edellinen kirjoittaja väitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole poikkeuksellista tavata lapsiperhettä jossa ei joulua tai pääsiäisiä vietetä. Olen jopa kuullut perheestä jossa ei vietetä syntymäpäiviä, koska kustannukset ovat liian korkeat.
Näillä perheillä ei ole mitään yhteisiä traditioita. Ainoastaan kun pätkätyöt loppuvat ja vanhemmat ovat työttöminä, on aikaa, mutta toisaalta jos ei jää säästöön, niin ei ole varaakaan mihinkään yhteiseen lomaan tms.
Jos työväestön ostovoima joskus tulevaisuudessa lisääntyy, niin heidän on keksittävä uudet perinteet, koska vanhoista ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin valokuvat isovanhempien lapsuudesta.
Ei tämä ole rahasta ja varallisuudesta kiinni vaan sekularIsaatiosta. Kun uskonto menettää merkityksensä niin mIksi kirkkovuoteen liittyviä juhliakaan vietettäisiin? Miksi jatkaa perinnettä perinteen takia jos asialla ei ole henkistä merkitystä itselle?
Jouluhan on ihan pakanallinen juhla ennen kun kristinusko sen(kin) varasti. Tuskinpa monessa perheessä joululla on mitään uskonnollista merkitystä, enemmän on kuse yhdessäolosta perheen ja/tai ystävien/muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Sekularisaatio ei ole mikään kirosana joka tuhoaa maailmaa.
En niin väittänytkään. Se vaan selittää miksei uskonnollisista juhlista välitetä. Esim itse olemme koulutettua keskiluokkaa ja tapakristittyjä. Emme vietä joulua tai juhlapyhiä muutenkaan. Tokihan ylimääräiset vapaat ovat kivoja, muttei niillä muuta merkitystä ole. Eikä tämä ole *rahasta kiinnostavaahan kuten edellinen kirjoittaja väitti.
Siis *rahasta kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineillä on siihen vielä varaa, koska joku toinen - yleensä vanhemmat - huolehtii perusasiat kuntoon: asunnon, ruuan, vaatteet ja nykynuorten ollessa kyseessä myös älypuhelimet. Siinä vaiheessa, kun kohtaa elämän realiteetit, eli pitäisi itse huolehtia omasta toimeentulostaan, alkaa ideologiat karista pois ylimääräisenä painolastina.
Oma lapseni on maisteri, mutta työtön ja työskennellessään matalapalkka-alan hommissa (8e tunti) hän tekee pitkää päivää että tulisi toimeen ja osittain myös siksi että ravintola-alalla painostetaan jäämään ylitöihin, vaikka olisi jo sopinut treffit tai lääkäriajan iltapäiväksi.
Heitä käytännössä käytetään surutta hyväksi ja halvalla.
Hän ei enää yksinkertaisesti jaksa siivota. Kun olen nyt eläkkeellä, niin minun pitää käydä siivoomassa hänen kotonaan ja koti näyttää ihan kamalalta. Kuin narkomaanin asunto tai pahaisen juopon.
Lähinnä käy kotona nukkumassa ja töihin. Vuokrakin on ylihintainen.
Siivous ja kotiruokakin on poistunut nuorilta aikuisilta elämänrutiineista pois.
Ei hirveän hyvältä näytä tämä jälki minkä porvarihallitukset ovat nuorisoon aikoinaan jättäneet.
Minun nuoruudessa sentään töistä pääsi pois siihen aikaan, kun se sopimuksessa loppui ja tehtiin edes se työsopimus paperille mustaa valkoisella. Kyllä on kamalaksi käynyt tämän maan asiat.
Ja vaikka sdp on vallassa niin mitään parannuksia ei työelämään tai palkkatasoihin näyttäisi tulevan.
Syntyvyys on alhainen ja nuoret ovat ihan mt-ongelmaista porukkaa. Sääliksi käy nuoria miten heikkoja he ovat nykyään. Tuskin heistä olisi puolustamaan edes maataan, jos Venäjä hyökkäisi.
Voin kuvitella että monet nuoret ovat sitä mieltä että mieluummin lähtisivät karkuun kuin tarttuisivat aseeseen.
Tässäkään ei ole mitään muuta ongelmaa kuin että olet kasvattanut laiskan vetelyksen.
Kyllä tuo vetelyys kuulostaa aika tavalla masennuksesta. Kannattaa ohjata hoitoon. Tokihan tapaus voi olla oikeasti narkkarikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalle osalle suomalaisnuorista oman kodin hankkiminen tulee olemaan koko elämän kallein ja pitkäaikaisin sijoitus. Enää ei tosin rakenneta kotia alusta lähtien omin käsin kuten vielä muutama vuosikymmen sitten vaan haetaan pankista lainaa ja ostetaan jonkun toisen rakentama koti. Ihmiset myös joutuvat yleensä muuttamaan vielä aikuisenakin eli asuntoihin ei ole järkevääkään kiintyä. Kodeista on tullut kauppatavaraa. Toista oli ennen, kun samassa omin käsin rakennetussa töllissä asuttiin hautaan asti.
Rippikoulu on monelle nuorelle ensimmäinen uskonnolllinen ja nimenomaan häntä koskeva tapahtuma. Ristiäisistään kun ei muista yhtään mitään. Tuossa iässä on helppoa kokea jotain suurta ja merkityksellistä yhteisöllisyyttä. Itsekin koin aikoinaan jonkinlaisen herätyksen rippileirillä, vaikka lapsuudenperheeni olikin ihan vaan tapaluterilainen. Herätys meni kuitenkin nopeasti ohi ja jälkeenpäin olen miettinyt, että kyseessä olikin vain samanikäisten yhteisöllinen kokemus eikä niinkän uskonto. Samanlaisen yhteisöllisen kokemuksen olisi voinut saada jostain muualtakin.
Isänmaa sitten...onhan meissä aikuisissakin paljon ihmisiä, joiden mielestä on hyvä asua Suomessa. Ei ole mitään hinkua muuttaa muualle. Me vaan emme tee asiasta niin suurta numeroa kuin ne, joiden mielestä Suomi on ihan paska maa ja kaikki täällä pielessä.
Ei välttämättä nuoret edes halua omistaa kotiaan, vaan vuokra-asuminen sopii vapauden ideologiaan paremmin. Samaa vapautta on se ettei sitouduta parisuhteisiin, ei haluta lapsia jne.
Tuokin on ihan totta. Tunnen aika paljon nuoria, joille ei todellakaan koti, uskonto ja isänmaa ole elämän arvoja. Ihan jo siksikin, että he eivät halua sitoa elämäänsä johonkin tiettyyn paikkaan ja ottaa vielä valtavaa velkataakkaa niskaansa. Maailma tarjoaa nuorille niin paljon muitakin vaihtoehtoja kuin jäädä vuosikymmeniksi jumiin yhteen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koti - en koe arvoksi, mutta arvostan sitä että on katto pään päällä. Ehkä tässä toimisi paremmin esim "perusturva".
Uskonto - ei itsessään arvo, toki monet arvot voivat uskontoon pohjautua. Itse uskonnosta vapautuneena en koe tärkeäksi. Itselleni enemmän merkkaavat humanistiset arvot, joten "(sekulaari) humanismi" osuu omalle kohdalle.
Isänmaa - voisin asua missä tahansa muussa maassa ja olla ihan yhtä isänmaallinen siellä. Ehkä tässäkin on enemmän kyse siitä että saa elää vapaassa itsenäisessä maassa vapaasti, ja se on hyvinkin puolustettava asia, mutta en koe jokapäiväisessä elämässäni isänmaallisuutta mitenkään arvottavana asiana. "Vapaus" ehkä.
Omiin tärkeimpiin arvoihin menee ehkä vapaus, tasa-arvo ja turvallisuus.
Koko koti, uskonto ja isänmaa on mielestäni rinnastettavissa perinteiden arvostamiseen, enkä itse koe perinteissä juuri mitään arvostettavaa, paitsi sen kulttuurinen arvo, mikä ei sekään ole mikään järin suuri.
Koti uskonto ja isänmaa, sanojen laajemmassa merkityksessä mahdollistavat suomalaisen arvostaman elämän. Moni ei ymmärrä mitä nämä arvot ovat tuoneet tullessaan, ja mitä näiden arvojen murentuminen tuo tullessaan. Eivät nuo arvot tarkoita pelkästään sitä että on katto pään päällä, eli "koti", täytyy uskoa hartaasti kristinuskon jumalaan eli "uskonto", tai että maahan ei saa tulla kukaan koska tämä on meidän maamme "isänmaa". Ajattelet jotenkin tosi suppeasti. Isänmaa tarkoittaa myös sitä että tätä ei ole isommat naapurit omineet, vaan olemme itse saaneet päättää miten täällä eletään, uskonto sitä että on uskonvapaus, eikä sitä määritellä sinulle valmiiksi, ei ole pakko pitää huntua ja taipua patriarkaatiin alle, koti sitä, että on paikka missä voi asua ja olla ilman että kukaan häätää isomman oikeudella, tai ostaa pilkkahinnalla sinut ulos väkisin kodistasi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole poikkeuksellista tavata lapsiperhettä jossa ei joulua tai pääsiäisiä vietetä. Olen jopa kuullut perheestä jossa ei vietetä syntymäpäiviä, koska kustannukset ovat liian korkeat.
Näillä perheillä ei ole mitään yhteisiä traditioita. Ainoastaan kun pätkätyöt loppuvat ja vanhemmat ovat työttöminä, on aikaa, mutta toisaalta jos ei jää säästöön, niin ei ole varaakaan mihinkään yhteiseen lomaan tms.
Jos työväestön ostovoima joskus tulevaisuudessa lisääntyy, niin heidän on keksittävä uudet perinteet, koska vanhoista ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin valokuvat isovanhempien lapsuudesta.
Kuulin kerran eräässä vanhempienillassa kuinka parempituloinen pari jutusteli tai juoruile eräästä perheestä jonka lapsi oli kertonut ettei synttäreitä tai joulua vietetä.
Että on vasemmistolaista luopua uskonnollisista perinteistä ja totaalista leninismiä myös luopua lapsen syntymäpäiväjuhlista.
Todellisuudessa tiedän että perheen kaksi matalapalkka-alan vanhempaa tekevät vain sen minkä on pakko tehdä. Eli talousasiat menevät perinteiden edelle. Ei ole varaa.
Toisaalta talousasiat menevät myös ympäristöasioiden edelle ja hyvinvoinnin edelle oikeistolla.
Notta köyhät perässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teineillä on siihen vielä varaa, koska joku toinen - yleensä vanhemmat - huolehtii perusasiat kuntoon: asunnon, ruuan, vaatteet ja nykynuorten ollessa kyseessä myös älypuhelimet. Siinä vaiheessa, kun kohtaa elämän realiteetit, eli pitäisi itse huolehtia omasta toimeentulostaan, alkaa ideologiat karista pois ylimääräisenä painolastina.
Oma lapseni on maisteri, mutta työtön ja työskennellessään matalapalkka-alan hommissa (8e tunti) hän tekee pitkää päivää että tulisi toimeen ja osittain myös siksi että ravintola-alalla painostetaan jäämään ylitöihin, vaikka olisi jo sopinut treffit tai lääkäriajan iltapäiväksi.
Heitä käytännössä käytetään surutta hyväksi ja halvalla.
Hän ei enää yksinkertaisesti jaksa siivota. Kun olen nyt eläkkeellä, niin minun pitää käydä siivoomassa hänen kotonaan ja koti näyttää ihan kamalalta. Kuin narkomaanin asunto tai pahaisen juopon.
Lähinnä käy kotona nukkumassa ja töihin. Vuokrakin on ylihintainen.
Siivous ja kotiruokakin on poistunut nuorilta aikuisilta elämänrutiineista pois.
Ei hirveän hyvältä näytä tämä jälki minkä porvarihallitukset ovat nuorisoon aikoinaan jättäneet.
Minun nuoruudessa sentään töistä pääsi pois siihen aikaan, kun se sopimuksessa loppui ja tehtiin edes se työsopimus paperille mustaa valkoisella. Kyllä on kamalaksi käynyt tämän maan asiat.
Ja vaikka sdp on vallassa niin mitään parannuksia ei työelämään tai palkkatasoihin näyttäisi tulevan.
Syntyvyys on alhainen ja nuoret ovat ihan mt-ongelmaista porukkaa. Sääliksi käy nuoria miten heikkoja he ovat nykyään. Tuskin heistä olisi puolustamaan edes maataan, jos Venäjä hyökkäisi.
Voin kuvitella että monet nuoret ovat sitä mieltä että mieluummin lähtisivät karkuun kuin tarttuisivat aseeseen.
Tässäkään ei ole mitään muuta ongelmaa kuin että olet kasvattanut laiskan vetelyksen.
Kyllä tuo vetelyys kuulostaa aika tavalla masennuksesta. Kannattaa ohjata hoitoon. Tokihan tapaus voi olla oikeasti narkkarikin.
Kyllä minäkin jätän siivoilematta ja syömättä, jos teen 10h tai pidempää päivää ja käyn kotona lähinnä nukkumassa. Helposti tulee jaksoja että en siivoa kotona kahteen kuukauteen. Ei vaan iltaisin jaksa.
Pitää äkkiä syödä lähinnä leipää tai valmisruoka ja unille.
Ei tuossa ole varaa mihinkään muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei ole poikkeuksellista tavata lapsiperhettä jossa ei joulua tai pääsiäisiä vietetä. Olen jopa kuullut perheestä jossa ei vietetä syntymäpäiviä, koska kustannukset ovat liian korkeat.
Näillä perheillä ei ole mitään yhteisiä traditioita. Ainoastaan kun pätkätyöt loppuvat ja vanhemmat ovat työttöminä, on aikaa, mutta toisaalta jos ei jää säästöön, niin ei ole varaakaan mihinkään yhteiseen lomaan tms.
Jos työväestön ostovoima joskus tulevaisuudessa lisääntyy, niin heidän on keksittävä uudet perinteet, koska vanhoista ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin valokuvat isovanhempien lapsuudesta.
Ei tämä ole rahasta ja varallisuudesta kiinni vaan sekularIsaatiosta. Kun uskonto menettää merkityksensä niin mIksi kirkkovuoteen liittyviä juhliakaan vietettäisiin? Miksi jatkaa perinnettä perinteen takia jos asialla ei ole henkistä merkitystä itselle?
Jouluhan on ihan pakanallinen juhla ennen kun kristinusko sen(kin) varasti. Tuskinpa monessa perheessä joululla on mitään uskonnollista merkitystä, enemmän on kuse yhdessäolosta perheen ja/tai ystävien/muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Sekularisaatio ei ole mikään kirosana joka tuhoaa maailmaa.
En niin väittänytkään. Se vaan selittää miksei uskonnollisista juhlista välitetä. Esim itse olemme koulutettua keskiluokkaa ja tapakristittyjä. Emme vietä joulua tai juhlapyhiä muutenkaan. Tokihan ylimääräiset vapaat ovat kivoja, muttei niillä muuta merkitystä ole. Eikä tämä ole *rahasta kiinnostavaahan kuten edellinen kirjoittaja väitti.
Siis *rahasta kiinni
Kyllähän siinä silti säästää useita satoja euroja.
Kyllä se monelle on siitä juuri kiinni. Joulu on kulutusjuhla.
Nuorilla ei ole aivot täysin kehittyneet ennenkuin n. 25 v. Otsalohkon kehittymättömyyden takia he eivät pysty hahmottamaan syitä ja seurauksia. Ovat ajattelutavaltaan hyvin mustavalkoisia ja ehdottomia. Kun aivot ovat kypsyneet ja on kertynyt enemmän elämänkokemusta ja koulutusta pikkuhiljaa alkaa huomaamaan ne harmaan eri sävyt mustan ja valkoisen välissä.