Äitiyslomalla ja palava halu irtisanoutua töistä- mutta kukaan ei tue asiassa....

Taustatietoja: Olen ollut seitsemän vuotta tehdastyössä, aloitin heti peruskoulun jälkeen työt firmassa. Mitään ammattitutkintoa, lukiota en ole koskaan suorittanut peruskoulun jälkeen.

Nyt äitiyslomaa on jäljlellä 3 kk ja ahdistus tehdastyötä painaa mieltä. Lapseni syntymän myötä kiinnostus sosiaalialasta on alkanut. Toiveena olisi tehdä töitä lasten ja nuorten parissa, koska tälläkin hetkellä teen vapaaehtoistyötä, kun liityin Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdistykseen. Liityin toimintaan muutama kuukausi sitten.
Halu tehdä työtä on kasvanut juuri tähän lapsiin ja nuoriin, mutta kukaan ei tunnu tukevan asiaa. Anoppi on kysellyt, milloin palaan töihin. Kerroin unelmastatyöstäni ja hän lyttäsi ideani täysin.

"Miksi irtisanoutua töistä, kun on kerran vakituinen työpaikka?"
" Miksi laittaisin mieheni maksamaan kaikki, kun tuloni putoisivat opiskelun takia?"
"Ja kun kerran sinulla on työpaikka, niin hullu lähtisi siitä irtisanoutumaan!"

Aion kuitenkin irtisanoutua, mutta tiedän saavani vain kuraa niskaan.
En vain pysty palaamaan töihin, koska tiedän kuinka yksipuolista, puuduttavaa ja yksinäistä se työ on. Se seitsemän vuotta oli jo raskasta, ja sain pelastukseksi jäädä äitiyslomalle.
Olen ilmoittanut töihin jo heti äitiysloman alussa, että jään hoitovapaalle kolmeksi vuodeksi. Mutta en aio palata.... Ottaisin opintolainaa opiskeluita varten, että saisin opiskeltua.

Anoppi raivosi tästä ideasta minulle, mutta miten sanoa asiasta vastaan asiallisesti? Hyvä uutinen on, että avomiehelleni asia on ok, ja ymmärtää. Mutta omat vanhempanikin olivat asiasta eri mieltä ja käskivät palata tuttuun paikkaan töihin.