Miksi avioehto kiukuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei olla päästy naimisiin asti, ja yhtenä "ongelmana" se ettei tiedetä mitä avioehtoon laitettaisiin. Kummallakaan ei näin kypsässäkään iässä ole muuta omaisuutta kuin yhteinen talo, ja omat halvat autot. Molempien vanhemmat ovat rajanneet lasten puolisot jo aikaa sitten testamentilla perinnöstään pois. Mitä meidän siihen pitäisi siis laittaa?

Teidän tapauksessa ei tarvitse tehdä mitään. Lähdette nollista molemmat ja teidät on rajattu ulos perinnöstä. Jaatte sen mitä normaalisti jaetaan mitä liitossa olette kerännyt.

Avioehdon pitäisi olla vakio siten että omaisuuden muuttumisesta yhteiseksi pitäisi sopia erikseen. Jos mitään ei erikseen sovita, niin silloin kumpikin pitää oman omaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

.

Miten joku voi olla näin pahasti kujalla ja jotkut vielä yläpeukuttavat tätä? Avioehto koskee nimenomaan kaikkea omaisuutta, myös avioliiton aikana hankittua, ellei avioehdossa nimenomaan määritellä, että se ei koske sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla päästy naimisiin asti, ja yhtenä "ongelmana" se ettei tiedetä mitä avioehtoon laitettaisiin. Kummallakaan ei näin kypsässäkään iässä ole muuta omaisuutta kuin yhteinen talo, ja omat halvat autot. Molempien vanhemmat ovat rajanneet lasten puolisot jo aikaa sitten testamentilla perinnöstään pois. Mitä meidän siihen pitäisi siis laittaa?

Teidän tapauksessa ei tarvitse tehdä mitään. Lähdette nollista molemmat ja teidät on rajattu ulos perinnöstä. Jaatte sen mitä normaalisti jaetaan mitä liitossa olette kerännyt.

No ollaan tultu itsekin vähän tähän lopputulokseen. Mutta tulevaisuudssahan voi olla sitten mitä rahoja tahansa. 

Me tehtiin avioehto 30 vuoden avioliiton jälkeen. Avioehto koskee ainoastaan minun omistamaani kesämökkikiinteistöä, koska se on sukumökki. Kaikki muu omaisuus on siis avioehdon ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

Kohtuutonta avioehtoa myös kohtuullistetaan pitkän avioliiton päättyessä huomioiden esim. perheen hyväksi tehty työ kotona. Tämä toki vaatii, että älyää vaatia kohtuullistamista ja hyvän juristin.

Sillon kun äiti kuoli, niin perin isot varallisuudet ja osakkeet ja hänen tuolinsa kahden ison firman hallituksesta. Hänen testamentissaan oli myös niin, että minä en voi mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jos menen ilman ehtoa naimisiin, niin menetän sen tuolin ja tietyt varallisuudet siirtyy suvulle jos on varallisuutta jäljellä vielä. Puhdas raha tilillä on eriasia sitten. Kolmas osapuoli ei saa hyötyä yhtään mitään mitä suku on rakentanut ja se pysyy suvussa ja siellä on myös toi kohtuullisuus huomioitu mistä kolmas osapuoli ei saa hyötyä kuin minimaalisen hyödyn ja se ei paljoa ole.

Tuon kyllä ymmärrän täysin, jos yritys on jo sukuperinne. Mieheni peri lähinnä isänsä työpaikan, joka oli yhden miehen yritys ja jonka tulot olivat plus miinus nolla. Yritys on laajentunut vasta viime vuosina..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

.

Miten joku voi olla näin pahasti kujalla ja jotkut vielä yläpeukuttavat tätä? Avioehto koskee nimenomaan kaikkea omaisuutta, myös avioliiton aikana hankittua, ellei avioehdossa nimenomaan määritellä, että se ei koske sitä.

Avioehto koskee kylläkin sitä omaisuutta mikä avioehtoon halutaan kirjata. Miten voit itse olla näin kujalla?

Vierailija kirjoitti:

Ei olla päästy naimisiin asti, ja yhtenä "ongelmana" se ettei tiedetä mitä avioehtoon laitettaisiin. Kummallakaan ei näin kypsässäkään iässä ole muuta omaisuutta kuin yhteinen talo, ja omat halvat autot. Molempien vanhemmat ovat rajanneet lasten puolisot jo aikaa sitten testamentilla perinnöstään pois. Mitä meidän siihen pitäisi siis laittaa?

Onko eiyhteisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Koska mennään naimisiin jo silmällä pitäen eroa.

Niin siis mennään naimisiin jo silmällä pitäen eroa ja omaisuuden jakoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

.

Miten joku voi olla näin pahasti kujalla ja jotkut vielä yläpeukuttavat tätä? Avioehto koskee nimenomaan kaikkea omaisuutta, myös avioliiton aikana hankittua, ellei avioehdossa nimenomaan määritellä, että se ei koske sitä.

Avioehto koskee kylläkin sitä omaisuutta mikä avioehtoon halutaan kirjata. Miten voit itse olla näin kujalla?

Sitähän minä sanoinkin. Avioehdossa voidaan määritellä, mitä omaisuutta se koskee, mutta jos avioehdossa ei ole nimenomaan määritelty, että se koskee vain tiettyä omaisuutta, niin silloin se koskee kaikkea - myös avioliiton aikana hankittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

Kohtuutonta avioehtoa myös kohtuullistetaan pitkän avioliiton päättyessä huomioiden esim. perheen hyväksi tehty työ kotona. Tämä toki vaatii, että älyää vaatia kohtuullistamista ja hyvän juristin.

Sillon kun äiti kuoli, niin perin isot varallisuudet ja osakkeet ja hänen tuolinsa kahden ison firman hallituksesta. Hänen testamentissaan oli myös niin, että minä en voi mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jos menen ilman ehtoa naimisiin, niin menetän sen tuolin ja tietyt varallisuudet siirtyy suvulle jos on varallisuutta jäljellä vielä. Puhdas raha tilillä on eriasia sitten. Kolmas osapuoli ei saa hyötyä yhtään mitään mitä suku on rakentanut ja se pysyy suvussa ja siellä on myös toi kohtuullisuus huomioitu mistä kolmas osapuoli ei saa hyötyä kuin minimaalisen hyödyn ja se ei paljoa ole.

Äitisi ei voi testamentilla määrätä sinun naimisiinmenosi ehdoista, sellainen testamenttimääräys on tehoton. Sen sijaan testamentilla voi toki rajata perillisten puolisot perinnön ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

Kohtuutonta avioehtoa myös kohtuullistetaan pitkän avioliiton päättyessä huomioiden esim. perheen hyväksi tehty työ kotona. Tämä toki vaatii, että älyää vaatia kohtuullistamista ja hyvän juristin.

Sillon kun äiti kuoli, niin perin isot varallisuudet ja osakkeet ja hänen tuolinsa kahden ison firman hallituksesta. Hänen testamentissaan oli myös niin, että minä en voi mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jos menen ilman ehtoa naimisiin, niin menetän sen tuolin ja tietyt varallisuudet siirtyy suvulle jos on varallisuutta jäljellä vielä. Puhdas raha tilillä on eriasia sitten. Kolmas osapuoli ei saa hyötyä yhtään mitään mitä suku on rakentanut ja se pysyy suvussa ja siellä on myös toi kohtuullisuus huomioitu mistä kolmas osapuoli ei saa hyötyä kuin minimaalisen hyödyn ja se ei paljoa ole.

Äitisi ei voi testamentilla määrätä sinun naimisiinmenosi ehdoista, sellainen testamenttimääräys on tehoton. Sen sijaan testamentilla voi toki rajata perillisten puolisot perinnön ulkopuolelle.

Voi kun kyseessä iso sukuyritys. Niin kun tossa sanotaan, puhdas raha tilillä on eriasia. Rahat saa pitää ja muut lähtee jos ei ole ehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

Kohtuutonta avioehtoa myös kohtuullistetaan pitkän avioliiton päättyessä huomioiden esim. perheen hyväksi tehty työ kotona. Tämä toki vaatii, että älyää vaatia kohtuullistamista ja hyvän juristin.

Sillon kun äiti kuoli, niin perin isot varallisuudet ja osakkeet ja hänen tuolinsa kahden ison firman hallituksesta. Hänen testamentissaan oli myös niin, että minä en voi mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jos menen ilman ehtoa naimisiin, niin menetän sen tuolin ja tietyt varallisuudet siirtyy suvulle jos on varallisuutta jäljellä vielä. Puhdas raha tilillä on eriasia sitten. Kolmas osapuoli ei saa hyötyä yhtään mitään mitä suku on rakentanut ja se pysyy suvussa ja siellä on myös toi kohtuullisuus huomioitu mistä kolmas osapuoli ei saa hyötyä kuin minimaalisen hyödyn ja se ei paljoa ole.

Tuon kyllä ymmärrän täysin, jos yritys on jo sukuperinne. Mieheni peri lähinnä isänsä työpaikan, joka oli yhden miehen yritys ja jonka tulot olivat plus miinus nolla. Yritys on laajentunut vasta viime vuosina..

No jos teillä on lapsia, niin eikös avioehto olis hyvä? Jos teille tulisi ero, niin pahimmassa tapauksessa kannattava yritys jouduttaisiin lopettamaan, mies jäisi työttömäksi ja lapset ilman isänperintöä. Oletan tietysti, että äiti olisi normaali työssäkäyvä ihminen, jonka elanto ja äidinperintö ei olisi yrityksestä saatavan hyödyn varassa. N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

Kohtuutonta avioehtoa myös kohtuullistetaan pitkän avioliiton päättyessä huomioiden esim. perheen hyväksi tehty työ kotona. Tämä toki vaatii, että älyää vaatia kohtuullistamista ja hyvän juristin.

Sillon kun äiti kuoli, niin perin isot varallisuudet ja osakkeet ja hänen tuolinsa kahden ison firman hallituksesta. Hänen testamentissaan oli myös niin, että minä en voi mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jos menen ilman ehtoa naimisiin, niin menetän sen tuolin ja tietyt varallisuudet siirtyy suvulle jos on varallisuutta jäljellä vielä. Puhdas raha tilillä on eriasia sitten. Kolmas osapuoli ei saa hyötyä yhtään mitään mitä suku on rakentanut ja se pysyy suvussa ja siellä on myös toi kohtuullisuus huomioitu mistä kolmas osapuoli ei saa hyötyä kuin minimaalisen hyödyn ja se ei paljoa ole.

Äitisi ei voi testamentilla määrätä sinun naimisiinmenosi ehdoista, sellainen testamenttimääräys on tehoton. Sen sijaan testamentilla voi toki rajata perillisten puolisot perinnön ulkopuolelle.

Ja ainahan sen avioehdon voi äidin mieliksi tehdä, koska avioehdon sisätöönhän äiti voi vaikuttaa. Mitä siinä sitten on sovittu, ei ole julkista tietoa. Ehto täytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

Kohtuutonta avioehtoa myös kohtuullistetaan pitkän avioliiton päättyessä huomioiden esim. perheen hyväksi tehty työ kotona. Tämä toki vaatii, että älyää vaatia kohtuullistamista ja hyvän juristin.

Sillon kun äiti kuoli, niin perin isot varallisuudet ja osakkeet ja hänen tuolinsa kahden ison firman hallituksesta. Hänen testamentissaan oli myös niin, että minä en voi mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jos menen ilman ehtoa naimisiin, niin menetän sen tuolin ja tietyt varallisuudet siirtyy suvulle jos on varallisuutta jäljellä vielä. Puhdas raha tilillä on eriasia sitten. Kolmas osapuoli ei saa hyötyä yhtään mitään mitä suku on rakentanut ja se pysyy suvussa ja siellä on myös toi kohtuullisuus huomioitu mistä kolmas osapuoli ei saa hyötyä kuin minimaalisen hyödyn ja se ei paljoa ole.

Äitisi ei voi testamentilla määrätä sinun naimisiinmenosi ehdoista, sellainen testamenttimääräys on tehoton. Sen sijaan testamentilla voi toki rajata perillisten puolisot perinnön ulkopuolelle.

Ja ainahan sen avioehdon voi äidin mieliksi tehdä, koska avioehdon sisätöönhän äiti voi vaikuttaa. Mitä siinä sitten on sovittu, ei ole julkista tietoa. Ehto täytetty.

korjaan äskeistä: EI voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin. Sitä ei vaan järjellä voi käsittää miksi naiset vielä tänäkin päivänä suostuvat tällaiseen järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Avioehto ei koske avioliiton aikana toisen nimiin kartutettua omaisuutta. Se ositetaan tietenkin. Avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua varallisuutta ja usein myös liiton aikana saatua perintöä tai lahjaa.

Kohtuutonta avioehtoa myös kohtuullistetaan pitkän avioliiton päättyessä huomioiden esim. perheen hyväksi tehty työ kotona. Tämä toki vaatii, että älyää vaatia kohtuullistamista ja hyvän juristin.

Sillon kun äiti kuoli, niin perin isot varallisuudet ja osakkeet ja hänen tuolinsa kahden ison firman hallituksesta. Hänen testamentissaan oli myös niin, että minä en voi mennä naimisiin ilman avioehtoa ja jos menen ilman ehtoa naimisiin, niin menetän sen tuolin ja tietyt varallisuudet siirtyy suvulle jos on varallisuutta jäljellä vielä. Puhdas raha tilillä on eriasia sitten. Kolmas osapuoli ei saa hyötyä yhtään mitään mitä suku on rakentanut ja se pysyy suvussa ja siellä on myös toi kohtuullisuus huomioitu mistä kolmas osapuoli ei saa hyötyä kuin minimaalisen hyödyn ja se ei paljoa ole.

Äitisi ei voi testamentilla määrätä sinun naimisiinmenosi ehdoista, sellainen testamenttimääräys on tehoton. Sen sijaan testamentilla voi toki rajata perillisten puolisot perinnön ulkopuolelle.

Voi kun kyseessä iso sukuyritys. Niin kun tossa sanotaan, puhdas raha tilillä on eriasia. Rahat saa pitää ja muut lähtee jos ei ole ehtoa.

Ei pidä paikkaansa, ei merkitystä omaisuuden muodolla tässä suhteessa. Ihan perintöoikeuden perusperiaatteita. Hanki uusi juristi, jos nykyinen ei osaa tuon vertaa.

Ymmärrän kyllä, miksi jotkut suuttuvat tuosta, mutta itse en suuttuisi. Voihan se tuntua loukkaavalta kun rakastaa toista eikä tahtoisi tälle mitään pahaa, miksi toinen epäilee sitä?

Sitten kun ajatellaan järjellä, ihminen voi olla todella kamala kun suuttuu ja yleensä ollaan vihaisia kun erotaan, silloin tahtoo kaikkea pahaa toiselle, mikäs sen parempi keino olisi kuin viedä kaikki mahdollinen tältä?

Oma mieheni ei tahtonut avioehtoa, vaikka äitinsä kovasti vaati sitä kun kuuli häistämme. Olen ihan tyytyväinen ettei tahtonut, jos olisi tahtonut, olisi tuntunut siltä, että haluaa sen äitinsä takia. Olemme olleet naimisissa jo miltei 10v, mutta jos nyt tahtoisi avioehdon, tottakai suostuisin siihen. Ennen häitä se vain olisi tuntunut siltä, että olisi tahtonut sen äitinsä takia, kun äitinsä yritti kaikin mahdollisin tavoin häntä hallita (mihin onneksi ei suostunut, vaikka äitinsä mitä yrittikin.)

Kyllä se silti yleensä kertoo jotakin ihmisestä, jos hän vastustaa avioehtoa kynsin ja hampain, ellei osaa perustella kantaansa mitenkään järkevästi tai muutenkuin "mutta kun tuntuu ettet luota". Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu mieheni kanssa naimisissa 5 vuotta. yhdessä yhteensä 13 vuotta. Mieheni omistaa ihan hyvin menestyvän yrityksen ja nyt hän haluaa avioehdon, jotta voisi turvata työnsä ja varmistaa, että yritys on täysin hänen. Sanoin, että mietin asiaa, josta hän vastaavasti loukkaantui, mutta niin minäkin jostain syystä loukkaannuin, vaikka ilman muuta yritys on hänen. En osaa sanoa miksi avioehto loukkaa :/

Pakko sanoa että kyllä minuakin loukkaisi jos jälkikäteen aletaan puhumaan avioehdosta. Ja nyt sanon ikävästi mutta tuohan teidän yhdessä olo aika on aikalähellä 7v kriisijaksoja... :S

Juu älä todellakaan allekirjoita. Olen asianajaja ja meillä on ollut useampikin tapaus, jossa avioehto on tehty alle puoli vuotta ennen eroa, toisen osapuolen vaatimuksesta...

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että avioehtokaan ei takaa reilua jakoa esim. tilanteessa, jossa toisen rahoilla on maksettu jokapäiväiset kustannukset ja toisen rahoilla on kartutettu omaisuutta tämän jälkimmäisen nimiin.

Sehän näissä miesten vaatimissa avioehdoissa on yleensä aina takana. Käytetään nainen loppuun ilmaisena piikana, lastenhoitajana ja rahoittajana, sitten potkaistaan kylmästi pihalle. Tämän vuoksi en suostunut yli 20 vuotta sitten avioehtoon. Isänikin tästä loukusta varoitteli.