Kuntouttava työtoiminta kokemuksia

Mä odotan oikein, milloin pääsen kuntouttavaan. Tulen pitämään kirjaa kaikesta mitä siellä tehdään, ja kanteluita ja valituksia lähtee, jos on aihetta. Olen myös ajatellut pitää tuolta ajalta päiväkirjaa, jonka voin sitten julkaista.

Työpajan ohjaaja vaikutti itse olevan kuntouksen tarpeessa enemmän kuin kukaan "kuntoutettavista". Miten lie päässytkin kyseiseen tehtävään.

Hyödytöntä puuhailuahan se on. Tarkoitus ei olekaan kuntouttaa, se on vaan jaloa sanahelinää. Kuntaa kiinnostaa vain ja ainoastaan pitää pitkäaikaistyöttömät sakkolistalta pois. Resursseja asialliseen toimintaan ei ole. Ihan sairasta touhua koko homma.

Vierailija kirjoitti:

Mä odotan oikein, milloin pääsen kuntouttavaan. Tulen pitämään kirjaa kaikesta mitä siellä tehdään, ja kanteluita ja valituksia lähtee, jos on aihetta. Olen myös ajatellut pitää tuolta ajalta päiväkirjaa, jonka voin sitten julkaista.

Lisäksi määrätyt epäkohdat voivat vaikuttaa myös ulkopuolisten, kuten asiakkaiden ym. elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä odotan oikein, milloin pääsen kuntouttavaan. Tulen pitämään kirjaa kaikesta mitä siellä tehdään, ja kanteluita ja valituksia lähtee, jos on aihetta. Olen myös ajatellut pitää tuolta ajalta päiväkirjaa, jonka voin sitten julkaista.

Lisäksi määrätyt epäkohdat voivat vaikuttaa myös ulkopuolisten, kuten asiakkaiden ym. elämään. 

Järkyttävää verorahojen tuhlausta tämmöset on.

Kuntouttavat ovat vähän kaksipiippuinen juttu. En täysin lähtisi teilaamaan työpajojakaan, mutta tiedän myös sellaisia tapauksia, jotka ovat pyörineet noissa hommissa ainakin vuosikymmenen, eikä siinä ole oikein järkeä.

Edellisessä asuinpaikassa kävin pitkän aikaa kuntouttavassa tekemässä koulutukseeni liittyviä hommia. Sain paljon kehuvaa palautetta ja aina puhuttiin, että voitaisiin sitä palkkatukea katsoa, mutta pelkkää puhetta se oli. 

Uudessa kaupungissa on nyt osa-aikatyö, johon menee noin kuusi tuntia viikko. 

Mulla pian edessä, on jo vihljailtu pari kertaa työkkärissä tästä mulle:( Siis painostettu, suomeksi sanottuna. Kuulostaa siltä kuin epäillytkin, eli viisainta on jättää vaikka maallinen majansa ennen kuin suostua tuohon älyttömyytteen enää?! En pärjää toimeentulotuella, jos silpaisevat -40%, mulla on iso vuokra vaikka kaupungin yksiö ja opintolaina maksettavana:(

Ja eikäö se sossukin sit hiillosta muka joillakin "toimenpiteillä"koko ajan, jos lähtisikin sille ikuiselle leikatun toimeentulotuen tielle?! En tiedä, tekisi mieli pistää p**kaksi koko homma, olen ollut koko elämäni just tällainen kiltii nyhverö jota voidaan polkea miten paljon tahansa, ja palkinnoksi saanut vaan ikuisen köyhyyden, syrjäyttämisen ja menettänyt terveytenikin. Alkaa riittää.

V**uttaa miten Suomessa sairastaki nihmistä nöyryytetään, juoksutetaan taholta toiselle, kun kukaan ei tiedä, mitä sulle (osa)työkykyiselle oikein pitäis tehdä, kun ei sua kukaan töihin huoli, mutta et kyllä eläkkeeleekään pääse(enkä edes haluasi, mutta jonkun muun tulolähteen kuin työmarkkinatuen sairainen kyykytyksineen haluaisin ja tarvitsisisin selvitäkseni jotenkin sairauteni kanssa! Ja ilman jatkuvaa stressiä edes rahasta..mut toiveunta tuntuu olevan perustulot ym., koska ihmsist on sadisteja ja köyhiä ym."heikompia"tarvitaan ilmaisorjiksi ja kiusattaviksi)

Noh, jos ei koronan toinen aalto pelasta ilmaissirkuksiin joutumistani(ja hidastustahan sekin vaan olsii, sama taas edessä koronan laannuttua),niin pakko vaan k**lla pois sitten, ehkä aikani on tullut nyt sitten, ei näytä paremmaksi muuttuvan ikinä elämä.

Miksi et nuorena ihmisenä tee mitään tilanteesi helpottamiseksi? Onko tavoitteenasi elää sosiaalituilla vielä pitkään? Ota ihmeessä itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain tilanteesi helpottamiseksi! Onko lusmuilu jotain tavoittelemisen arvoista ja hyvää elämää? Itse elin nuorena tuilla, ja kyllästyin totaalisesti olemaan viranomaisten heittopussi. Ryhdustäydyin, hain yliopistoon ja valmistuin maisteriksi. Elämäni on nyt paljon parempaa, sillä teen työtä, josta pidän ja ansaitsen rahaa, jota käytän rakastamaani matkusteluun. Pidän työstäni. En tarkoita, että elämän tarkoitus on tehdä työtä, mutta opiskelu antaa elämään ihan uuden ulottuvuuden. Akateeminen tutkinto antaa ajattelun taitoja, joista on ihan oikeasti hyötyä. Elämä muuttuu taatusti paremmaksi. Itse en mistään hinnasta haluaisi takaisin elämääni tukien varassa. Se oli kuin kuilu, josta ei pääsisi ikinä pois. Onneksi pääsin ja ihan omin avuin, vaikka se vaati paljon ponnisteluja. Nyt olen kuin toinen ihminen verrattuna siihen eoävarmaan ja toivottoman raukkaa, joka olin ennen. Suosittelen ryhdistäytymistä myös ap:lle.

Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa sellaisessa paikassa, jota ylläpidetään nimenomaan tätä toimintaa varten. Fyysisesti raskasta tyhjännysväämistä mielenterveyskuntoutujien kanssa. Jutut sitä tasoa, että kärsin yli vuoden ajan ahdistuneisuudesta sen jälkeen kun siellä lopetin.

Toinen paikka oli "ihan oikea työpaikka". Olin 2 päivänä viikossa 4 tuntia. n. puolet ajasta vain ihmettelin, kun ei ollut tekemistä. Valitsin työajat ja työtoiminnan määrän siten, että se häiritsee mahdollisimman vähän minun muuta elämääni. Tuon enempään en olisi siihen hintaan suostunut tekemään, koska se olisi ollut pois minun harrastusluonteisesta opiskelustani (joka on paljon kuntouttavampaa ainakin minulle, kuin mikään kuntouttava työtoiminta ikinä).

2 viikkoa kerkesin olla ennen koronaa. Sinä aikana en kerennyt edes aloittaa sitä hommaa, mitä minulle luvattiin. Toinen viikko meni siinä, että etsin heidän nettisivuiltaan "rikkinäisiä" linkkejä. Olisin voinut jatkaa etänä sitä hommaa, mutta en saanut, koska kuntouttavaa työtoimintaa ei voi tehdä etänä.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa sellaisessa paikassa, jota ylläpidetään nimenomaan tätä toimintaa varten. Fyysisesti raskasta tyhjännysväämistä mielenterveyskuntoutujien kanssa. Jutut sitä tasoa, että kärsin yli vuoden ajan ahdistuneisuudesta sen jälkeen kun siellä lopetin.

Toinen paikka oli "ihan oikea työpaikka". Olin 2 päivänä viikossa 4 tuntia. n. puolet ajasta vain ihmettelin, kun ei ollut tekemistä. Valitsin työajat ja työtoiminnan määrän siten, että se häiritsee mahdollisimman vähän minun muuta elämääni. Tuon enempään en olisi siihen hintaan suostunut tekemään, koska se olisi ollut pois minun harrastusluonteisesta opiskelustani (joka on paljon kuntouttavampaa ainakin minulle, kuin mikään kuntouttava työtoiminta ikinä).

2 viikkoa kerkesin olla ennen koronaa. Sinä aikana en kerennyt edes aloittaa sitä hommaa, mitä minulle luvattiin. Toinen viikko meni siinä, että etsin heidän nettisivuiltaan "rikkinäisiä" linkkejä. Olisin voinut jatkaa etänä sitä hommaa, mutta en saanut, koska kuntouttavaa työtoimintaa ei voi tehdä etänä.

Mitä ne jutut oli siellä? Mistä ne puhui?

Mä olen viihtynyt kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta olenkin aina ollut sellaisissa paikoissa missä töitä on oikeasti tehty eikä vain istuttu 4h pyörittelemässä peukaloita. Mulla se on tuonut rytmiä arkeen ja ylläpitää työkykyä (mikä on jaksamisen vuoksi aika heikko), ja mieluummin käyn pari kertaa viikossa kuntouttavassa kuin olisin vain kotona ja syjäytyisin täysin.

UP

Vierailija kirjoitti:

Miksi et nuorena ihmisenä tee mitään tilanteesi helpottamiseksi? Onko tavoitteenasi elää sosiaalituilla vielä pitkään? Ota ihmeessä itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain tilanteesi helpottamiseksi! Onko lusmuilu jotain tavoittelemisen arvoista ja hyvää elämää? Itse elin nuorena tuilla, ja kyllästyin totaalisesti olemaan viranomaisten heittopussi. Ryhdustäydyin, hain yliopistoon ja valmistuin maisteriksi. Elämäni on nyt paljon parempaa, sillä teen työtä, josta pidän ja ansaitsen rahaa, jota käytän rakastamaani matkusteluun. Pidän työstäni. En tarkoita, että elämän tarkoitus on tehdä työtä, mutta opiskelu antaa elämään ihan uuden ulottuvuuden. Akateeminen tutkinto antaa ajattelun taitoja, joista on ihan oikeasti hyötyä. Elämä muuttuu taatusti paremmaksi. Itse en mistään hinnasta haluaisi takaisin elämääni tukien varassa. Se oli kuin kuilu, josta ei pääsisi ikinä pois. Onneksi pääsin ja ihan omin avuin, vaikka se vaati paljon ponnisteluja. Nyt olen kuin toinen ihminen verrattuna siihen eoävarmaan ja toivottoman raukkaa, joka olin ennen. Suosittelen ryhdistäytymistä myös ap:lle.

Pääseekö 6,5 keskiarvolla yliopistoon?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen viihtynyt kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta olenkin aina ollut sellaisissa paikoissa missä töitä on oikeasti tehty eikä vain istuttu 4h pyörittelemässä peukaloita. Mulla se on tuonut rytmiä arkeen ja ylläpitää työkykyä (mikä on jaksamisen vuoksi aika heikko), ja mieluummin käyn pari kertaa viikossa kuntouttavassa kuin olisin vain kotona ja syjäytyisin täysin.

Tuossa on vaan sellanen dilemma, että 9€ päivä palkalla ei paljoa huvita tehdä niitä oikeita töitä.

Rikollisetkin saavat asiallisempaa kohtelua kuin työttömät, jotka ajetaan pakolla johonkin MUKA kuntouttavaan työtoimintaan. Se ei johda mihinkään, ei kartuta eläkettä eikä poista edes itse työttömyytä.

UP

Minulle oli ihan ok käydä kuntouttavassa työtoiminnassa kirjastolla ja kunnantalon arkistossa. Tuntui kuin olisin oikea ihminen menossa oikeisiin ihmisten töihin. Ja että kuulun "kirjaston porukkaan" tai "arkiston naisiin" siinä missä muutkin.

Mutta sitä edeltänyt jakso kunnan työpajalla nappeja pussittamassa oli elämäni ankeinta aikaa. Olen herkkä ja syrjäänvetäytyvä, kiltti ihminen ja reagoin vahvasti ympäristööni. Se ympäristö ihmisineen ei ollut kaltaiselleni ollenkaan sopiva, ahdistuin vain lisää ja mm. vanhat kouluaikaiset muistot kiusatuksi tulemisesta nousivat pintaan, kun samat ihmistyypit tuollakin pyörivät.

Vierailija kirjoitti:

Kokkotyösäätiön toimipisteessä Pietarsaaressa pakataan Herrmansin tuotteita. Herrmans on firma, joka valmistaa polkupyörän osia muovista. Niitä polkupyörän osia menee ainakin Helkamalle, sekä ulkomaille.

Ja miksi kyseinen firma ei palkkaa työhön työntekijää???

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen viihtynyt kuntou

ttavassa työtoiminnassa, mutta olenkin aina ollut sellaisissa paikoissa missä töitä on oikeasti tehty eikä vain istuttu 4h pyörittelemässä peukaloita. Mulla se on tuonut rytmiä arkeen ja ylläpitää työkykyä (mikä on jaksamisen vuoksi aika heikko), ja mieluummin käyn pari kertaa viikossa kuntouttavassa kuin olisin vain kotona ja syjäytyisin täysin.

Tuossa on vaan sellanen dilemma, että 9€ päivä palkalla ei paljoa huvita tehdä niitä oikeita töitä.

Ja ennen kaikkea sellainen dilemma, että oikeista töistä kuuluu maksaa oikeaa palkkaa!

Toimin itse kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana ja tunnistan itsekin tuon, että kunnan ja TE-keskuksen puolelta painostetaan menemään kuntouttavaan. Itse olen joskus ollut mukana näissä aktivointisuunnitelmien tekemisissä ja sanonut ihan suoraan, jos henkilön paikka ei meidän palvelussa ole.

Meillä tehdään paljon ruokaa, leivotaan, tehdään erilaisia retkiä, liikutaan luonnossa jne. Tavoitteena on aina etsiä jokaiselle kuntoutujalle se oma reitti opiskeluihin tai työelämään. Tarjolla on myös lääkäripalveluita ja kuntoutustutkimuksia, joiden kautta saadaan tärkeää tietoa esimerkiksi erityisen tuen tarpeesta.

Haastavaa on se, että kuntoutujat eivät ymmärrä, että on aika epätodennäköistä saada heti työ jossa tienaa yli 15€/h ja vielä ilman koulutusta. Tarjolla oleviin palkkatukitöihin ei haeta, vaikka niihin voisi kuntonsa puolesta päästä ja ne voisivat toimia väylänä työelämään. Odotukset ovat täysin epärealistisia. Vajaakuntoisena, kouluttamattomana pitkäaikaistyöttömänä ei oikein olla siellä palkkataulukoitten yläpäässä. Oman kuntoutumisen eteen myös osalla on se asenne, että muiden pitää hoitaa. Ei oteta itse vastuuta itsestään. Jos esimerkiksi kuntoutumiseen auttaisi fyysisen kunnon parantaminen ja selkävaivoihin auttaisi lihaskunnon parantaminen, ei kuitenkaan olla valmiita osallistumaan meidän tarjoamiin salikäynteihin. Hoetaan vaan että kun me ei auteta mitenkään. No aika hankala toisen puolesta on liikkua, tai pakottaa häntä menemään kuntoutuspsykologille esimerkiksi. Ihmisen pitää itsekin haluta kuntoutua.