Lue keskustelun säännöt.
Millaisen ihmisen kanssa vaihtaisit elämää kuukaudeksi?
22.09.2019 |
Millaista erilaista elämää haluaisit elää kuukauden? Olisit siis se ihminen kuukauden ja eläisit hänelle tyypillistä arkea, sitten palaisit omaan elämääsi. Tällainen mielikuvitusleikki.
Kommentit (21)
Hoikan. Olen ollut lihava koko ikäni. Olisi jännä käydä vaikka vaatekaupassa niin, että suunnilleen kaikki vaatteet menevät päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun kuuluisan laulajan kanssa, esimerkiksi Jennifer Lopez. Olisi mukava kokeilla miltä tuntuu osata laulaa ja tanssia.
Varmaan miehen, koska haluisin tietää Millasta on olla mies. Ja sit joku aika päin vastanen ku mä, koska haluisin tietää Millasta se on. Myös rikas 😁
jonkun super energisen ihmisen kanssa. t: masentunut
Saisiko siinä myös sen ihmisen kehon? Jos, niin haluaisin olla tosi vanhan ihmisen kehossa. Kun kuukausi olisi ohi, olisin varmaan todella onnellinen "nuorentumisesta".
Jos saisi vaihtaa pelkästään elämää mutta olisin omassa kehossa, niin haluaisin kokea esim. köyhemmän elämää, koska sitten kokisin oman tilanteeni sen jälkeen paljon kiitollisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun rikkaan taiteilijan, joka asuisi parin sadan neliön keskustakämpässä. Asunnossa olis kaikki herkut mitä kuvitella voi, joku kattoterassi jne. Hiljaista ja ylellistä. Taiteilisin jonkun ison reliefitaulun siellä työhuoneessa ja kävisin näyttäytymässä jossain kyldyyririennoissa haastateltavana akkainlehteen. Päällä toki vimpan päälle muotia jostain italianmatkalta tuotuna ja kampaajan duunaama nutska päässä. Sielläkin ehtisin piipahtaa taidetta ihailemassa ja katselemassa kauniita puutarhoja Romeon käsipuolessa. Kotiin palatessani ottaisin toki mukaan oman tauluni, jos se vaan tämän kerrostalon rapussa saataisi hilattua omaan kotiini. Eipä tarttis miettiä, mitä seinälle laittais.
Itse en haluaisi tuollaista kokea, varsinkin jos sen kokemuksen muistaisi jälkeenpäin.. Koska siitä voisi jäädä katkeraksi, miten tuollaisella ihmisellä on kaikkea tuota ja sitä ei ikinä saisi enää koettua.
Haluaisin itse kokea yhden päivän oikeasti köyhän henkilön elämää, sellainen joka asuu jossain kehitysmaassa. Luulen, että sellainen kokemus muuttaisi käsitystä siitä miten hyvin minulla on kaikki nyt, vaikka se ei siltä tuntuisikaan.
Tietysti Postin toimitusjohtajan, niin tienaisin kuukaudessa 80 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisiko siinä myös sen ihmisen kehon? Jos, niin haluaisin olla tosi vanhan ihmisen kehossa. Kun kuukausi olisi ohi, olisin varmaan todella onnellinen "nuorentumisesta".
Jos saisi vaihtaa pelkästään elämää mutta olisin omassa kehossa, niin haluaisin kokea esim. köyhemmän elämää, koska sitten kokisin oman tilanteeni sen jälkeen paljon kiitollisemmin.
Hui! Me ajatellaan ihan samalla tavalla, kirjoitin nimenomaan äsken siitä, miten mielummin haluaisin olla vielä köyhempi kuin nyt sen sijaan kuin rikkaampi, koska sitten osaisi arvostaa sitä mitä nyt on, sen sijaan kun olla katkera siitä mitä oli ja mitä ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun rikkaan taiteilijan, joka asuisi parin sadan neliön keskustakämpässä. Asunnossa olis kaikki herkut mitä kuvitella voi, joku kattoterassi jne. Hiljaista ja ylellistä. Taiteilisin jonkun ison reliefitaulun siellä työhuoneessa ja kävisin näyttäytymässä jossain kyldyyririennoissa haastateltavana akkainlehteen. Päällä toki vimpan päälle muotia jostain italianmatkalta tuotuna ja kampaajan duunaama nutska päässä. Sielläkin ehtisin piipahtaa taidetta ihailemassa ja katselemassa kauniita puutarhoja Romeon käsipuolessa. Kotiin palatessani ottaisin toki mukaan oman tauluni, jos se vaan tämän kerrostalon rapussa saataisi hilattua omaan kotiini. Eipä tarttis miettiä, mitä seinälle laittais.
Itse en haluaisi tuollaista kokea, varsinkin jos sen kokemuksen muistaisi jälkeenpäin.. Koska siitä voisi jäädä katkeraksi, miten tuollaisella ihmisellä on kaikkea tuota ja sitä ei ikinä saisi enää koettua.
Haluaisin itse kokea yhden päivän oikeasti köyhän henkilön elämää, sellainen joka asuu jossain kehitysmaassa. Luulen, että sellainen kokemus muuttaisi käsitystä siitä miten hyvin minulla on kaikki nyt, vaikka se ei siltä tuntuisikaan.
Mä oon ihan onnellinen ja tyytyväinen nytkin, vaikka musta ei tullutkaan näyttelijää, taiteilijaa tai kirjailijaa. Myös tietoisuus kehitysmaitten oloista on ihan hyvällä tasolla. Voin hyvin kuvitella, miltä nälkä, väkivalta , taudit ja paska tuntuu. En kyllä yhtään haluaisi kuukaudeksi minnekään kitumaan. Tuollainen vaivattomuus ja kuuluisuus olis vaan hauska kokea, enkä mä siitä katkeroituisi, kun en ole katkera nytkään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun rikkaan taiteilijan, joka asuisi parin sadan neliön keskustakämpässä. Asunnossa olis kaikki herkut mitä kuvitella voi, joku kattoterassi jne. Hiljaista ja ylellistä. Taiteilisin jonkun ison reliefitaulun siellä työhuoneessa ja kävisin näyttäytymässä jossain kyldyyririennoissa haastateltavana akkainlehteen. Päällä toki vimpan päälle muotia jostain italianmatkalta tuotuna ja kampaajan duunaama nutska päässä. Sielläkin ehtisin piipahtaa taidetta ihailemassa ja katselemassa kauniita puutarhoja Romeon käsipuolessa. Kotiin palatessani ottaisin toki mukaan oman tauluni, jos se vaan tämän kerrostalon rapussa saataisi hilattua omaan kotiini. Eipä tarttis miettiä, mitä seinälle laittais.
Taiteilijat eivät yleensä ole rikkaita. Vain hyvin harva taiteilija pystyy elättämään itsensä taiteella. Suurin osa tekee taiteen ohessa myös oikeita töitä elättääkseen itsensä, tai työ ohessa taidetta.
Valitsisin jonkun alle 70 vuotiaan terveen eläkeläisen, jonka eläke on yli 30 000 euroa kuussa. Sillä ehdolla, että saisin pitää sen kuukauden eläkerahat (hän saisi siltä ajalta minun työmarkkinatukeni, tasapuolisuuden nimissä). Saamillani rahoilla perustaisin yrityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun rikkaan taiteilijan, joka asuisi parin sadan neliön keskustakämpässä. Asunnossa olis kaikki herkut mitä kuvitella voi, joku kattoterassi jne. Hiljaista ja ylellistä. Taiteilisin jonkun ison reliefitaulun siellä työhuoneessa ja kävisin näyttäytymässä jossain kyldyyririennoissa haastateltavana akkainlehteen. Päällä toki vimpan päälle muotia jostain italianmatkalta tuotuna ja kampaajan duunaama nutska päässä. Sielläkin ehtisin piipahtaa taidetta ihailemassa ja katselemassa kauniita puutarhoja Romeon käsipuolessa. Kotiin palatessani ottaisin toki mukaan oman tauluni, jos se vaan tämän kerrostalon rapussa saataisi hilattua omaan kotiini. Eipä tarttis miettiä, mitä seinälle laittais.
Taiteilijat eivät yleensä ole rikkaita. Vain hyvin harva taiteilija pystyy elättämään itsensä taiteella. Suurin osa tekee taiteen ohessa myös oikeita töitä elättääkseen itsensä, tai työ ohessa taidetta.
Mutta jotkut ovat. Nuokin faktat tiedossa :)
Vierailija kirjoitti:
Saisiko siinä myös sen ihmisen kehon? Jos, niin haluaisin olla tosi vanhan ihmisen kehossa. Kun kuukausi olisi ohi, olisin varmaan todella onnellinen "nuorentumisesta".
Jos saisi vaihtaa pelkästään elämää mutta olisin omassa kehossa, niin haluaisin kokea esim. köyhemmän elämää, koska sitten kokisin oman tilanteeni sen jälkeen paljon kiitollisemmin.
Mulla nousi sama ajatus. Joku joka on vielä paljon kipeämpi kuin mä, niin tää endometrioosi-nivelreuma-elämä ei oiskaan hassumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maassa, jossa kodittomat asuvat kaduilla. Olen nyt kymmenen vuotta joka aamu kävellyt alikulkutunnelia saman miehen ohi. Hän on syntyperältään intialainen ja rukoilee usein aamuisin. Monesti olen myös nähnyt hänen kävelevän läheistä Hindutemppeliä kohti tai palaavan sieltä.
Miehellä on aina hymy huulillaan ja hän on ystävällinen. En usko että käyttää huumausaineita niinkuin muut alikulkutunnelissa majailevat.
Joka aamu jaksan ihmetellä miehen uskoa, ystävällisyyttä ja rauhallista olemusta. Haluaisin olla kuukauden hänen kengissään sillä uskon että mies on löytänyt jotain tosi spesiaalia. Voisi omat ongelmat ottaa oikeita mittasuhteita siinä vaihtokaupassa.
Vilpittömästi voin sanoa, etten vaihtaisi kenenkään kanssa. Olen ollut vakavasti masentunut keväästä lähtien, nytkin koti on kuin sikolätti, mutta luotan, että tämä menee ohi.
Haluan kaikesta huolimatta pitää oman elämäni, elämässäni on niin paljon hyvääkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun rikkaan taiteilijan, joka asuisi parin sadan neliön keskustakämpässä. Asunnossa olis kaikki herkut mitä kuvitella voi, joku kattoterassi jne. Hiljaista ja ylellistä. Taiteilisin jonkun ison reliefitaulun siellä työhuoneessa ja kävisin näyttäytymässä jossain kyldyyririennoissa haastateltavana akkainlehteen. Päällä toki vimpan päälle muotia jostain italianmatkalta tuotuna ja kampaajan duunaama nutska päässä. Sielläkin ehtisin piipahtaa taidetta ihailemassa ja katselemassa kauniita puutarhoja Romeon käsipuolessa. Kotiin palatessani ottaisin toki mukaan oman tauluni, jos se vaan tämän kerrostalon rapussa saataisi hilattua omaan kotiini. Eipä tarttis miettiä, mitä seinälle laittais.
Taiteilijat eivät yleensä ole rikkaita. Vain hyvin harva taiteilija pystyy elättämään itsensä taiteella. Suurin osa tekee taiteen ohessa myös oikeita töitä elättääkseen itsensä, tai työ ohessa taidetta.
😂”Suurin osa tekee taiteen ohessa myös OIKEITA töitä” jep.. jep.. onko se taide siis leikkityö oikean työn ohessa?
Voisin vaihtaa aktiivisimman miespuolisen pornostaran kanssa paikkoja. En pelkästään kuukaudeksi vaan ikuisesti.
Jonkun 18-vuotiaan mallin/missin kanssa. Riittäisi päiväkin. Haluaisin kokea miltä tuntuu kun on arvokas, muut kohtelevat hyvin ja miehet pitävät ihmisenä.
Jeff Bezosin kanssa. Siirtäisin hänen rahansa omalle tililleni ja kuukauden päästä kun olisin taas itseni, niin olisin maailman rikkain.
Jonkun rikkaan taiteilijan, joka asuisi parin sadan neliön keskustakämpässä. Asunnossa olis kaikki herkut mitä kuvitella voi, joku kattoterassi jne. Hiljaista ja ylellistä. Taiteilisin jonkun ison reliefitaulun siellä työhuoneessa ja kävisin näyttäytymässä jossain kyldyyririennoissa haastateltavana akkainlehteen. Päällä toki vimpan päälle muotia jostain italianmatkalta tuotuna ja kampaajan duunaama nutska päässä. Sielläkin ehtisin piipahtaa taidetta ihailemassa ja katselemassa kauniita puutarhoja Romeon käsipuolessa. Kotiin palatessani ottaisin toki mukaan oman tauluni, jos se vaan tämän kerrostalon rapussa saataisi hilattua omaan kotiini. Eipä tarttis miettiä, mitä seinälle laittais.