Lue keskustelun säännöt.
HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
25.09.2019 |
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan sillä on merkitystä, että myös naiset ovat aikaisempaa lihaksikkaampia nykyisten treenimetodien ansiosta?
Muutenkin "normipaino" on vähän sellainen vitsi, varsinkin urheilupiireissä.
T: Sixpäkki 15-vuotiaana ja koulun hoitaja käski laihduttamaan
Normaalipainon sisälle mahtuu noin 14 kg skaala. Tuo lukema on kyllä armollinen tavallisten pulliaisten erilaisille vartaloille, myös niille liikunnallisille. Lihaksikkaat urheilijat ovat niin pieni osa väestöä, että heidän olemassaolonsa tuskin aiheuttaa valtavaa heittoa tilastoihin.
Jos nyt vakavasti pohditaan niin kyllähän kehityksen suunnan näkee jo sillä että tarkkailee ihmisiä katukuvassa, kaupassa, tavallisessa elämässä. Hyväkuntoisen näköisiä ihmisiä näkee harvoin. Teinit ovat hoikkia ja muutama salimimmi saattaa kävellä ohi, mutta suurimmalla osalla näköpiirissä on ylimääräistä. Ei se lihavuusepidemia mitään kuvitelmaa ole.
Tässä oli erittäin hyvä huomio eli se, että normaalipainon vaihteluväli on todella monta kiloa. Usein kun uikutetaan, että pakkoko kaikkien on samasta muotista olla. Ei tarvitse. Olen itse todella isoluinen ja harteikas ja silti mahduin aikanaan normaalin painoindeksin rajoihin, vaikka moni selittelee painoa isoilla luilla. Nykyisin olen lievästi ylipainoinen, enkä syytä siitä luita vaan omia valintojani, joita koetan korjata. Enkä ole mukavan rehevä tai muodokas vaan ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ylipainoisempia useammin kuin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia ihmiset lihoo maaseudulla herkemmin kuin kaupungissa? Asun Tukholmassa ja täällä ei näe lihavia ihmisiä ollenkaan niin paljon, enkä itsekkään ole, mutta en silti tiedosta että toimisin jonkin sosiaalisen paineen alla ja tarkkailisin syömistäni kauhean paljon. Ruotsissakin ihmiset maaseudulla on lihavampia. Varmaan sama ilmiö Helsingin ja muun Suomen välillä?
Kyllä itselläni ainakin selvästi vaikuttaa se, millaisia ihmisiä on ympärillä ja paljonko ulkonäöllä on piireissä väliä. Helsingissä työelämässä sillä on väliä ja lihaviin liittyy ennakkoluuloja, siksi sitä ei oman uransa takia haluaisi lihoa merkittävästi. Jos asuisin maalla, olisin vaikka maanviljelijä jonka ei tarvitse "kelvata" kellekään ulkonäöllään, luultavasti olisi paljon vaikeampi motivoida itseään syömään terveellisesti ja kevyesti. Kun eihän sillä ulkonäöllä olisi oikeastaan mitään väliä.
Itselle taas oikeastaan kävi päinvastoin ja aloin maalle muuton jälkeen enemmän liikkua ja miettiä syömisiäni. Jotenkin se luonto ja rauhallisuus innosti liikkumaan. Täällä ainakin on myös aika vähän ylipainoisia ja ihmiset kyllä liikkuvat muutenkin. Itse kaupungissa asuessa en ehtinyt liikkua ja ympäristöllä suuri vaikutus, joten en halua kävellä missään asfaltilla, kun jalat ja selkä eivät sitä kovin hyvin kestä. Muuten olen aina ajatellut, että jos laihdutan niin laihdun itseni vuoksi, enkä kenenkään muun mielipiteiden takia. Oikeastaan en silti koskaan ole ollut kovin ylipainoinen ja enimmillään pari liikakiloa. Silti en halua arvostellla muita painostaan ja ihmisen arvoa ei sellainen asia saisi määrittää mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoret saataisiin nukkumaan riittävästi, saattaisi ylipainoisuus vähentyä huomattavastikin. Yöunien yhteys painoindeksiin oli tulosten perusteella voimakkain nuorilla, joille oli jo kertynyt runsaasti liikakiloja.
Kuulostaa älyttömältä väitteeltä. Eli kymmenien kilojen ylipaino häviäisi jos nukkuu enemmän? No tietysti sitten, jos nukkuu niin paljon että ei ehdi syödä. Mutta "yhteys" ei ole sama kuin "syy".
Veikkaan että syynä on vain ja ainoastaan liika syöminen ja huono ruoka. Olin aivan tyrmistynyt, kun kuulin töissä että työkaverit vievät pieniä lapsiaan mäkkäriin. Kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Minusta sinne ei pitäisi päästää ketään alle 15-vuotiasta. Enkä edes ole mikään terveysintoilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä vaan teille kaikille haukkujille yhdeltä lihavalta joka on laihduttanut suunnilleen puolet elämästään, kokeillut kaikki dieetit ja sitä ennen kärsinyt 20vuotta rajuista syömishäiriöitä.Apua olen molempiin pyytänyt, saamatta sitä Läheisiä ja ammattilaisia ei kiinnosta muu kuin että et ole lihava, muulla ei ole väliä.
Syö vähemmän, liiku enemmän. Noin yksinkertaista, kun kulutat enemmän kaloreita mitä saat laihdut. Ei laihduttaminen ole mitään rakettitiedettä johon tarvitaan "asiantuntijoiden" apua.
Syömishäiriöinen tarvitsee ihan muuta apua kuin "syö vähemmän, liiku enemmän". Ei masentunutkaan parane kun sitä käskee piristymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikänsä normaalipainoiset eivät voi jaella laihdutusvinkkejä. Pysyvästi laihduttaminen on todella vaikeaa ja lähes mahdotonta. Usein johtaa vain siihen että ihminen lihoo vain lisää laihtumisen jälkeen, yli aloituspainon. Tämä on ihmisen biologiassa. Painonhallinta, eli samassa painossa pysyminen voisi olla kestävämpi ratkaisu. Sekin on vaikeaa, koska ihmisen keho on koodattu syömään liikaa energiapitoista ruokaa ja sitä tämä yhteiskunta on täynnä.
Kehopositiivisuus on hyvä asia. Jos kehoaan vihaa, sitä kohtelee kaltoin. Jos kehoaan rakastaa, sitä kohtelee hyvin.
Heti ensimmäisistä lauseista arvasin, että jotain "kehopositiivisuus" -julistusta tulee. Ei sillä, etteikö kehopositiivisuus olisi hyvä juttu - se on ehdottomasti sitä silloin kun se on oikea positiivisuutta jonka päämäärä on hyväksyä oma kehonsa ja oppia kohtelemaan sitä hyvin, eikä demonisoida laihdutusta ja normalisoida lihavuutta kuten teillä julistajilla on tapana. Pysyvä painonpudotus ei ole ollenkaan mahdotonta, eikä etenkään biologisesti haastavaa, ne haasteet ovat henkisellä puolella ja nekään eivät mikään elinikäinen tuomio ole vaan niistä vanhoista menettelytavoista ja mekanismeista voi opetella eroon. Sitä en sano etteikö se vaikeaa olisi, mutta niin on moni muukin tavoittelemisen arvoinen asia elämässä.
Minä rakastan kehoani ja kohtelen sitä hyvin. Sen takia syön järkevästi suurimman osan aikaa ja harrastan sekä aerobista liikuntaa että lihasharjoittelua. Minun ruumiini ei ole minulle enää jätemylly jota voin kaltoinkohdella jokaisen ruokaan liittyvän mielihaluni mukaan, sen sijaan se on vahva, terve, ja pystyy asioihin joita en olisi voinut kuvitellakaan 20-30 kiloa painavampana.
Teissä "kehopositiivisuus" -tyypeissä ihmetyttää eniten se tarve julistaa, kuinka muka mihinkään ei pysty ja ihan mahdotonta on - se on todella huono tekosyy olla edes yrittämättä. Etenkin aikana kun ylipaino-ongelma on oikeasti räjähtänyt käsiin. Eikö ollenkaan hirvitä nuo luvut, että kolme neljäsosaa yli kolmekymppisistä jo tässäkin maassa ylipainoisia?
Ja käytän lainausmerkkejä "kehopositiivisuudesta" puhuessani tarkoituksellisesti. Tietenkin kannatan alkuperäistä ajatusta siitä että oma kehonsa kannattaa opetella hyväksymään ja kunnioittamaan sitä, sekä luonnollisesti myös hyväksymään muut sellaisena kuin ovat. Koko aatteesta vaan on tullut leikkikenttä lihaville joita ei huvita tehdä mitään itsensä eteen ja jotka käyttävät noita mantroja keppihevosena sille, ettei oikeastaan kenenkään muunkaan kannattaisi.
Itse olin kerran seurueen ainoa hoikka, muut naiset olivat reilusti ylipainoisia. Kun miesseurue lähestyi meitä, alkoivat nämä muut naiset keskustelemaan keskenään miesten kuullen "kuinka tiukkoja heidän p*llunsa on kun on lihaa ympärillä verrattuna jos olisi kukkakeppi". Tilanne oli hyvin kiusallinen ja koulukiusaamistyyppinen ja selkeästi minuun kohdistettu. Kehopositiivisuuden alla taisi sittenkin olla kasa epävarmuutta ja kateutta, vaikka ulos päin muuta annettaisiin ymmärtää. Eli kiusaamista ja haukkumista tapahtuu kyllä ihan puolin ja toisin lihavien ja normaalipainoisten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 50 vuotias nainen ei oikasti voi syödä mitään
Olen muuttunut vuodessa hoikasta normipainon yläpäähän.59kgsta 66kghen.
Joskus haluan silti lasin viiniä tai suklaapatukan.
Niistä pitäisi luopua että olisin hoikka..en pysty:(
Eli ajattelet, että joskus syöty suklaapatukka ja silloin tällöin nautittu lasillinen viiniä on lihottanut sinut? Aika vaikea uskoa kyllä, että,satunnaiset hyvin pienet herkut tuovat kilotolkulla lisää painoa.
Juon viiniä ja syön suklaata 3 päivänä viikossa kohtuudella.
Ja kyllä keski-ikäinen lihoo helposti
Riippuu miten paljon syöt suklaata ja juot viini JA syöt lisäksi SEKÄ miten liikut. Pelkkä suklaa ja viini ei ketään lihota.
Olen 50-vuotias nainen. Olen järkyttynyt näkemästäni. Liikun paljon ja näen paljon ihmisiä. Suomalaiset nuoret ovat nykyään ihmeen lihavia ja lapset myös. Kun olin nuori, lihavia oli hyvin vähän. Minusta on eriskummallista, kuinka näistä lihavista on alettu puhua ja lihavat itse puhuvat, olen niin kehopositiivinen kun mulla nämä läskit tässä lyllyvät......ei hyvää päivää sentään. Mitä nämä ihmiset syövät kun ovat niin lihavia, ilmeisesti eivät liiku ollenkaan. Ilmeisesti eivät tiedä miten lihavuus vaikuttaa ihmisen elämään kun tulee ikää....sairaudet lisääntyvät. Lihavuus on rumaa. Se asia on näin, joka muuta väittää valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin joskus maajussin kanssa. Kesäisin se istui päivät pitkät traktorissa ja talvet rekassa. Mahaa löytyi.
Joo, maatalous hoituu pelkästään istumalla. voi hel***i nyt taas, rankkaa elämää elävä kaupunkilainen märisee kuinka maajussilla on niin kevyt työ.
Se on totta, että ylipainoisia ihmisiä näkyy nykyään enemmän. Ja etenkin yhä nuoremmat ovat ylipainoisia.
Hoikkana, kahden lapsen äitinä huomaan usein tiettyjä katseita muilta, tuhdimmassa kunnossa olevilta äideiltä. Olin kuopuksesta jo parin viikon jälkeen synnytyksestä, entisissä mitoissa. Sain kuulla, etten varmaan syö mitään. No kyllä söin silloinkin, ja imetinkin tyttöä ihan normaalisti, vaikka sitäkin kyseenalaistettiin. Normaalipainoiset ystävät toki tsemppasivat, ja ihastelivatkin että mukavaa, kun selkeästi voin hyvin synnytyksen jälkeen.
Mun puolesta ihmiset saa toki saattaa kroppansa mihin kuntoon haluaa se ei ole minulta pois. Mutta en siedä sitä syyllistämistä mikä kohdistuu minuun, kun pidän itsestäni huolta ja arvostan kehoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lihonnut aivan hirveästi masennuksen ja lääkkeiden kautta ja mun itsetunto on nollassa. Tiedän, ettei tämä ole terveellistä. Tiedän, että pitäisi laihduttaa. Inhoan omaa kroppaani yhtä paljon kuin te kaikki katsotte minua inhoten tai ihmetellen. Kehopositiivisuusliikkeen kautta olen alkanut jopa vähän uskaltaa lähteä ihmisten ilmoille. Uskallan ehkä mennä salille. Uskallan ehkä mennä kävelylle. Mutta kaikki kehopositiivisuutta vastaan olevat kommentit taas saa minut käpertymään itseeni enemmän. Enhän minä voi. Kaikki katsovat ja ajattelevat miten voin olla olemassa. Toivoisin, että te jotka olette kehopositiivisuutta vastaan edes lukisitte minun kokemukseni.
Olen 165cm ja painan 68kg. Painoindeksini taitaa olla just jotain 25,5. Työterveyden ym. kautta mut siis luokitellaan lievästi ylipainoiseksi. Koskaan painostani ei ole kuitenkaan huomautettu. Liikun paljon ja lihaskuntoni on hyvä. Olen painanut suunnilleen tämän verran jo kohta 15 vuotta, enkä usko lihovani tulevaisuudessakaan. Itse vahdin ettei ainakaan yli 70kg nousisi.
Tuossa tutkimuksessahan ei ole mitään puhetta siitä, kuinka lihavista on kyse. Mielekkäämpää olisi tutkia, kuinka monen suomalaisen painoindeksi on esim. yli 30, jolloin paino alkaa oikeasti jo vaikuttaa terveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aloituksen uutinen on outo. Olen 50+, en ole ylipainoinen. Olen sadan hengen työpaikassa, jossa yli puolet on minua vanhempia. Ja yleisilme on hoikka tai normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli taannoin pitkä ketju siitä tallien painorajoista. Sielläkin tuli vastaan moneen kertaan se, miten vääristynyt ja hämärtynyt monen käsitys normaalipainosta alkaa olla. Moni kirjoitti ketjuun fiksujakin juttuja, mutta aika moni yritti todistella 160-170cm pitkän ja 80-kiloisen naisen olevan "vain pikkuisen pullukka" tai "normaalipainoinen.
Nyrkkeilijä Eva Wahlström painaa 59 kiloa ja on 168cm. Wahlström ottelee painoluokassa, jossa 5% painonpudotusta ennen kisoja pidetään terveellisenä, eli kauden ulkopuolellakaan tuskin painaa paljoa enemmän. 5% 59kg:sta on 2.9 kiloa. 2018 lopettanut EM-tason painonnostaja ja seitsenkertainen suomenmestari Jenni Puputti painoi kisakunnossa 58kg ja on keskimittainen. Aktiiviuraa vetävä MM-tason painonnostaja, myös keskimittainen Jenni Ilmarinen on 76kg ja kolmoisnoston ennätys 219 kiloa, eli siinäpä näkyy mistä painoa kertyy. Kolminkertainen maailmanmestari, fitness -urheilija Hanna Skyttä on 42 -vuotias, kisaa alle 170cm:n luokassa, painaa kisakaudella alle 60kg ja kauden ulkopuolella 5-8kg enemmän. Siitä saa mittakaavaa siihen, kuinka iso se 160-170cm pitkä ja 80g painava nainen on. Vaikka olisi aktiiviurheilijakin, niin aika mörssäri saa olla että pelkällä lihaksella saa sen 80kg.
En ymmärrä, miksi tämä paino-ongelma koetaan joksikin tabuksi ja miksi sitä ei saisi sanoa ääneen. Ei tupakointikaan ole terveellistä, ja niinpä tupakkaa verotetaan ja sen tupruttelupaikkoja rajoitetaan. Jo siksikin, että jostain pitää kerätä rahat tupakoinnin (passiivisen ja aktiivisen) tuottamien vaivojen hoitoon. Samaten pitäisi verottaa ronskisti enemmän eineksia, pikaruokaa ja muuta piilorasva-piilosokeri -tavaraa. Sai Suomessa joskus ajaa autollakin miten sattui ja olla käyttämättä turvavyötä. Sitten lanseerattiin turvavyöpakko, lasten turvaistuimet, nopeusrajoitukset ja sakot niille, jotka jättävät noudattamatta. Niin saatiin liikennekuolemien ja onnettomuuksissa tulleiden pysyvien vammojen määrä laskuun. Samaa pitäisi nyt soveltaa tähän painokysymykseen.
Juuri näin. Jos ottaa ääriesimerkin, niin hallitseva naisten kuulantyönnön olympiavoittaja Michelle Carter on 175 cm pitkä ja painaa 116 kg. Eli edes tuollainen mörssäri ei ole kuin 30 kg paivamapi kuin sellainen nainen, jota AV-palstalla luullaan "normaalipainoiseksi".
En oikein ymmärrä mitä haette tällä, mutta on hieman eri asia olla nyrkkeilijä kuin painonnostaja. Luonnollisesti isompi määrä lihasmassaa painaa enemmän. Itsekin painan tuon 77 kg ja silti rasvaprosenttini on normaalin 25 % rajoissa. BMI menee kuitenkin lievästi ylipainoisen puolelle. En laihduttaisi tästä enää yhtään, kun kerran peilikuvanikin on sporttinen ja vointi energinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen 165cm ja painan 68kg. Painoindeksini taitaa olla just jotain 25,5. Työterveyden ym. kautta mut siis luokitellaan lievästi ylipainoiseksi. Koskaan painostani ei ole kuitenkaan huomautettu. Liikun paljon ja lihaskuntoni on hyvä. Olen painanut suunnilleen tämän verran jo kohta 15 vuotta, enkä usko lihovani tulevaisuudessakaan. Itse vahdin ettei ainakaan yli 70kg nousisi.
Tuossa tutkimuksessahan ei ole mitään puhetta siitä, kuinka lihavista on kyse. Mielekkäämpää olisi tutkia, kuinka monen suomalaisen painoindeksi on esim. yli 30, jolloin paino alkaa oikeasti jo vaikuttaa terveyteen.
Onhan siitäkin luvut thln sivuilla. En nyt ehdi etsimään, mutta siellä muistaakseni oli eriteltynä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50-vuotias nainen. Olen järkyttynyt näkemästäni. Liikun paljon ja näen paljon ihmisiä. Suomalaiset nuoret ovat nykyään ihmeen lihavia ja lapset myös. Kun olin nuori, lihavia oli hyvin vähän. Minusta on eriskummallista, kuinka näistä lihavista on alettu puhua ja lihavat itse puhuvat, olen niin kehopositiivinen kun mulla nämä läskit tässä lyllyvät......ei hyvää päivää sentään. Mitä nämä ihmiset syövät kun ovat niin lihavia, ilmeisesti eivät liiku ollenkaan. Ilmeisesti eivät tiedä miten lihavuus vaikuttaa ihmisen elämään kun tulee ikää....sairaudet lisääntyvät. Lihavuus on rumaa. Se asia on näin, joka muuta väittää valehtelee.
Minusta yksilöiden syyttely ja kauhistelu ei auta, kun ongelma selvästi on yhteiskunnallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Vesijuoksu, sähköpyöräily, sauvakävely yms. liikuntamuodot ovat pääsylippu iltaherkuille. Käyn säännöllisesti uimassa aamuisin ja ne samat tynnyrit siellä vesi"juoksee" vuodesta toiseen. Vesijumpassa heilutellaan vähän käsiä ja sitten lylleretään saunaan ja pukkariin syömään munkkia.
Jotain kertonee sekin, että kuulin allasjumpan vetäjän viimeksi ohjeistavan näitä vesijumppareita: muistakaa sitten syödä terveellinen aamupala, viineri ei ole aamupala, heh heh.
On ihan turha sanoa, että "pääasia kun liikkuu". Jos se liikkuminen on kerran viikossa altaassa lillumista ja sähköpyörällä ajamista, se on yhtä tyhjän kanssa, jos olet lihava.
Tuo on kyllä yksi syy siihen, että "laihdutus ei toimi". Vähän käydään heiluttelemassa, vaikka 100 kalorin edestä ja sitten mennään palkitsemaan itsensä tästä ahkeruudesta 500 kalorin herkulla. Päivän netto jää taas reilusti plussan puolelle ja sitten ihmetellään kun ei laihduta.
Petoksista syvin on itsepetos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievä ylipaino on itseasiassa tutkimusten mukaan jopa terveellistä.
Eihän ylipaino tarkoita että vaaralliset vyötärörajat paukkuu tai että se ylipaino kerääntyy vatsaan.
Mulla oli muutama vuosi n. 10kg ylipainoisena vyötärö ihan hyvissä mitoissa, koska rasva kertyi enempi peppuun ja reisiin, jne. Olen mallia x eli tiimalasi. Nyt kun olen normaalipainoinen, ihmiset kauhistelevat että olen kutistunut ja mietin vain etteikö mikään riitä? Mikään paino ei vaikuta olevan kanssaihmisille ok. En ole lähelläkään alipainoa käynyt, bmi alimmillaan ollut kai joku 21 tai 22. Olen lapsesta asti ollut ylipainoinen ja onnistuin laihtumaan vasta kun aloin hyväksyä itseni.
Nämä jatkuvat toisten painon ruotimiset ja ulkonäköpaineet on niitä taustasyitä ihmisten lihomiseen. Uskokaa tai älkää, kun hyväksyy itsensä, tippuu usein se painokin. Miksi? Kun ei tarvitse olla jatkuvasti ahdistunut, jää ne herkutkin helpommin ostamatta. Itse söin ahdistukseeni ja suruuni. Kun koin syyllisyyttä herkuista ja vihasin peilikuvaani, vedin niitä vain kaksin käsin lisää! Olin jo lyönyt hanskat tiskiin, että onnistuisin laihduttamaan jne..
Toivottavasti joku oppi tästä jotain. Lihavuuden syy ei ole siinä, etteivät ihmiset välitä terveydestään. Lihavuuden syyt johtuu yhteiskunnasta: ei aikaa liikkua, ei varaa liikkua, epäterveellinen ruoka halvempaa, ihmiset ahdistuvat ja etsivät pakokeinoa. Syyllistäminen ei auta mitään, päinvastoin. On vaikea myöntää edes laihduttavansa kun on ylipainoinen. En tiedä miksi, jotenkin häpesin sitä kun pelkäsin epäonnistumista. (Epäonnistuminen taas olisi tarkoittanut loputtomia hyvää tarkoittavia neuvoja ja jatkuvaa painosta huomauttamista tai sitä että ihmiset kyylää onko se nyt laihtunut vieläkään vai lihonut. Siksi en kertonut ennen kuin olin jo melkein maalissa.. koska monet ihmiset ei osaa sivistyneesti kohdata toista ihmistä, kun luulevat tekevänsä hyvää).
PS. Yli 30v aineenvaihdunta voi hiukan muuttua joillakin..
Ei ole varaa liikkua, mutta on varaa herkkuihin? Yhteiskunnan syy. Joku tuossa logiikassa mättää. Kuulostaa tekosyiltä. Liikkua voi mm kävelemällä työ- tai kauppamatkat. Jos minä en ole lähtenyt lenkille, se on kyllä oma syyni, ei yhteiskunnan. Kävely ei maksa mitään.
Yli 30 v aineenvaihdunta muuttua? Jessus, ihminen parhaassa iässä tuolloin. 50 v voi aineenvaihdunta muuttua.
No kyllä kuntosalit on järkyttävän kalliita. Ei mulla ole varaa niihin eikä kaikkien mahdollisuudet liikkua ole samat (esim terveyssyistä). Pelkkä lenkkeily ei pidä lihaskuntoa tarpeeksi.
Kyllä aineenvaihdunta alkaa muuttua yli 30v, ihan faktaa.
Olen normaalipainoinen (entinen ylipainoinen) ja lenkillä käyn kyllä, mutta kuntosaliin ei ole varaa (olem työtön). Esimerkiksi lähellä oleva kuntosali maksaa 50e/kk. En mätännyt ylipainoisena rahojani herkkuihin, en vain liikkunut tarpeeksi. Aika monella on vääristynyt kuva siitä, mitä ja paljonko ylipainoinen syö. Ei mulla mene 50e kuussa herkkuihin! Työmatkat ei ole mulla olleet sellaisia, että voisin niihin kävellä tai pyöräillä. Kävelen kaikki matkat jotka voin.
Ei helvetti sentään.
Osta Torista pari kahvakuulaa ja käsipainoja, niillä saa tehtyä hyvän lihaskuntotreenin kotona. Puhumattakaan että jalkatreenin voi suorittaa vaikka portaissa. Mutta kun kaikkeen löytyy tekosyy..
Mulla on kahvakuula ja painot, mutta en voi käyttää niitä vuokra-asunnossani. Tilaa ei ole, asunto on hyvin pieni ja parketti uusi/liukas (matot eivät pysy paikallaan). Sänkh on melkein ruokapöydässä kiinni. Kuntopyöräni ei mahtunut tänne eikä se sovi minulle terveyssyistä, tehostepperi on rikki. Ja kuten sanoin, olen normaalipainoinen. Menen lenkille säällä kuin säällä, kävelen kaikki mahdolliset matkat. Mitään tekosyitä ei siis ole. Olen monta kuukautta ja halunnut ostaa kuntosalikortin, mutta ei ole varaa niin kauan kuin ei ole työpaikkaakaan. Valitettavasti.
Älä siis puhu mistä et tiedä.
Typerää tuo alapeukuttaminen. Osa meistä asuu niin pienissä yksiöissä, ettei osalla ole edes hajua siitä.
Ei tässä nyt varmaan sille yksilölle kukaan alapeukuta. Aika iso osa on yksiössä asunut, myös minä. Kyse on siitä, että liikunta on sidottu joihinkin kahvakuuliin ja ihme steppereihin, joita suurimmalla osalla ei edes ole. Se että tehdään ongelma jostain yksiöstä on kyllä kaiken huippu. Toivottavasti hyödynsit kesäajan kahvakuulinesi ja treenasit ulkona puistossa.
Tämä! Aina tuntuu olevan jokin tekosyy sille että ei voi liikkua. Esimerkkejä liikalihavan (noin 50+kg ylimääräistä kiloa omaava henkilö) kaverini suusta: Kysyn “Lähde kanssani kerran viikossa powerwalkille”—> kaverini “ei voi koska täytyy ottaa koira mukaan”—> ja koira lenkitetään koiran ehdoilla eli koiran pitää saada nuuhkia joka ikinen risu ja männynkäpy lenkillä joka on max 1km pitkä. Ei tälläisellä liikunnalla laihduteta. Kysyn “lähde kanssani kuntosalille (20€/kk, fitness 24/7) johon kaverini “ei minulla ole rahaa ja en pidä kuntosaleista”. Ok, kyseessä on ihan normaali palkkatöissä käyvä henkilö joka ei siis ole valmis sijoittamaan 20€/kk omaan hyvinvointiinsa. En minäkään kuntosaleista nauti käyn siellä jotta en lihoisi. Ok sitten mietitään että mitä liikuntaa voisi harjoitella kotona ja milloin se voisi olla kalenterissa. Paras tähän mennessä on se että löydämme hänelle sopivan ajan illasta jolloin hän voisi nostaa kahvakuulaa (joka hänellä on huoneen nurkassa homehtumassa). Sitten yllättäen hän vetää ässän hihastaan ja sanoo “tiedätkö ei tämä käy koska kun kuntoilee tulee hiki ja sitten pitää käydä suihkussa ja pestä hiukset. Hiukset pitää antaa ilmakuivata (ei voi käyttää fööniä) koska on päänahkaongelma”. Hänen pitkät ja paksut hiukset kuivavat tuntitolkulla (jopa yön yli) ja koska koira pitää lenkittää illalla (jolloin on kylmä) niin tämä ei käy koska jos menee märillä hiuksilla ulos kylmällä säällä voi vilustua”. Kysyn että laita pipo pääsi johon hän “en halua laittaa pipoa päähäni”. Ok. I rest my case. Aina löytyy tekosyy sille miksi ei voi liikkua. Kesällä ei voi liikkua pyörällä (vaikka hänellä on 2 pyörää!) koska hän ei ole vuosiin ajanut pyörällä. Ok, eikä sitä pyöräilyä voisi treenata. No ilmeisesti ei voi.
Liikkumisen ei todellakaan tarvitse olla sidottuna mihinkään paikkaan ja aikaan. Kävelemään ulos pääsee milloin vain. Pururadoilla on jopa niitä lihaskuntoa harjoittavia laitteita. Entä metsässä vaeltelu, eipä maksa paljoa mitään. Sieltä voi matkaansa saada syksyllä marjoja ja sieniä. Mutta jos haluaa tehdä elämästään hankalaa kuten yllämainittu kaverini tekee niin se on kyllä ihan oma valinta.
Kadun jokaista lihavana elettyä vuotta, hukkaan menivät. Niitä oli liikaa. Kehopositiiviset ylipainon ihannoijat saavat sanoa mitä haluavat, mutta nyt hoikkana elämä tuntuu vasta oikeasti alkaneen. Olo on virkeä ja vaatteet näyttävät hyvältä päällä. Ruokatottumuksetkin ovat hiljalleen muuttuneet paremmiksi. Kokonaista karkkipussia en enää edes haluaisi syödä kerralla, muutama karkki riittää herkutteluun.