Lue keskustelun säännöt.
Onko itsekästä vaatia viikonloppuna omaa aikaa?
22.09.2019 |
Huomaan yleensä sunnuntaina kuinka kaipaan edes 5 minuuttia rauhaa ja hiljaisuutta. Lapset on 5 ja 7 sekä erittäin puheliaita ja vilkkaita.
Perjantaina kävin tapaamassa ystäviä ja nyt koko viikonlopun olen lapsista vastuussa vastineeksi. Mies vie lapset yksitellen harrastuksiin ja toki käy omissa harrastuksissaan ja minä olen kiinni lapsissa/siivouksessa/pyykeissä. Kutsunkin näitä viikonloppuja työleireiksi.
Onko ihan normaalia että saisi edes hetken olla itsekseen vai onko jotain uupumusta ilmassa kun ei joka hetki jaksa olla saatavilla?
Kommentit (45)
Aika negatiivisia kommentteja ap saanut suurimmaksi osaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika negatiivisia kommentteja ap saanut suurimmaksi osaksi.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Paljon on tullut myös muiden äitien kertomina ihan itsestään selviä asioita, jotka ovat ap:lle ilmeisesti uskomattoman vaikeita toteuttaa.
Askel yksi on siis selkeästi se, että suuta auki ap. Juttele miehellesi asiasta ja kerro, että kaipaat sen hetken täydellisen rauhan. Silloin kun tällaisia asioita ottaa puheeksi, on hyvä olla myös ratkaisuehdotus valmiina ja tässä keskustelussa niitä on tullut useita. Jos tämän jälkeen ei saa suutaan auki, niin ei siinä auta muu kuin kärsiä.
Eli onko taas ongelmana se että miehesi ei tee yhtä paljon kuin sinä? Etkä edes ihan tajua sitä?
Miksi miehesi ei (koskaan?) vie lapsia ulos leikkimään? Sanoitko hänelle, että haluaisit tosi paljon olla hetken yksin kotona?
Voisiko lapset käydä samoissa harrastuksissa? Tai mennä kaverille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku suunnitteluongelma ap:lla.
Mulla on ollut nyt melkein tunti "omaa aikaa". Olen hoitanut sähköpostilla asioita, juon neljättä kupillista kahvia. Kello vain raksuttaa seinällä. Mies nukkuu, lapsi nukkuu. Heräävät kohta ja sitten viedään lapsi päivähoitoon. Mulla on vapaapäivä, mies menee iltavuoroon.
Vapaapäivänä aion pikasiivota kämpän. Oikeasti siihen menee aikaa tunti.
Pyykkäys on aikaavievää, jos sen tekee käsin tai pulsaattorikoneella.
Jos oma aika tarkoittaa vaikka ihan vain varttin rauhaa ja hiljaisuutta, niin lapset pihalle siksi aikaa miehen kanssa. Sitten teette vaihdon.
Ylipäätään kannattaa lapsia ulkoiluttaa heti aamusta. Pari tuntia huhkimista pihalla, niin rauhoittuvat kyllä päivällä hetkeksi omiin leikkeihin ja vaikka katsomaan piirrettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Joku suunnitteluongelma ap:lla.
Mulla on ollut nyt melkein tunti "omaa aikaa". Olen hoitanut sähköpostilla asioita, juon neljättä kupillista kahvia. Kello vain raksuttaa seinällä. Mies nukkuu, lapsi nukkuu. Heräävät kohta ja sitten viedään lapsi päivähoitoon. Mulla on vapaapäivä, mies menee iltavuoroon.
Vapaapäivänä aion pikasiivota kämpän. Oikeasti siihen menee aikaa tunti.
Pyykkäys on aikaavievää, jos sen tekee käsin tai pulsaattorikoneella.
Jos oma aika tarkoittaa vaikka ihan vain varttin rauhaa ja hiljaisuutta, niin lapset pihalle siksi aikaa miehen kanssa. Sitten teette vaihdon.
Ylipäätään kannattaa lapsia ulkoiluttaa heti aamusta. Pari tuntia huhkimista pihalla, niin rauhoittuvat kyllä päivällä hetkeksi omiin leikkeihin ja vaikka katsomaan piirrettyjä.
Kai tajuat ertä koululainen on eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vaivaat hiukan hoksottimiasi niin löydät kyllä sen hetken omaa aikaa. Sinun pitää löytää ja järjestää se ihan itse. T. Toinen introvertti
Jännä ajatus sinänsä että pitää 'vaatia' sitä omaa aikaa... Eikö se ole perheessä sellainen puolisojen välinen järjestelykysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikolla en kyllä jaksa siivota. Olen kuudelta kotona töistä, syön päivällistä ja lasten läksyt, yhteisaika, iltatoimet, sitten nukkumaan.
Perjantaina olin siis poissa pari tuntia. Nopeasti laskettuna jos aletaan viilaamaan niin miehellä on ollut 7 tuntia + se aika kun lapset harrastavat eli 3 tuntia. Siivoamisen hoidan yksin/lasten kanssa.
Ehkä olen vain käsi kun en jaksa mutta sen verran introvertti ainakin olen että kaipaan edes 5 min hiljaisuutta. Lapset on hiljaa jos pelaavat tai katsovat telkkaa mutta mökä siitäkin kuuluu. Joskus yritän mennä makkariin lukemaan mutta tulevat perässä huoh. Jos tuo mies veisi noi edes ulos keskenään niinkuin itse teen niin olisi ehkä helpompaa. AP
Lasten läksyt. Jos teillä kerta on 5 ja 7-vuotiaat, niin niitä läksyjä ei kyllä hirveästi ole.
Eli jos seitsemältä olette syöneet ja tehneet "läksyt". En tiedä mitä yhteisaika teillä tarkoittaa mutta tuskin tuntia kauempaa.
Kello on siis kahdeksan. Lapset suihkuun ja hampaiden pesulle, iltasatu ja pusu, kello on puoli yhdeksän. Siinähän jää puoli tuntia siivoiluun ja noin tunti omaa aikaa. Kymmeneltä nukkumaan.
Mies siis hakee lapset hoidosta ja tekee ruuan valmiiksi? Näyttää siltä, että mies tarvitsisi sitä omaa aikaa enemmän kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku suunnitteluongelma ap:lla.
Mulla on ollut nyt melkein tunti "omaa aikaa". Olen hoitanut sähköpostilla asioita, juon neljättä kupillista kahvia. Kello vain raksuttaa seinällä. Mies nukkuu, lapsi nukkuu. Heräävät kohta ja sitten viedään lapsi päivähoitoon. Mulla on vapaapäivä, mies menee iltavuoroon.
Vapaapäivänä aion pikasiivota kämpän. Oikeasti siihen menee aikaa tunti.
Pyykkäys on aikaavievää, jos sen tekee käsin tai pulsaattorikoneella.
Jos oma aika tarkoittaa vaikka ihan vain varttin rauhaa ja hiljaisuutta, niin lapset pihalle siksi aikaa miehen kanssa. Sitten teette vaihdon.
Ylipäätään kannattaa lapsia ulkoiluttaa heti aamusta. Pari tuntia huhkimista pihalla, niin rauhoittuvat kyllä päivällä hetkeksi omiin leikkeihin ja vaikka katsomaan piirrettyjä.
Kai tajuat ertä koululainen on eri juttu.
Onhan se. Koululainen lähtee kouluun ja tulee takaisin itse. Ei tarvi viedä mihinkään, joten päivä on omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vika, johan se tuli selväksi.
Mietit, olisiko jotain uupumista ilmassa ja saattaapa tosiaan olla. Kuvaamassasi perhe-elämässä ei vaikuta olevan erityisen kuormittavia elementtejä. Miten raskasta työelämä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä asioista olisi tärkeää keskustella puolisoiden kesken. Vaikka pariskunta on ollut pitkään yhdessä, ei se tarkoita, että osattaisiin lukea toisen ajatuksia.
Ap:n tapauksessa voisin herkästi kuvitella, että ap:n miehen mielestä hänellä on ollut omaa aikaa koko perjantai-ilta, kun on ollut kavereita tapaamassa. Ja jos ei ap saa suutaan auki ja kerro puolisolleen tarpeesta omaan aikaan, niin mistäpä hän voisi tätä tietää.
Sitten täytyy miettiä miten sitä omaa aikaa saa. Itse olen aamuvirkku ja nautin siitä, että nousen aiemmin kin muut ja juon aamukahvin ihan omassa rauhassa. Aamulla saan muutenkin parhaiten asioita hoidettua. Myös koiran lenkittäminen on mulle omaa aikaa.
5v ja 7v. Siitä on jo aikaa, kun omat lapset oli tuon ikäisiä. Mutta minulla on sellainen muistikuva, että tuon ikäiset jo puuhasi itsekseen omia aika paljon ja eivät tarvinneet äitiään koko ajan viereen. Taisivat pihallakin leikkiä jo kahdestaan ja kaverikylässäkin olivat. Toki tämä teki sen, että meillä oli välillä heidän kavereitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku suunnitteluongelma ap:lla.
Mulla on ollut nyt melkein tunti "omaa aikaa". Olen hoitanut sähköpostilla asioita, juon neljättä kupillista kahvia. Kello vain raksuttaa seinällä. Mies nukkuu, lapsi nukkuu. Heräävät kohta ja sitten viedään lapsi päivähoitoon. Mulla on vapaapäivä, mies menee iltavuoroon.
Vapaapäivänä aion pikasiivota kämpän. Oikeasti siihen menee aikaa tunti.
Pyykkäys on aikaavievää, jos sen tekee käsin tai pulsaattorikoneella.
Jos oma aika tarkoittaa vaikka ihan vain varttin rauhaa ja hiljaisuutta, niin lapset pihalle siksi aikaa miehen kanssa. Sitten teette vaihdon.
Ylipäätään kannattaa lapsia ulkoiluttaa heti aamusta. Pari tuntia huhkimista pihalla, niin rauhoittuvat kyllä päivällä hetkeksi omiin leikkeihin ja vaikka katsomaan piirrettyjä.
Kai tajuat ertä koululainen on eri juttu.
En ole edellinen (jonka viesti oli myös vähän aiheen ohi, kun ap puhui viikonlopusta jolloin päiväkodit eivät ole auki) , mutta miten siis koululainen on eri juttu? Mun lapset ovat koululaisina viihtyneet jo kaverien kanssa pitkiä aikoja, ja itsekseenkin.
Voisiko ap kommentoida saamiaan vastauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku suunnitteluongelma ap:lla.
Mulla on ollut nyt melkein tunti "omaa aikaa". Olen hoitanut sähköpostilla asioita, juon neljättä kupillista kahvia. Kello vain raksuttaa seinällä. Mies nukkuu, lapsi nukkuu. Heräävät kohta ja sitten viedään lapsi päivähoitoon. Mulla on vapaapäivä, mies menee iltavuoroon.
Vapaapäivänä aion pikasiivota kämpän. Oikeasti siihen menee aikaa tunti.
Pyykkäys on aikaavievää, jos sen tekee käsin tai pulsaattorikoneella.
Jos oma aika tarkoittaa vaikka ihan vain varttin rauhaa ja hiljaisuutta, niin lapset pihalle siksi aikaa miehen kanssa. Sitten teette vaihdon.
Ylipäätään kannattaa lapsia ulkoiluttaa heti aamusta. Pari tuntia huhkimista pihalla, niin rauhoittuvat kyllä päivällä hetkeksi omiin leikkeihin ja vaikka katsomaan piirrettyjä.
Kai tajuat ertä koululainen on eri juttu.
Onhan se. Koululainen lähtee kouluun ja tulee takaisin itse. Ei tarvi viedä mihinkään, joten päivä on omaa aikaa.
Nykyään koulut on kaukana.
Ja riippuu ihan koululaisesta miten hän aamuista selviytyy mutta se on satavarmaa että ekaluokkalaisen äidillä ei koskaan ole rauhallista omaa aikaa kello 6.32-7.32 kuten yhden pienen lapsen äidillä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
5v ja 7v. Siitä on jo aikaa, kun omat lapset oli tuon ikäisiä. Mutta minulla on sellainen muistikuva, että tuon ikäiset jo puuhasi itsekseen omia aika paljon ja eivät tarvinneet äitiään koko ajan viereen. Taisivat pihallakin leikkiä jo kahdestaan ja kaverikylässäkin olivat. Toki tämä teki sen, että meillä oli välillä heidän kavereitaan.
Nykyään ei viisivuotiasta saa laittaa itsekseen ulkoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Viikolla en kyllä jaksa siivota. Olen kuudelta kotona töistä, syön päivällistä ja lasten läksyt, yhteisaika, iltatoimet, sitten nukkumaan.
Perjantaina olin siis poissa pari tuntia. Nopeasti laskettuna jos aletaan viilaamaan niin miehellä on ollut 7 tuntia + se aika kun lapset harrastavat eli 3 tuntia. Siivoamisen hoidan yksin/lasten kanssa.
Ehkä olen vain käsi kun en jaksa mutta sen verran introvertti ainakin olen että kaipaan edes 5 min hiljaisuutta. Lapset on hiljaa jos pelaavat tai katsovat telkkaa mutta mökä siitäkin kuuluu. Joskus yritän mennä makkariin lukemaan mutta tulevat perässä huoh. Jos tuo mies veisi noi edes ulos keskenään niinkuin itse teen niin olisi ehkä helpompaa. AP
Nyt olet parisuhteessa kaltevalla tiellä, jos alat pitää exceliä teidän tunneista ja vinkua, miksi ei mene tasan.
Mieluummin sano miehelle suoraa, että olet niin introvertti, että jotta jaksat, tarvitsisi olla sunnuntaina pari tuntia ihan yksin kotona. Että voisiko hän viedessään yhtä lasta, ottaa toisen mukaan.
Kuinka pitkä työpäivä sinulla oikein on? Mahdollisuus muuttaa lähemmäski töitä jos pitkä työmatka tai tehdä jonkin aikaa lyhennettyä työpäivää? Miksi lapset eivät viihdy omissa huoneissaan leikkien ja sinä voit tehdä jotain muuta sillä aikaa? Lapset mukaan kotitöihin niin helpottaa oma urakka, samoin mieti miten voisit helpottaa viikonlopun työtä jo arkena. Onko pesukone + kuivausrumpu? Tee isoja laatikko/keitto ruokia ettei tarvitse tehdä ruokaa joka päivä.