Voiko miehen saada keskustelemaan mitenkään?

Miehet tykkää tehdä asioita ja naiset jutella asioista. Hommatkaa lesbosuhde jos ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te edes yhdessä, vai oletko sä takiainen joka yrittää väkisin sytyttää kipinää?

Olen joskus näyttänyt, missä ulko-ovi on.

Kumman asunto?

Ihan yhteinen. Eiköhän se ero siitä selviäisi, mutta eipä tuo halua mihinkään lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä törmännyt tähän ongelmaan. Ensihuumassa mies kyllä kommunikoi, mutta sitten jossain vaiheessa se vaan menee siihen, ettei enää viitsi ja sitten niitä kaikkia juttuja alkaa vaan kertyä ja samalla alkaa toinen tuntua vieraalta ja etäiseltä. Yhteistä säveltä ei enää löydy. 

Näin. Kun mistään ei jutella, mikään ei kiinnosta ja mun jutut on turhia ja tyhjänpäiväisiä, niin voin toki olla kuten hän. En vaan tiedä, oisko minusta siihen.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkää tehdä asioita ja naiset jutella asioista. Hommatkaa lesbosuhde jos ei kelpaa.

Ok. Tehdään näin.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkää tehdä asioita ja naiset jutella asioista. Hommatkaa lesbosuhde jos ei kelpaa.

Joskus nyt vaan elämässä ja parisuhteessa tulee tilanteita, joissa puhe olisi tarpeen. Ja sitten jos sitä ei saada puhuttua, naisen puheentarve kasvaa. Ja se kasvaa. Ja se kasvaa. 

Jos mies haluaa oppia puhumaan, niin voi oppia, kun opetat.

Jos mies ei halua oppia, niin ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Naisen kanssa keskustelu ei eroa tuosta miehen jo oppineesta hiljaisesta tavasta.

Jos on eri mieltä, nainen suuttuu. Parempi myötäillä vaan kaikkia hömpötyksiä.

Pahimpia aloituksia :"Olen tässä miettinyt.....!"

Yleensä naiset eivät myönnä, etteivät itse kuuntele. Hermostuvat ja alkavat huutamaan.

Mun mies osaa kyllä aivan hyvin keskustella asioista, myös tunteista, niin minun kuin jopa kavereiden ja sukulaisten kanssa. Olemme oikeastaan ihan älyttömän samanlaisia tunne-elämältämme, helpottaa yhteiseloa kummasti. Emme kumpikaan pistä toista arvailemaan mitä mietimme, molemmilla on romantiikan ja huumorin tajua eikä kumpaakaan sido perinteiset sukupuoliroolit, vaan hoidetaan yhdessä sekä halkojen hakkuu että kokkaaminen.

En tiedä onko näitä olemassa paljon, mutta ainakin tämä yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkää tehdä asioita ja naiset jutella asioista. Hommatkaa lesbosuhde jos ei kelpaa.

Ok. Tehdään näin.

Problem solved.

Pakko kysyä miten olet päätynyt tuollaisen miehen kanssa yhteen? 

En olisi edes aloittanut seurustelua, jos keskustelut eivät sujuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkää tehdä asioita ja naiset jutella asioista. Hommatkaa lesbosuhde jos ei kelpaa.

Joskus nyt vaan elämässä ja parisuhteessa tulee tilanteita, joissa puhe olisi tarpeen. Ja sitten jos sitä ei saada puhuttua, naisen puheentarve kasvaa. Ja se kasvaa. Ja se kasvaa. 

Naisethan puhuu vaikkei olisi mitään asiaakaan tai vaikka ei kuuntelisikaan. Ei se siitä mihinkään kasva, vtutus voi kyllä kasvaa jos ei vastakaikua saa.

Osalla miehistä on joko hyvin rajoittuneet verbaaliset taidot, tai kiinnostus vaan lopahtaa nopeasti. Usein molemmat. Kuka viitsii jatkaa nuijan kanssa, joka ei edes osaa alkeellisinta keskustelun vuorovaikutusta ja halua näin osoittaa välittämistä? Emme ole ajatustenlukijoita.

Joko tyyppi muuttaa tapojaan ja alkaa kommunikoimaan, tai se siirretään ulkoruokintaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä miten olet päätynyt tuollaisen miehen kanssa yhteen? 

En olisi edes aloittanut seurustelua, jos keskustelut eivät sujuisi. 

Kun ne keskustelut saattavat loppua vaikka vuonna neljä, kymmenen, viisitoista tai kaksikymmentäviisi.

Vierailija kirjoitti:

Siis vastaisko teidän miehet jotain muuta?

Tottakai. 20 vuotta yhdessä ja edelleen meillä on usein tuntien keskusteluja. En ymmärrä miten kukaan voi olla miehen kanssa joka vain murahtaa yksitavuisesti jotain. Eihän sellaista ihmistä opi tuntemaan vaikka olisi 50 vuotta yhdessä jos se toinen ei jaa lainkaan omia ajatuksiaan sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä miten olet päätynyt tuollaisen miehen kanssa yhteen? 

En olisi edes aloittanut seurustelua, jos keskustelut eivät sujuisi. 

Kun ne keskustelut saattavat loppua vaikka vuonna neljä, kymmenen, viisitoista tai kaksikymmentäviisi.

Alussa puhelias ja kommunikaatiotaitoinen ihminen ei ilman todella painavaa syytä muutu äkkiä tuppisuuksi. Jos minun mieheni olisi äkkiä ihan hiljaa, tajuaisin heti että nyt on joku todella pahasti pielessä. En siis taatusti tulisi tännen kyselemään että "puhuvatko teidän miehenne mitään kun minun ei enää puhu".

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä törmännyt tähän ongelmaan. Ensihuumassa mies kyllä kommunikoi, mutta sitten jossain vaiheessa se vaan menee siihen, ettei enää viitsi ja sitten niitä kaikkia juttuja alkaa vaan kertyä ja samalla alkaa toinen tuntua vieraalta ja etäiseltä. Yhteistä säveltä ei enää löydy. 

Minä olen taas heti nähnyt onko mies sosiaalinen ja keskustelutaitoinen. Jos pystyy keskustelemaan asiasta kuin asiasta, on mielipiteitä ja kyselee paljon, ei ne keskustelut ensihuuman jälkeen lopu. 

Tarkoittaako tuo sinun ensihuumassa, että vastaa kun kysytään? 

Mua kanssa ihmetyttää, että miten puhumattoman makaavan pökkelön kanssa oikein sydänverisiä asioita syntyy. Voi olla että ap elää mielikuvitusmaailmassa.

Naisen kannattaa elää omaa elämäänsä ja tehdä omia asioitaan. Mies tulee sitten perässä jos yhtään kiinnostaa, ja kertoo toiveensa, ihan niin kuin sinkkuaikoinakin.

Mun kumppani ei ainakaan kuuntele kun minä yritän puhua jotain tunteistani tai mistä en tykkää tässä suhteessa. Puhuu kyllä paljon itsestään, mutta mun tunteeni ei näytä kiinnostavan. Toisinaan tulistun ja sanon nyt vttu kerrankin kuuntelet mitä mulla on sanottavaa. On sitten hetken hiljaa ja mököttää. Inhottavaa joutua tulistumaan jotta saa tärkeät asiat perille. Hänellä on paha tapa puhua päälle. Erittäin kova puhumaan.

Tulet kotiin: "Pläp, pläp, plää!"

Menet nukkumaan: "Pläp, pläp, plää!"

Heräät: "Pläp, pläp, plää!"

Menet töihin, helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä törmännyt tähän ongelmaan. Ensihuumassa mies kyllä kommunikoi, mutta sitten jossain vaiheessa se vaan menee siihen, ettei enää viitsi ja sitten niitä kaikkia juttuja alkaa vaan kertyä ja samalla alkaa toinen tuntua vieraalta ja etäiseltä. Yhteistä säveltä ei enää löydy. 

Minä olen taas heti nähnyt onko mies sosiaalinen ja keskustelutaitoinen. Jos pystyy keskustelemaan asiasta kuin asiasta, on mielipiteitä ja kyselee paljon, ei ne keskustelut ensihuuman jälkeen lopu. 

Tarkoittaako tuo sinun ensihuumassa, että vastaa kun kysytään? 

Puhuminen ei todellakaan ole loppunut, mutta tunteista ja vaikeista asioista puhuminen on. Sen sijaan voisi kyllä puhua mistä tahansa muusta ihan laadukkaasti ja mielenkiintoisesti tuntikausia.