Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan pelännyt, että sinulla on dementoiva sairaus?
21.09.2019 |
Ei välttämättä Alzheimerin tauti, vaan mahdollisesti jokin muu dementoiva sairaus eli sairaus, joka aiheuttaa esim. apaattisuutta, vaikeuksia ymmärtää puhetta tai tekstiä, vaikeuksia pysyä tietoisena sosiaalisissa tilanteissa, vaikeuksia keskittyä? Alzheimerin tauti aiheuttaa muistamattomuutta, monet muut dementoivat sairaudet kognitiivisten kykyjen vähittäistä ruostumista muistin säilyessä joten kuten normaalina.
Minä olen joskus pelännyt. Työttömäksi jäätyäni olen käyttänyt aivojani vähemmän. Täytyy vissiin ruveta lukemaan enemmän, tekemään ristikoita jne.
Kommentit (34)
Olen pelännyt ja pelkään. Isäni sairastui Alzheimeriin, samoin äitini sisar. Joten molempien sukujen puolelta saattaa periytyä taipumus. Olen käynyt kaksi kertaa testissä. Ei merkkejä muistisairaudesta ainakaan vielä. Olen 69 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän iäkkäämpien sukulaisten sairauksista voi vetää omat johtopäätöksensä omien geeniensä suhteen. Siksi syönkin aivoterveyttä edistävää ruokaa jne.
En haluaisi sairastaa vaan lähteä täältä saappaat jalassa. Kauheinta olisi olla dementoituneena noin 20 vuotta kuten mummoni.
Äidilläni on Alzheimer ja hänen äidillään oli ilmeisesti myös, vaikka sitä ei siihen aikaan osattu diagnosoida. Ja jos elämäntavat ehkäisisivät muistisairauden, äitini ei olisi sairastunut, hän oli aivan mallioppilas aivoterveyden suhteen: ei juonut eikä polttanut, söi kalaa ja kasviksia, pyöräili, harrasti käsitöitä ja ristikoita, hoiti puutarhaa, luki paljon... Hermostun aina, kun unohdan jonkin nimen, ja teen netissä muistitestejä, mutta oikealle muistihoitajalle en haluaisi mennä. Kunpa voisin tehdä jonkinlaisen eutanasiatestamentin siltä varalta, että sairastun itsekin.
Kertokaa lisää ajatuksistanne dementoiviin sairauksiin liittyen.
Aloittaja
Toivon, että jos minulla ikinä alkaa olla viitteitä alzheimeristä, olisin vielä sen verran järjissäni, että saisin hoidettua itseni pois päiviltä, ennekun järki häviää lopullisesti. Sitä tautia en toivo kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki usein, mutta se unohtuu nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhushoitajana sanoisin, että dementia on armollinen siihen sairastuneelle. Eniten kärsivät omaiset ja hoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää, syön sellaista ravintoa, jolla aivot toimii vanhanakin.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on Alzheimer ja hänen äidillään oli ilmeisesti myös, vaikka sitä ei siihen aikaan osattu diagnosoida. Ja jos elämäntavat ehkäisisivät muistisairauden, äitini ei olisi sairastunut, hän oli aivan mallioppilas aivoterveyden suhteen: ei juonut eikä polttanut, söi kalaa ja kasviksia, pyöräili, harrasti käsitöitä ja ristikoita, hoiti puutarhaa, luki paljon... Hermostun aina, kun unohdan jonkin nimen, ja teen netissä muistitestejä, mutta oikealle muistihoitajalle en haluaisi mennä. Kunpa voisin tehdä jonkinlaisen eutanasiatestamentin siltä varalta, että sairastun itsekin.
Minun äidillä aivan sama juttu! Minkä iässä huomasitte äidin muistin heikkenemisen ja missä iässä sai diagnoosin? Mikä tilanne on nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on Alzheimer ja hänen äidillään oli ilmeisesti myös, vaikka sitä ei siihen aikaan osattu diagnosoida. Ja jos elämäntavat ehkäisisivät muistisairauden, äitini ei olisi sairastunut, hän oli aivan mallioppilas aivoterveyden suhteen: ei juonut eikä polttanut, söi kalaa ja kasviksia, pyöräili, harrasti käsitöitä ja ristikoita, hoiti puutarhaa, luki paljon... Hermostun aina, kun unohdan jonkin nimen, ja teen netissä muistitestejä, mutta oikealle muistihoitajalle en haluaisi mennä. Kunpa voisin tehdä jonkinlaisen eutanasiatestamentin siltä varalta, että sairastun itsekin.
Kyllä ruoka vaikuttaa aivoihin kaikkein eniten. Ei siinä kalat ja kasvikset auta, jos rasvapuoli on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhushoitajana sanoisin, että dementia on armollinen siihen sairastuneelle. Eniten kärsivät omaiset ja hoitajat.
Juuri näin. Pitkälle edennyt dementia on armollinen sairastuneelle. Hän ei muista enää mitään, elää omassa kuplassaan, tyytyväisenä. Omaisille sairaus on rankkaa, he eivät aina ymmärrä, omaisensa hiipumista. Syyttävät hoitajia siitä, että omaisen kunto romahtaa. Ihmettelevät, kun äiti ei syö, hänellä on vaipat. Ottakaa selvää dementiasta, ennenkuin syyttävät hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhushoitajana sanoisin, että dementia on armollinen siihen sairastuneelle. Eniten kärsivät omaiset ja hoitajat.
Tämä on helppo uskoa ja varmasti helpottava oivallus dementiaan sairastuneen läheisille. Toisaalta heille perheenjäsenessä tapahtuva muutos on varmaan todella raskas kokemus.
Olen nähnyt joitain dokumentteja ja esim. Youtubessa omaisten kuvaamia videoita, ja olen ajatellut, miten kolkolta se mahtaa tuntua, kun oma perheenjäsen ei enää tunnista eikä vastaa hymyyn hymyllä, on menettänyt kyvyn ilmeillä jne. Varmaan ihan vertaansa vailla oleva tapa menettää läheinen kaikkiin muihin sairauksiin nähden.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vanhushoitajana sanoisin, että dementia on armollinen siihen sairastuneelle. Eniten kärsivät omaiset ja hoitajat.
Paitsi alkuvaiheessa kyllä aiheuttaa tuskaa sairastuneelle itselleenkin.
Alzheimer ei pääsääntöisesti ole perinnöllinen sairaus, vain tietty muoto siitä on perinnöllinen.
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer ei pääsääntöisesti ole perinnöllinen sairaus, vain tietty muoto siitä on perinnöllinen.
Oikealla ravinnolla sen pystyy estämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer ei pääsääntöisesti ole perinnöllinen sairaus, vain tietty muoto siitä on perinnöllinen.
Oikealla ravinnolla sen pystyy estämään.
Ei pidä uskoa tähän väittämään.
Isäni söi joka päivä kalaa, marjoja ja ruisleipää. Hiihti ja lenkkeili vielä melkein 80 vuotiaana. Ei juonut eikä ollut koskaan tupakoinut. Eikä ollut ylipainoinen. Silti sairastui dementiaan ja sen jälkeen Alzheimeriin.
Kun olin masentunut, tuntui siltä. Sitten tavallaan heräsin ja ajatus tuntui hassulta.
up