Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on maailman surkein tuuri. Jos minua ei tunne ja/tai näe tilanteita itse, on vaikeaa uskoa todeksikaan sitä kaikkea
24.09.2019 |
Kaikki huonot asiat tapahtuvat juuri silloin, kun pitäisi osoittaa olevansa motivoitunut ja mennä tärkeisiin paikkoihin, esim. kouluun. Kuten aina, myös tähän tulee varmasti jotain v*ttuilua, mutta en aio suoda huomiotani sellaiseen.
Olin lähdössä yöllä kauppaan, kun autoni sanoi... Ei mitään. Se ei käynnistynyt. Onneksi ruutuun tuli teksti, että vika johtuu akusta, niin tiesin heti missä mättää. Soitto tiepalveluun, 40 minuutin odotus, mekaanikko antaa apuvirtaa ja tadaa - se ei auta.
Hän kokeilee uudestaan, ja uudestaan. Yritän olla optimistinen ja kysyn, että eikö se nyt päästänyt erilaisen äänen kuin aiemmin? Että jos se seuraavalla kerralla hurahtaisi käyntiin...
No ei hurahtanut eikä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin hinata auto lähimmälle korjaamolle siltä seisomalta.
Itse lähdin taksilla kauppaan, koska oli nälkä.
Sitten tuossa juuri hetki sitten sähläsin puhelimen kanssa. Yritin laittaa siihen jonkun uuden turvakoodin, kun minun tuurillani hukkaan puhelimeni joskus johonkin. Rehellisesti sanottuna en ole IKINÄ, en kaatokännissä enkä selvinpäin hukannut yhtäkään puhelintani tai avaimia. Hyvä minä!
Noh, lopputulos oli se, että ei pääse varas käsiksi puhelimeeni, mutta en pääse minäkään, koska koodi ei vain aukea. Joka yrityksen jälkeen tulee uusi rangaistus, eli että "kokeile 30 minuutin kuluttua uudestaan", "kokeile tunnin kuluttua uudestaan." Voi vttu sanon minä. Voisin vaikka vannoa, että laitoin oikean koodin.
Ei auta muu kuin ostaa uusi puhelin. Onneksi tuo entinen/nykyinen on muutenkin jo uusimisen tarpeessa. Eipä sekään kauan kestänyt. Nyt näpyttelen varaluurillani, jonka heivasin surkean akun keston takia. Se tyhjenee ihan hetkessä, mutta toimii nyt varaluurina ihan ok. Tämä on ihan älypuhelin myös, mutta vähän tämmöinen. parempi kuin ei mitään.
Mutta olen totaalisen tottunut tähän jatkuvaan epäonneen, ettei se enää edes tunnu missään. Tällaiset tilanteet kehittävät luovuutta kyllä. Sitä keksii kaikenmoisia ihme juttuja joilla pärjää.
Juu ja sanottakoon että menetin nyt myös ihanan miehen numeron tässä puhelinrumbassa. Täytyy toivoa että hän on aidosti ihana ja alkaa miettimään, miksen yhtäkkiä ole enää whatsapissa. Ei varmaan tarvitse kertoa, etten pääse tällä varapuhelimella whatsappiinkaan. Herjaa koko ajan jotain omaansa eikä päästä eteenpäin.
Että sellaista. Eipä minua ikinä uskotakaan, jos kerron vaikka rahojen loppuneen. Lieneekö syynä se, että olen aina puhdas ja käytän siistejä vaatteita. Ulospäin mitään satunnaisia rahapulmia ei minusta onneksi näe. Totuin elämään NS. leveästi perintörahoilla. Siis todellisuudessa mietin oikeasti tarkasti mitä ostan ja mitä en. Vaikka olisin voinut ostaa kymmeniä tuhansia maksavan auton, en ostanut. Vaikka olisin voinut ostaa tuhannen euron huonekaluja, en ostanut.
Mutta sitten kun tilanne muuttuu ja saat 250 €, jolla pitäisi maksaa yli 300 € vastike, ruuat, laskut... Niin ymmärrätte mistä nämä rahaongelmat johtuvat. Sitten odotellaan kelan päätöksiä opintotuesta ja tt-tuesta. Lähetin kuvakaappauksen, joka todistaa ettei perintörahaa ole. silti sain päätöksen, että minulla on liikaa rahaa enkä siksi saa tukea. Kiitos vain taas.
Mutta rahasta en sen enempää jauha, tiedän itse olevani hyvä rahan käyttäjä, silloin kun sitä rahaa on. Muita surkean tuurin henkilöitä linjoilla? Toistan, että en suosittele huomiota millekään lapselliselle pään aukomiselle. En minä mahda sille mitään, että auton akku sanoo itsensä irti tai että bussit eivät kulje täällä tms.
Kommentit (111)
Onko sinulla muita esimerkkejä jatkuvasta epäonnestasi kuin että auto hajosi ja puhelin lukkiutui?
Tekikö kela siis väärän päätöksen opintotuen suhteen? Tee valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella meistähän on oma näkemyksemme ongelmiemme määrään ja laatuun.
Kaverini kun kertoo ongelmistaan, saahan siinä hammasta purra. Hänellehän ne ovat suuria ja ylitsepääsemättömiä, minusta taas normaaleja vastoinkäymisiä.
Jaa. Luulin että ap kertoisi jostain oikeasti traagisista asioista elämässään. Kyse olikin autosta ja yhdestä kapulasta.
Miten näiden provojen taso on päässyt näin huonoksi? Täytynee valittaa ylläpitoon kun eivät osaa edes kunnon Porvoosta päivää -aloituksia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Sekava sepustus. Öööö, perintö meni laskuihin, öööö, keskellä yötä haluan ruokakauppaan autolla (korvessa ei ole ruokakauppoja auki yöllä) ja sähläsin puhelimen koodin. Tolla menolla olet saamassa oikeita ongelmia, sulla ei ole mitään käsitystä reaalimaailmasta.
Eihän tämä todellinen tilanne ole vaan sama tyyppi joka keksii näitä aloituksia ajankulukseen tai sitten ihan työkseen, kukapa tietää. Ja vielä kehuu täällä että provoilee jatkuvasti. Aina vaan menee ihmiset lankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullut kenestäkään, jonka elämänhallinta olisi noin hukassa kuin Ap.lla
Omia mokia ei nimitetä epäonneksi. Ne myönnetään ja niistä opitaan.
Aika pienestä lannistut. Sinulla lienee ongelmia lähinnä keskittymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäonnea on se, että auto särjetään parkkipaikalla, tai että taksi ajaa päälle suojatiellä.
Starttiongelma ei ole epäonnea, uudessa autossa se menee takuuseen ja vanhassa se on normaalia kulumista.
Yöllinen kaupassakäynti liittyi aiheeseen - miten? Sitenkö, että kirjoittajalla on vajaa setti muumeja? Ihan sama, milloin käyt kaupassa, mutta oliko se relevanttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän myöhässä vastaan ketjuun, mutta mulle osu kohdalle jokin aika sitten vielä tosta pari pykälää surkeampi tuuri.
1). Työpaikalla tapahtu työtapaturma (kesäduuni siivoojana), seiniä myöten ulosteella sotketun vessan dementikkoasukas oli piilotellut lasinsiruja outoihin paikkoihin. Hoitajat eivät olleet sanoneet mulle mitään, ja sain lasinsirusta verta vuotavan avohaavan kumihanskojen läpi supersaastaisessa vessassa. Sen jälkeen painelin todella raivostuneena veri kädestä valuen ensin hoitajien luo, ja myöhemmin työterveyteen... ja työtapaturmapaneeliin.
2) Vastaantuleva pyöräilijä törmää muhun kun hänen pyörä tökkää tietyömaa-aitaan. Seurauksena murtunut sormi +hajonnut käsijarru polkupyörästä.
3) Asun n. 3 km keskustasta. Kylässä oleva äitini rikkoo typeryyttään pyöräni takarenkaan. Olen siis tilapäisesti täysin autoni varassa.
4) Auton sivuikkuna hajoaa (sähköinen) ja joudun varaamaan ajan korjaamolle ja luomaan epämääräisen muovipussivirityksen. Matkalla autokorjaamoon auton vaihdekeppi jää kirjaimellisesti käteeni keskellä risteystä. Kun soitan kaukana asuvalle isälleni tapahtuneesta, hän käskee polttamaan auton. Ei muuta kuin soitto korjaamolle, hinaaja paikalle ja odottamaan korjausta.
5) Äitini katsoo kelloa ja toteaa, että pesukoneeni ohjelma on näköjään kestänyt jo yli neljä tuntia. Lopulta konetta tutkiessa selviää, että minun on pakko ostaa uusi pesukone.
Äitini mukaan tässä vaiheessa kirjaimellisesti murenin hänen edessään pieniksi palasiksi ja aloin vain itkeä. Kontekstina siis kaikki edellä mainittu tapahtui saman viikon aikana ja pesukone oli "loppuhuipennus". Kirjaimellisesti ja vähättelemättä yksi epäonnisimmista viikoista elämäni aikana. ( Jälkikäteen äitini lohdutteli, että olen varmaan kokenut koko loppuvuoden huonon onnen kerralla. Ehkä onnetar suosii minua tulevassa pääsykokeessa, jolla haetaan vaativaan opintokokonaisuuten tutkintolinjallani. Päädyin varasijalle, ja seuraavana vuonna hakiessani hävisin viimeiselle sisään päässeelle 0.3 pisteen marginaalilla.)
Eli ei hätää ap, tosta on mahdollista vajota vielä syvemmälle... Täytyy kai lähteä metsästään jotain jäniksenkäpäliä ja neliapiloita :D
Alue: Aihe vapaa
2 kilometriä reilussa 10 minuutissa? Miten reilussa? 12 min? Sekin olisi jo 10km/h vauhtia. Siis melkein sm-tason kilpakävelijän nopeus 10km matkalla.