Puolison kuolemasta on kulunut yli vuosi - joko voin esitellä uuden kumppanini sukulaisille?

Vierailija kirjoitti:

Leskellä on oikeus jatkaa heti elämäänsä, mutta aikuisilla lapsilla on myös oikeus tehdä omat ratkaisunsa.

Tarkoitit varmaan "aikuisilla". Ei oikeasti aikuiset ihmiset pistä välejä poikki vaan siksi, että oma vanhempi haluaa olla onnellinen.

Vanhempani ovat aina sanoneet, että he ovat onnellisia, jos minä olen onnellinen. MInä noudatan ihan samaa periaatetta, että minäkin olen onnellinen, jos vanhempani ovat onnellisia. 

Äitini kuoleman jälkeen olin onnellinen, kun isä uuden kumppanin myötä oli taas onnellinen. 

Älä esittele kuolleen omaisille uutta kumppaniasi, se loukkaa mahdollisesti. Muuten avoimesti esim. some ja oma sukusi. Ihmiset sitten ajattelevat mitä ajattelevat kun tiedon löytävät. 

Vierailija kirjoitti:

Miksihän asia kuolleen puolison sukulaisille kuuluu?

Niinpä. Miksi asiasta pitää heille silloin kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskellä on oikeus jatkaa heti elämäänsä, mutta aikuisilla lapsilla on myös oikeus tehdä omat ratkaisunsa.

Tarkoitit varmaan "aikuisilla". Ei oikeasti aikuiset ihmiset pistä välejä poikki vaan siksi, että oma vanhempi haluaa olla onnellinen.

Totta kai laittaa, jos niin päättävät. Jokaisella on oikeus omiin ratkaisuihin.

Vierailija kirjoitti:

Ai, taas poistettiin leskien vastainen kommentti. Selväähän se. Hyvä kun toit sen esiin. No, sinä olet sinä, minä olen minä. Äiti oli rakas, isä ei. Ratkaisu oli helppo.

No jos et sitä muutenkaan piittaa isästäsi, niin miten se uusi kumppani tuohon välirikkoon liittyy? Vai olisitko pysynyt väleissä, jos olisit saanut tyytyisenä myhäillä hänen tuskalleen ja yksinäisyydelleen? Mutta ryökäle halusikin olla onnellinen, ehei. Onneksi pääsi sinusta.

Totta kai voit. Ystäväni mies kuoli ja uusi muutti sisään kahden kuukauden päästä. Hieman lapsi nikotteli, mutta sopeutui, kun ei voinut muuta. Elämä jatkui samalla tavalla, mies vain vaihtui. Uuden lapsenkin teki 6 kuukauden päästä muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskellä on oikeus jatkaa heti elämäänsä, mutta aikuisilla lapsilla on myös oikeus tehdä omat ratkaisunsa.

Tarkoitit varmaan "aikuisilla". Ei oikeasti aikuiset ihmiset pistä välejä poikki vaan siksi, että oma vanhempi haluaa olla onnellinen.

Totta kai laittaa, jos niin päättävät. Jokaisella on oikeus omiin ratkaisuihin.

En minä muuta väittänytkään. Kerroin vaan, että ne ratkaisut kertovat ihmisestä aika paljon.

Swoman kirjoitti:

Minä laitoin välit poikki isään, kun sillä oli joku uusi hoito alle vuoden äidin kuolemasta. Kaiken lisäksi ei ollut mitään hienotunteisuutta, vaan olisi pitänyt hyväksyä ja onnitella kun löysi uuden sielunkumppanin.

Itse olin äidin kuolemasta aivan hajalla. Silloin tällöin isä koittaa edelleen ottaa yhteyttä, mutta en vastaa. Olkoon nyt sitten onnellinen uuden perheen kanssa ja vanhat voikin hylätä ikävänä muistona menneistä.

Sinun logiikka ei toimi laisinkaan. Isäsi haluaa otta yhteyttä, mutta et vastaa ja silti sanot, että vanhat voikin hylätä ikävänä muistona menneistä???

Pakkoko sitä on alkaa julistamaan. Anna huhujen pikkuhiljaa levitä ja oota että joku kyselee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, taas poistettiin leskien vastainen kommentti. Selväähän se. Hyvä kun toit sen esiin. No, sinä olet sinä, minä olen minä. Äiti oli rakas, isä ei. Ratkaisu oli helppo.

No jos et sitä muutenkaan piittaa isästäsi, niin miten se uusi kumppani tuohon välirikkoon liittyy? Vai olisitko pysynyt väleissä, jos olisit saanut tyytyisenä myhäillä hänen tuskalleen ja yksinäisyydelleen? Mutta ryökäle halusikin olla onnellinen, ehei. Onneksi pääsi sinusta.

Kyllä, en tue äitiäni huonosti kohdelleen ihmisen onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskellä on oikeus jatkaa heti elämäänsä, mutta aikuisilla lapsilla on myös oikeus tehdä omat ratkaisunsa.

Tarkoitit varmaan "aikuisilla". Ei oikeasti aikuiset ihmiset pistä välejä poikki vaan siksi, että oma vanhempi haluaa olla onnellinen.

Totta kai laittaa, jos niin päättävät. Jokaisella on oikeus omiin ratkaisuihin.

En minä muuta väittänytkään. Kerroin vaan, että ne ratkaisut kertovat ihmisestä aika paljon.

Kertoo enemmän leskestä...

Miksi kyselet asiasta tällä palstalla jossa ei ymmärretä? Nuorten leskien vertaistukiryhmässä asioita pohditaan paljon rakentavammassa hengessä ja ymmärretään erilaisia tapoja ja tilanteita.

Juuei. Olet loppuikää naimissa kuolleen puolison kanssa. Kaikki uusi säätö ja onnellisuus on pannassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään haluat esitellä uuden kumppanisi edesmenneen puolisosi sukulaisille? Se juna on jo mennyt.

Isäni kuoli oman käden kautta n 20 vuotta sitten, kesken vanhempieni avioeroprosessin. Äitini pelkäsi hylkäämistä ja suvusta erottamista, mutta isäni sukulaiset olivat yhteyksissä ja pitivät huolta meistä ehkä entistä enemmän. Äidin kumppanit on aina ollut ok, miksi ei? En nyt lähtisi sukujuhlia järjestämään, mutta kaikilla on oikeus jatkaa elämää. En usko, että kenenkään puoliso haluaisi, että toinen itkee lopun elämäänsä.

Ainakin itse näin lapsena olen todella onnellinen, että isän kamalasta kuolemasta huolimatta me oltiin samaa perhettä ja sukua, se toi paljon lohtua ja turvaa noina aikoina. Niin isäkin olisi halunnut.

Jos kumppani on se jonka kanssa vehtasitte ennen eroa ja puoliso päätyi itsemurhaan, en kehtaisi näyttää kyllä naamaani enää missään... muussa tapauksessa voi siirtyä elämässä eteenpäin.

Itselläni ei ole tuota samaa tilannetta eli minulla ei ole uutta miestä. Edellisen kuolemasta on pari vuotta. Minulle sanottiin, että voin tulla vaikka uuden miehen kanssa käymään edesmenneen miehen sukulaisten luona. Eli en tiedä olisiko se kuitenkin itselleni suurempi ongelma kuin heille. Mutta toisaalta puhe on vain puhetta...

Vierailija kirjoitti:

Swoman kirjoitti:

Minä laitoin välit poikki isään, kun sillä oli joku uusi hoito alle vuoden äidin kuolemasta. Kaiken lisäksi ei ollut mitään hienotunteisuutta, vaan olisi pitänyt hyväksyä ja onnitella kun löysi uuden sielunkumppanin.

Itse olin äidin kuolemasta aivan hajalla. Silloin tällöin isä koittaa edelleen ottaa yhteyttä, mutta en vastaa. Olkoon nyt sitten onnellinen uuden perheen kanssa ja vanhat voikin hylätä ikävänä muistona menneistä.

Miksi ihmeessä? MInä ainakin haluaisin, että mieheni löytäisi uuden kumppanin mahdollisimman pian, jos nyt kuolla kupsahdan. Elämän pitää jatkua kuitenkin. En ymmärrä tuollaisia aikarajoja. 

Miksi olet noin ilkeä isääsi kohtaan? 

Minut laitettiin täysin yllättäen selkä seinää vasten eikä annettu yhtään aikaa sulatella. Sitten vielä syyllistettiin ja haukuttiin lapselliseksi eikä annettu lupaa tunteisiini.

Se oli vain niin järkyttävää, että itseäni suojellakseni minun oli pakko ottaa etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Swoman kirjoitti:

Minä laitoin välit poikki isään, kun sillä oli joku uusi hoito alle vuoden äidin kuolemasta. Kaiken lisäksi ei ollut mitään hienotunteisuutta, vaan olisi pitänyt hyväksyä ja onnitella kun löysi uuden sielunkumppanin.

Itse olin äidin kuolemasta aivan hajalla. Silloin tällöin isä koittaa edelleen ottaa yhteyttä, mutta en vastaa. Olkoon nyt sitten onnellinen uuden perheen kanssa ja vanhat voikin hylätä ikävänä muistona menneistä.

Sinun logiikka ei toimi laisinkaan. Isäsi haluaa otta yhteyttä, mutta et vastaa ja silti sanot, että vanhat voikin hylätä ikävänä muistona menneistä???

Soittaa haukkuakseni minua. Minä en enää kuuntele omien tunteiteni ja muistojeni mitätöintiä. Ellei ole valmis pyytämään edes anteeksi sitä, että toimi noin äärettömän tökerösti ja itsekkäästä, niin antaa olla. Aivan kuin en edes tuntisi tuota tyyyppiä enää, joka muka oli isäni. 

Mä jäin leskeksi 32v eikä sukulaiset hyväksyneet lainkaan että löysin uuden miehen. Vanhasss mökissä, yksin, olisi loppuelämä pitänyt asua. Yhdessä ollaan nykyisen mieheni kanssa oltu 14v.