Lue keskustelun säännöt.
Äitiyslomalla ja palava halu irtisanoutua töistä- mutta kukaan ei tue asiassa....
21.09.2019 |
Taustatietoja: Olen ollut seitsemän vuotta tehdastyössä, aloitin heti peruskoulun jälkeen työt firmassa. Mitään ammattitutkintoa, lukiota en ole koskaan suorittanut peruskoulun jälkeen.
Nyt äitiyslomaa on jäljlellä 3 kk ja ahdistus tehdastyötä painaa mieltä. Lapseni syntymän myötä kiinnostus sosiaalialasta on alkanut. Toiveena olisi tehdä töitä lasten ja nuorten parissa, koska tälläkin hetkellä teen vapaaehtoistyötä, kun liityin Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdistykseen. Liityin toimintaan muutama kuukausi sitten.
Halu tehdä työtä on kasvanut juuri tähän lapsiin ja nuoriin, mutta kukaan ei tunnu tukevan asiaa. Anoppi on kysellyt, milloin palaan töihin. Kerroin unelmastatyöstäni ja hän lyttäsi ideani täysin.
"Miksi irtisanoutua töistä, kun on kerran vakituinen työpaikka?"
" Miksi laittaisin mieheni maksamaan kaikki, kun tuloni putoisivat opiskelun takia?"
"Ja kun kerran sinulla on työpaikka, niin hullu lähtisi siitä irtisanoutumaan!"
Aion kuitenkin irtisanoutua, mutta tiedän saavani vain kuraa niskaan.
En vain pysty palaamaan töihin, koska tiedän kuinka yksipuolista, puuduttavaa ja yksinäistä se työ on. Se seitsemän vuotta oli jo raskasta, ja sain pelastukseksi jäädä äitiyslomalle.
Olen ilmoittanut töihin jo heti äitiysloman alussa, että jään hoitovapaalle kolmeksi vuodeksi. Mutta en aio palata.... Ottaisin opintolainaa opiskeluita varten, että saisin opiskeltua.
Anoppi raivosi tästä ideasta minulle, mutta miten sanoa asiasta vastaan asiallisesti? Hyvä uutinen on, että avomiehelleni asia on ok, ja ymmärtää. Mutta omat vanhempanikin olivat asiasta eri mieltä ja käskivät palata tuttuun paikkaan töihin.
Kommentit (41)
Tottakai lähdet opiskelemaan jos niin haluat ja saat opiskelupaikan. Jos olet päättänyt, ettet hslua tehtaalle palata, älä palas. Vaikkei sinun vielä tarvitse irtisanoa sitä. Uusi elämäsi alkaa nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoudu heti, jos olet varma ettet halua palata. Sitten haet opiskelupaikkaa, onko syksyn vai jatkuvassa haussa? Ilmoittaudu te-toimistoon ja saat opiskella ekat 2v työttömyysturvalla. Varsinkin, jos olet työttömyyskassan jäsen, niin on suurempi kuin aikuisopintotuki.
Anopille ei sun asiat kuulu, eikä vanhemmillesikaan.
Jäin itse työttömyysturvatta vastaavassa tilanteessa. Te-keskus oli sitä mieltä, että minun kokemuksellani ja koulutusellani on hyvät mahdollisuudet työllistyä ilman lisäkoulutusta. Pahana pitivät myös sitä, että olin irtisanoutunut ilman pätevää syytä.
Sain siis opikselujajalta sitten sen 250€ opintotukea - verot.
Ryhmässäni, silloisessa aikuiskoulutusessa, oli toinenkin kielteisen päätöksen saanut.
Totta, sinulla oli jo työllistävä koulutus, mutta aapeellä ei. Tosin vanhat te-keskukset eivät näistä tehneet koskaan päätöksiä...
no siis mitä ?
kenen pitää tukea? presidentin? mosambikin kuninkaan?
mitä se aloittaja oikeen hakee tuolla turhlla avautumisella?
jos miehes maksaa menot ja saat loisia ,niin senku otat loparit.
Vierailija kirjoitti:
no siis mitä ?
kenen pitää tukea? presidentin? mosambikin kuninkaan?
mitä se aloittaja oikeen hakee tuolla turhlla avautumisella?
jos miehes maksaa menot ja saat loisia ,niin senku otat loparit.
Onnea vaan sullekin
Opiskelu tietenkin kannattaa, mutta ymmärrän kyllä vanhempiasi ja anoppiasi. Heillä on siinä se pelko takana, että teidän taloudellinen tilanteenne tulee epävarmaksi ja keneltä siihen apua haette? Aivan oikein, vanhemmiltanne.
Sinun kannattaa nyt todella käydä jonkun asiantuntijan luona, kuten tuo eräs tuossa aiemmin ehdottikin. Älä tee mitään hätiköityä, koska aina on olemassa vaara, että asiat ei menekään niin kuin sitä suunnittelee. Pitäisin työpaikan varalla joka tapauksessa niin kauan, kuin se vain on mahdollista.
Opiskelu pienen lapsen kanssa ei ole helppoa. Siinä on oltava lapselle hoitopaikka ja sinulla mahdollisuus opiskella täysipainoisesti. Miehesi on tuettava sinua, kuten ilmeisesti tekeekin. Hänen on myös kyettävä joustamaan monissa asioissa, et uskokaan miten paljon asioita tulee eteen, kun opiskelee. Sellainen opiskelija, joka on perheetön ja siis ns. vapaa perheen vaatimuksista ja lapsenhoidosta ja -kasvatuksesta sekä käytännön järjestelyistä lapsen suhteen, on paljon paremmassa asemassa. Olen itse lähtenyt opiskelemaan, kun lapseni oli kaksivuotias ja siinä oli paljon mutkaa matkassa. Opintoihin liittyy niin paljon muutakin kuin siellä luokassa istumista. Oli opintopäiviä, jolloin piti olla kiinni opiskelussa koko päivän, koska piti lähteä tutustumaan erilaisiin alaan liittyviin asioihin ihan toiselle puolelle Suomea, oli tenttijaksoja, jolloin piti olla opiskelurauhaa aivan erityisesti, oli tutustumispäiviä ja työharjoittelua, ei se mitään täysin säännöllistä ollut ollenkaan. Jos ei olisi ollut sopivia ja tarpeen tullen joustavia taustatukijoita, en olisi kyennyt opiskelemaan. Eikä raha-asiatkaan niitä kaikkein helpoimpia silloin olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoudu heti, jos olet varma ettet halua palata. Sitten haet opiskelupaikkaa, onko syksyn vai jatkuvassa haussa? Ilmoittaudu te-toimistoon ja saat opiskella ekat 2v työttömyysturvalla. Varsinkin, jos olet työttömyyskassan jäsen, niin on suurempi kuin aikuisopintotuki.
Anopille ei sun asiat kuulu, eikä vanhemmillesikaan.
Jäin itse työttömyysturvatta vastaavassa tilanteessa. Te-keskus oli sitä mieltä, että minun kokemuksellani ja koulutusellani on hyvät mahdollisuudet työllistyä ilman lisäkoulutusta. Pahana pitivät myös sitä, että olin irtisanoutunut ilman pätevää syytä.
Sain siis opikselujajalta sitten sen 250€ opintotukea - verot.
Ryhmässäni, silloisessa aikuiskoulutusessa, oli toinenkin kielteisen päätöksen saanut.
Totta, sinulla oli jo työllistävä koulutus, mutta aapeellä ei. Tosin vanhat te-keskukset eivät näistä tehneet koskaan päätöksiä...
Niin, unohdin sanoa, että koulutukseni on alalta, jota ei suomessa enää ole. Ei siis ole alan töitä, vain hanttihommia.
Hae kouluun ensin ja sitten kun pääset niin irtisanoudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin menet opiskelemaan! Ei tehdastyössä ole mitään tulevaisuutta nuorelle henkilölle ja todennäköisesti joudut opiskelemaan ammatin joka tapauksessa. Nuorella ikää se on helpompaa kun ei ole aivot vielä pehmenneet
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu tietenkin kannattaa, mutta ymmärrän kyllä vanhempiasi ja anoppiasi. Heillä on siinä se pelko takana, että teidän taloudellinen tilanteenne tulee epävarmaksi ja keneltä siihen apua haette? Aivan oikein, vanhemmiltanne.
Sinun kannattaa nyt todella käydä jonkun asiantuntijan luona, kuten tuo eräs tuossa aiemmin ehdottikin. Älä tee mitään hätiköityä, koska aina on olemassa vaara, että asiat ei menekään niin kuin sitä suunnittelee. Pitäisin työpaikan varalla joka tapauksessa niin kauan, kuin se vain on mahdollista.
Opiskelu pienen lapsen kanssa ei ole helppoa. Siinä on oltava lapselle hoitopaikka ja sinulla mahdollisuus opiskella täysipainoisesti. Miehesi on tuettava sinua, kuten ilmeisesti tekeekin. Hänen on myös kyettävä joustamaan monissa asioissa, et uskokaan miten paljon asioita tulee eteen, kun opiskelee. Sellainen opiskelija, joka on perheetön ja siis ns. vapaa perheen vaatimuksista ja lapsenhoidosta ja -kasvatuksesta sekä käytännön järjestelyistä lapsen suhteen, on paljon paremmassa asemassa. Olen itse lähtenyt opiskelemaan, kun lapseni oli kaksivuotias ja siinä oli paljon mutkaa matkassa. Opintoihin liittyy niin paljon muutakin kuin siellä luokassa istumista. Oli opintopäiviä, jolloin piti olla kiinni opiskelussa koko päivän, koska piti lähteä tutustumaan erilaisiin alaan liittyviin asioihin ihan toiselle puolelle Suomea, oli tenttijaksoja, jolloin piti olla opiskelurauhaa aivan erityisesti, oli tutustumispäiviä ja työharjoittelua, ei se mitään täysin säännöllistä ollut ollenkaan. Jos ei olisi ollut sopivia ja tarpeen tullen joustavia taustatukijoita, en olisi kyennyt opiskelemaan. Eikä raha-asiatkaan niitä kaikkein helpoimpia silloin olleet.
Anoppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sosiaali alalle opiskeluun pääsy edellytä, että on pohjakoulutuksena käytynä lukio tai ammatillinen tutkinto?
Tuskin saat opiskella työttömyysetuudella jos opiskelun takia irtisanot itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaa hoitovapaalta töihin vuodeksi, jotta olet oikeutettu saamaan työllisyysrahastolta aikuisopiskelutukea (noin puolet nykypalkasta - varmaankin parempi kuin opkntotuki). Hae opiskelupaikkaa, jää sitten töistä opintovapaalle. Valmistuttuasi hae uusi työ. Tämä on taloudellisesti fiksuin ja riskittömin tapa hoitaa tämä kuvio.
Kuten joku jo sanoikin, niin selvitä mahdollisuudet opintovapaaseen. Saat paljon paremmat tuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu tietenkin kannattaa, mutta ymmärrän kyllä vanhempiasi ja anoppiasi. Heillä on siinä se pelko takana, että teidän taloudellinen tilanteenne tulee epävarmaksi ja keneltä siihen apua haette? Aivan oikein, vanhemmiltanne.
Sinun kannattaa nyt todella käydä jonkun asiantuntijan luona, kuten tuo eräs tuossa aiemmin ehdottikin. Älä tee mitään hätiköityä, koska aina on olemassa vaara, että asiat ei menekään niin kuin sitä suunnittelee. Pitäisin työpaikan varalla joka tapauksessa niin kauan, kuin se vain on mahdollista.
Opiskelu pienen lapsen kanssa ei ole helppoa. Siinä on oltava lapselle hoitopaikka ja sinulla mahdollisuus opiskella täysipainoisesti. Miehesi on tuettava sinua, kuten ilmeisesti tekeekin. Hänen on myös kyettävä joustamaan monissa asioissa, et uskokaan miten paljon asioita tulee eteen, kun opiskelee. Sellainen opiskelija, joka on perheetön ja siis ns. vapaa perheen vaatimuksista ja lapsenhoidosta ja -kasvatuksesta sekä käytännön järjestelyistä lapsen suhteen, on paljon paremmassa asemassa. Olen itse lähtenyt opiskelemaan, kun lapseni oli kaksivuotias ja siinä oli paljon mutkaa matkassa. Opintoihin liittyy niin paljon muutakin kuin siellä luokassa istumista. Oli opintopäiviä, jolloin piti olla kiinni opiskelussa koko päivän, koska piti lähteä tutustumaan erilaisiin alaan liittyviin asioihin ihan toiselle puolelle Suomea, oli tenttijaksoja, jolloin piti olla opiskelurauhaa aivan erityisesti, oli tutustumispäiviä ja työharjoittelua, ei se mitään täysin säännöllistä ollut ollenkaan. Jos ei olisi ollut sopivia ja tarpeen tullen joustavia taustatukijoita, en olisi kyennyt opiskelemaan. Eikä raha-asiatkaan niitä kaikkein helpoimpia silloin olleet.
Mitä asiantuntijaa tuossa vaaditaan? Ap on mennyt tehtaaseen peruskoulun jälkeen ja ollut siellä 7v, lapsi on vajaan vuoden, mutta oletettavasti äitiyslomineen nyt sen vuoden ollut pois töistä. 16+8v eli ap on 24v? Nuori joka tapauksessa. Noilla tiedoilla kyseessä on oletettavasti lähihoitajan tutkinto. 2,5v taitaa kestää? Moni opiskelee nopeamminkin. Tulevaisuuden kannalta hyvä alavalinta. Parempi kuin tuossa iässä joku tehdastyö missä ei edes viihdy. Nuorella on monia vuosia työtä edessä.
Itse olen ollut melkein samassa tilanteessa. Olin tehtaassa töissä ja hoitovapaalla hain lähihoitajakouluun, pääsin ja irtisanouduin vakituisesta työpaikasta. Opiskelu pienen lapsen kanssa on rankkaa kyllä, itselläni oli kaksi, mutta onnistuu. Tuota painostusta tulee kyllä koulun taholta mitä sinäkin kirjoitit, pitää olla paikalla ja on pakollista sitä ja tätä, mutta mä sanoisin, että ei kuitenkaan liian vakavasti kannata ottaa. Kaikki "pakollisetkin" on korvattavissa, aikaa toki vaatii. Esim. sairastamisille ei mitään voi ja meilläkin silloin lapset aloitti päiväkodin ja ensimmäinen vuosi oli paljon sairastamisia. Itse sain pelkän opintotuen, mies oli töissä ja kun lapset sairasti jäin pois koulusta ja harjoittelusta yms. mitä nyt oli meneillään. Meillä ei asu isovanhemmat lähellä ja silloin ei ollut muitakaan "tukijoukkoja". Valmistumiseni viivästyi kyllä puolisen vuotta, mutta sain heti mieleisen työpaikan sen jälkeen (jo opiskeluaikana olin tehnyt sijaisuuksia, tuolla alalla se on helppoa). Lapsetkin oli siinä jo "siedättyneet" päiväkotiin ja olivat tietysti kasvaneetkin, oli ihan helppoa sitten munkin työelämään siirtyminen.
Tsemppiä ap, kokemuksesta on helppo sanoa, mutta hyvältä idealta kuulostaa. Kuitenkin varmistaisin sen koulupaikan ennen irtisanoutumista.
Ilman muuta opiskelemaan! Mutta älä irtisano itseäsi vielä. Hae opiskelemaan, mutta jatka hoitovapaata (silloin et tietenkään voi laittaa lasta kunnalliseen hoitoon, vaan luentojen ajaksi pitää lapsen hoito järjestää muulla tavalla). Ehkä haluamaasi alaa voisi opiskella jopa iltaisin? Sitten kun lapsi täyttää kolme, ja kotihoidontuki loppuu, siirryt opintovapaalle. Käsittääkseni sinun pitäisi olla kelvollinen saamaan ansiosidonnaista aikuiskoulutustukea, joka on huomattavasti korkeampi kuin tavallinen opintotuki (pitää olla työpaikka, josta on opintovapaalla, ja alla kahdeksan vuotta työelämää, josta vuosi voi olla myös äitiyslomaa/vanhempainvapaata/hoitovapaata). Jos irtisanoudut, et voi saada aikuiskoulutustukea. Työnantajasi on velvollinen antamaan sinulle kaksi vuotta opintovapaata, ja aikuiskoulutustukea voidaan maksaa 15 kk, eli se riittää noin kahdeksi opiskeluvuodeksi kun sitä nostaa vain lukuvuoden aikana. Worst case scenario on että työnantajasi kieltäytyy antamasta opintovapaata heti, ja vaatii sinua siirtämään sitä 6 kk eteenpäin, mutta opintovapaata on annettava.
Älä siis vielä irtisanoudu, vaan tutki vaihtoehtoja ja hae opiskelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Palaa hoitovapaalta töihin vuodeksi, jotta olet oikeutettu saamaan työllisyysrahastolta aikuisopiskelutukea (noin puolet nykypalkasta - varmaankin parempi kuin opkntotuki). Hae opiskelupaikkaa, jää sitten töistä opintovapaalle. Valmistuttuasi hae uusi työ. Tämä on taloudellisesti fiksuin ja riskittömin tapa hoitaa tämä kuvio.
Ei tarvitse palata töihin välissä. Kollegani siirtyi juuri täydelle aikuisopiskelutuelle, ja hän on ollut äitiyslomilla ja hoitovapailla jo kuusi vuotta putkeen ennen sitä. Vai tarkoititko, että ap:n työkokemus ei riitä? Siihen voidaan sisällyttää vuoden verran äitiyslomia ja muita vanhempainvapaata, joten jos hän on ollut töissä seitsemän vuotta ennen äitiyslomaansa, hänen työkokemuksensa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoudu heti, jos olet varma ettet halua palata. Sitten haet opiskelupaikkaa, onko syksyn vai jatkuvassa haussa? Ilmoittaudu te-toimistoon ja saat opiskella ekat 2v työttömyysturvalla. Varsinkin, jos olet työttömyyskassan jäsen, niin on suurempi kuin aikuisopintotuki.
Anopille ei sun asiat kuulu, eikä vanhemmillesikaan.
Miksi mua alapeukutettiin? Meillä on vaan 1 elämä ja sekö pitäisi viettää tekemässä jotain ikävää ja haaveilla jostain muusta? Kannattaisi tsekata opiskelu työttömyysturvalla. Ikää pitää olla väh 25 ja ei saa olla töissä, hoitovapaalla saa olla.
Eihän sitä nyt hyvä ihminen voi työttömyysturvalla opiskella, jos itse irtisanoutuu! Ap:n kannattaa pitää kiinni työpaikastaan ja ottaa opintovapaata, niin hän saa aikuisopiskelutukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaa hoitovapaalta töihin vuodeksi, jotta olet oikeutettu saamaan työllisyysrahastolta aikuisopiskelutukea (noin puolet nykypalkasta - varmaankin parempi kuin opkntotuki). Hae opiskelupaikkaa, jää sitten töistä opintovapaalle. Valmistuttuasi hae uusi työ. Tämä on taloudellisesti fiksuin ja riskittömin tapa hoitaa tämä kuvio.
Ei tarvitse palata töihin välissä. Kollegani siirtyi juuri täydelle aikuisopiskelutuelle, ja hän on ollut äitiyslomilla ja hoitovapailla jo kuusi vuotta putkeen ennen sitä. Vai tarkoititko, että ap:n työkokemus ei riitä? Siihen voidaan sisällyttää vuoden verran äitiyslomia ja muita vanhempainvapaata, joten jos hän on ollut töissä seitsemän vuotta ennen äitiyslomaansa, hänen työkokemuksensa riittää.
Ah, okei, en tiennyt että vanhempainvapaakin voidaan lukea työkokemukseksi.
Yksi vaihtoehto on oppisopimus. Paikkoja vaan rohkeasti kyselemään. Oletko siis kiinnostunut lähihoitajan tutkinnosta lapset ja nuoret suuntautumisella?
Niin tai näin, opiskelemaan sinun kannattaa ehdottomasti lähteä.
Hanki koulutus, hyvä nainen .