Missä menee pettämisen raja?

Hitaiden tanssiminen EI

flirttailu NO EI TODELLAKAAN

suutelu humalassa KYLLÄ

suutelu selvinpäin EHDOTTOMASTI

nettailu, jos se tapahtuu avoimesti niin EI

kahvittelu EI



Oletteko itse pettäneet OLEN :(

entä puolisonne? EN USKO

Olettetko jatkaneet siitä huolimatta? OLEMME

no tanssiminen ei mielestäni ole.. eikä joku pieni flirtti, se on lähinnä inhimillistä.



suutelu missä tilassa tahansa on, nettailu jos se sisältää esim nettiseksiä tai puhutaan jostain tosi intiimeistä asioista, kahvittelu ei tietenkään jos se ei tapahtu suhteen merkeissä...



olen kerran pettänyt ja jatkoimme. puoliso ei ole, olen siitä aika varma.

miehen läsnäollessakin.. :)

Hih. vaikka tällä kriteerillä olen sitten petturi..

No, oikeasti varmaan pidän pettämistä sellaisena että mitä itse en hyväksyisi.. eli hitaiden tanssimisen vielä sulatan, mutta suulle suutelua en (kännissä enkä selvinpäin) Flirttailu sinänsä ei ole pahaa, mutta sitten taas siitä seuranneet treffit on. Siis jos on selvästi seksuaalinen lataus ilmassa niin en uskaltaisi lähteä. Kahvittelua en pidä pettämisenä jos on vaan sattunut näkemään kadulla ja pyytänyt seuraksi kahville..

toivottavasti ei hänkään minua,, en kyllä usko, koska luen häntä kuin avointa kirjaa.. :)

Mä ainaskin tekisin selväksi että minulla on se kumppani.

Mitä tekisitte/miten reagoisitte, jos kuulistte puolisonne pettäneen teitä (suudellut) kymmenen vuotta sitten? "Vanhentunut rikos" vai sydäntä riipova loukkaus?

Nettailla ja kahvitella ym. ym. voi varsin viattomastikin, on pikaisia pusuja ja koko illan kielarisessioita, hitaita voi tanssia monella tavalla, flirtti voi olla joko kevytmielistä hupia vaan jossa ei ole sen enempää taka-ajatuksia taustalla tai vakava iskuyritys jne.

olisi meidän kohdalla vanhentunut rikos, koska kyseessä olisi suhteemme aivan alkutaival, joka oli aika myrskyinen...



jos taas tästä hetkestä eteenpäin kymmenen vuoden päästä kertoisi pettäneensä minua niin se olisi tosi kova paikka.

Kertoi siitä kyllä heti. Ei siitä isompaa kriisiä tullut silloin, ei varmaan nytkään tulis. Paitsi että miksi se tuli nyt ilmi? Onko se ollut joku niin merkityksellinen tapaus että hän on märehtinyt sitä 10 vuotta?

tuli ilmi, kun käytiin läpi asioita siltä kesältä, kun olin itse pitkään poissa maasta ja jokin vaisto sanoi minulle palattuani, että jotain oli tapahtunut. Mies ei tällöin uskaltanut tunnustaa, vasta nyt uskalsi, liittyen muihin asioihin. Välissä olleet 10v. ovat olleet hyvää, onnellista aikaa ylä- ja alamäkineen..

reissussa kuukauden verran. Takana oli yhteistä taivalta silloin 4v., ei ollut lapsia. Nyt neljä lasta. Elämä onnellista, mutta tää tunnustus sattuu... Mietin vaan, sattuuko kohtuuttomasti. Mies vilpittömän pahoillaan.

jos toinen on suukotellut esimerkiksi ollessani synnytyslaitoksella tms niin se ois kyllä edelleen aikamoisen suhdepohdiskelun paikka...



meillä molemmilla oli pientä säätöä suhteen alkupuolella kun kävimme läpi kriisiä... sinä aikana tapahtuneet asiat ei ole enää niin olennaisia...

mutta pettämisen siitä tekee vasta asiasta valehtelu. Olisin valmis hyväksymään kaikenlaista, jos se tehdään reilusti tai ainakin kerrotaan minulle ensimmäisenä. Inhottavinta on tuntea itsensä pelleksi, ja kuulla suhteesta kyliltä. tai pelätä vaikka jotain sukupuolitautia, koska ukko unohtanut mainita minulle /unohtanut kondomin.

minua surettaa ehkä enemmänkin, että meni 10v. ennen kuin sain asiasta tietää. Tosin kukaan muukaan (tuttumme ainakaan) ei asiasta tiedä, eivätkä harrastaneet seksiä (jos olisivat sen tehneet, en tiedä, miten selviäisin). Nainen oli vain käymässä paikkakunnalla, kesänvietossa tms. T. Se surullinen ap

suutelu on jo pettämistä. Mut kaik kevyt flirttailu tai viel tanssiminen ei...



Mieheni on pettänyt kerran. Olin tuolloin raskaana ja teki kyllä niin tiukkaa... Ei olla erottu, mutta ei ole helppoakaan ollut.

Itse en ole pettänyt.

näistä esimerkeistä mikään tai edes yhdyntä ei ole pettämistä?

Minusta mieheni saa hyvin tanssia hitaita, saa flirttailla, saa suudella humalassa esim. kavereitani jos huvittaa, selvinpäin saattaisin tilannetta ihmetellä, muttei se maailmanloppu olisi. Nettailu, okei, kahvittelu ok. Yhdyntä, petting ym. olisi minusta pettämistä. Mies on mustasukkaisempi. Sulattais hitaiden tanssimisen ja tilanteesta riippuen kahvittelun, muttei juuri muuta. Saatan flirttailla, mutta en miehen nähden, ja mulle se on vain halpaa hupia-ei tarkoitushakuista, ei vakavaa. En ole pettänyt, miehestä en ole varma.

Fyysiset jutut, ei ihastuminen tai flirttailu.

Yksittäinen suutelukerta joskus vuosia sitten on yksittäinen pikkujuttu pitkänajan parisuhteessa. jopa ns vanhentunut rikos. Ei kannata ottaa ressiä sellaisesta.