HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Tämä on lihavuuskeskustelun ongelma: ”vaappuva kävely, iso vatsa ja hyllyvät rinnat” eivät itse asiassa ole kovinkaan rumaa kieltä vaan melko neutraali tapa kuvata todellisuutta.
Mutta totuus satuttaa ja tuntuu pahalta.
Tietysti laihduttaminen on vaikeaa, jos on tottunut syömään liikaa ja olemaan liikkumatta. Mutta ei se tarkoita sitä että lihavuus ja passiivisuus muuttuisivat hyväksi ja tavoiteltavaksi tavaksi elää.
Kaikilla on ihmisarvo ja itsestään tulee pitää. Mutta kyllä ihmiset ovat nykyään jo liiankin ”armollisia itseään kohtaan”. Kun tuntuu hankalalta keventää syömistä ja kun kuntoilemaan lähtö vähän hävettää, jäädään sitten hyvällä omallatunnolla sipsipussin kanssa sohvalle ja ollaan kehopositiivisia.
Ajattelin illalla korkata kyytipojaksi myös ison oluen 😋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Tuon lainaamasi kommentoijan tekstissä ei ollut muuta rumaa kuin kommentti vähemmän armollisesta suhtautumisesta mässäilyyn, se kun osoittaa ettei kommentoija ymmärrä, etteivät kaikki ylipainoiset ole kerryttäneet kilojaan mässäilemällä roskaruokaa. Uskon että suurin osa lihoo hiljalleen vuosien mittaa ja joutuu tosissaan kamppailemaan kehonsa kanssa muuttaakseen kehityksen suunnan parempaan. Jos painonhallinta olisi kaikille helppoa, kaikki olisivat hoikkia (enkä suinkaan tällä tarkoita etteikö painonhallinta olisi silti vaivan arvoista!)
Minun silmiini näyttää siltä että liität itse lihavuuteen paljon negatiivisia asioita. Jos lainaamaasi viestiä lukee ilman sitä ennakko-oletusta että kirjoittaja on lihavia halveksiva kiusaaja, se näyttää neutraalilta ihmettelyltä. Lihavat kehot ovat isoja ja silloin massakin hyllyy ja liikkuminen voi olla vaivanloista. En näe tuossa kuvauksessa loukkausta vaan silkan havainnoinnin kanssauimareiden fyysisestä kunnosta. Pointsit heille siitä että ovat lähteneet liikkumaan. Usko pois, kyllä valtaosa meistä normaalipainoisista liikkujista on ihan mukavia tyyppejä, joita ei toisten kehot kauhistuta. Jos jotakin tulee tunnettua lihavan liikkujan nähdessään niin kunnioitusta sitä kohtaan ettei anna kokonsa estää pitämästä itsestään huolta.
Terveisiä hyllyvältä normaalipainoiselta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.
Ei se ketään normaalia ihmistä lohduta, mutta on hyvä erottaa asialliset mielipiteet kiusaamisesta. Kukaan ei ole sullekaan tässä sanonut, että laihduta vitun läski. Ongelma on siinä, että armollisuuden hakeminen lisääntyy niin paljon, että lihavuuden koetaan olevan ok. Tottakai kaikkien tulisi rakastaa itseään, koska vain silloin terveelliset elämäntavat onnistuvat. On todella kurjaa, että sinua on kiusattu lihavuudesta, sillä se ei tosiaankaan auta mitään. Mutta ei sekään auta ketään laihtumaan, että sanotaan sen olevan kaunis ja terve juuri sellaisena kuin on. Jälkimmäinen ei yksinkertaisesti lihavilla pidä paikkaansa.
Nimenomaan! Pitäisi puhua enemmän asioista ns. niiden oikeilla nimillä ja painottaa sitä, että ylipaino on terveysuhka. Ylipainoisia "hyysätään" ja kehutaan kauniiksi milloin mistäkin syystä, on rankkaa ja muita terveushuolia tms. joten painonhallintaa ja terveellisiä elämäntapoja ei pidetä siinä yhtälössä tärkeänä ja sallitaan se repsahtaminen. Mutta kun tajuttaisiin, että se ylipaino, liikkumattomuus ja huono syöminen nimenomaan ovat niiden muiden terveysongelmien ja henkisen hyvinvoinnin alkulähde.
Viljatuotteet lihottavat suomalaisia, täällä kun uskotaan leivän ja puuron olevan terveellistä ruokaa. Viljassa on 360cal/100gr. Se on kolme kertaa enemmän kuin lihassa. Viljaa pystyy myös syömään suuria määriä koska se on höttöä. Liha on niin raskasta syötävää, että sitä ei kertakaikkiaan pysty syömään liikaa.
Syökää lihaa ja kasviksia ja pieniä määriä hiilareita esim. pastan tai riisin muodossa. Rasvaa myös.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia ihmiset lihoo maaseudulla herkemmin kuin kaupungissa? Asun Tukholmassa ja täällä ei näe lihavia ihmisiä ollenkaan niin paljon, enkä itsekkään ole, mutta en silti tiedosta että toimisin jonkin sosiaalisen paineen alla ja tarkkailisin syömistäni kauhean paljon. Ruotsissakin ihmiset maaseudulla on lihavampia. Varmaan sama ilmiö Helsingin ja muun Suomen välillä?
Tätä on muistaakseni tutkittukin. Vastauksena oli jotakin sen kaltaista että kaupunkilaiset harrastavat huomaamattaan enemmän hyötyliikuntaa, kun lähistöllä on paljon virikkeitä ja palveluita, joiden äärelle pääsee kävellen. Syvällä maaseudulla on toki luontoa jossa liikkua, mutta välimatkat ovat pitkiä ja taittuvat autolla. Tähän lisäisin myös itse että väestönrakenne maaseuduilla taitaa myös olla erilainen kuin kaupungeissa, joihin nuoret (jotka yleensä vielä hyötyvät nuoren ihmisen vilkkaasta aineenvaihdunnasta) yleensä muuttavat opiskelemaan.
Miksi ei saisi olla lihava jos niin haluaa, miten se vaikuttaa teidän laihojen urheilijoiden elämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.
Ei se ketään normaalia ihmistä lohduta, mutta on hyvä erottaa asialliset mielipiteet kiusaamisesta. Kukaan ei ole sullekaan tässä sanonut, että laihduta vitun läski. Ongelma on siinä, että armollisuuden hakeminen lisääntyy niin paljon, että lihavuuden koetaan olevan ok. Tottakai kaikkien tulisi rakastaa itseään, koska vain silloin terveelliset elämäntavat onnistuvat. On todella kurjaa, että sinua on kiusattu lihavuudesta, sillä se ei tosiaankaan auta mitään. Mutta ei sekään auta ketään laihtumaan, että sanotaan sen olevan kaunis ja terve juuri sellaisena kuin on. Jälkimmäinen ei yksinkertaisesti lihavilla pidä paikkaansa.
Nimenomaan! Pitäisi puhua enemmän asioista ns. niiden oikeilla nimillä ja painottaa sitä, että ylipaino on terveysuhka. Ylipainoisia "hyysätään" ja kehutaan kauniiksi milloin mistäkin syystä, on rankkaa ja muita terveushuolia tms. joten painonhallintaa ja terveellisiä elämäntapoja ei pidetä siinä yhtälössä tärkeänä ja sallitaan se repsahtaminen. Mutta kun tajuttaisiin, että se ylipaino, liikkumattomuus ja huono syöminen nimenomaan ovat niiden muiden terveysongelmien ja henkisen hyvinvoinnin alkulähde.
Jokainen lihava erittäin todennäköisesti tietää, että se lihavuus on terveysuhka. Minäkin olen yrittänyt laihduttaa 25 vuotta, on kokeiltu kaikkia kuureja, nuorena jaksoi jopa paastota ja elämäntavat on pistetty uusiksi ja paino pysyikin pari vuotta silloin hyvänä, mutta sitten taas alkoi nousemaan kun oli elämässä muita murheita. Eli syön terveellisesti ja kasvispainotteisesti ja liikunkin paljon, vaikka sitä ei ilmeisesti voi uskoa ylipainoisesta ihmisestä. Sen lisäksi sitten syön välillä liikaa, AHMIN ruokaa. Vaikka sitä puuroa voisilmällä. Ja välillä herkkujakin. Kävin terapiassa, mutta en silti päässyt eroon tästä, koska se käyttäytymismalli on niin syvällä minussa.
Jos olet terve ja normaalipainoinen niin olisit onnellinen ja antaisit muiden olla. Emmehän (toivottavasti) sano myöskään anorektikoille, että senkus syöt vaan niin kyllä se paino siitä nousee!
Ystäväni osti miehensä kanssa talon maalta, ja nyt tajuan osan siitä maaseudun lihavuusongelmasta. Kaupungissa asuvan on vaikea kuvitella, miten ikävää on yrittää lenkkeillä paikassa, jossa ei ole katuvaloja eikä jalkakäytäviä, pururadoista puhumattakaan. Jos haluat harrastaa jotakin, on lähdettävä autolla kymmenien kilometrien päähän. Lapset haetaan koulutaksilla varhain aamulla ja palautetaan iltapäivällä. Yksin lapset eivät voi lähteä mihinkään maantien laitaa tarpomaan, joten ovat lähinnä sisällä. Harrastuksiakaan eivät vanhemmat tahdo jaksaa järjestää, kun välimatkat ovat niin pitkät. Niinpä ollaan illat sisällä, ja syöminen, TV, netti ja sauna ovat illan puuhat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep ja sitten normaalipainoisena saa kokoajan kuulla kettuilua "anoreksiasta". En tiedä johtuuko ylipainoisten kateudesta vai ovatko oikeasti niin sokeita omalle ja muiden ylipainolle.
En ole kuullut kettuilua, ehkä sinun kannattaa vaihtaa kavereita.
Minä kuulin entisellä työpaikalla kun en syönyt joka tauolla pullaa + iltavuorossa en halunnut syödä myöhäistä päivällistä.. meillä siis sai firman piikkiin syödä jos halusi :) olin kuulemma anorektikko ja sairas. BMI oli 21-22.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi olla lihava jos niin haluaa, miten se vaikuttaa teidän laihojen urheilijoiden elämään
Menetetään ystäviä ja sukulaisia, kun ne kuolee ennenaikaisesti.
Työpaikallamme on meitä normaalipainoisia naisia kaksi. Olemme molemmat noin nelikymppisiä. Muut naiset, heitä on noin kymmenen, iältään 30-60 vuotiaita, ovat ylipainoisia. Ainoita, joita huomautellaan painosta ja syömisestä, ollaan me hoikat. Pitäisi syödä enemmän ja ottaa joka kerta se pulla ja jos otat sen pullan niin pitäisi ottaa vielä toinenkin niin he ylipainoisetkin ottavat. Meidän työpaikalla, kun on joka päivä pullaa tarjolla. Ja se kommentointi, odottakaa, kun tulee ikää lisää niin alkaa se paino teilläkin nousta. Ja ota nyt toinen pulla, kun olet niin laiha. Nälkäkurki. Epänormaali.
Ja niin me kaikki odotetaan, että milloin se paino nousee. On odotettu ja odotettu ja odotetaan vieläkin. Ei ole vielä noussut ja pullan tuputus jatkuu. Tai no, osalla on noussut ja nousee koko ajan, paitsi meillä hoikilla.
Jos mahdollista, käyn kahvitauolla eri aikaan kuin muut. En jaksa enää kuunnella, kun kehopositiiviset pulla suussa mussuttavat painostani.
Entä jos minä huomauttelisin heidän syömisestään ja painostaan..
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi olla lihava jos niin haluaa, miten se vaikuttaa teidän laihojen urheilijoiden elämään
Ei laihat ole välttämättä urheilijoita. Heitä ei patisteta lenkkipolulle tai salille, koska ovat jo laihoja valmiiksi.
Koulut pystyisivät aika helposti vaikuttamaan lasten liikkumiseen ja kyllähän sen eteen jo tehdäänkin. Oman lapseni koulussa jo se että bussipysäkit ja jättöpaikat on tarkoituksella puolen kilsan päässä eikä koulun vieressä tuo jo huomaamattomasti lisää arkiliikuntaa. Lisäksi on ns. pidennettyjä välitunteja jolloin on ohjattuja liikuntaleikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Tämä on lihavuuskeskustelun ongelma: ”vaappuva kävely, iso vatsa ja hyllyvät rinnat” eivät itse asiassa ole kovinkaan rumaa kieltä vaan melko neutraali tapa kuvata todellisuutta.
Mutta totuus satuttaa ja tuntuu pahalta.
Tietysti laihduttaminen on vaikeaa, jos on tottunut syömään liikaa ja olemaan liikkumatta. Mutta ei se tarkoita sitä että lihavuus ja passiivisuus muuttuisivat hyväksi ja tavoiteltavaksi tavaksi elää.
Kaikilla on ihmisarvo ja itsestään tulee pitää. Mutta kyllä ihmiset ovat nykyään jo liiankin ”armollisia itseään kohtaan”. Kun tuntuu hankalalta keventää syömistä ja kun kuntoilemaan lähtö vähän hävettää, jäädään sitten hyvällä omallatunnolla sipsipussin kanssa sohvalle ja ollaan kehopositiivisia.
Ajattelin illalla korkata kyytipojaksi myös ison oluen 😋
Senkus korkkaat, itseltäsi se on pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.
Eikö itsensä arvostamiseen kuuluu, että pitää huolta myös omasta kehostaan. Ylensyöntihän on eräänlaista pahoinpitelyä tai tässä ehkä itsetuhoisuutta. Jos alkaa rauhallisesti muuttaa elämäntapojaan terveelliseksi, niin eiköhän esim. 10 vuoden päästä painokin ole reippaasti terveempi.
Hei, Älä viitsi, kun et tiedä aiheesta mitään.Elämäntapojen muuttaminen ei ole noin helppoa.Tässäkään sinun "avautumisessa" ei ole kyse mistään muusta kuin että haluat tuntea ylemmyyden tunnetta kun pääset haukkumaan jotain itseäsi huonompaa, tässä tapauksessa ylipainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.
Ei se ketään normaalia ihmistä lohduta, mutta on hyvä erottaa asialliset mielipiteet kiusaamisesta. Kukaan ei ole sullekaan tässä sanonut, että laihduta vitun läski. Ongelma on siinä, että armollisuuden hakeminen lisääntyy niin paljon, että lihavuuden koetaan olevan ok. Tottakai kaikkien tulisi rakastaa itseään, koska vain silloin terveelliset elämäntavat onnistuvat. On todella kurjaa, että sinua on kiusattu lihavuudesta, sillä se ei tosiaankaan auta mitään. Mutta ei sekään auta ketään laihtumaan, että sanotaan sen olevan kaunis ja terve juuri sellaisena kuin on. Jälkimmäinen ei yksinkertaisesti lihavilla pidä paikkaansa.
Nimenomaan! Pitäisi puhua enemmän asioista ns. niiden oikeilla nimillä ja painottaa sitä, että ylipaino on terveysuhka. Ylipainoisia "hyysätään" ja kehutaan kauniiksi milloin mistäkin syystä, on rankkaa ja muita terveushuolia tms. joten painonhallintaa ja terveellisiä elämäntapoja ei pidetä siinä yhtälössä tärkeänä ja sallitaan se repsahtaminen. Mutta kun tajuttaisiin, että se ylipaino, liikkumattomuus ja huono syöminen nimenomaan ovat niiden muiden terveysongelmien ja henkisen hyvinvoinnin alkulähde.
Jokainen lihava erittäin todennäköisesti tietää, että se lihavuus on terveysuhka. Minäkin olen yrittänyt laihduttaa 25 vuotta, on kokeiltu kaikkia kuureja, nuorena jaksoi jopa paastota ja elämäntavat on pistetty uusiksi ja paino pysyikin pari vuotta silloin hyvänä, mutta sitten taas alkoi nousemaan kun oli elämässä muita murheita. Eli syön terveellisesti ja kasvispainotteisesti ja liikunkin paljon, vaikka sitä ei ilmeisesti voi uskoa ylipainoisesta ihmisestä. Sen lisäksi sitten syön välillä liikaa, AHMIN ruokaa. Vaikka sitä puuroa voisilmällä. Ja välillä herkkujakin. Kävin terapiassa, mutta en silti päässyt eroon tästä, koska se käyttäytymismalli on niin syvällä minussa.
Jos olet terve ja normaalipainoinen niin olisit onnellinen ja antaisit muiden olla. Emmehän (toivottavasti) sano myöskään anorektikoille, että senkus syöt vaan niin kyllä se paino siitä nousee!
Tietää, mutta sisäistääkö todella? Lihavuuden normalisoituminen on huolestuttavaa ennen kaikkea lasten ja nuorten kannalta. Puhut siitä, että tuo käyttäytymismalli on niin syvällä sinussa ettei siitä pääse terapiallakaan eroon. Jos tänä päivänä joka neljäs yli kolmekymppinen on normaalipainoinen, niin millainen tilanne on vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä?
Tietenkään painonhallinta ei ole helppoa, ainakaan kaikille. Monet asiat nyt vain ovat vaikeita ja vaativat ponnistelua ja itsekuria. Jos haluaa kehittyä jossakin, on oltava valmis näkemään vaivaa. Jos haluat oppia soittamaan pianoa, on harjoiteltava ahkerasti ja hyväksyttävä se, että oppimiseen menee oma aikansa ja sen lisäksi taitoa on pidettävä yllä harjoittelemalla.
Kun elämme maailmassa, jossa kaikki luontainen aktiivisuus (raskas fyysinen työ, jalan liikkuminen, talon ylläpito puiden pilkkomisineen, veden kantamisineen ja käsin pyykkäämisineen) on yhtäkkiä hävinnyt ja kaloripitoista ruokaa on tarjolla koko ajan, on opittava suhtautumaan kehon terveenä pitämiseen uudella tavalla. Se vaatii aktiivista ponnistelua, vaikka moni ei sitä halua tunnustaa eikä ole siihen valmis. Helppo ja liian mukava elämä tekee meistä sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikallamme on meitä normaalipainoisia naisia kaksi. Olemme molemmat noin nelikymppisiä. Muut naiset, heitä on noin kymmenen, iältään 30-60 vuotiaita, ovat ylipainoisia. Ainoita, joita huomautellaan painosta ja syömisestä, ollaan me hoikat. Pitäisi syödä enemmän ja ottaa joka kerta se pulla ja jos otat sen pullan niin pitäisi ottaa vielä toinenkin niin he ylipainoisetkin ottavat. Meidän työpaikalla, kun on joka päivä pullaa tarjolla. Ja se kommentointi, odottakaa, kun tulee ikää lisää niin alkaa se paino teilläkin nousta. Ja ota nyt toinen pulla, kun olet niin laiha. Nälkäkurki. Epänormaali.
Ja niin me kaikki odotetaan, että milloin se paino nousee. On odotettu ja odotettu ja odotetaan vieläkin. Ei ole vielä noussut ja pullan tuputus jatkuu. Tai no, osalla on noussut ja nousee koko ajan, paitsi meillä hoikilla.
Jos mahdollista, käyn kahvitauolla eri aikaan kuin muut. En jaksa enää kuunnella, kun kehopositiiviset pulla suussa mussuttavat painostani.
Entä jos minä huomauttelisin heidän syömisestään ja painostaan..
Millaisella wt-työpaikalla tuollaista tapahtuu? Työskentelen itse naisvoittoisessa paikassa, jossa tehdään asiantuntijatyötä, enkä ole ikinä, en kertaakaan kuullut kenenkään tuputtavan muille pullaa sen paremmin omassa kahvipöydässä kuin palavereissa tms tilanteissakaan. En kuullut edellisessäkään työssäni. En yksinkertaisesti usko, että tuollaista tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Jännä, kun kaupungilla liikkuu niin reilusti yli puolet ihmisistä on hoikkia ja normaalipainoisia. Pullukoi*akin näkee, mutta ovat vähemmistö. Eli ette hirveästi liiku kodin ulkopuolellakaan vai autollako liikutte poissa kadulta? Eikö kannattaisi laihduttaa, jos ylipaino rajoittaa elämää noinkin paljon ettei kehtaa käydä edes uimassa?
Tämä on lihavuuskeskustelun ongelma: ”vaappuva kävely, iso vatsa ja hyllyvät rinnat” eivät itse asiassa ole kovinkaan rumaa kieltä vaan melko neutraali tapa kuvata todellisuutta.
Mutta totuus satuttaa ja tuntuu pahalta.
Tietysti laihduttaminen on vaikeaa, jos on tottunut syömään liikaa ja olemaan liikkumatta. Mutta ei se tarkoita sitä että lihavuus ja passiivisuus muuttuisivat hyväksi ja tavoiteltavaksi tavaksi elää.
Kaikilla on ihmisarvo ja itsestään tulee pitää. Mutta kyllä ihmiset ovat nykyään jo liiankin ”armollisia itseään kohtaan”. Kun tuntuu hankalalta keventää syömistä ja kun kuntoilemaan lähtö vähän hävettää, jäädään sitten hyvällä omallatunnolla sipsipussin kanssa sohvalle ja ollaan kehopositiivisia.