Kuntouttava työtoiminta kokemuksia
Itse olin nuorten alle 30 vuotiaille tarkoitetulla pajalla kuntouttavassa työtoiminnassa. Siellä ei tehty käytännössä mitään vaan päivät kuluivat kahvia juodessa ja seiniä tuijoitellessa. Neljä tuntiakin tuntui pitkältä ajalta päivässä kun mitään tekemistä ei ollut. Odottelin vaan milloin pääsee himaan. En ymmärrä miten tuo mukamas kuntouttaa ja parantaa työllistymistä että menen istumaan pajalle 4 tuntia päivässä. No kävin siellä reilu kuukauden kunnes turhauduin täysin ja lopetin. Työmarkkinatuki tietty katkesi mutta onneksi toimeentulotuen perusosaa ei leikattu vaikka niinkin voidaan tehdä. Jatkossa en aio enää suostua kuntouttavaan työtoimintaan. Onko täällä muita jotka ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ja onko se teitä "kuntouttanut" tai hyödyttänyt mitenkään?
Kommentit (67)
Ohjaaja kirjoitti:
Toimin itse kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana ja tunnistan itsekin tuon, että kunnan ja TE-keskuksen puolelta painostetaan menemään kuntouttavaan. Itse olen joskus ollut mukana näissä aktivointisuunnitelmien tekemisissä ja sanonut ihan suoraan, jos henkilön paikka ei meidän palvelussa ole.
Meillä tehdään paljon ruokaa, leivotaan, tehdään erilaisia retkiä, liikutaan luonnossa jne. Tavoitteena on aina etsiä jokaiselle kuntoutujalle se oma reitti opiskeluihin tai työelämään. Tarjolla on myös lääkäripalveluita ja kuntoutustutkimuksia, joiden kautta saadaan tärkeää tietoa esimerkiksi erityisen tuen tarpeesta.Haastavaa on se, että kuntoutujat eivät ymmärrä, että on aika epätodennäköistä saada heti työ jossa tienaa yli 15€/h ja vielä ilman koulutusta. Tarjolla oleviin palkkatukitöihin ei haeta, vaikka niihin voisi kuntonsa puolesta päästä ja ne voisivat toimia väylänä työelämään. Odotukset ovat täysin epärealistisia. Vajaakuntoisena, kouluttamattomana pitkäaikaistyöttömänä ei oikein olla siellä palkkataulukoitten yläpäässä. Oman kuntoutumisen eteen myös osalla on se asenne, että muiden pitää hoitaa. Ei oteta itse vastuuta itsestään. Jos esimerkiksi kuntoutumiseen auttaisi fyysisen kunnon parantaminen ja selkävaivoihin auttaisi lihaskunnon parantaminen, ei kuitenkaan olla valmiita osallistumaan meidän tarjoamiin salikäynteihin. Hoetaan vaan että kun me ei auteta mitenkään. No aika hankala toisen puolesta on liikkua, tai pakottaa häntä menemään kuntoutuspsykologille esimerkiksi. Ihmisen pitää itsekin haluta kuntoutua.
Ihan puhut läpiä päähäsi. Et tiedä kuntouttavasta työtoiminnasta luultavasti oikeasti yhtään mitään.
Jaa-a. Itsellä taas on paljon kokemuksia siitä, että kun joku saa melkein minkä tahansa työn, aletaan hyppiä ja pomppia riemusta, eikä niissä monestikaan palkka ole kovin kummoinen. Oma lukunsa on sitten nämä vajaakuntoiset. Palkkatasolta ei moni toivo ihmeitä. Salikäynnit ei todellakaan ole ohje vaivoihin, ammattitaidoton pöljä on sellainen, joka sitä kylmiltään ehdottaa. Oikea paikka on fysioterapeutti, jonka kanssa käydään läpi yksilöllinen ohjelma. Ei vajaakuntoiselle tarjota mitään salikäyntejä, siinä voi kokematon tervekin särkeä itsensä, jos ei ole ennen käynyt! Vaihda hitto vie alaa, jos et tätä tiedä!
Itse en ole ikinä ollut kuntouttavassa, enkä ole ollut työtön sitten vuoden 2010 ja silloinkin vain 3,5 kk, mutta lähisuvussa on vajaakuntoinen henkilö. Hän nimenomaan on käynyt salikäyntinsä alkuun fysioterapiassa ja nyt käy itsenäisesti edullisella maksulla siellä kunnallisen fysioterapian salilla, missä tarvittaessa saa ammattilaisen apua. Kuntoutuspsykologilleko voit kirjoittaa lähetteen? Oletko lääkäri?
Olin kaksi vuotta kuntouttavassa, siitä siirryin palkkatuen kautta vakkaritöihin joissa alkoi juuri neljäs vuosi.
Nöyryyttävää halpatyövoimaa kaikki nämä kuntouttavat. Hommatkin akselilla "koristelemme pilttipurkeista kynttilä kippoja" sekä "väsätään keppihevosia".
Olen itse juuri hakenut kuntouttavaan työtoimintaan, ja tiedän tasan tarkkaan miten onnetonta touhua se voi olla. Nuorempana olisin varmaan repinyt tukkaa päästäni, nyt vanhempana -ja lääkityksen alaisena, heh- odotan lähinnä mielenkiinnolla kuinka hitaasti voin suorittaa tulevat työtehtäväni. :) Tarinani on sellainen, että en ole saanut kunnollista apua mielenterveysongelmiini koskaan, ja olen näin ollen päässyt melkein nelikymppiseksi kouluttautumatta tai käymättä töissä. Hain aktiivisesti apua kunnes täytin kolmekymmentä. Niihin aikoihin väsähdin kaikkeen, koko systeemiin ja aina vaan vaihtuviin lääkäreihin. Terapiaan, josta ei ollut millään kerralla hyötyä. Aloin tajuamaan koko kuvion järjettömyyden, ja lopetin nyt alkuvuodesta kuntoutustuen anelemisen. Siirryin työkkärin asiakkaaksi, ja sanoin haluavani kuntoutusta. Tällä taustalla kuntouttava työtoiminta oli itsestäänselvyys, ja siihen tähtäsinkin. Meidän kunnassa se nimittäin on rentoa puuhastelua muiden vajaamielisten/kuntoisten seurassa, ruoka tarjotaan 9€ päivärahan päälle myös.
Menisin mielelläni työtoimintaan missä saa käsillään tehdä jotain. Kuntoutustuella sain käydä mutta heti kun se muutettiin pysyväksi eläkkeeksi niin potkaistiin pihalle. Ja muissakin työtoiminnoissa sanotaan että on tarkoitettu vain kuntoutujille. Nyt tyrkytetään vain seuroja missä voi käydä yhtenä päivänä viikossa ja sielläkin vain parin tunnin ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ohjaaja kirjoitti:
Toimin itse kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana ja tunnistan itsekin tuon, että kunnan ja TE-keskuksen puolelta painostetaan menemään kuntouttavaan. Itse olen joskus ollut mukana näissä aktivointisuunnitelmien tekemisissä ja sanonut ihan suoraan, jos henkilön paikka ei meidän palvelussa ole.
Meillä tehdään paljon ruokaa, leivotaan, tehdään erilaisia retkiä, liikutaan luonnossa jne. Tavoitteena on aina etsiä jokaiselle kuntoutujalle se oma reitti opiskeluihin tai työelämään. Tarjolla on myös lääkäripalveluita ja kuntoutustutkimuksia, joiden kautta saadaan tärkeää tietoa esimerkiksi erityisen tuen tarpeesta.Haastavaa on se, että kuntoutujat eivät ymmärrä, että on aika epätodennäköistä saada heti työ jossa tienaa yli 15€/h ja vielä ilman koulutusta. Tarjolla oleviin palkkatukitöihin ei haeta, vaikka niihin voisi kuntonsa puolesta päästä ja ne voisivat toimia väylänä työelämään. Odotukset ovat täysin epärealistisia. Vajaakuntoisena, kouluttamattomana pitkäaikaistyöttömänä ei oikein olla siellä palkkataulukoitten yläpäässä. Oman kuntoutumisen eteen myös osalla on se asenne, että muiden pitää hoitaa. Ei oteta itse vastuuta itsestään. Jos esimerkiksi kuntoutumiseen auttaisi fyysisen kunnon parantaminen ja selkävaivoihin auttaisi lihaskunnon parantaminen, ei kuitenkaan olla valmiita osallistumaan meidän tarjoamiin salikäynteihin. Hoetaan vaan että kun me ei auteta mitenkään. No aika hankala toisen puolesta on liikkua, tai pakottaa häntä menemään kuntoutuspsykologille esimerkiksi. Ihmisen pitää itsekin haluta kuntoutua.
Ihan puhut läpiä päähäsi. Et tiedä kuntouttavasta työtoiminnasta luultavasti oikeasti yhtään mitään.
Jaa-a. Itsellä taas on paljon kokemuksia siitä, että kun joku saa melkein minkä tahansa työn, aletaan hyppiä ja pomppia riemusta, eikä niissä monestikaan palkka ole kovin kummoinen. Oma lukunsa on sitten nämä vajaakuntoiset. Palkkatasolta ei moni toivo ihmeitä. Salikäynnit ei todellakaan ole ohje vaivoihin, ammattitaidoton pöljä on sellainen, joka sitä kylmiltään ehdottaa. Oikea paikka on fysioterapeutti, jonka kanssa käydään läpi yksilöllinen ohjelma. Ei vajaakuntoiselle tarjota mitään salikäyntejä, siinä voi kokematon tervekin särkeä itsensä, jos ei ole ennen käynyt! Vaihda hitto vie alaa, jos et tätä tiedä!
Itse en ole ikinä ollut kuntouttavassa, enkä ole ollut työtön sitten vuoden 2010 ja silloinkin vain 3,5 kk, mutta lähisuvussa on vajaakuntoinen henkilö. Hän nimenomaan on käynyt salikäyntinsä alkuun fysioterapiassa ja nyt käy itsenäisesti edullisella maksulla siellä kunnallisen fysioterapian salilla, missä tarvittaessa saa ammattilaisen apua. Kuntoutuspsykologilleko voit kirjoittaa lähetteen? Oletko lääkäri?
Semmoset aamuraivot sieltä henkilöltä jolla ei ole kokemusta työttömyydestä saatikka kuntouttavasta.
Vierailija kirjoitti:
Ohjaaja kirjoitti:
Toimin itse kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana ja tunnistan itsekin tuon, että kunnan ja TE-keskuksen puolelta painostetaan menemään kuntouttavaan. Itse olen joskus ollut mukana näissä aktivointisuunnitelmien tekemisissä ja sanonut ihan suoraan, jos henkilön paikka ei meidän palvelussa ole.
Meillä tehdään paljon ruokaa, leivotaan, tehdään erilaisia retkiä, liikutaan luonnossa jne. Tavoitteena on aina etsiä jokaiselle kuntoutujalle se oma reitti opiskeluihin tai työelämään. Tarjolla on myös lääkäripalveluita ja kuntoutustutkimuksia, joiden kautta saadaan tärkeää tietoa esimerkiksi erityisen tuen tarpeesta.Haastavaa on se, että kuntoutujat eivät ymmärrä, että on aika epätodennäköistä saada heti työ jossa tienaa yli 15€/h ja vielä ilman koulutusta. Tarjolla oleviin palkkatukitöihin ei haeta, vaikka niihin voisi kuntonsa puolesta päästä ja ne voisivat toimia väylänä työelämään. Odotukset ovat täysin epärealistisia. Vajaakuntoisena, kouluttamattomana pitkäaikaistyöttömänä ei oikein olla siellä palkkataulukoitten yläpäässä. Oman kuntoutumisen eteen myös osalla on se asenne, että muiden pitää hoitaa. Ei oteta itse vastuuta itsestään. Jos esimerkiksi kuntoutumiseen auttaisi fyysisen kunnon parantaminen ja selkävaivoihin auttaisi lihaskunnon parantaminen, ei kuitenkaan olla valmiita osallistumaan meidän tarjoamiin salikäynteihin. Hoetaan vaan että kun me ei auteta mitenkään. No aika hankala toisen puolesta on liikkua, tai pakottaa häntä menemään kuntoutuspsykologille esimerkiksi. Ihmisen pitää itsekin haluta kuntoutua.
Ihan puhut läpiä päähäsi. Et tiedä kuntouttavasta työtoiminnasta luultavasti oikeasti yhtään mitään.
Jaa-a. Itsellä taas on paljon kokemuksia siitä, että kun joku saa melkein minkä tahansa työn, aletaan hyppiä ja pomppia riemusta, eikä niissä monestikaan palkka ole kovin kummoinen. Oma lukunsa on sitten nämä vajaakuntoiset. Palkkatasolta ei moni toivo ihmeitä. Salikäynnit ei todellakaan ole ohje vaivoihin, ammattitaidoton pöljä on sellainen, joka sitä kylmiltään ehdottaa. Oikea paikka on fysioterapeutti, jonka kanssa käydään läpi yksilöllinen ohjelma. Ei vajaakuntoiselle tarjota mitään salikäyntejä, siinä voi kokematon tervekin särkeä itsensä, jos ei ole ennen käynyt! Vaihda hitto vie alaa, jos et tätä tiedä!
Itse en ole ikinä ollut kuntouttavassa, enkä ole ollut työtön sitten vuoden 2010 ja silloinkin vain 3,5 kk, mutta lähisuvussa on vajaakuntoinen henkilö. Hän nimenomaan on käynyt salikäyntinsä alkuun fysioterapiassa ja nyt käy itsenäisesti edullisella maksulla siellä kunnallisen fysioterapian salilla, missä tarvittaessa saa ammattilaisen apua. Kuntoutuspsykologilleko voit kirjoittaa lähetteen? Oletko lääkäri?
Oletko koskaan kuullut monialaisesta verkostoyhteistyöstä? Teemme tiiviisti töitä yhdessä aikuissosiaalityön, TE-keskuksen ja terveyspalvelujen kanssa. Asiakkaalle järjestetään kuntoutuslääkärille aika ja hän tekee lähetteet. Liikuntaohjauksesta meillä vastaa fysioterapeutti, joka luo asiakkaalle oman kunto-ohjelman.
Kannattaa vetää happea välillä, eikä alkaa meuhkaamaan asioista joista ei mitään tiedä.
Mulle koittaa TYPin akka kuntouttavaa tuputtaa
EN OLLU MENOSSA :DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et nuorena ihmisenä tee mitään tilanteesi helpottamiseksi? Onko tavoitteenasi elää sosiaalituilla vielä pitkään? Ota ihmeessä itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain tilanteesi helpottamiseksi! Onko lusmuilu jotain tavoittelemisen arvoista ja hyvää elämää? Itse elin nuorena tuilla, ja kyllästyin totaalisesti olemaan viranomaisten heittopussi. Ryhdustäydyin, hain yliopistoon ja valmistuin maisteriksi. Elämäni on nyt paljon parempaa, sillä teen työtä, josta pidän ja ansaitsen rahaa, jota käytän rakastamaani matkusteluun. Pidän työstäni. En tarkoita, että elämän tarkoitus on tehdä työtä, mutta opiskelu antaa elämään ihan uuden ulottuvuuden. Akateeminen tutkinto antaa ajattelun taitoja, joista on ihan oikeasti hyötyä. Elämä muuttuu taatusti paremmaksi. Itse en mistään hinnasta haluaisi takaisin elämääni tukien varassa. Se oli kuin kuilu, josta ei pääsisi ikinä pois. Onneksi pääsin ja ihan omin avuin, vaikka se vaati paljon ponnisteluja. Nyt olen kuin toinen ihminen verrattuna siihen eoävarmaan ja toivottoman raukkaa, joka olin ennen. Suosittelen ryhdistäytymistä myös ap:lle.
Pääseekö 6,5 keskiarvolla yliopistoon?
Itselläni lukion todistuksen keskiarvo oli n. 7 ja pääsin opiskelemaan yliopistoon. Ala opiskella avoimessa yliopistossa. Kun saat tietyn opintopistemäärän kokkoon, voit hakea yliopistoon ilman pääsykoetta väylän kautta.
Aion t***aa itseni, koska minut lykätään just ihan pian tämmösiin pellekerhoihin myös enkä kestä sitä hyppyyttämistä enää, on viimeinen niitti:( et kiva kiitos hei!
Vierailija kirjoitti:
Aion t***aa itseni, koska minut lykätään just ihan pian tämmösiin pellekerhoihin myös enkä kestä sitä hyppyyttämistä enää, on viimeinen niitti:( et kiva kiitos hei!
Hei älä tee itsellesi mitään pahaa. Kieltäydyt ja haet toimeentulotukea. Tuolla pellekoulussa menee viimeinenkin itsetunto. Haet myös sairauslomaa. Rukoilen puolestasi.
Ohjaaja kirjoitti:
Toimin itse kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana ja tunnistan itsekin tuon, että kunnan ja TE-keskuksen puolelta painostetaan menemään kuntouttavaan. Itse olen joskus ollut mukana näissä aktivointisuunnitelmien tekemisissä ja sanonut ihan suoraan, jos henkilön paikka ei meidän palvelussa ole.
Meillä tehdään paljon ruokaa, leivotaan, tehdään erilaisia retkiä, liikutaan luonnossa jne. Tavoitteena on aina etsiä jokaiselle kuntoutujalle se oma reitti opiskeluihin tai työelämään. Tarjolla on myös lääkäripalveluita ja kuntoutustutkimuksia, joiden kautta saadaan tärkeää tietoa esimerkiksi erityisen tuen tarpeesta.Haastavaa on se, että kuntoutujat eivät ymmärrä, että on aika epätodennäköistä saada heti työ jossa tienaa yli 15€/h ja vielä ilman koulutusta. Tarjolla oleviin palkkatukitöihin ei haeta, vaikka niihin voisi kuntonsa puolesta päästä ja ne voisivat toimia väylänä työelämään. Odotukset ovat täysin epärealistisia. Vajaakuntoisena, kouluttamattomana pitkäaikaistyöttömänä ei oikein olla siellä palkkataulukoitten yläpäässä. Oman kuntoutumisen eteen myös osalla on se asenne, että muiden pitää hoitaa. Ei oteta itse vastuuta itsestään. Jos esimerkiksi kuntoutumiseen auttaisi fyysisen kunnon parantaminen ja selkävaivoihin auttaisi lihaskunnon parantaminen, ei kuitenkaan olla valmiita osallistumaan meidän tarjoamiin salikäynteihin. Hoetaan vaan että kun me ei auteta mitenkään. No aika hankala toisen puolesta on liikkua, tai pakottaa häntä menemään kuntoutuspsykologille esimerkiksi. Ihmisen pitää itsekin haluta kuntoutua.
Sinä kuulostat järkevältä ihmiseltä ja pidät asiakkaiden puolia, jos aihetta on. Eniten te-toimiston ihmisissä ärsyttää ettei heidän kanssaan voi jutella. Kokemusta on te-toimiston työntekijöistä yli 20 vuoden ajan. He sanovat että mene kuntouttavan työtoimintaan ja karenssia tulee jos et mene. Siihen jos sanoo vastalauseen, te-virkailja alkaa haukkumaan ja syyttämään asiakasta. Keskustella ei saa asiasta. Tuntuu että se kuntouttava työtoiminta on ainoa vaihtoehto työttömälle. Ei tarjota muita vaihtoehtoja esim, palkkatukitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Mut pakotti se kuntouttavan pajan johtaja antamaan oraaliseksiä tai muuten sanoi soittavansa työkkäriin ja valehtelevan että lintsaan töistä ja työmarkkinatuki katkeaa.
Joo joo, ihan varmasti. Sitten vielä sanot "eihän kukaan usko kuntoutujaa". En epäile sitä etteikö kuntoutujaa pidettäisi vähemmän luotettavana, vaikka ihminen hänkin on.
Mut hei,pääasia että meillä on niiin cool pissis pm,sekun instailee ja keikistelee tarpeeksi kovasti niin suomisuoli nousee!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et nuorena ihmisenä tee mitään tilanteesi helpottamiseksi? Onko tavoitteenasi elää sosiaalituilla vielä pitkään? Ota ihmeessä itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain tilanteesi helpottamiseksi! Onko lusmuilu jotain tavoittelemisen arvoista ja hyvää elämää? Itse elin nuorena tuilla, ja kyllästyin totaalisesti olemaan viranomaisten heittopussi. Ryhdustäydyin, hain yliopistoon ja valmistuin maisteriksi. Elämäni on nyt paljon parempaa, sillä teen työtä, josta pidän ja ansaitsen rahaa, jota käytän rakastamaani matkusteluun. Pidän työstäni. En tarkoita, että elämän tarkoitus on tehdä työtä, mutta opiskelu antaa elämään ihan uuden ulottuvuuden. Akateeminen tutkinto antaa ajattelun taitoja, joista on ihan oikeasti hyötyä. Elämä muuttuu taatusti paremmaksi. Itse en mistään hinnasta haluaisi takaisin elämääni tukien varassa. Se oli kuin kuilu, josta ei pääsisi ikinä pois. Onneksi pääsin ja ihan omin avuin, vaikka se vaati paljon ponnisteluja. Nyt olen kuin toinen ihminen verrattuna siihen eoävarmaan ja toivottoman raukkaa, joka olin ennen. Suosittelen ryhdistäytymistä myös ap:lle.
Pääseekö 6,5 keskiarvolla yliopistoon?
Itselläni lukion todistuksen keskiarvo oli n. 7 ja pääsin opiskelemaan yliopistoon. Ala opiskella avoimessa yliopistossa. Kun saat tietyn opintopistemäärän kokkoon, voit hakea yliopistoon ilman pääsykoetta väylän kautta.
Miten valita oikea yliopistoala?
Tuttu työtön oli kuntouttavassa työtoiminnassa sairaalan arkistossa toimistotöissä, se on täynnä potilaspapereita ja yksi oli kirjastossa laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn.
Kuntouttavaa työtoimintaa toimistotöitä on seuraavissa paikoissa esim. sairaalat, sähkölaitos, museot, taidemuseot, kansalaisopistot, hautausmaiden toimistot, seurakuntien toimistot, sosiaalitoimisto jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttavaa työtoimintaa toimistotöitä on seuraavissa paikoissa esim. sairaalat, sähkölaitos, museot, taidemuseot, kansalaisopistot, hautausmaiden toimistot, seurakuntien toimistot, sosiaalitoimisto jne.
Työtön näkee asiakkaiden henkilötunnukset ja asiakastiedot, mutta on toki vaitiolovelvollinen.
Oma kokemus kuntouttavasta pajatoiminnasta nuorena ei ollut positiivinen. Tarkoitukseni oli opetella käyttämään kuvanmuokkausohjelmia, koska harkitsin opiskelevani graafiseksi suunnittelijaksi. No, tämä kirjattiin sopimukseen, jota oli lisäkseni tekemässä pajan edustaja sekä sosiaalityöntekijäni.
Kun sitten aloitin tällä pajalla, kävi ilmi että siellä ei ollut minkäänlaisia valmiuksia tehdä koneella yhtikäs mitään! Ainoa tietokone oli ikivanha Mikromikko, jolla pystyi lähinnä printtaamaan kaavoja vaatteille. Tunsin oloni kusetetuksi, koska pajan edustaja oli tiennyt tilanteen sekä pajan että minunkin osaltani, ja kiltisti vaan nyökytellyt päätään että tervetuloa. Vaadin ekana päivänä sopimuksen purkamista, minulle naurettiin päin naamaa ja uhattiin toimeentulotuen leikkaamisella, jos lopettaisin. Jouduin askartelemaan kortteja(!), joita sitten myytiin toisaalla (eikä ihan materiaalikustannuksilla, sanotaanko näin).
Jaksoin kolme tai neljä viikkoa, nekin lähinnä kivojen pajakavereiden ansiosta. Sitten lopetin- ja otin karenssin sekä leikkauksen toimeentulotukeen. Masennukseni palasi ja putosin koko systeemin ulkopuolelle useaksi vuodeksi. Kannatti näyttää määrätietoiselle, mutta vajaakuntoiselle, nuorelle paikkansa. :/