Lue keskustelun säännöt.
Mitä teidän ”tyhmistä” lapsista tuli?
22.09.2019 |
Pahoittelut suorasta ilmauksesta, mutta valitettavasti tyttäreni ei ole mikään penaalin terävin tapaus. Heittämällä sisarussarjan heikkolahjaisin esim. koulussa, tietyllä tavalla hidas ollut aina. Toki muita avuja löytyy, esim. eläinrakkaus, mutta millainenkohan neidin tulevaisuudesta tulee?
-Huolestunut mamma -78
Kommentit (47)
Ei ole omia lapsia, mutta itse olin sisarussarjasta se fiksu, ja veljeni taas se tyhmä. Veljeni väitteli tohtoriksi teknilliseltä alalta. Samoin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin se haaveileva ja hidas. Olikohan kolmet ehdot englannista ja yhdet ruotsista.
Lukiossa meni 4 vuotta kun keskityin juhlimiseen vuotta vanhenpien kanssa. Paras tulos kirjoituksissa taisi olla C.
Pari vuotta lukion jälkeen juhlin ja olin abc:llä töissä. Sitten tapasin akateemisen miehen, joka hoki etten ole tyhmä, miksi en hae kauppikseen ym.
Pääsin ensimmäisellä hakukerralla, tajusin osaavani matikkaa. Nyt olen ekonomi. Teen kylläkin melko helppoa työtä verotuksen parissa, koska varsinaista kunnianhimoa ei ole. Sijoitan jokusen satasen kuussa, ja elän ihan mukavaa elämää samaisen miehen kanssa.
Meillä on haaveileva lapsi, mutta emme pidä häntä ollenkaan hitaana. Maalaa todella kauniisti ja osaa jo nyt kaikki kirjaimet.
Ehkä vanhempien tulisi etsiä hitaiden lastensa vahvuus ja tukea siinä. Nykyään paljon tuetaan heikkouksissa, mistä harvoin tulee samaa onnistumisentunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko jotain käytännön esimerkkiä tyttösi heikkolahjaisuudesta? Minkä ikäinen on?
Minuakin kiinnostaisi kuulla konkreettisia esimerkkejä tästä "heikkolahjaisuudesta".
Ei nimittäin ole yksi tai kaksi kertaa, kun hitaan oloinen ihminen onkin paljastunut huippuälykkääksi. Poikkeuksellisen älykkäät yleensä hahmottavat maailman hyvin eri vinkkelistä kuin keskivertofiksut eivätkä välttämättä opi asioita samassa järjestyksessä tai samoilla metodeilla kuin useimmat muut verrokkiryhmään kuuluvat. Lasten kohdalla tämä vielä korostuu, koska odotus on se, että lapsen kuuluu osata tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä tietyllä tavalla opetettuna. Jos ei osaa tai oppiminen kestää kauemmin, niin leimataan heti heikkolahjaiseksi tms.
Ei käy kateeksi lapsia.
No. Kyllä sen vain huomaa. On neljännellä luokalla, rakastaa vielä leikkimistä (onneksi) vaikka kaverinsa touhuilevat jo monenlaista muuta. Leikit hyvin yksinkertaisia hoivaleikkejä lähinnä. Ei tajua pukeutua säänmukaisesti, ei esim. huomaa jos on vaikka kädet suklaassa ja sotkee niillä kaikki paikat, vastaa lähes kaikkeen ”ai mitä?” ja useimmiten käyttää aikansa tuijottamalla ympäriinsä ajatuksissaan. Nyt on alkanut oppia esim. lautapelejä ja kouluun lähtemisen oikeaan aikaan. Läksyt.. voi luoja niiden kanssa. ADD voisi olla tyttöseni diagnoosi...
-Ap
No, eihän tuo mitään. Munkin lapsella on tuo. Juuri lukee yo-kirjoituksiin.
Ei siinä ole mitään outoa, että leikkii vielä alakoululaisena. Omani lopetti yläkoulun puolella vasta.
Vierailija kirjoitti:
Noi ovat kaupallisella alalla aikuisena. Hailpost pääsee ammattikorkeaan. Vaihtoehtona periferian yliopisto.
Laiskoja ja tyhmiä lopun ikäänsä.
Hailpost?
En osaa sanoa ovatko nämä tapaukset varsinaisesti tyhmiä, mutta kaverin lapset, joista kaikkia sanottiin jollain tavalla tyhmiksi lapsina:
Poika, jolla meni koulu heikosti, keskittymisvaikeuksia, häiriökäyttäytymistä. Valmistui viime vuonna mekaanikoksi ja sai töitä. Häiriökäyttäytyminen loppui kun pääsi itseään kiinnostavien asioiden pariin. Vaikuttaa ihan onnelliselta.
Tyttö, joka oli vain ns. hidas oppimaan. Asuu yhä vanhemmillaan (20), suorittaa hitaasti lukiota ja pyrkii somevaikuttajaksi. Ilmeisesti on jotain pieniä yhteistyökuvioita instakuviensa kautta on saanutkin. Vaikuttaa muuten onnelliselta mutta on tyytymätön, että joutuu asumaan vanhempiensa luona, koska rahaa ei ole.
Eksentrinen tyttö, joka oli lapsena hyvin vaikea siten että hän ei tullut toimeen toisten lasten kanssa, koulunkäynnissä oli isoja vaikeuksia ilmeisesti juuri sosiaalisen puolen takia. Siirto erityisluokalle ala-asteella auttoi. Hän opiskelee teknillistä fysiikkaa. Olen aika varma, että hänellä on diagnosoimatta jäänyt autismikirjon häiriö, ja yritin tästä äidilleen hienovaraisesti huomauttaakin mutta vanhemmat eivät halunneet ”leimata” lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä tyhmäksi leimaajat ovat itse tyhmiä.
Viette äkykkäämmiltänne elämänilon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi ovat kaupallisella alalla aikuisena. Hailpost pääsee ammattikorkeaan. Vaihtoehtona periferian yliopisto.
Laiskoja ja tyhmiä lopun ikäänsä.Hailpost?
Helposti tietysti.
Oletko sinä se hidas lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko jotain käytännön esimerkkiä tyttösi heikkolahjaisuudesta? Minkä ikäinen on?
Minuakin kiinnostaisi kuulla konkreettisia esimerkkejä tästä "heikkolahjaisuudesta".
Ei nimittäin ole yksi tai kaksi kertaa, kun hitaan oloinen ihminen onkin paljastunut huippuälykkääksi. Poikkeuksellisen älykkäät yleensä hahmottavat maailman hyvin eri vinkkelistä kuin keskivertofiksut eivätkä välttämättä opi asioita samassa järjestyksessä tai samoilla metodeilla kuin useimmat muut verrokkiryhmään kuuluvat. Lasten kohdalla tämä vielä korostuu, koska odotus on se, että lapsen kuuluu osata tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä tietyllä tavalla opetettuna. Jos ei osaa tai oppiminen kestää kauemmin, niin leimataan heti heikkolahjaiseksi tms.
Ei käy kateeksi lapsia.
No. Kyllä sen vain huomaa. On neljännellä luokalla, rakastaa vielä leikkimistä (onneksi) vaikka kaverinsa touhuilevat jo monenlaista muuta. Leikit hyvin yksinkertaisia hoivaleikkejä lähinnä. Ei tajua pukeutua säänmukaisesti, ei esim. huomaa jos on vaikka kädet suklaassa ja sotkee niillä kaikki paikat, vastaa lähes kaikkeen ”ai mitä?” ja useimmiten käyttää aikansa tuijottamalla ympäriinsä ajatuksissaan. Nyt on alkanut oppia esim. lautapelejä ja kouluun lähtemisen oikeaan aikaan. Läksyt.. voi luoja niiden kanssa. ADD voisi olla tyttöseni diagnoosi...
-Ap
Ei kuulosta heikkolahjaiselta, vaan taivaanrannan maalarilta :) Minun fiksuna pitämäni kuopus on samanlainen, kysyy usein "mitä" kun on niin omissa sfääreissään, ja ei todellakaan muistaisi lähteä kouluun, ellen minä avittaisi.
Vaikka tyttösi olisikin ADD , se ei ole sama kuin tyhmä tai heikkolahjainen, muista se! Joka tapauksessa: kannusta ja rakasta ja kehu tätäkin lasta <3
Ai se että leikkii tarkoittaa, että olisi tyhmä :O ? En ymmärrä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vielä tiedä, mutta sossut yrittää parhaansa mukaan syrjäyttää lastani. Huostaanotto ja kyllä laitoksissa oppii tavoille.
Kerron parin vuoden päästä kun pääsee omilleen minkälaisilla eväillä Suomen yhteiskunta heittää rattaistaan pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerä aloitus mielestäni, mutta ymmärrän ap:n huolen, koska ei taida itsekään olla se kynän terävin penaali.
Mutta vastaan kuitenkin, että älä ole huolissasi, koska ei se välttämättä korreloi mihinkään. Vai onko muidenkin mielestä kaikki menestyneet, onnelliset tai rikkaat myös älykkäitä?
Kyllä tyhmätkin elämässä pärjää ja usein aika hyvinkin. Ei se liika ajattelu aina hyväksi ole...
En todellakaan halua pilkata ketään, mutta ainakin ne tuntemani "heikkolahjaiset" ovat saattaneet päätyä opiskelemaan johonkin erityisammattioppilaitokseen kuten Luoviin yms. Näin kävi esim yhdelle tutulleni, jolla vaikeaa keskittyä ja muistaa asioita sekä muitakin oikeita diagnooseja hänellä on. On ollut vaikeaa pärjätä tavallisessa opetuksessa ja muistaakseni oli pienluokalla. Muuten en siis sanoisi oikeastaan ketään heikkolahjaiseksi kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskostani, joka oli sisarussarjan "hidas", tuli juristi. Hän oli motivoitumaton, laiska ja mukavuudenhaluinen, ja oletus oli ettei se saa lukiota ikinä tahkottua läpi. Mutta sai kuin saikin lopulta, haki useamman kerran oikikseen, ja lopulta pääsi. Yliopistossa se opiskelumotivaatio sitten löytyi.
Kuulostaa ihan minulta sillä erotuksella, että kukaan ei onneksi pitänyt minua hitaana vain siksi ettei koulu kiinnostanut. Sekä opettajat että vanhemmat tajusivat kyllä, että olin vaan patalaiska, en tyhmä.
Monet näistä "tyhmistä" ovat vain laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Minuakin pidettiin ala-asteella tyhmänä, kun kokeista tuli vitosia ja nelosia, kun en vain viitsinyt nähdä vaivaa. Palaverissa uhattiin sitten jättää luokalle ja rivien välistä ymmärsin että minua pidettiin tyhmänä, joten loukkaantuneena sisuunnuin ja nostin arvosanojani lyhyessä ajassa merkittävästi. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 8,6 ja nyt opiskelen lukiossa ja täälläkin keskiarvo on pysynyt 8 tasolla koko ajan ja lukemalla enemmän saisin helposti yli 9 keskiarvon, jos jaksaisin. En pidä itseäni kovinkaan tyhmänä, vain laiskana lukijana. Minulla on poikkeuksellisen hyvä kuulomuisti, joten pärjään yhdellä lukukerralla hyvin.
Lukion jälkeen aion hakea kasvatustieteelliseen.
Tytär on nyt 28-vuotias ja hoitaa lapsiaan (3kpl) kotona tukien varassa.
Tytön kehitys (puhe, motoriikka) oli normaalia. Heikkolahjaisuus kuitenkin ilmeni nopeasti:
- ei oppinut lukemaan samaan tahtiin ikäistensä kanssa
- ei oppinut laskemaan koskaan kunnolla.
- ei osaa hahmottaa ajan kukua (myöhästyy edelleen aina)
- ei osaa hahmottaa etäisyyksiä tai mittoja (pitääkö ostaa lapselle haalari 120 cm vai 150 cm, ostaa aina koko liian suuren tai pienen)
- rahankäyttö täysin onnetonta, rahottaisi elämänsä pikavipeillä, ellei oltaisi ehdottomasti kielletty.
- ei tajua syy-seuraus -suhteita
- ei tajua paljon muutakaan
Meillä poika on tullut lahjoiltaan isäänsä, joka on matemaattisesti ja loogisesti erittäin lahjakas DI. Tyttärestä olin huolissani, koska hän on valitettavasti tullut itseeni, joka en ole koulunkäyntimielessä penaalin terävimpiä kyniä. Lisäksi tyttärellä samat luonteenviat kuin itselläni: laiskanpuoleinen, lykkää pakkomielteisesti asioiden aloittamista, ei oikein koulu kiinnosta ja siksi ei jaksanut keskittyä.
No, pojasta tulikin sitten tohtori matemaattis-luonnontieteelliseltä alalta, mikä ei yllätä. Väittely viime vuonna tohtoriksi ja on yliopistolla töissä.
Tyttärellä on vähän vaikeampaa. Teininä meni vähän huonoille teille, alkoi juomaan, seurustelemaan epämääräisten tyyppien kanssa jne. Koulu ei mennyt kovin hyvin eikä kiinnostanut. Mikään ammattikoululinjakaan ei kiinnostanut, mutta lukio tuntui ihan mahdottomalta vaihtoehdolta sekä pääsemisen että jaksamisen puolesta. No, hän kuitenkin pääsi lukioon ja pääsi sen läpi. Lukiossa innostui koulusta jonkin verran ja onnistui yhden välivuoden jälkeen pääsemään yliopistoonkin, vaikkei todistus ollut kovin hyvä - pääsykokeissa onnistumalla. Yliopistossa iski taas juhlimisvaihde ja se ettei kuulemma vaan saa aikaiseksi luettua kun ei ole tiukkaa pakkoa vaan aikataulut saa päättää itse eikä kukaan vaadi. Lopetti yliopiston 4 vuoden jälkeen ja on nyt sitten ihan koulutusta vaatimattomissa töissä. Ei se mitään haittaisi jos hän olisi tyytyväinen, mutta kun ei ole. Hän haluaisi kovasti olla menestynyt ja arvostettu ja että olisi joku akateeminen tutkinto, ja häntä ahdistaa se ettei ole "mitään". Ei kuitenkaan usko kykyihinsä tulla "miksikään".
Vierailija kirjoitti:
Monet näistä "tyhmistä" ovat vain laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Minuakin pidettiin ala-asteella tyhmänä, kun kokeista tuli vitosia ja nelosia, kun en vain viitsinyt nähdä vaivaa. Palaverissa uhattiin sitten jättää luokalle ja rivien välistä ymmärsin että minua pidettiin tyhmänä, joten loukkaantuneena sisuunnuin ja nostin arvosanojani lyhyessä ajassa merkittävästi. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 8,6 ja nyt opiskelen lukiossa ja täälläkin keskiarvo on pysynyt 8 tasolla koko ajan ja lukemalla enemmän saisin helposti yli 9 keskiarvon, jos jaksaisin. En pidä itseäni kovinkaan tyhmänä, vain laiskana lukijana. Minulla on poikkeuksellisen hyvä kuulomuisti, joten pärjään yhdellä lukukerralla hyvin.
Lukion jälkeen aion hakea kasvatustieteelliseen.
Juuri näin. Ei oikeasti heikkolahjaisesta tule tohtoria tai herää monen vuoden hanttihommien jälkeen huippuoppilaaksi korkeakoulussa.
Itsellä loppui opiskelumotivaatio lukioon, peruskoulussa hyviä arvosanoja. Pinnistelin kuitenkin lukiosta keskinkertaisen todistuksen. Lähes kaikki yllättyivät kun armeijan jälkeen hain ja pääsin yliopistoon lukemaan ns. kovaa tiedettä. Sittemmin olen myös valmistunut vaikka välillä se opiskelu turhautti ja tuntui osittain tarkoituksellisesta simputtamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Tytär on nyt 28-vuotias ja hoitaa lapsiaan (3kpl) kotona tukien varassa.
Tytön kehitys (puhe, motoriikka) oli normaalia. Heikkolahjaisuus kuitenkin ilmeni nopeasti:
- ei oppinut lukemaan samaan tahtiin ikäistensä kanssa
- ei oppinut laskemaan koskaan kunnolla.
- ei osaa hahmottaa ajan kukua (myöhästyy edelleen aina)
- ei osaa hahmottaa etäisyyksiä tai mittoja (pitääkö ostaa lapselle haalari 120 cm vai 150 cm, ostaa aina koko liian suuren tai pienen)
- rahankäyttö täysin onnetonta, rahottaisi elämänsä pikavipeillä, ellei oltaisi ehdottomasti kielletty.
- ei tajua syy-seuraus -suhteita
- ei tajua paljon muutakaan
Ja sitten vielä sanotaan, ettei Suomen kansa tyhmisty, vaikka se on lähinnä tuilla elävät jotka jatkaa niitä ”vähemmän kyvykkäitä” geenejään.
Aika erikoisista asioista vedät johtopäätöksesi. Minulla on 3. luokalla oleva hoivaleikkejä pehmojen kanssa leikkivä ja mm. eläinroolileikkejä leikkivä tyttö, jonka opintoja eriytetään useissa aineissa roimasti ylöspäin. Minulla on myös kirjoja lukeva, kertolaskuja laskeva 5-vuotias poika joka ei muista nostaa housujaan aina vessassa käytyään. Ajatuksissaan oleminen (mistä voi seurata toistamisen tarvetta ja "tyhjää katsetta") ei todellakaan ole tyhmyyden merkki vaan voi tarkoittaa päinvastaista.