Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on maailman surkein tuuri. Jos minua ei tunne ja/tai näe tilanteita itse, on vaikeaa uskoa todeksikaan sitä kaikkea
24.09.2019 |
Kaikki huonot asiat tapahtuvat juuri silloin, kun pitäisi osoittaa olevansa motivoitunut ja mennä tärkeisiin paikkoihin, esim. kouluun. Kuten aina, myös tähän tulee varmasti jotain v*ttuilua, mutta en aio suoda huomiotani sellaiseen.
Olin lähdössä yöllä kauppaan, kun autoni sanoi... Ei mitään. Se ei käynnistynyt. Onneksi ruutuun tuli teksti, että vika johtuu akusta, niin tiesin heti missä mättää. Soitto tiepalveluun, 40 minuutin odotus, mekaanikko antaa apuvirtaa ja tadaa - se ei auta.
Hän kokeilee uudestaan, ja uudestaan. Yritän olla optimistinen ja kysyn, että eikö se nyt päästänyt erilaisen äänen kuin aiemmin? Että jos se seuraavalla kerralla hurahtaisi käyntiin...
No ei hurahtanut eikä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hinata auto lähimmälle korjaamolle siltä seisomalta.
Itse lähdin taksilla kauppaan, koska oli nälkä.
Sitten tuossa juuri hetki sitten sähläsin puhelimen kanssa. Yritin laittaa siihen jonkun uuden turvakoodin, kun minun tuurillani hukkaan puhelimeni joskus johonkin. Rehellisesti sanottuna en ole IKINÄ, en kaatokännissä enkä selvinpäin hukannut yhtäkään puhelintani tai avaimia. Hyvä minä!
Noh, lopputulos oli se, että ei pääse varas käsiksi puhelimeeni, mutta en pääse minäkään, koska koodi ei vain aukea. Joka yrityksen jälkeen tulee uusi rangaistus, eli että "kokeile 30 minuutin kuluttua uudestaan", "kokeile tunnin kuluttua uudestaan." Voi vttu sanon minä. Voisin vaikka vannoa, että laitoin oikean koodin.
Ei auta muu kuin ostaa uusi puhelin. Onneksi tuo entinen/nykyinen on muutenkin jo uusimisen tarpeessa. Eipä sekään kauan kestänyt. Nyt näpyttelen varaluurillani, jonka heivasin surkean akun keston takia. Se tyhjenee ihan hetkessä, mutta toimii nyt varaluurina ihan ok. Tämä on ihan älypuhelin myös, mutta vähän tämmöinen. parempi kuin ei mitään.
Mutta olen totaalisen tottunut tähän jatkuvaan epäonneen, ettei se enää edes tunnu missään. Tällaiset tilanteet kehittävät luovuutta kyllä. Sitä keksii kaikenmoisia ihme juttuja joilla pärjää.
Juu ja sanottakoon että menetin nyt myös ihanan miehen numeron tässä puhelinrumbassa. Täytyy toivoa että hän on aidosti ihana ja alkaa miettimään, miksen yhtäkkiä ole enää whatsapissa. Ei varmaan tarvitse kertoa, etten pääse tällä varapuhelimella whatsappiinkaan. Herjaa koko ajan jotain omaansa eikä päästä eteenpäin.
Että sellaista. Eipä minua ikinä uskotakaan, jos kerron vaikka rahojen loppuneen. Lieneekö syynä se, että olen aina puhdas ja käytän siistejä vaatteita. Ulospäin mitään satunnaisia rahapulmia ei minusta onneksi näe. Totuin elämään NS. leveästi perintörahoilla. Siis todellisuudessa mietin oikeasti tarkasti mitä ostan ja mitä en. Vaikka olisin voinut ostaa kymmeniä tuhansia maksavan auton, en ostanut. Vaikka olisin voinut ostaa tuhannen euron huonekaluja, en ostanut.
Mutta sitten kun tilanne muuttuu ja saat 250 €, jolla pitäisi maksaa yli 300 € vastike, ruuat, laskut... Niin ymmärrätte mistä nämä rahaongelmat johtuvat. Sitten odotellaan kelan päätöksiä opintotuesta ja tt-tuesta. Lähetin kuvakaappauksen, joka todistaa ettei perintörahaa ole. silti sain päätöksen, että minulla on liikaa rahaa enkä siksi saa tukea. Kiitos vain taas.
Mutta rahasta en sen enempää jauha, tiedän itse olevani hyvä rahan käyttäjä, silloin kun sitä rahaa on. Muita surkean tuurin henkilöitä linjoilla? Toistan, että en suosittele huomiota millekään lapselliselle pään aukomiselle. En minä mahda sille mitään, että auton akku sanoo itsensä irti tai että bussit eivät kulje täällä tms.
Kommentit (111)
Tämä on varmaan pro-vo, mutta tunnen vastaavan ihmisen irl. Sillä oli omien sanojensa mukaan hirveän huono tuuri, kun työsuhdetta ei jatkettu. Ei jatkettu, kun sillä oli tapana juoda toisen kahvimaidot koskaan ostamatta itse maitoa.
Sitten huono tuuri jatkui, kun ei kertomansa mukaan jostakin ihmeen syystä saanut edes ansiosidonnaista. Kun kysyttiin, että oliko ollut koko sen vuoden kassan jäsen kun työ oli kestänyt, niin kertoi että ei, vasta kuukauden oli ollut jäsen. Ja se oli sitten sitä kamalan huonoa tuuria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin, ettei palstalla koskaan nähtäisi sekopäisempää aloittajaa kuin se tyyppi, joka valloitti pyykeillään koko pesutuvan, mutta olin näköjään väärässä.
Kaikkein eniten ihmetyttää, miten joku voi pitää itseään taitavana raha-asioissa, vaikka kuluttaa 2000 euroa kuussa maksamatta edes vuokraa.
Ja ostaa auton, täysin ilman perustetta tarpeesta. Ajelee taksilla keskellä yötä kauppaan. Ihmettelee, kun saa kielteisen päätöksen toimeentulotuesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan pro-vo, mutta tunnen vastaavan ihmisen irl. Sillä oli omien sanojensa mukaan hirveän huono tuuri, kun työsuhdetta ei jatkettu. Ei jatkettu, kun sillä oli tapana juoda toisen kahvimaidot koskaan ostamatta itse maitoa.
Sitten huono tuuri jatkui, kun ei kertomansa mukaan jostakin ihmeen syystä saanut edes ansiosidonnaista. Kun kysyttiin, että oliko ollut koko sen vuoden kassan jäsen kun työ oli kestänyt, niin kertoi että ei, vasta kuukauden oli ollut jäsen. Ja se oli sitten sitä kamalan huonoa tuuria...
Itsekin tiedän ihmisiä, joilla mielestään on käsittämättömän huono tuuri. Vaan kun lähtee avaamaan asiaa, on ne yleensä puhtaasti omista toimista kiinni olevia asioita.
Jos ap nyt on todellinen eikä trollaa, niin räyhäämisen sijaan voisi lukea ajatuksella ketjuun laitettuja ehdotuksia ja kommentteja. Kun ei nuo asiat ole mitään mystistä pahaa onnea, vaan pitkälti oman ennakoinnin tulosta.
Ei tässä ole kyse huonosta tuurista vaan elämänhallinnasta. Jos riittävästi perseilee, niin väkisinkin alkaa olla *huonoa tuuria* liikaakin. Kuulostat vähän eksältäni, joka ei nähnyt mitään vikaa itsessään vaikka hommat pissi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miksi kuvittelette tietävänne asiani paremmin kuin minä :DD Missä ikimaailmassa sitten elän, kun olen käynyt about tuhat kertaa yöllä kaupassa?? En tosin ikinä sanonutkaan, että asun korvessa.
Jos minulla on yöllä nälkä, olen ihan oikeutettu menemään kauppaan :D ei ole kellonaikaa, jolloin ei saa liikkua kotoa.
Meinaan lentää pihalle koulusta, koska en yksinkertaisesti pääse kotoa yhtään minnekään jos rahaa ja autoa ei ole. Ei voi täällä kulkea mobiililipulla.
Eihän kukaan väitäkään, ettei olisi oikeutettua mennä yöllä kauppaan. Vaan jos siellä kävisi ennakoiden, niin ei tarvitsisi lähteä yöllä.
Jos ei ole liikuntarajoitetta tms, niin 2km suuntaansa on vain tervettä arkiliikuntaa. Reppu mukaan, niin ostokset kulkevat keveämmin siellä.
Ja polkupyörää nyt kyselemään, niin saat siitä vaihtoehtoisen kulkuneuvon auton rinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä idiootti et edes tiedä missä minä asun. Taksi oli tasan ainoa vaihtoehto mennä kauppaan. Busseja ei todellakaan kulje siihen aikaan yöstä ja päivälläkin kulkevat miten sattuu. Että kyllä se on surkeaa tuuria, että akku hajoaa silloin kun olet menossa hakemaan ruokaa.
Sinulla ei ilmeisesti ole polkupyörää ja jalkasi eivät kanna, koska et näköjään muuten voi liikkua kuin avustetusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä mikä noista oli epäonnea..tai melko pientä ainakin. kun kuulisit minkä keskellä täällä elän olsit onnenpekka.. Ja kokeile näpyttää sitä suojakoodia niin kauan ku antaa, kerran munulle kävi samoin ja olisko 20. kerran ku laitoin koodin odottelujen jälkeen niin aukesi. Oli muutes viikon vanha luuri niin meinasi pukata hikeä pintaan..
Tai googleta apuja asiaan.. jotenki olis voinu tehdas asetukset puhelimeeni nollata..
Miksi kaikkea pitää alkaa vertailemaan? Et sinäkään tiedä missä minä asun. Täällä ei hypätä bussiin samalla tavalla kuin pk-seudulla. Tuskin olisin koskaan pulassa jos asuisin siellä vielä. Mobiililipulla pääsee julkisilla, bussit kulkevat lähes koko yön ja pysäkkejä on vähän väliä. Olen asunut täällä syrjemmässä vasta melkein vuoden.
Eikä se ainakaan minulle ole mikään pikkujuttu, etten pääse kouluun, en kauppaan, en yhtään minnekään. Kaikki siksi, että auto ei suostu liikkumaan. Toki voin kävellä kauppaan 2 km, mutta ei sieltä sitten kovin paljon mitään osteta kerralla.
Kahden kilometrin kävelyyn menee 20 minuuttia ja kun otat reilun kokoisen repun selkääsi, voit kuljettaa sen avulla helposti jopa kymmeniä kiloja tavaraa. Tokihan siinä joutuu käyttämään omia voimiaan ja sehän on monelle järkyttävä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta miltään epäonnelta mikään noista vaan ihan normielämää, että auto hajoaa, huolimattomuutta se suojakoodi. Suunnittelun puutetta käydä yöllä kaupassa. Taxilla kauppaan tarkoittaa huonoa rahankäyttöä.
Asut siis omistusasunnossa, kun maksettavaa vain vadtike. Eyt ole hakenut asymistukea? Entä opintolaina.
Kuulostaa, ettet osaa hoitaa asioitasi. Perintö tuhlattu ym.
Öö olen hakenut asumistukea. Yöllä kauppaan meneminen on oma valintani. Halusin ruokaa. Perintöä ei ole tuhlattu. Olen maksanut tavallista elämää sillä. Laskuja ja veroja.
Osaan hoitaa asiani, kiitos kysymästä. Juuri sinunlaistesi takia sanoin parikin kertaa, etten suo huomiotani pään aukojille. Luuletko että auto katsoi kelloa, että jaha, se on yö nyt ja minä en liiku tähän aikaan mihinkään :DD
Huonolta suunnittelulta tuo minustakin kuulostaa. Osta seuraavalla kerralla kaupasta kotiin jotain pitkään säilyviä aineksia, joilla voit valmistaa ruokaa kun nälkä yllättää. Puhelimen koodin olisit voinut kirjoittaa paperille. Minä kirjoitan aina kaikki uudet salasanat ja koodit päiväkirjan taakse. Vaikka kuinka siinä hetkessä kuvittelee muistavansa, niin en muista.
Eipä silti, kyllä noita epäonnisia tapahtumia tulee vaikka kuinka elämän plänittäisi. Sitten niille voi myös nauraa. Varmaan sinulle tapahtuu myös mukavia yllätyksiä? Olet sattumalta jossain paikassa ja tapaat jonkun kivan, tai pääset jonnekkin opiskelemaan tai saat perinnön? Elämään ja itseensä voi asennoitua monella tavalla. Mieti ja huomaa välillä hyvätkin asiat ja koita olla kiitollinen. Sinulla on asunto, monilla ei ole. Sinulla on mahdollisuus mukavaa suhteeseen, monilla ei ole jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt jo aika pitkään eikä ole vielä ikinä tarvinnut lähteä yöllä kauppaan ja minulla on lähikauppaan nelisen kilometriä eikä mitään bussiyhteyttä sinne vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla.
Enkä ikinä tilaisi kahden kilometrin matkalle taksia. Senhän kävelee reilussa 10 minuutissa!
Sinulla on ap elämänhallinta hukassa.
Minulla on elämänhallinta oikein hyvässä kunnossa :) Olen teettänyt remontin, myynyt asunnon, ostanut talon, ostanut auton, vaihtanut sen toiseen... Entä sinä?
Olet saanut läjäpäin rahaa ja nyt olet törsännyt kaiken. Elämänhallinnan tyylistä se kertoo.
Eikö sinulla ole kaapissa mitään ruokaa varalla? Ei edes puurohiutaleita?
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ketjun pääaihe oli auton hinaus. Normaalitilanteessa apuvirta auttaa, mutta minun tuurillani ei tietenkään. Huomenna saan tietää akun kohtalon.
Ei se ole tuurista kiinni, että asiat hajoaa ja loppuu. Kaikella on oma aikansa ja tuuri ei ole siinä määräävä tekijä. Sunki elämä loppuu joskus ja onko sekin sit sun tuuria? Taidat olla hemmoteltu joka luulee, että elämä on vain paistetta. Auto on risa ja huono kun se hajoaa, muisti on huono jos se ei muista koodia. Ei tuurilla ole mitään tekemistä noiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä mikä noista oli epäonnea..tai melko pientä ainakin. kun kuulisit minkä keskellä täällä elän olsit onnenpekka.. Ja kokeile näpyttää sitä suojakoodia niin kauan ku antaa, kerran munulle kävi samoin ja olisko 20. kerran ku laitoin koodin odottelujen jälkeen niin aukesi. Oli muutes viikon vanha luuri niin meinasi pukata hikeä pintaan..
Tai googleta apuja asiaan.. jotenki olis voinu tehdas asetukset puhelimeeni nollata..
Miksi kaikkea pitää alkaa vertailemaan? Et sinäkään tiedä missä minä asun. Täällä ei hypätä bussiin samalla tavalla kuin pk-seudulla. Tuskin olisin koskaan pulassa jos asuisin siellä vielä. Mobiililipulla pääsee julkisilla, bussit kulkevat lähes koko yön ja pysäkkejä on vähän väliä. Olen asunut täällä syrjemmässä vasta melkein vuoden.
Eikä se ainakaan minulle ole mikään pikkujuttu, etten pääse kouluun, en kauppaan, en yhtään minnekään. Kaikki siksi, että auto ei suostu liikkumaan. Toki voin kävellä kauppaan 2 km, mutta ei sieltä sitten kovin paljon mitään osteta kerralla.
Siis kauppaan vain 2 km? No ei se mikään mahdottomuus pitäisi olla. Ota reppu mukaan.
ei tuo onnesta ole kiinni vaan osaamattomuutta ja perseilyä. Opi käyttämään puk koodeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. Tuo kuulostaa ihan normaalilta.
Kaikille sattuu juttuja.
Auto menee rikki, bussi ei tulee, myöhästyy töistä, sössii puhelimen/tietokoneen kanssa, sairastuu ekana työpäivänä, ruoka epäonnistuu, lapsi sairastuu ja ties mitä.
Kun katsoo välillä vähän ympärilleen, eikä vaan ihmisten some-tilejä, niin huomaa että epäonnistumiset ovat osa normaalia elämää.
Autolle ja muutamalle muulle jutulle tuossa ei voi mitään, mutta olisitko noin muuten hiukan sählä-luonteinen?
Keskittymistä peliin niin sujuu paremmin, tsemppiä.
Rahaa ei kannata ainakaan sijottaa,yksi yö voi olla menettäny kaikki.
Pankissa makaava raha taas lainataan lainaa ottavalle,jos pankki menee konkkaan tai fuusioituu,rahat häviää.
Onneksi ei ole rahaa,ei tarvitse miettiä mihin sen laittaisi.
Ihmisten on vaikee tajuta,että huonoa tuuria on olemassa vaikka kuinka harkitsisi asiat niin valitsee sen huonoimman ja kaaos on selvä.
Koskee myös ystäviä,narsisti iskee heikkoon epäonnen taivaltajaan,sotkee viimesetkin ystävyyssuhteet ja maineen työpaikalla 😑
Ap, ymmärrän että auto ja -puhelinongelma ottavat päähän. Näitä kuitenkin sattuu useimmille. On selvää että perintörahat pitää käyttää elämiseen, ennen ei voi saada tukia. En väitä että tilanteesi on tämä mutta nuo perintörahat saattoivat myös laiskistaa. Ei tarvitse niin aktiivisesti hakea töitä/koulupaikkaa kun on rahaa muutenkin.
Omien pienten vastoinkäymisten rinnalla ei helposti näe, mitkä asiat ovat hyvin. Terveys ei ole itsestäänselvyys, läheisiä voi kuolla. Isoveljeni kuoli äskettäin ja samoihin aikoihin puhelimeeni tuli vikaa. Kumpi mahtoi olla isompi vastoinkäyminen? Sukulaisen lapsi kuoli muutama vuosi sitten äkillisesti, tästä vastoinkäymisestä vanhemmat eivät toivu koskaan.
Tuuri ja tyhmyys on eri asia.
Keljuja työkavereita sattuu kaikille, keskittyy vaan siihen omaan työntekoon, ja jättää narsistien pohtimisen vähemmälle.
Alue: Aihe vapaa
Alkoi tahattomasti hymyilyttää, jos tuolla varallisuudella pitää itseään huonotuurisena :D
Itse lähdin kotoa 19 -vuotiaana ilman mitään apua. Avun sijaan vanhempani kärttivät minulta lisärahaa juopotteluihinsa.
Kävin töissä, opiskelin tein pitkää päivää ja toisinaan pari viikkoa putkeen illan vapaapäiviä, koska opinnot oli hoidettava ja lisäksi työt, että sai rahaakin.
Nyt olen 30, asumme edelleen vuokralla (säästäen asp-tilille), nyt oli vasta realistinen mahdollisuus suorittaa edes ajokorttia. Kun ekaa autoa pääsee ostamaan, on se maksimissaan tonnin hintainen käytetty auto.
Perintöä ei ole tulossa mistään suunnasta.
Ja ei, en pidä itseäni huonotuurisena. Lähtökohtia ei voi itse päättää, mutta itsenäisen elämän alettua on keskityttävä ja elettävä aina askel edellä, jotta voi ennakoida ja luotsata elämäänsä sinne parempaan suuntaan.