HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaali­painoinen

Terveisiä vaan teille kaikille haukkujille yhdeltä lihavalta joka on laihduttanut suunnilleen puolet elämästään, kokeillut kaikki dieetit ja sitä ennen kärsinyt 20vuotta rajuista syömishäiriöitä.Apua olen molempiin pyytänyt, saamatta sitä Läheisiä ja ammattilaisia ei kiinnosta muu kuin että et ole lihava, muulla ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.

Ei se ketään normaalia ihmistä lohduta, mutta on hyvä erottaa asialliset mielipiteet kiusaamisesta. Kukaan ei ole sullekaan tässä sanonut, että laihduta vitun läski. Ongelma on siinä, että armollisuuden hakeminen lisääntyy niin paljon, että lihavuuden koetaan olevan ok. Tottakai kaikkien tulisi rakastaa itseään, koska vain silloin terveelliset elämäntavat onnistuvat. On todella kurjaa, että sinua on kiusattu lihavuudesta, sillä se ei tosiaankaan auta mitään. Mutta ei sekään auta ketään laihtumaan, että sanotaan sen olevan kaunis ja terve juuri sellaisena kuin on. Jälkimmäinen ei yksinkertaisesti lihavilla pidä paikkaansa.

Älä yleistä. Esim. lievästi ylipainoinen voi olla täysin terve, harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja olla siten erittäin hyvässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään painonhallinta ei ole helppoa, ainakaan kaikille. Monet asiat nyt vain ovat vaikeita ja vaativat ponnistelua ja itsekuria. Jos haluaa kehittyä jossakin, on oltava valmis näkemään vaivaa. Jos haluat oppia soittamaan pianoa, on harjoiteltava ahkerasti ja hyväksyttävä se, että oppimiseen menee oma aikansa ja sen lisäksi taitoa on pidettävä yllä harjoittelemalla.

Kun elämme maailmassa, jossa kaikki luontainen aktiivisuus (raskas fyysinen työ, jalan liikkuminen, talon ylläpito puiden pilkkomisineen, veden kantamisineen ja käsin pyykkäämisineen) on yhtäkkiä hävinnyt ja kaloripitoista ruokaa on tarjolla koko ajan, on opittava suhtautumaan kehon terveenä pitämiseen uudella tavalla. Se vaatii aktiivista ponnistelua, vaikka moni ei sitä halua tunnustaa eikä ole siihen valmis. Helppo ja liian mukava elämä tekee meistä sairaita.

Tai ei vain halua. Minulla ei ole pienintäkään mielenkiintoa tällä hetkellä painonhallintaan eikä se johdu tyhmyydestä, tietämättömyydestä, osaamattomuudesta, kyvyttömyydestä sitoutua tms. Minä osaan ja pystyn hoitamaan asiantuntijatyöni, opiskelemaan sen ohessa, harrastamaan, olen ihan omaksi ilokseni jopa opiskellut ravitsemustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa. Mutta minua ei kiinnosta laihduttaa. Eikä liikkua. Eikä se muutu muuksi, vaikka kuinka paheksuisitte.

Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Jep ja sitten normaalipainoisena saa kokoajan kuulla kettuilua "anoreksiasta". En tiedä johtuuko ylipainoisten kateudesta vai ovatko oikeasti niin sokeita omalle ja muiden ylipainolle.

Luultavasti ovat sokeita. Ennen olin sairaalloisen ylipainoinen, ja pidin silloisia työkavereitani hoikkina tai ainakin normaalipainoisina. Kun laihdutin ja oma paino alkoi viimein lähennellä normaalia, huomasin, että ei hitto, suurin osa niistä työkavereista onkin ylipainoisia. Ei sitä vaan huomannut, kun vertasi omaan ryhävalaskroppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.

Eikö itsensä arvostamiseen kuuluu, että pitää huolta myös omasta kehostaan. Ylensyöntihän on eräänlaista pahoinpitelyä tai tässä ehkä itsetuhoisuutta. Jos alkaa rauhallisesti muuttaa elämäntapojaan terveelliseksi, niin eiköhän esim. 10 vuoden päästä painokin ole reippaasti terveempi.

Hei, Älä viitsi, kun et tiedä aiheesta mitään.Elämäntapojen muuttaminen ei ole noin helppoa.Tässäkään sinun "avautumisessa" ei ole kyse mistään muusta kuin että haluat tuntea ylemmyyden tunnetta kun pääset haukkumaan jotain itseäsi huonompaa, tässä tapauksessa ylipainoisia.

Ohis, mutta eikö sinusta ole yhtään huolestuttavaa, että vain neljännes yli 30-vuotiaista on normaalipainoisia?? Eikö sinusta asia ole lainkaan yhteiskunnallinen ongelma, jolle tulisi tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Hei, Älä viitsi, kun et tiedä aiheesta mitään.Elämäntapojen muuttaminen ei ole noin helppoa.

Miksi kaiken pitäisi olla niin ”helppoa”? Tietenkään mikään arvokas ei ole helppoa. Kaikki hyvä vaatii ponnistelua ja työtä sekä epämukavuusalueelle menoa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallamme on meitä normaalipainoisia naisia kaksi. Olemme molemmat noin nelikymppisiä. Muut naiset, heitä on noin kymmenen, iältään 30-60 vuotiaita, ovat ylipainoisia. Ainoita, joita huomautellaan painosta ja syömisestä, ollaan me hoikat. Pitäisi syödä enemmän ja ottaa joka kerta se pulla ja jos otat sen pullan niin pitäisi ottaa vielä toinenkin niin he ylipainoisetkin ottavat. Meidän työpaikalla, kun on joka päivä pullaa tarjolla. Ja se kommentointi, odottakaa, kun tulee ikää lisää niin alkaa se paino teilläkin nousta. Ja ota nyt toinen pulla, kun olet niin laiha. Nälkäkurki. Epänormaali.

Ja niin me kaikki odotetaan, että milloin se paino nousee. On odotettu ja odotettu ja odotetaan vieläkin. Ei ole vielä noussut ja pullan tuputus jatkuu. Tai no, osalla on noussut ja nousee koko ajan, paitsi meillä hoikilla.

Jos mahdollista, käyn kahvitauolla eri aikaan kuin muut. En jaksa enää kuunnella, kun kehopositiiviset pulla suussa mussuttavat painostani.

Entä jos minä huomauttelisin heidän syömisestään ja painostaan..

Minulla on aivan sama kokemus. Mediassa hehkutetaan laihuutta ja sorsitaan lihavia, mutta todellisessa maailmassa, arkisten ihmisten kesken ylipainoiset alkavat olla vallitseva enemmistö kansasta. Ymmärrän että lihavat joutuvat elämänsä aikana kohtaamaan paljon omaan painoon liittyviä ikävyyksiä, mutta kyllä ilmiöön liittyy myös se, että osa lihavista laittaa epävarmuuksissaan vahingon kiertämään kritisoimalla puolestaan hoikkia. Tästä puhuminen ei jostain syystä ole sosiaalisesti hyväksyttyä.

Minunkin kehoanu on kommentoitu naisten vessassa ja syömisiäni ruodittu työpaikan taukohuoneessa. Vallitseva teema tuntuu olevan se etten ole "ansainnut kehoani" vaan olen geeneiltäni onnekas läpipasko. Toinen suosikkiveto on se, että elämäni mahtaa olla kurjaa ja ankaraa, toisin kuin lihavilla, jotka tietenkin nauttivat elämästään paljon paremmin kuin minä. Kolmas ja raadollisin nälväisymalli on se että ylipainoinen julistaa minulle että odotapas vain, kyllä sinäkin kohta lihot täysin hallitsemattomasti etkä mahda sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi olla lihava jos niin haluaa, miten se vaikuttaa teidän laihojen urheilijoiden elämään

Me muut maksamme teidän lihavuuteen liittyvät sairautensa jotka siis pystyisitte itse hoitamaan pois ripauksella itsekuria.

Ei olisi ongelma jos jokainen narkkari, juoppo, läski, röökimuija maksaisi omasta pussista hoitonsa.

Vierailija kirjoitti:

Terveisiä vaan teille kaikille haukkujille yhdeltä lihavalta joka on laihduttanut suunnilleen puolet elämästään, kokeillut kaikki dieetit ja sitä ennen kärsinyt 20vuotta rajuista syömishäiriöitä.Apua olen molempiin pyytänyt, saamatta sitä Läheisiä ja ammattilaisia ei kiinnosta muu kuin että et ole lihava, muulla ei ole väliä.

Syö vähemmän, liiku enemmän. Noin yksinkertaista, kun kulutat enemmän kaloreita mitä saat laihdut. Ei laihduttaminen ole mitään rakettitiedettä johon tarvitaan "asiantuntijoiden" apua.

Vierailija kirjoitti:

Jep ja sitten normaalipainoisena saa kokoajan kuulla kettuilua "anoreksiasta". En tiedä johtuuko ylipainoisten kateudesta vai ovatko oikeasti niin sokeita omalle ja muiden ylipainolle.

En olisi nuorempana osannut edes kuvitella, että tulee päivä milloin voi tuntea ylpeyttä omasta kehosta kylpylässä tai uimahallissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi olla lihava jos niin haluaa, miten se vaikuttaa teidän laihojen urheilijoiden elämään

Me muut maksamme teidän lihavuuteen liittyvät sairautensa jotka siis pystyisitte itse hoitamaan pois ripauksella itsekuria.

Ei olisi ongelma jos jokainen narkkari, juoppo, läski, röökimuija maksaisi omasta pussista hoitonsa.

Tuotteistamisessa mennään myös enemmistön mukaan ja jos enemmistö on lihavia, se tarkoittaa, että vaatteet ovat XXXL koosta ylöspäin ja normaalit pakkauskoot elintarvikkeissa korvataan jättimäisillä. Joten kyllä se vain vaikuttaa normaalipainoisenkin arkielämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, Älä viitsi, kun et tiedä aiheesta mitään.Elämäntapojen muuttaminen ei ole noin helppoa.

Miksi kaiken pitäisi olla niin ”helppoa”? Tietenkään mikään arvokas ei ole helppoa. Kaikki hyvä vaatii ponnistelua ja työtä sekä epämukavuusalueelle menoa.

Huhuh.Hei, ihan oikeasti.Ylipaino on yhtä vaikea asia hoitaa kuin tupakoinnin lopettaminen tai alkoholismin hoitaminen tai muu vastaava.Et selvästi ole mikään asiantuntija, et tunne aihetta, vaan puhut ihan höpölöpöjä.Säälin myös läheisiäsi, koska sinulta ei tukea tai empatiaa tule saamaan, jos elämässä on haasteita tai vaikeaa

Monella ylipainoisella menee tunteisiin se että ihmiset puhuvat ylipainosta ilmiönä. Tuntuu siltä että ihmisillä menee jatkuvasti lihavuuskeskustelussa sekaisin yksilöön kohdistuva kritiikki ja ilmiöön kohdistuva kritiikki, aivan kuin ilmiöstä keskustelu olisi hyökkäys imaa ihmisarvoa kohtaan.

Voi kun ihmiset suhtautuisivat lihavuuteen kuten syöpään. Syöpää sairastavaa ei pilkata, vaikka syövästä, sen hoidosta ja ehkäisystä puhutaan. Syövän lisääntymisestä saa olla ja ollaan huolissaan ja siihen saa ottaa kantaa ilman että syöpäpotilaat loukkaantuvat. Molemmat vaivat (ylipaino ja syöpä) kuitenkin koskettavat lähes jokaista suomalaista jossain vaiheessa elämää. Jos ei osu omalle kohdalle niin tuttavapiiriin ainakin.

Lihavat alapeukuttelevat ikäviä totuuksia. :D

Olen koko ikäni syönyt hitaasti ja silloin kun on nälkä. Lisäksi lopettanut heti, kun ei ole enää nälkä. En ymmärrä miten voi syödä vahingossa liikaa. Eikö ihmiset kuuntele kehoaan?

Ystävällisesti,

Bmi19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveisiä vaan teille kaikille haukkujille yhdeltä lihavalta joka on laihduttanut suunnilleen puolet elämästään, kokeillut kaikki dieetit ja sitä ennen kärsinyt 20vuotta rajuista syömishäiriöitä.Apua olen molempiin pyytänyt, saamatta sitä Läheisiä ja ammattilaisia ei kiinnosta muu kuin että et ole lihava, muulla ei ole väliä.

Syö vähemmän, liiku enemmän. Noin yksinkertaista, kun kulutat enemmän kaloreita mitä saat laihdut. Ei laihduttaminen ole mitään rakettitiedettä johon tarvitaan "asiantuntijoiden" apua.

Oooooo.ihanko totta, uuuuuuu.Kukaan läski ei tiedä tuota, ihan uusi juttu.Oooooooooo.Olet vtun nerooooooo.Nyt Hesarin painokokoneet seis ja Iltiksen-vauva.fi palstalla on kerrottu maailmankaikkeuden muuttava ajatus.Oooooooooo

Vierailija kirjoitti:

Monella ylipainoisella menee tunteisiin se että ihmiset puhuvat ylipainosta ilmiönä. Tuntuu siltä että ihmisillä menee jatkuvasti lihavuuskeskustelussa sekaisin yksilöön kohdistuva kritiikki ja ilmiöön kohdistuva kritiikki, aivan kuin ilmiöstä keskustelu olisi hyökkäys imaa ihmisarvoa kohtaan.

Voi kun ihmiset suhtautuisivat lihavuuteen kuten syöpään. Syöpää sairastavaa ei pilkata, vaikka syövästä, sen hoidosta ja ehkäisystä puhutaan. Syövän lisääntymisestä saa olla ja ollaan huolissaan ja siihen saa ottaa kantaa ilman että syöpäpotilaat loukkaantuvat. Molemmat vaivat (ylipaino ja syöpä) kuitenkin koskettavat lähes jokaista suomalaista jossain vaiheessa elämää. Jos ei osu omalle kohdalle niin tuttavapiiriin ainakin.

Johtuisiko siitä, että syöpää sairastavia kohdellaan kunnioittavasti ja yritetään tukea ja lohduttaa, mutta lihavia saa haukkua ja heidän ulkonäköään pilkata. Kuka pilkkaa syöpäsairaan ulkonäköä, kun hän menettää hiuksensa tai rintansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallamme on meitä normaalipainoisia naisia kaksi. Olemme molemmat noin nelikymppisiä. Muut naiset, heitä on noin kymmenen, iältään 30-60 vuotiaita, ovat ylipainoisia. Ainoita, joita huomautellaan painosta ja syömisestä, ollaan me hoikat. Pitäisi syödä enemmän ja ottaa joka kerta se pulla ja jos otat sen pullan niin pitäisi ottaa vielä toinenkin niin he ylipainoisetkin ottavat. Meidän työpaikalla, kun on joka päivä pullaa tarjolla. Ja se kommentointi, odottakaa, kun tulee ikää lisää niin alkaa se paino teilläkin nousta. Ja ota nyt toinen pulla, kun olet niin laiha. Nälkäkurki. Epänormaali.

Ja niin me kaikki odotetaan, että milloin se paino nousee. On odotettu ja odotettu ja odotetaan vieläkin. Ei ole vielä noussut ja pullan tuputus jatkuu. Tai no, osalla on noussut ja nousee koko ajan, paitsi meillä hoikilla.

Jos mahdollista, käyn kahvitauolla eri aikaan kuin muut. En jaksa enää kuunnella, kun kehopositiiviset pulla suussa mussuttavat painostani.

Entä jos minä huomauttelisin heidän syömisestään ja painostaan..

Millaisella wt-työpaikalla tuollaista tapahtuu? Työskentelen itse naisvoittoisessa paikassa, jossa tehdään asiantuntijatyötä, enkä ole ikinä, en kertaakaan kuullut kenenkään tuputtavan muille pullaa sen paremmin omassa kahvipöydässä kuin palavereissa tms tilanteissakaan. En kuullut edellisessäkään työssäni. En yksinkertaisesti usko, että tuollaista tapahtuu.

Ihan tavallisessa viestintätoimistossa, mainostoimistossa ja opettajien taukotiloissa. Eikä tuo rajoitu työpaikoille, riittää kun menee sukulaisten luo kahville ja kieltäytyy kohteliaasti santsaamasta. En minäkään ole koskaan kuullut kenenkään huutelevan lihaville kadulla, mutta uskon silti että sitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Monella ylipainoisella menee tunteisiin se että ihmiset puhuvat ylipainosta ilmiönä. Tuntuu siltä että ihmisillä menee jatkuvasti lihavuuskeskustelussa sekaisin yksilöön kohdistuva kritiikki ja ilmiöön kohdistuva kritiikki, aivan kuin ilmiöstä keskustelu olisi hyökkäys imaa ihmisarvoa kohtaan.

Voi kun ihmiset suhtautuisivat lihavuuteen kuten syöpään. Syöpää sairastavaa ei pilkata, vaikka syövästä, sen hoidosta ja ehkäisystä puhutaan. Syövän lisääntymisestä saa olla ja ollaan huolissaan ja siihen saa ottaa kantaa ilman että syöpäpotilaat loukkaantuvat. Molemmat vaivat (ylipaino ja syöpä) kuitenkin koskettavat lähes jokaista suomalaista jossain vaiheessa elämää. Jos ei osu omalle kohdalle niin tuttavapiiriin ainakin.

Syöpään sairastunut ei loukkaantuisi, jos hän lukisi kuinka uimahallissa kävijää ällötti nähdä nainen, jolta oli poistettu rinta tai jolla oli isoja leikkausarpia? Hänestä olisi ihan ok lukea, kuinka hän itse omilla elämäntavoillaan on ansainnut sairastumisensa?

Jos haluaa kirjoittaa syövän ehkäisystä, silloin pitää kirjoittaa kuinka on lukenut/oppinut, että runsas marjojen syönti vähentää syöpäriskiä tai kuinka x-määrä liikuntaa vaikuttaa syöpäriskiin.  Ei siitä, miltä syöpään sairastuneet näyttävät tai muutenkaan heistä henkilöinä.

Jos haluaa kirjoittaa ylipainon ehkäisystä, niin siihen pätee ihan sama juttu. Kannattaa kirjoittaa hyviä ruokavinkkejä, innostavia liikuntakokemuksia jne. Ei ylipainoisista ihmisistä. Mutta silloinkaan ei kannata kirjoittaa ikään kuin suuntaisi tekstinsä idiooteille. Uskon, että suurin osa meistä ylipainoisista suomalaisista tietää kyllä, mitä kannattaisi/ei kannattaisi syödä ja minkä verran kannattaisi liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveisiä vaan teille kaikille haukkujille yhdeltä lihavalta joka on laihduttanut suunnilleen puolet elämästään, kokeillut kaikki dieetit ja sitä ennen kärsinyt 20vuotta rajuista syömishäiriöitä.Apua olen molempiin pyytänyt, saamatta sitä Läheisiä ja ammattilaisia ei kiinnosta muu kuin että et ole lihava, muulla ei ole väliä.

Syö vähemmän, liiku enemmän. Noin yksinkertaista, kun kulutat enemmän kaloreita mitä saat laihdut. Ei laihduttaminen ole mitään rakettitiedettä johon tarvitaan "asiantuntijoiden" apua.

Ihanko totta.Ihan uutta tietoa, ei kukaan missään ole ennen tämmöistä kertonut tai asiasta puhunut.Ettäkö siis paino tippuu sillä että syö vähemmän kaloreita kuin kuluttaa.Ihmeellistä